Lue keskustelun säännöt.
Sh:t ja muut tietävät! Miksi psykiatrisella osastolla ei jutella öisin potilaiden kanssa?
02.01.2012 |
Kun näyttää hoitajia olevan paikalla niin kysäsenpäs. Jouduin erittäin vaikeiden ahdistus-ja paniikkioireiden takia psykiatriselle, akuutille osastolle pariksi viikoksi hoitoon. En tietenkään voinut öisinkään juuri nukkua, istuin, haahuilin, itkin ja panikoin. Kun oli oikein paha olla menin kansliaan ja pyysin että juttelisivat kanssasi = rauhoittelua koska se välillä auttoi. Jotkut hoitajat antoivat öisin katsoa jopa jääkiekkoa kun oli MM-kisat menossa ja juttelivat mutta suurin osa ei edes katsonut päin vaan istui koneella ja sanoi että yöllä ei ole tapana jutella ja pitää seuraa..joo, ymmärrän kyllä sen että yöllä pitäisi kaikkien nukkua ja päivärytmi on tärkeä ja näin mutta tuossa tilanteessa olin vasta tullut osastolle ja olin oikeasti aivan sekaisin ja hirveissä paniikkioireissa joihin annettiinkin diapamia suoraan nestemäisenä tarvittana ja tenoxia jne eli tilanne oli paha.
Kommentit (287)
ja jytkyt lääkkeet päällä, hänet ohjataan nukkumaan. Vuorokausitolkulla valvominen pahentaa vain tilannetta.
Ja kyllä, ap ei vaikuta edelleenkään tasapainoiselta.
Saman asian jankuttamista, vainoharhaisuutta, syyttelyä, väärinymmärretyksitulemisen tunnetta, vihanpurkauksia yms. Et voi todella nytkään kovin hyvin. Eikö sinulla ole siellä kotona ketään, kenelle voisit purkaa pahaa oloasi, ettei tarvitsisi anonyymilla nettipalstalla kirjoitella. Aika paha on tilanteesi jos sinulla ei ketään läheistä ole, kenelle voisit tätä pahaa oloasi nytkin purkaa.
Kaikki sairaat kotihoitoon niin ap:llakin olisi ollut 24/7 vierellä joku, joka olisi jatkuvasti halukas juttelemaan, vaikka ap olisi missä tahansa lääkepöhnässä ja tuskin pysyisi pystyssä. Mutta kun kunnolla päättää, että nyt puhutaan minusta, niin kyllä se oma läheinen mielellään jättää vaikka omat työnsä sikseen ja ryhtyy kuuntelemaan. Osastot on ihan kamalia paikkoja, kun siellä hoitajat ei juttele potilaille, joiden pitäisi nukkia!
Ihan kuule pysyin pystyssä. Miksi minulle ei pistetty vaikka nukutuspiikkiä tai jotain muuta varmaa keinoa (hoitsut varmaan tietää) jos kerran yöllä piti nukkua vaikka ei sitä mitenkään pystynyt tekemään? Miksi ovea ei lukittu ja jätetty minua sinne kun hoitajia kerran turhaan häiritsin? Luulisi että olisi keinot keksitty jos yöllä PITÄÄ nukkua, olipa ahdistus kuinka kamalaa tahansa.
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja iltahoitaja 4 tuntia, niin miten monta tuntia huomiota ap tarvitsee? Eikä ap:ta käsketty nukahtamaan, hänelle vain annettiin reilu annos nukahtamislääkkeitä, joiden tehoa hän kaikin keinoin esim. edestakaisin kävelemällä pyrki estämään. Nukahtaminen on kieltämättä hankalaa, kun kävelee edestakaisin. Suosittelen kokeilemaan esim. vuodetta, siellä nukkuu paljon herkemmin kuin jaloitellessaan.
