Mistä syistä perheenäiti ei halua ottaa perheen ulkopuolista apua vastaan?

Toki ottaisin apua vastaan, jos sitä olisi tarjolla...



t. ulkomamma

Itse. Kolmen alle 4v lapsen äitinä ottaisin kaiken avun mitä voisi saada. Koskaan en ole sekuntiakaan apua mistään saanut vaikka olen nätisti pyytänyt joten kaikki akuutit kriisit, hädät ja sairaudet on pitänyt itse hoitaa. En voi ymmärtää että jos joku tarjoaa apua niin ei kelpaa! Oaitsi tilanteessa jossa apu on ehdollista tai vallankäytön väline.

sellainen fiilis, että oon epäonnistunut, jos en selviä kaikesta itse. Ei ollut ollut avulle tarvetta ennenkään. Eikä ollut mun vanhemmatkaan apua tarvineet. Ja huono omatunto siitäkin, että rahaa kuluu palkkoihin.



Ja mulla oli kuvitelma, että mun äidin ja ehkä muidenkin sukulaisten kuuluisi joskus auttaa, ei ihan vieraan ulkopuolisen ihmisen.



Nyt kun lapsia on kolme, niin on tuollaiset ajatukset matkan varrella haihtuneet. Se on jo tullut selväksi, ettei suvulla ole mitän auttamisintoa. Ja se vieras kodinhoitoapukaan ei ole enää niin vierasta, kun sama ihminen on käynyt jo 6 vuotta auttamassa.

Hei, vastasin jo äsken ja olin se joka ei ole ikinä saanut mitään apua suvulta. Miten palkkasit hoitaja, paljonko tuntihinta on, onko yritys eli laskutusmetodi vai yksittäinen työntekijäjolle maksat palkkaa? Itselläkin edessä avun osto, kun neljä tervettä eläkeläisisovanhempaa vain torkkuu päiväunia eivätkä ole auttaneet ikinä...

koska köyhälläkin on sentään sellainen

koska köyhälläkin on sentään sellainen

Ei läheskään aina ole kyse köyhyydestä, sillä monet hyväpalkkaisessa työssä olevat mieluummin tekevät työt kotona mieluummin itse kuin palkkaavat siihen jonkun.

Syitä on monia, tässä muutama:

- häpeä, kun ei itse pysty kaikkeen

- juorut ja "mitä ne ihmisetkin sanovat"

- omalla tavalla tekeminen, toiset tekevät aina väärin ja kuitenkin joutuu tekemään itse kaiken uudestaan

vaikka ovat tarjoutuneet, johtuen siitä, etten halua vaivata muita.

Oon aina ollu sellanen ihminen, joka tekee kaiken itse, eikä kuormita muita.

Tyhmäähän se on ja raskasta, mutta minkä ihminen ittelleen voi?

apua tarjota Pyyteettömästi jos joku näyttää sitä tarvivan??

- Ensimäinen on "av-asenne": kaikesta pitää selvitä itse tai on huono äiti ja se taas on pahinta mitä voi olla. Huostaanotto ja (jatketun) itsemurhan peruste yhdistettynä.



Toinen on "too many strings attatched" eli se että usein avun tarjoajat pyrkivät oikean auttamisen sijasta määräilemään ja besserwisseröimään perheen elämää ja sillä tavalla tekevät siitä entistä työläämpää.



Itselläni on siitä erinomainen tilanne, että ei oo noista kumpaakaan ongelmaa.

En voi ymmärtää että jos joku tarjoaa apua niin ei kelpaa! Oaitsi tilanteessa jossa apu on ehdollista tai vallankäytön väline.

Meille tuli kaksoset ja nyt on ollut niitä apua tarjoavia riesaksi asti. Suurin osa sukulaisia ja perhetuttuja. Kaksoset ovat olleet todella helppoja.

Sitten taas siskollani on tilanne että heille syntyi lapsi, jolla on koliikki ja heillä muutoinkin lähti asiat huonosti käyntiin, ja hänelle ei ole tarjonnut YSIKÄÄN noista auttajista apuaan.

Minä olen auttanut siskoani, että hän saisi nukuttua tai käytyä kaupassa tai vain olla hetken rauhassa.

Minua ärsyttää suunnattomasti tuo tilanne. Ne auttajat tietävät siskoni tilanteen. Olen sanonut heille suoraan että menkää siskoni luokse, hän tarvitsee apua, mutta mitään ei tapahdu. Eli ei ole ainakaan tässä tilanteessa pyytteetöntä tuo auttamishalu.

