Lue keskustelun säännöt.
Sh:t ja muut tietävät! Miksi psykiatrisella osastolla ei jutella öisin potilaiden kanssa?
02.01.2012 |
Kun näyttää hoitajia olevan paikalla niin kysäsenpäs. Jouduin erittäin vaikeiden ahdistus-ja paniikkioireiden takia psykiatriselle, akuutille osastolle pariksi viikoksi hoitoon. En tietenkään voinut öisinkään juuri nukkua, istuin, haahuilin, itkin ja panikoin. Kun oli oikein paha olla menin kansliaan ja pyysin että juttelisivat kanssasi = rauhoittelua koska se välillä auttoi. Jotkut hoitajat antoivat öisin katsoa jopa jääkiekkoa kun oli MM-kisat menossa ja juttelivat mutta suurin osa ei edes katsonut päin vaan istui koneella ja sanoi että yöllä ei ole tapana jutella ja pitää seuraa..joo, ymmärrän kyllä sen että yöllä pitäisi kaikkien nukkua ja päivärytmi on tärkeä ja näin mutta tuossa tilanteessa olin vasta tullut osastolle ja olin oikeasti aivan sekaisin ja hirveissä paniikkioireissa joihin annettiinkin diapamia suoraan nestemäisenä tarvittana ja tenoxia jne eli tilanne oli paha.
Kommentit (287)
vastuussa koko osastosta. Ja siksi että sulle tekis hyvää nukkua, jotta jaksat sitten päivällä jutella kun niitä hoitajia on siellä ihan yksin sua varten. Jos juttelet kaiket yöt niin päivät sitten nukut tai kärsit kohta pahasta univajeesta. Tilanne ei muutu miksikään tai pahenee.
Ei se kyllä yksin ollut vaan yössä oli 3. Enkä sanonut että juttelen KAIKEN YÖT vaan tarkoitin niitä TODELLA pahoja, AKUUTTEJA tilanteita. Enkä tosiaan tiedä että kuinka paljon syötetään unilääkkeitä erittäin vaikeasti ahdistuneelle potilaalle joka ei siltikään nuku. Onkohan kaikkien hoitajien suhtautuminen jatkuviin paniikkioireisiin noin vähättelevää :( vaikka aina mä olen tuntenutkin olevani tosi yksin näiden kanssa kun neuvot on sitä luokkaa että mene nukkumaan tai ajattele jotain muuta. Joo-o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajat jotka ovat yövuorossa ovat siinä syystä. Yksi voi olla se että haluavat välttää enintä kanssakäyntiä potilaisiin. He ovat ehkä hakeutuneet yövuoroon juuri siksi että se on enimmäkseen hiljaista aikaa, jolloin ainoa työ mitä tarvitsee tehdä on hälyttää apua jos jokin menee pahemman kerran vikaan. Suurin osa ihmisistä ei halua olla tekemisissä mieleltään epävakaiden ihmisten kanssa juuri siksi, että he pelkäävät että tekevät enemmän vahinkoa kuin hyvää. Mieleltään järkkynyt ihminen on tavallaan pommi, eikä kukaan tervejärkinen halua alkaa käsittelemään pommia varsinkaan jos ei tunne sitä pommia (ihmistä). Joillekin meistä vaikeneminen on keino suojella sekä itseä että toista. Hoitajat ovat ihmisiä, kuten ovat myös ne jotka laativat sairaalan säännöt. Asetu ihmisen asemaan niin opit hänestä paljon.
Miksi ihmeessä he ovat hakeutuneet psyykkiselle alalle jos eivät halua olla epävakaiden ihmisten kanssa tekemisissä?? Hyvänen aika, eihän suljetulla akuuttiosastolla tasapainoisia ihmisiä olekaan. Ihan älytön syy..
Voin tällä hetkellä ihan hyvin. Toki käyn terapiassa ja ahdistustiloja tulee mutta toivon että tästä on suunta vain ylös päin.