Miksi te vittuilette ja vääristelette koko ajan mun sanomisia? Ensinnäkään. Kun osastolle jouduin iltayöllä niin silloin ei omahoitajaa edes vielä ollut koska se tuli seuraavana päivänä. Eli en ole ketään kiusannut vielä tuossa vaiheessa saatikka että missä vaiheessa olisin 4 tai 8 tuntia jutellut kenenkään kanssa. Mistä helvetistä sinä tiedät kuinka kauan olen jutellut ja mikä annos mulle on lääkettä annettu? :D Kerroppa lääkeannosten määrä niin minä kerron menikö oikein, epäilen..:D Pyrki estämään? Kai mä nyt saamari olisin halunnut nukkua ja olla normaalisti mutta kun en PYSTYNYT kun ahdistus oli niin VALTAVAA. Luuletteko tosiaan että ihminen HALUAA valvoa koko ajan, haluaa olla liikkeessä koko ajan vaikka teidän mielestänne voisi tuosta vaan mennä sänkyyn ja nukahtaa?
osa hoitajista antoi sun katsoa telkkaria, osa ei puhunut mitään, osa jutteli pitkään ja hartaasti, osan yöstä kävelit edestakaisin.
Oli sulla todella pitkä yö siellä, muuta ei voi sanoa!
Itse olen nähnyt tilanteen, missä mies oli sekaisin kuin seinäkello ja oli annettu diapam/serenaset ja tenoxit ja jätkä vain ravas ja ravas ja ei mitään käsitystä tästä maailmasta. Ihan maaninen koko ajan.
Häntä yritettiin nukkumaan ja seisottiin vieressä ja tehtiin kaikki mahdollinen. Lopulta leparit oli ainoa mahdollisuus kun mies tuli päälle, että pölinä kävi.
Jälkeen päin miehen tarina tapahtuneesta oli vähän ap.n kaltainen. Kukaan ei ollut häntä huomannut, eikä auttanut jne...
Hiukan olen kyyninen näiden mielenterveysongelmaisten tarinoihin.
Sen ymmärrän, että jos ap oli jo monia öitä läpeensä jutellut (ja valvonut siis vuorokausia putkeen) niin todella ensisijaiseksi asiaksi tulee saada se uni tulemaan. MUTTA toisaalta, miksei tosiaan voi sitten antaa sellaiset tropit että nukkuu. Jos potilas on joka tapauksessa paniikissa eikä saa nukuttua, niin lähinnä ne inhimilliset vaihtoehdot mitä itselleni tulee mieleen on se rauhoittava juttelu tai jos sitä on jo harrastettu muttei ole ollut apua, niin sitten kunnon tropit joilla nukahtaa (kai sellaisia on?). Ei tuollainen välinpitämättömyys ja telkkarin töllöttäminen kun toinen ravaa paniikissa käytävällä, ole kyllä inhimillisyyttä nähnytkään.
Ihan naurettavaa myöskään sanoa, että "no mitäs ramppaa siinä, menis sänkyyn niin sais nukuttua". Öh, jos se olisi paniikkikohtauksen kourissa niin helppoa, niin miksi ap olisi ylipäänsä siellä osastolla ollut...?
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua.
Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
Saman asian jankuttamista, vainoharhaisuutta, syyttelyä, väärinymmärretyksitulemisen tunnetta, vihanpurkauksia yms. Et voi todella nytkään kovin hyvin. Eikö sinulla ole siellä kotona ketään, kenelle voisit purkaa pahaa oloasi, ettei tarvitsisi anonyymilla nettipalstalla kirjoitella. Aika paha on tilanteesi jos sinulla ei ketään läheistä ole, kenelle voisit tätä pahaa oloasi nytkin purkaa.
Kaikki sairaat kotihoitoon niin ap:llakin olisi ollut 24/7 vierellä joku, joka olisi jatkuvasti halukas juttelemaan, vaikka ap olisi missä tahansa lääkepöhnässä ja tuskin pysyisi pystyssä. Mutta kun kunnolla päättää, että nyt puhutaan minusta, niin kyllä se oma läheinen mielellään jättää vaikka omat työnsä sikseen ja ryhtyy kuuntelemaan. Osastot on ihan kamalia paikkoja, kun siellä hoitajat ei juttele potilaille, joiden pitäisi nukkia!
