Miksi toiset antaa lapsiensa huutaa ja mekastaa lentokoneessa?

Paljon on matkusteltu.

Ja aina vaan jaksaa kummastuttaa vanhemmat, jotka antavat lastensa potkia ja hakata edessäistuvan selkänojaa. Löllöttävät siinä vieressä tyytyväisinä, kun lapsi viihtyy niin hyvin!

Kokemuksesta tiedän, että lapsen saa pidettyä aisoissa pitkilläkin lennoilla, kun viitsii vähän suunnitella etukäteen ja nähdä vaivaa. Satunnainen itku on ihan ok, se ei ainakaan minua häiritse.

tai lapset miehen lapsia?

koettua lennoilla. Mut ei mua toisten lasten itkut ja mekastukset häiritse. Muistan olleeni itsekin joskus lapsi.. ja lapsi ei aina käyttäydy kuin aikuinen.



Yhellä Frankfurt-Dallas lennolla meuhkas noin 3-4 vuotias koko ajan. Huusi, raivos, itki, potki, riehui.. Istui pari penkkiriviä takanani, mut siinähän meuhkas. Lento oli mun elämässä kuitenkin vain hetkellinen. Äitinsä varmaan teki kaikkensa pojan kanssa ja sille näyttikin Dallasin terminaalissa :D Tukka roikkui rasvasena ja oli lopen uupuneen näköinen.



Lähes joka lennolle itkuja mahtuu, pienempien tai isompien. Mut ennemmin lasten kiukuttelua, kuin aikuisten kännisekoiluja.

Puhuvat ja nauravat äänekkäästi ja sitten naama mutrulla huokaillaan jos joku lapsi pitää ääntä.

Itse olen sitä mieltä, että jos joku ei kestä sitä, että lapset kuuluvat normaaliin elämään, niin pysyköön kotona.

mutta myös ymmärrystä kanssaihmisillä. Jännittyneenä odotamme meidän ensimmäistä lentomatkaa taaperomme kanssa. Parhaamme yritämme, mutta toivottavasti koneeseen tulee myös ymmärtäväisiä aikuisia, jos homma ei mene ihan niin kuin on suunniteltu.

joskus voi käydä niin, että yleensä hyväkäytöksinen lapsi pitkästyy lentokoneessa eikä käyttäydykään hyvin kuten pitäisi. Jos aikuisen ojennukset, kiristykset ja lahjonnat ei auta, mitä voi tehdä? Ei sitä lasta voi pois koneesta heittää kesken lennon. Ymmärrystä kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Puhuvat ja nauravat äänekkäästi ja sitten naama mutrulla huokaillaan jos joku lapsi pitää ääntä.

Itse olen sitä mieltä, että jos joku ei kestä sitä, että lapset kuuluvat normaaliin elämään, niin pysyköön kotona.

Se että teillä lasten riehuminen on "normaalia elämää", ei tee siitä normaalia elämää.

Minun lapseni juttelevat. Kyselevät paljon fiksuja juttuja, tekevät havaintoja, muistelevat menneitä. Eivät mitenkään huutamalla, mutta toki lapsen ääni on helposti taajuudeltaan läpitunkeva.

Olen pahoillani. Toki opastan heitä kohteliaaseen äänenkäyttöön, mutta en vaadi heitä olemaan hiljaa lennollakaan.

Jatkuva kälätys ja höpötys on rasittavaa kuultavaa, tulipa se minkäikäisen suusta vaan. Aina ei tarvitse hölöttää koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni juttelevat. Kyselevät paljon fiksuja juttuja, tekevät havaintoja, muistelevat menneitä. Eivät mitenkään huutamalla, mutta toki lapsen ääni on helposti taajuudeltaan läpitunkeva.

Olen pahoillani. Toki opastan heitä kohteliaaseen äänenkäyttöön, mutta en vaadi heitä olemaan hiljaa lennollakaan.

Eihän nuo ole ollenkaan pahoja asioita. Hyvin käyttäytyviä lapsia vain. Tässä varmaa pointtina kumminkin oli, jos vanhemmat eivät komenna riehuvaa/huutavaa lasta.

Luin jostain toisesta keskustelusta, kuinka vanhempi oli jättänyt lapsen vierustoverin huolehdittavaksi (tuntematon).

Lähtenyt vessaan mitään sanomatta, kuunnellut puhelimella musiikkia.

Kyseessä oli ollut pieni lapsi.

Voiko joku todella tehdä noin ? Mitä päässä liikkuu ? Eihän voi olettaa, että tuntematon ihminen on vastuussa toisen kakarasta.

Itse en ainakaan huolehtisi, enkä ikinä olettaisi muiden tuikituntemattomien huolehtivan minun lapsistani.