-Minua väsyttää,joudun valvomaan koko yön ja seuraava päivä menee automaattisesti nukkumiseksi ja pilalle.Silti yövuoro ei kata tunteja tarpeeksi joten joudun tekemään ne tunnit muulloin.
-Yövuorolaisille sälytetään kaikki paskahommat sen lisäksi että olet yksin vastuussa kaikista potilaista osastolla.
-Ongelmien vatvominen ja keskustelu yöllä aktivoi aivosi etkä ainakaan saa unta seuraavan kuuden tunnin aikana,ahdistukseen on tarjolla lääkettä ja vahvempaa saa jos soitan lääkärille ja pyydän luvan siihen,eihän nuo tenoxit mitään auta.
Kiitos, voin paremmin. =) ja toivon etten koskaan enää osastolle joudu vaikka sillä hetkellä se ainoa vaihtoehto olikin. Minusta on tuntunut jo aiemmin ja tuntuu edelleen että vaikeita ahdistus-ja paniikkioireita ei vieläkään ymmärretä tai niitä ei osata ottaa vakavasti. On jotenkin "helpompaa" kertoa olevansa vaikeasti masentunut tai kärsivänsä paniikkikohtauksista, siis ihan kohtauksista jotka menee maks. puolen tunnin päästä ohi mutta omien ahdistus-ja paniikkitunteiden kanssa olen kyllä tuntenut olevani niin yksin ja ainoa laatuani..vaikka tuskin olen.
-Minua väsyttää,joudun valvomaan koko yön ja seuraava päivä menee automaattisesti nukkumiseksi ja pilalle.Silti yövuoro ei kata tunteja tarpeeksi joten joudun tekemään ne tunnit muulloin. -Yövuorolaisille sälytetään kaikki paskahommat sen lisäksi että olet yksin vastuussa kaikista potilaista osastolla. -Ongelmien vatvominen ja keskustelu yöllä aktivoi aivosi etkä ainakaan saa unta seuraavan kuuden tunnin aikana,ahdistukseen on tarjolla lääkettä ja vahvempaa saa jos soitan lääkärille ja pyydän luvan siihen,eihän nuo tenoxit mitään auta.
Kyllä minuakin töissä väsyttää aika ajoin mutta pakko ne minulle kuuluvat hommat on tehdä koska olen tosiaan töissä ja siitä minulle maksetaan. Tuo on kyllä tosi outo selitys oikeasti. Tuolla oli 3 yöhoitajaa. Ja niitä diapameja syötettiin, tenoxeja nukkumiseen ja jotain muuta mitä en muista. En tiedä mikseivät pyytäneet vahvempaa jos olisi ollut..tenoxeja en ole koskaan ahdistukseen muutenkaan syönyt. Enkä mä tuolla keskustelulla mitään ongelmien vatvomista tarkoita vaan olisin vaan usein kaivannut "seuraa", kai siitä turvallisuudentunnetta tuli ja hetkeksi välillä helpotti kun tosiaan se paniikin tunne oli KOKO AJAN, mitä nyt välillä hetkeksi helpotti. Kuvitelkaa viikkoja jatkuva paniikkikohtaus, joka hetkeksi helpottaa..yhtä helvettiä, jotain aivan karmeaa. Mutta ei sinne kansliaan saanut, tv-huoneeseen tai muuallekaan saanut edes istua yksin. Kävelin ja kävelin sitten edes takaisin käytävää. Jos ahdistus helpotti yhtään istuin sängyllä. Totta kai olin ihan saatanan väsynyt mutten pystynyt nukkumaan lääkkeistä huolimatta. Sen verran järki pelasi että halusin antaa rauhan huonekavereille. Välillä kävelin vessassa tai istuin jos pystyin. Myöhemmin kun olin jo paremmassa kunnossa oli helvettiä kun huonekaverit valvoi samassa huoneessa yön. Valot päällä höpöttäen, vaikertaen jne..mutta joo, toivottavasti oli vika eka ja vika osastojakso vaikka eipä tuota ikinä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tulin siihen tulokseen, että ap on pahimman luokan narsisti "minäminäminä" -jorinoineen. Hohhoijjaa!
en yhtään tiedä miltä tuntuu olla paniikissa. en ole varmaan ollut koskaan? toivottavasti sinulle ei tule sitä enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tulin siihen tulokseen, että ap on pahimman luokan narsisti "minäminäminä" -jorinoineen. Hohhoijjaa!