Ihan kuule pysyin pystyssä. Miksi minulle ei pistetty vaikka nukutuspiikkiä tai jotain muuta varmaa keinoa (hoitsut varmaan tietää) jos kerran yöllä piti nukkua vaikka ei sitä mitenkään pystynyt tekemään? Miksi ovea ei lukittu ja jätetty minua sinne kun hoitajia kerran turhaan häiritsin? Luulisi että olisi keinot keksitty jos yöllä PITÄÄ nukkua, olipa ahdistus kuinka kamalaa tahansa.
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kiitos! Ja kukkapuska sinulle, olet ihana ihminen =)
Vai että oikein vihanpurkauksia ja syyttelyä? Minä jankkaan koska minulla on siihen nyt aikaa ja koska te ette vastaa kysymyksiini. Ketä olen syyttänyt ja missä? Ja lukuisat muut kysymykset, mutta te olette näemmä keskittyneet vaan minun mollaamiseen ja jos joku niin te tässä vainoharhaisia olette noiden salaliittoteorioiden kanssa kuinka me potilaat tullaan vaan osastolle teitä kiusaamaan ja pompottelemaan. Huoh.
Minulla on lähipiirissä paljon ihania ihmisiä, mutta miten he voisivat tietää miksi psykiatrisella osastolla toimitaan niin kuin toimitaan? Turhaan minä heitä tällä asialla kiusaan, kun eivät he osaa vastata. Ja kyllä, tällä hetkellä voin paremmin kuin vuosiin =) Sitä mä tosiaan ihmettelen että miten lääkärit ovat suhtautumisessaan aivan erilaisia. Ja tosiaan sitä minäkin ihmettelen että miksi asialle ei tehty mitään kun kerran kunnon troppejakin on ja hoitajia kehtasin tuskassani häiritä. En minä heitä YÖKAUSIA häirinnyt vaan jonkun kerran yössä menin juttelemaan heille tai siis koitin mennä, silloin kun tuska meni niin yli että "sekosin" siihen paniikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ap ei vaikuta edelleenkään tasapainoiselta isoinen kirjaimineen ja hymiöineen. Tarina ei ole looginen vaan välillä hän oli vain yhden yön ja välillä enemmän. Ja sen yhden yön aikana oli ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja oli ollut hoitajakin välillä, vaikka kuinka paljon.
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua.
Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
Olen pahoillani, että joudut lukemaan noin ilkeää tekstiä vielä sen lisäksi, mitä olet joutunut kokemaan sairautesi vuoksi.
Uskon, että vielä joskus ihmiset tajuavat, millainen sairaus paniikkihäiriö on ja uskon, että tuon sairauden hoito tulee kehittymään. Vielä valitettavasti hoito on lastenkengissä. Hoito on tosin parempaa kuin 1970-luvulla, jolloin sairautta ei ollut edes sairausluokituksessa. Yhä on silti huimasti parantamisen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitsujen asenne tuntuu täällä olevan sivaltava "no mitäs et oo terve, siitäs saat, sulla ei oo mitään sanomista mihinkään koska sä et oo terve".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitsujen asenne tuntuu täällä olevan sivaltava "no mitäs et oo terve, siitäs saat, sulla ei oo mitään sanomista mihinkään koska sä et oo terve".
ja laiskoja ja istuvat vain kahvilla ja eivät auta mielisairasta kun kiusaavat vain.
Eikö hiukan ole yleistystä?
Mutta onneksi nämä palvelut ajetaan alas ja saatte hoitaa omaisenne ihan itse ammattitaitoisesti.
Itse olen nähnyt tilanteen, missä mies oli sekaisin kuin seinäkello ja oli annettu diapam/serenaset ja tenoxit ja jätkä vain ravas ja ravas ja ei mitään käsitystä tästä maailmasta. Ihan maaninen koko ajan. Häntä yritettiin nukkumaan ja seisottiin vieressä ja tehtiin kaikki mahdollinen. Lopulta leparit oli ainoa mahdollisuus kun mies tuli päälle, että pölinä kävi. Jälkeen päin miehen tarina tapahtuneesta oli vähän ap.n kaltainen. Kukaan ei ollut häntä huomannut, eikä auttanut jne... Hiukan olen kyyninen näiden mielenterveysongelmaisten tarinoihin.
Sen ymmärrän, että jos ap oli jo monia öitä läpeensä jutellut (ja valvonut siis vuorokausia putkeen) niin todella ensisijaiseksi asiaksi tulee saada se uni tulemaan. MUTTA toisaalta, miksei tosiaan voi sitten antaa sellaiset tropit että nukkuu. Jos potilas on joka tapauksessa paniikissa eikä saa nukuttua, niin lähinnä ne inhimilliset vaihtoehdot mitä itselleni tulee mieleen on se rauhoittava juttelu tai jos sitä on jo harrastettu muttei ole ollut apua, niin sitten kunnon tropit joilla nukahtaa (kai sellaisia on?). Ei tuollainen välinpitämättömyys ja telkkarin töllöttäminen kun toinen ravaa paniikissa käytävällä, ole kyllä inhimillisyyttä nähnytkään. Ihan naurettavaa myöskään sanoa, että "no mitäs ramppaa siinä, menis sänkyyn niin sais nukuttua". Öh, jos se olisi paniikkikohtauksen kourissa niin helppoa, niin miksi ap olisi ylipäänsä siellä osastolla ollut...?
maniassa ko. potilas todennäköisesti on ollut psykoottinen. Paniikkikohtauksessa potilas harvoin on psykoottinen. Nyt puhumme paniikkikohtauksesta, emme maniasta.
Kyynisyys on väärä asenne hoitoalalla. Siitä pitää päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen nähnyt tilanteen, missä mies oli sekaisin kuin seinäkello ja oli annettu diapam/serenaset ja tenoxit ja jätkä vain ravas ja ravas ja ei mitään käsitystä tästä maailmasta. Ihan maaninen koko ajan. Häntä yritettiin nukkumaan ja seisottiin vieressä ja tehtiin kaikki mahdollinen. Lopulta leparit oli ainoa mahdollisuus kun mies tuli päälle, että pölinä kävi. Jälkeen päin miehen tarina tapahtuneesta oli vähän ap.n kaltainen. Kukaan ei ollut häntä huomannut, eikä auttanut jne... Hiukan olen kyyninen näiden mielenterveysongelmaisten tarinoihin.
]
En tiedä kuinka paljon tuttavallesi on annettu troppeja mutta arvaas paljon minulle kun kerran tiedät. Sen verran että minulla kyllä on askel toiminut ihan normaalisti enkä ole mölissyt, ölissyt tai ollut muutenkaan todellakaan vaaraksi. Päinvastoin, olen itkien ja anteeksipyydellen "jotain apua ja helpotusta" pyytänyt. Edelleen paniikkihäiriöisellä ei ole yhtään mitään tekemistä psykoosin, narsismin, persoonallisuushäiriöiden, vainoharhaisuuden, skitsofrenia, maanisdepressivyyden jne kanssa. Ei niin YHTÄÄN MITÄÄN.
Ja aivan vapaasti palstahoitajat voitte tehdä minusta analyysejä, eiköpähän minun lähipiiri, psykologi(T) ja psykiatri paremmin henkisen tilani tiedä kuin te vaikken itse mistään mitään tajuaisikaan =)
Ja vielä kerran rautalangasta. Minä EN ole syyttänyt ketään, minä EN ole pompotellut ketään, minä EN ole VAATINUT itselleni mitään. Minä olen kysynyt sitä mikä näkyy jo aloitusviestissä mutta saanut kuraani niskaani kun palstahoitajat ovat innostuneet analysoimaan kunnolla minua.
ja ap ei vaikuta edelleenkään tasapainoiselta isoinen kirjaimineen ja hymiöineen.