Koska perheessä on 2 aikuista ja on aika noloa, jos toinen ei tajua omaa osuuttaan vaan kuittaa sen naapuriavulla ja vaatimalla äitinsä auttajaksi?

että joskus avun tarjoaja tuottaa enemmän vaivaa kuin helpotusta. Joku lasten kanssa ulos meneminen on varmaan ihan hyvää apua, mutta esim. kodin siivoaminen on sellainen jota en haluaisi muiden tekevän - koska eivät kuitenkaan osaa niin kuin minä haluan. Todennäköisesti joutuisin itse siivoamaan perässä kuitenkin, joutuisin näyttämään missä mitäkin pesuainetta on jne. Oikea apu olisi sellaista, että minun ei tarvitse tehdä mitään ja hommat hoituvat silti yhtä hyvin.

se avun tunkeminen oikeuttaa a) milloin tahansa vetämään sen avun esiin ja siihen vedoten lainaamaan rahaa kymmeniä tuhansia tai sitten sillä voidaan ratsastaa loputtomiin muuten tai sitten b) se oikeuttaa määräilemään asioista siihen asti kun lapsi on noin 60 vuotta ja sekaantumaan pienimpäänkin.



Eli kun minä perustin firmaa lama-aikana niin siskoni auttoi kirjanpidossa: Hän kiristi sitten tuhansia vuokrarästeihinsä, syytti minua itsekkääksi hyväksikäyttäjäksi ja selittää edelleen 20 vuotta myöhemmin asiaa kaikille ja kun kuopukseni sairasti astmaa ja valvoimme sairaalassa tai kotona 3 vuotta ja toinen siskoni leipoi kakun esikoisen synttäreille auttaakseen, hän mielestään sai sitten ikiaikaisen valtuutuksen päättää esikoisen synttäritarjoiluista hamaan hautaan ja suuttui verisesti kun minä "sotkeuduin" esikoiseni synttärijärjstelyihin...



Tämän takia me ostetaan siivoojalta palvelut, ruoat pitopalvelusta ja hoitaja Hoivanetistä, jos jostain syystä ei itse selvitä.

useita vuosia auttamisen jälkeenkin ja sen varjolla kiristetään.



2. Koska auttaminen on vain näennäistä. Tullaan muka vahtimaan lapsia tai siivoamaan, mutta sitten vain maataan sohvalla tai istutaan kahvipöydässä ja odotetaan närkästyneenä palvelua.



3. Koska se auttaminen on sitä, että itse istutaan penkillä ja huudellaan muille, mitä he voisivat tehdä.

Kodin- ja lastenhoitaja löytyi puskaradiolla, eli se nainen kävi parillakin tutulla siivoamassa, joten suosittelijoita löytyi. Ensin otin meillekin siivoamaan ja myöhemmin luotin sille lapsetkin, että pääsin itse yksin pois kotoa.



Hän teki töitä toiminimellä, eli kirjoitti minulle laskun, jonka vain maksoin kuten minkä tahansa laskun. Hinta oli siivouksesta 24 euroa tunnilta, kodinhoitotöistä laskutti 16 euroa tunnilta ja samalla siinä katsoi lastenkin perään. Eli vahti lapset, laittoi ruokaa ja järjesteli vähän kotia. Tuosta on muutama vuosi aikaa, joten hinta olisi varmaan nyt euron - pari enemmän. Ja sijainti on maalla kaukana pääkaupungista, mikä myös vaikuttanee jonkin verran hintaan.

Että muka mielellään katsotaan lapsia. Mutta se tarkoittaa, että teet lapsille ja hoitajalle ruuan valmiiksi, että voivat vain lämmittää. Hommaat niille kivat tekemiset. Siivoat jälkeenpäin jäljet ja putsaat vaatteisiin ilmestyneitä omituisia tahroja. Vähemmällä työllä pääsee, kun hoitaa lapsensa ihan itse.



Tai sanotaan, että tuo ihmeessä lapset hoitoon, että pääset rauhassa kauppaan. Joopa, vien lapset 20 kilometrin päähän hoitoon, käyn siellä kaupassa ja haen lapset taas hoidosta. Eipä ole juurikaan sellaisia ostoksia, joiden vuoksi maksaisi vaivan pakata vastaan rimpuilevia lapsia autoon ja ajella sata kilsaa.