Joko aloitetaan anopin/apen joululahjat ketju?

Sain lahjaksi jonkin sortin laihdutuskirjan, joka oli "tärkeistä" kohdista alleviivattu ja marginaaleissa anopin muistiinpanoja. Mies sai äidiltään A-lehdeltä tulleen tilaajalahja: työkalupakin, jonka ukko heitti suoraan roskiin.

Minä ostan aina laatua lahjaksi (Pentik yms.) ja tässä taas vastalahjat. Nyt päätin, että ensi vuonna en anopille osta mitään ja ilmoitan jyrkästi kieltäytyväni kaiken maailman tavaroista, otan vastaan vain lahjakortteja. Oikeesti olen todella loukkaantunut tämän vuoden "käytetystä" kirjasta.

Appivanhemmat ovat perinteisesti antaneen paljon paketteja. Määrä on korvannut laadun. Tänä vuonna he halusivat, että lahjoja ei laiteta, koska he eivät pysty hankkimaan mitään huonon terveyden takia. Tein mielelläni heidän kanssaan sopimuksen.



Laitoin kuitenkin heille jouluruuat, jotka mies vei aattoaamuna heille kotiin. He olivat oikein onnellisia lähetyksestä ja soittivat vielä tänä aamuna kiitoksen herkullisesta jouluateriasta. Joten sain parhaan lahjan, eli hyvän mielen sydämeen talletettavaksi.

kynttilä astiassa, jonka kannen päällä istuu enkelilapsi. ihmettelen, koska meidän poika täytti tässä kuussa 1v ja ainakin päällisin puolin on oikein otettu mummu. eihän tuota kynttilää oikein voi sisällä polttaa. niin pienikin on, että tuli heti jonkun lapsen hauta mieleen :(

Appivanhemmat ovat perinteisesti antaneen paljon paketteja. Määrä on korvannut laadun. Tänä vuonna he halusivat, että lahjoja ei laiteta, koska he eivät pysty hankkimaan mitään huonon terveyden takia. Tein mielelläni heidän kanssaan sopimuksen.

Laitoin kuitenkin heille jouluruuat, jotka mies vei aattoaamuna heille kotiin. He olivat oikein onnellisia lähetyksestä ja soittivat vielä tänä aamuna kiitoksen herkullisesta jouluateriasta. Joten sain parhaan lahjan, eli hyvän mielen sydämeen talletettavaksi.

Minä kun luulin että saamme maailman surkeimman lahjan anopilta ja apelta, kahvipaketti ja suklaarasia. Mutta nuo teidän kyllä vie voiton mun lahjoista... Nuo meidän lahjathan on ihan kaäyttökelpoisia :)))

Voin aloittaa, tänä vuonna yllätettiin käytetyllä hajuvedellä, lorealin hoitoainetta näytepurkki, kirpputorilta ostettu kynttilä. Lahjat oli laitettu nätisti revenneeseen lahjakassiin (johon minä olen joskus laittanut heille menevät lahjat, tosin pussi oli silloin uusi ja ehjä). Voi vittu miten niiden kaaliin saa menemään, että roskiskamaa ei tarvita. Juu, enkä ole tippaakaan kiitollinen "lahjoista". Kiitollinen olisin jos jättäisivät roskat omaan roskikseensa.

ja muiden "yhtä hienojen lahjojen" saajien mua ei enää suututakaan niin paljon. No, hajuveden heitin roskiin, kynttilän säästin koska kierrätän sen myyjäisten arpajaispalkinnoksi. Hoitoaine näytteen käytän ja muistelen "rakkaita" appiivanhempiani lämmöllä. Viime vuonna sain myös hajuvesiä, niitä näytepaketteja joissa on niitä pikkupulloja. Tosin siitä pakkauksesta puuttui kaksi. Olen myös saanut vessan maton.

Mä en usko tätä:

sain suklaarasian ja olin iloinen siitä. Itse en varannut heille mitään vaikka kävivät joulukylässä meillä, mikä vähän nolottaa. Piti kyllä hankkia kukka, mutta olin niin myöhässä aikataulusta, etten raijannut lapsia enää kauppaan vaan jätettiin hankkimatta.