Vai että nekin tätä nykyä kertoo henkisestä epätasapainosta :D (Oho, hymiö...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperipussi on paras keino paniikkihäiriöön kokeilepa ap.
hyperventilaatioon. Paniikkihäiriön oireita on paljon erilaisia. Ap ei välttämättä tuossa kohtauksessaan ole edes hyperventiloinut. Paperipussin tarjoajilta puuttuu ammattitaitoa ja kokemusta.
ja ap ei vaikuta edelleenkään tasapainoiselta isoinen kirjaimineen ja hymiöineen. Tarina ei ole looginen vaan välillä hän oli vain yhden yön ja välillä enemmän. Ja sen yhden yön aikana oli ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja oli ollut hoitajakin välillä, vaikka kuinka paljon.
Isot kirjaimet ja hymiötkö tekee henkisesti epävakaan? Ei piru sentään, tämä oli kyllä tämän ketjun ehdottomasti paras kommentti! :D
Sulle ei tullut mieleen kysyä ennen kuin diagnosoit minut?
Olin osastolla 2 viikkoa. Oli tietyt hoitajat jotka jutteli yöllä, tietyt hoitajat eivät edes päin katsoneet vaan totesivat yöllä ei jutella. Kaikki hoitajat katsoivat telkkaria öisin. Osa niistä nousi ja tuli juttelemaan, antamaan lääkettä tms jos pari kertaa yössä satuin heitä häiritsemään. Osa ei reagoinut _millään lailla_ Tuliko nyt tarpeeksi rautalangasta vai haluatko vielä selvennystä johonkin?
No av. mamman asennehan on, että hoitajat vain ovat inhottavia ja laiskoja ja istuvat vain kahvilla ja eivät auta mielisairasta kun kiusaavat vain.
Eikö hiukan ole yleistystä?
Mutta onneksi nämä palvelut ajetaan alas ja saatte hoitaa omaisenne ihan itse ammattitaitoisesti.
No itse en ainakaan yleistä, tiedän olevan aivan mahtaviakin hoitajia. Mutta ne, jotka tähän ketjuun ovat vastanneet... Se onkin kolkompaa kertomaa. Toivottavasti ovat vaan joitakin provohoitsuja eivätkä oikeita, mutta pahoin pelkään että ovat oikeita.
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua. Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
somaattisellakin puolella hoitsujen joukkoon mahtuu aina niitä mätämunia. Niitä, joilla on aina tai ainakin silloin tällöin erittäin huono päivä ja potilaat joutuvat tuntemaan sen nahoissaan. Sairaaloissa on tullut vietettyä aikaani erilaisten syiden vuoksi ja olen huomannut, että hoitohenkilökunnan käytös on aika kirjavaa. Empatiataidoissa on huomattavia eroja. En voi kuin olla onnellinen, että juuri nyt tällä hetkellä saan olla kotona perheeni kanssa, enkä joudu elämään ja asumaan laitospotilaana.
kokeilepa ap.
Heh heh heh, hyvä vitsi. Luulet tosiaan etten ole alkeellisempia juttuja kokeillut? Minuako olisi kaksi viikkoa osastolla hoidettu ja alussa vielä suunniteltiin että jatkan sieltä osastolle joka on perehtynyt juuri paniikkioireisiin jos paperipussiin hengittely olisi auttanut? Osa teistä varmasti tarkoittaa hyvää mutta...
Miksi sä vittuilet koko ajan? Tunnetko ylemmyydentunnetta saadessasi olla terve ja iso hoitaja joka voi pomottaa mielenterveysongelmaisia? Ap kyllä valvoi päivät ja ihan olisin A-P-U-A sairaalassa kaivannut tuskaani. Mutta ilmeisesti SAIRAALA oli väärä paikka avun hakemiseen.