Nyt meni niin huti kuin olla ja voi =) Olen sen verran paljon alan kirjallisuutta lukenut, keskustellut itse asiassa tästä narsistiaiheesta niin psykologin kuin psykiatrin kanssa mutta ei osu mun kohdalle sitten millään. Enkä kyllä oikeasti edes ymmärrä miten tämän ketjun perusteella minusta edes narsistia saa. Perustele ihmeessä. Totta kai osastolla MINÄ halusin apua ja halusin että MINUA autetaan, senhän takia sinne hakeuduin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He tuijottavat seiniä ja kattoa ja lattiaa, kiemurtelevat tuolissaan ja tuhahtelevat, että voivat ihan hyvin.
Mutta kun tulee iltayö, alkaa osastolla melkoinen kuhina, kun halutaan avautua ja keskustella. Siis juuri ne, jotka noin 10 tuntia aikaisemmin olivat sitä mieltä, että keskustelu ei auta mitään, turha tässä on puhua.
Ihan kuin olisi 4v pikkulapsia osasto täynnä, jokainen vuorollaan kitiseen, että on jano ja pissattaa ja nälkä ja pelottaa. Ei vanhempienkaan kannata mennä tuohon showhun mukaan, siksi hoitajatkaan eivät lähde terapoimaan öisin. Yöllä on tarkoitus nukkua, se on osa sitä hoitoa. Kun on oikeasti aivan sekaisin, on hoitajan tehtävänä pitää yö yönä ja päivä päivänä.
Se on sairaala, ei sinne tulla leikkimään. Hoitoja saa päivällä. Jos on öisin tarvetta avautua, saattoi jäädä joku unilääle ottamatta?
Onnea, olet omaksunut suomalaisen sairaanhoidon jäätävänviileän ja potilasta alentavan asenteen. Taas yksi lisää vahvistamaan tätä kamalaa hoitokulttuuria.
mutta myötätuntoni on puolellasi. Itse sairastan paniikkihäiriötä ja olen äärettömän murheellinen, jos ei ihmimillisyys hoitotyössä voi ylittää rutiineja. Minä tiedän, mitä olet joutunut käymään läpi. Uskon, että se kaikki kärsimys, jonka olet kokenut, muuttuu voimaksesi ja sinä saat vielä tavalla tai toisella opettaa ja tukea heitä, jotka luulevat nyt olevansa vahvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yövuorosta kirjoitetaan kaikki, niin mikä kaikki se on, jos yövuoron aikana ei tehdä mitään, vaan siihen pyritään että kaikki nukkuu?
osastot ovat lähinnä säilöntäpaikkoja, eihän sairaanhoitaja ole mielenterveyden ammattilainen.
Akuuttiin kriisiin on hyvä ystävän apu, jos oikein paha kriisi, parempi juoda pari kaljaa -niistä enemmän apua, kuin turruttavista lääkkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuo sairaanhoidon kulttuuri on tosi häiritsevä. Koulutuksessa ei varmaan hirveästi puhuta ihmisen kunnioittavasta kohtaamisesta ja henkisen puolen huomioimisesta (edes psykiatrisella puolella?!). Voi olla, että koulutuksessa jotakin inhimillisestä kohtaamisesta puhutaankin (en tiedä, alaa opiskelleet kertokaa?), mutta niin kauan kun hoitokulttuuri työpaikoilla on mitä on, niin ei se miksikään muutu. Uusi työntekijä kuitenkin tosi helposti omaksuu sen ilmapiirin, mikä työpaikassa vallitsee. Eräs tuttuni oli poikkeuksellisesti halunnut sairaalassa työskennellessään mennä tyhjinä hetkinä pitämään seuraa yksinäisille potilaille (tietenkin ihan päiväsaikaan). Tämä taipumus oli teilattu jyrkästi; muut hoitsut istuskelivat juoruamassa keskenään. Tuttuni vaihtoi alaa, ihmisläheisemmälle ja inhimillisemmälle alalle.
Miksi hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, joille toisen kohtaaminen ihmisenä on niin ylivoimaista?
Ap:n kertomus ikävä kyllä vahvistaa entisestään mielikuvaani siitä, miten tuo kylmänkolkko sairaanhoitokulttuuri vaan pitää pintansa edelleen. Vaikka se on NIIN selvä asia, että ihmisen aito, kunnioittava kuunteleminen ja hänen hätänsä kohtaaminen voi auttaa jopa enemmän kuin lääkkeet. Tuntuu ihan kamalalta ap:n puolesta, ajatella miten hän on paniikissaan pyörinyt käytävillä niiden, joiden TYÖ on auttaa häntä, lojuessa telkkaria katsellen toimistossa... Heidän mielestään ap oli varmaan "vaikea potilas" ja ehkä rasittava tai ärsyttäväkin. Ehkä ei olisi ollut, jos inhimillisyys olisi ollut läsnä...
Ja voi tuntua aika kolkolta jutella sitten päiväsaikaan mukaempaattiselle hoitajalle, joka jokunen tunti sitten ei välittänyt toisen hädästä ollenkaan. Ja kun ammattitaitoa luulisi olevan sen verran, että tietäisi ettei se paniikki pakottamalla lähde... rauhoittava jutustelu olisi voinut sen sijaan rauhoittaa (EI mikään terapointi vaan ihan vain hyväksyvä läsnäolo, joka ilmeisesti tässä tapauksessa huusi poissaolollaan...)
Sanaan "potilas" tuntuu jo lähtökohtaisesti sisältyvän tietty arvojärjestys, jossa potilas on aina hoitavaa tahoa alempana. Potilas ei koskaan ole edes oman itsensä asiantuntija, potilaalle voidaan sanoa "älä siinä huuda kun tämä ei satu" tai "kyllä sä saat nukuttua kun vaan meet nukkumaan" (vaikka tosiaan olisi paniikin kourissa eikä takuulla saisi unta).
Pyrkimys on että kaikki nukkuvat,mutta se ei tietenkään toteudu.
Vaikka meitä on 2 yövuorossa niin minä olen ainut sh joka saa antaa ns.huumelääkkeitä.Ja niistäkin jokainen pilleri on kirjattava koneelle,kansioon jne kuin myös se syy miksi se annettiin.
Ja kun näitä on osastolla se 30-40 niin ei paljon naurata.
ja tulin siihen tulokseen, että ap on pahimman luokan narsisti "minäminäminä" -jorinoineen. Hohhoijjaa!
Nyt meni niin huti kuin olla ja voi =) Olen sen verran paljon alan kirjallisuutta lukenut, keskustellut itse asiassa tästä narsistiaiheesta niin psykologin kuin psykiatrin kanssa mutta ei osu mun kohdalle sitten millään. Enkä kyllä oikeasti edes ymmärrä miten tämän ketjun perusteella minusta edes narsistia saa. Perustele ihmeessä. Totta kai osastolla MINÄ halusin apua ja halusin että MINUA autetaan, senhän takia sinne hakeuduin!
Heh, joo, tuossa meillä oli oikein varsinainen asiantuntija. "Tulin siihen tulokseen..." Keskustelufoorumin perusteellahan ne diagnoosit tehdään. Narsistikortti on muutenkin jo niin kulunut, että tuollaisen kommentin heittäjä tekee pellen lähinnä itsestään :P
ja ap kuvaili just ne samat fiilikset, jotka mulla olleet joka kerta sairaalassa!
En siis ole koskaan ollut psyk.osastolla, vaan ihan synnyttäneiden osastolla vauvan saatuani ja naistentautien osastolla sitäkin useammin keskenmenon jälkeen.