Arvasin, että nyt rahat ovat tiukilla. Annoimme anopille lahjaksi ison summan rahaa. Anoppi oli kiitollinen ja kertoi, että oli antanut paljon rahaa yhdelle lapsistaan, joka on hankalassa tilanteessa. Meidän perheelle ne kierrätyslahjatkin kelpaavat, eikä rakkaus ole siitä kiinni. Joskus köyhäilyn syynä voi olla myös väsymys. Miettikää mikä on oikeasti tärkeää.

Kyllä se kertoo miniän arvosta jos sille annetaan roskiskamaa ja omalle pojalle sitten annetaankin mitä poika haluaa. Enkä ole ahne ja eihän niiden tarvitse mitään antaakaan. Mutta ei myöskään tarvitse ilkeillä ja pahoittaa mieltä roskiskamalla.

Anoppi käy nimittäin hakemassa Stockkalta paperia ja lahjarasioita. Lahjat ostaa ihan muualta.



Tällä kertaa anoppi yllätti taskulampulla.

Sain appivanhemmiltani osoitekirjan, jota olin jo pitkään etsinyt, sekä 100e rahaa OMIIN vaatteisiin. Mutta mulla onkin aivan ihanat appivanhemmat!

Itse olen 40+ ikäinen anoppi ja parin vielä pienen lapsen äiti. Rahaa ja aikaa on rajallisesti. Vihaan lahjojen ostamista, mutta en antamista jos vain hyvä lahja löytyisi. Vaikeinta on keksiä miniälle ja veljen vaimolle mitään. Kummallakin on vankka maku sisustuksen, herkkujen, musiikin, kirjallisuuden, vaatetuksen ja kosmetiikan suhteen. Merkkiä pitäisi olla tai jotain in-tuotetta, olen tosi epävarma kun pitäisi jotain ostaa, jos edes keksin mitään. Minä järjestän miehen kanssa jouluaterian ja tykkäämme syödä ja juoda jouluna hyvin, panostamme siihen rahaa ja aikaa. Mutta epäilen, ettei miniä tai yksi veljen vaimoista TAJUA miten paljon jouluun panostamme. Minä muistan kiitän ja näyttän arvostukseni omalle äidille tai anopille ja sanonkin, ettei lahjoja olisi enää ruuan päälle tarvinut hankkia, itse saan vaan hätäset moit ovensuulta (ja varmaan valitusitkun halvoista ja vähäisitä lahjoista)

mun vanhemmilta 5000 € ja laadukasta vuosikertaviiniä. Molemmat ok, kummaltakaan ei odotettu yhtään mitään. Ei lahjat joulua tee.

Anoppi ja appi tarjosivat meille ihanan joulun. Ruokaa oli yllin kyllin, kaikki valmiiksi laitettuna. Sain myös henkilökohtaisen lahjan. Tiesin etukäteen mikä se on, kuuluu meidän kahdenväliseen joulu -perinteeseen. Olen todella kiitollinen anopistani, hän on minun hyvä ystävä ja ihana ihminen muutenkin.

Taatusti joku teini, jolla ei ole vielä edes miestä, saati anoppia. Mene kotiis kasvamaan ja pilaamasta muiden jouluketjua!!

kynttilä astiassa, jonka kannen päällä istuu enkelilapsi. ihmettelen, koska meidän poika täytti tässä kuussa 1v ja ainakin päällisin puolin on oikein otettu mummu. eihän tuota kynttilää oikein voi sisällä polttaa. niin pienikin on, että tuli heti jonkun lapsen hauta mieleen :(

uskomatonta, miten tuo laminoitu bmi-taulukkovitsi kulkee täällä vuodesta toiseen. aina joku on saanut sen joululahjaksi anopiltaan... HUOH!!!

ei naurata enää..

anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon muutama vuosi sitten, mutta en joululahjaksi. Mutta en ole kirjoittanut siitä tuonne ylemmäs.

Juttu on kai jäänyt tänne elämään siitä eteenpäin - ehkä siksi, että aina joku ajattelee, ettei niin voi oikeasti käydä ja että se on hyvä vitsi.

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon