Milloin viimeiksi olet huutanut miehellesi?
Tuntuu, että on tosi yleistä, että puolisolle huudetaan. Milloin viimeiksi kokeilit äänihuuliesi tehokkuutta mieheesi?
Kommentit (28)
mutta ei se vielä huutamista ole. Hmm. tai siis olen saattanut huutaa toisesta huoneesta miestäni paikalle, jos on ollut jotain asiaa. Tapoihini ei kuulu huutaa jos toinen on kuuloetäisyydellä. Varmistan viestini perillemenon tarvittaessa muilla keinoilla.
Mutta tänään viimeksi korotin ääntäni ja huomautin miehen rahankäytöstä.
koska, mies ei ikinä edes suutu, niin varmaan siksi.
Mutta teinille tulee kyllä ääntä korotettua, juuri tuossa eilen naurettiin, että minkähän ihmeen takia meidän täytyy toisinaan keskustella karjumalla.
mies kun on niitä, joiden mielestä riitely ei vie asioita eteenpäin ja huutaminen on turhaa. Asiat puhutaan ja sitten toimitaan, ei huudeta.
Enimmäkseen ainakin palstalla saa kyllä kuulla, että on _epänormaalia_ olla huutamatta, että pitää olla temperamenttia. Muuten eletään painostavassa ja ahdistavassa ja luonnottomassa tilassa. Meillä vaan ei huudeta, ei huudettu lapsuuskodissanikaan.
yhdessä ollaan oltu vähän alle 4 vuotta.. Mutta mä en huuda kenellekään, pari kertaa olen korottanut ääntäni meidän ääliö kissalle, jolloin mies hämmästeli nauraen "Mitä, meidän mamma korotti ääntään..?"
Jos joskus suutun jostain, mä puhun erittäin hiljaisella, viiltävän ilkeällä äänellä, exä kuvas sitä jääpuikkoääneks, yhtä hyytävä. Että en sitten tiedä onko se yhtään parempi kuin huutaminen. Tosin erittäin harvoin suutunkaan..
En ole huutanut miehelleni koskaan. Toivottavasti ei sellaista tule vastaan tulevaisuudessakaan. En näe sitä rakentavana toimintana erimielisyystilanteissa ja pyrin siksi välttämään huutamista kaikin keinoin.
Just äsken mäkätin sille oikein kunnolla.
Harrasteltiin äsken ja isäntä lupas keskeyttää ajoissa ja laittaa kumin ja sitte vasta sen kanssa jatkaa loppuun, mut eihän se mitään malttanut. Tuolla just suihkuttelin kiukuissani paikkoja ja tulin suutuksissani tänne koneelle:(
se ei ole alkuunkaan naisellista. Eikä siitä ole mitään hyötyä.
Tosin eilen vähän jäkätin pari lausetta siitä, miten mieskin voisi jotenkin osallistua näihin joulujuttuihin (velvotin hoitamaan kuusen ja viinin ja suostui kuuseen mutta ei viiniin) ja mies huokaili ja pyöritteli silmiään. Ihan siisti keskustelu siis.
Voin kuitenkin kuvitella, että tänään tai huomenna tulee huudettua, kun mies töiden jälkeen parkkeeraa itsensä telkun eteen, kun minä imuroin, moppaan, pesen vessoja ja teen jouluherkkuja (piparit, taatelikakun, laatikoita, kinkku uuniin). Itselläni töitä on kasakaupalla kaikille joulupyhille, kun olen töistä "lintsannut" lahjaostosten takia. Iltamyöhäsellä pitäisi suvun lahjoja paketoida, ja menee takuulla pikkutunneille. MIkäli miestäni oikein tunnen, hän puolilta öin toivottaa hyvät yöt ja painuu nukkumaan, kun minä pakkailen ja paperoin sinne kolmeen asti...
Joo, ymmärrän, että joulua voi tehdä myös pienesti. Minä teen sitä nimenomaan pienesti nyt, koska en panosta mihinkään ja teen vain välttämättömimmän. Mutta täytyyhän nyt vähän kotia siistiä ja jotain ruokaa laittaa. Tekisin niin normaalistikin pyhäpäiviksi. En vain käsitä, miksi mies ei voi auttaa mutta nurkuaa kyllä, kun menin alkuviikosta lahjaostoksille ja hänen piti katsoa toista lapsista (toisen otin mukaan). Kyllä ne lahjat sitten kelpaa, kun ne annetaan hänen suvulleen, mutta sitä ennen niistä nuristaan ja puhistaan.
Tulee tosiaan ikävästi huudettua, kun olen väsynyt ja turhautunut. Univelkaa löytyy runsaasti, olen nukkunut viime aikoina 4-6 tuntia, kun toinen lapsi on sairastellut. Itse toivon joululahjaksi unta, mutta kokemuksesta tiedän, että en sitä saa. MIes kyllä ilahtuneena aina lupaa, mutta aamulla kun pitäisi nousta ylös, laittaa lastenohjelman päälle ja palaa sänkyyn nukkumaan. Meillä pienin laittaa hellannappulat päälle tosi usein, joten en uskalla jättää lapsia yksin. MIehen mielestä asia ei ole niin kovin tärkeä...
Huutaminen taitaa olla merkki siitä, että perheessä käydään jotain kriisiä läpi. Itse ja mieskin kuulumme näihin temprementtisiin ihmisiin, mutta ei se tarkoita, että huutoa olisi jatkuvalla syötöllä. Me olemme kyllä kovaäänisiä ja tunteemme näyttäviä, mutta huutamista tapahtuu tasan tarkkaan silloin, kun kaikki ei ole hyvin.
ääntäni korotin eilen, kun mies ei olisi laittanut aspiin niin paljon rahaa kun halusin.
Jos huudan miehelle tai lapsille, mies poistuu ja laittaa tekstiviestin että lähdin mökille, tulen takaisin viikon tai kuukauden päästä josko olisi rauhallisempaa.
Toissapäivänä korotin ääntäni.
Ärsytti, kun alkoi tuo joulun valmistelu stressaamaan. Viimeiset ruokahankinnat ja lahjat oli tekemättä, itselläni rahat finaalissa (kotiäiti) ja mies olettaa, että minä hoidan kaiken. Mies silmät ymmyrkäisinä kyselemään, että mikä on? Ja sitten kun kerroin (rauhallisesti), mies hermostui, että miksi hälle avaudun. No ehkä siksi, että itse kysyi! Silloin taisi äänihuulien tehokkuus sekä kuulua, että näkyäkin :)
huutanut kertaakaan miehelleni näiden neljän vuoden aikana. Ei ole tullut tarvetta.
Olen kyllä ääntä korottanut pari kertaa, kun on oikein ärsyttänyt, mutta en ole huutanut.
Ei kai huutoa oikeasti ole kuin ongelmaperheissä ja teinien kesken?
Olemme huutajaperhe.
En ole siitä ylpeä.
Kun huusin kurkkusuorana niin, että naapuritkin aivan varmasti kuuli. Olimme melkein avioeron partaalla, mutta asiat saadaan aina sovittua yhteisymmärryksessä. Ensin tuli siis kauhea raivo huuto ja kolmantena päivänä riidasta keskustelimme kuin aikuiset.
Huomasin silloin, että kauheassa tunnemyrskyssä ymmärtää varmaan tahallaankin toisen aivan väärin. Sitten kun keskustelee niinkuin pitää niin kappas, asiat järjestyy ja huomaa ettei toinen olekkaan asiaa esittäny niinkuin itse pikku päässään ensin ajatteli :)
Olemme melko rauhallisia molemmat. Itse tosin astetta tulisempi kuin mieheni. Haluaisin samanlaiset lehmänhermot kuin miehelläni. Ihme, että on jaksanu kattella touhujani kohta 12 vuotta :)
että "Hyvää yötä!" kun painelin yläkerrassa peiton alle ja ne jäivät vielä alas katsomaan charlien enkeleitä.
lieventävänä asianhaarana esitän, että olen yrittäny lopetella mielialalääkkeitä. Mutta aloin taas kiltisti ottaa nappeja.