Voi kuinka tuttu onkaan tuo tunne, että pelkkä ajatus nukkumisesta hirvittää ja haluaisi vaan, että joku juttelisi, ymmärtäisi, kuuntelisi..
Ja kun sínne käytävälle meni haahuilemaan ymmärryksen toivossa, ei hoitaja ole näkevinään, ei taatusti tule huoneeseen, vaikka tietää minun ainoana osastolla valvovan, eikä taatusti tule kysymään, voisiko auttaa. Kääntyy vaan pois päin ja välttelee katsetta. Muutama ihana poikkeus toki on onneksi kohdalleni sattunut.
Jonkinlaista koulutusta toivoisin hoitohenkilökunnan saavan ihmisen kohtaamiseen liittyvisä asioissa ja myöskin näissä vaikeissa asioissa, kuten keskenmeno on. Aina ei tarvitse osata sanoa mitään fiksua, riittää kun kuuntelee. Pääasia, ettei juokse pakoon.
Viime kerralla tulikin mieleen, miten iso apu hoitajille ovat kännykät. Potilaat soittelevat aamusta iltaan (ja minä joskus öisinkin) omaisilleen ja saavat näin avun ahdistukseensa. Ei tarvitse hoitajien kallista aikaa keskusteluun tuhlata.
vai mitä laitoshuoltajia he nimikkeeltään ovat. Hoitsuilla on liian kiire tai "kiire". Siivoojillakin on kädet täynnä työtä, mutta aina heillä on sydäntä vaihtaa muutama ystävällinen ja empaattinen sana. Terkkuja vain kaikille laitoshuoltajille ja siivoajille. Teette tärkeää työtä!!!
Hoitajien on pidettävä tietty etäisyys potilaisiin. Pitkään yöllä jutellessa raja voisi ylittyä helposti. He eivät myöskään ole lääkäreitä, joten eivät voi terapoida sinua.
Siis täh? Käsittääkseni psykiatrisen osaston tehtävänä (ainakin tuolla ja paikan esittelyssäkin niin lukee) oli antaa ensiapu akuuttiin tilanteeseen. Ja se jutteluhan, rauhoittelu tms oli juuri apua niihin pahoihin tilanteeseen ja päivällä kyllä juteltiin ja oli omat hoitajat, hoitajaa pystyi käymään pyytämässä juttelemaan jne. mutta yöllä suurin osa hoitajista suhtautui kertomallani tavalla.
Ne hoitajatkin ovat vain ihmisiä, usein yövuorot menee sellaisille vähemmän sosiaalisille tapauksille. Heillä on ehkä vähemmän kokemusta potilaista ja pelkäävät vain pahentavansa oloasi, kun eivät osaa kaikkea vielä. Se on kuitenkin "laskettu" siten, että öisin potilaat etupäässä nukkuvat.
Sanoisin, että pyydä tehokkaammat lääkkeet nukkumiseen. Niitäkin kyllä on!
En ole mutta sanotko sä oikeasti TODELLA vaikeasti panikoituneelle potilaalle että ota kirja käteen? Ei ihmekään että minua ei tunnuttu oikein ymmärtävän kuin vain muutamat..monet suhtautui tosi alentavasti. Ja kun käsittääkseni siellä ne hoitajat on tosiaan työssä ja siitä palkkansa saavat niin aika erikoista etteivät jaksa keskustella potilaiden kanssa vaikka se heidän toimenkuvaansa tuolla selvästi kuuluikin. Kaikenlaisia papereita täyteltiin ja juteltiin ja monet kävi juttelemassa ja ravattiin siellä ja tuolla. Niin, enhän minäkään tahallani vaivaksi halunnut olla mutta kun on niin sekaisin paniikista niin olettaa apua hoitajalta saavansa..en tiedä kuinka hirveästi joillekin potilaille syötetään diapameja ja tenoxeja kun itse en niistä huolimatta nukkunut kuin 02-03 saakka pätkittäin, sitten en ollenkaan.