Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 11:16"]En usko, että tuossa tyhmyydessä on kyse pelkästä älyllisestä vajavaisuudesta. Onhan niitä olemassa superälykkäitä autisteja ja aspergereitakin, jotka ovat "pimeitä", vaikka todistukset ja cv:t osoittaisivat muuta. Oma keittiöpsykologinen selitykseni on se, että tyhmyyteen liittyisi myös sosiaalista ja tunteiden hallintaan liittyvää kyvyttömyyttä.

 

-unikko

 

Mitä tarkoitat tällä että, autistit ja aspergerit ovat "pimeitä"? On totta, että esim. nuorison keskuudessa heitä usein tällä nimellä haukutaan, mutta minusta vaikutat hieman jo valveutuneemmalta. Viittaatko heidän sosiaaliseen kömpelyyteensä? Vaiko vetäytymiseensä ja tic-liikkeisiin, esim. kehon heijaamiseen? Aika hassua muuten, eikö olekin: monia autisteja, myös lieviä sellaisia, hyljeksitään täysinä tolloina, vaikka he ovat superälykkäistä, kun taas heikkolajaiset, jotka siis ovat vähemmän älykkäitä, yleensä hyväksytään. Kuinka voi olla mahdollista, että ihminen näin pitkälle määrittelee toisen ihmisen älyn vain sosiaalisen käyttäytymisen perusteella? Eikö se itsessään ole tyhmää tai ainakin äärettömän alkukantaista?

Mietin samaa. Myös senkin olen huomannut, että mielenterveysongelmaiset ovat vapaata riistaa haukkumisen suhteen ja jopa syyllisiä omiin ongelmiinsa, mutta kehitysvammaiset on aina ihania ja aurinkoisia.

Eduskunnassa noita näkyy työskentelevän kansanedustajina suuria määriä.

Vierailija kirjoitti:

Eduskunnassa noita näkyy työskentelevän kansanedustajina suuria määriä.

Onhan siellä kiintiön**k*r*itä muutama.

Vierailija kirjoitti:

Apua, musta tuntuu, että äitini puolen suku on noita täynnä. Serkkuni on aina ollut "outo" ja lapsellinen. Vasta aikuisena olen tajunnut, että nykypäivänä hänetkin varmaan jotenkin diagnosoitaisiin, mutta eipä sitä tehty 60-70-luvuilla, jolloin hän oli lapsi.

 

Tyyppi tuntuu jääneen ihan lapsen tasolle. Huumori on pierutasoa, naureskellaan jollekin Petri Nygårdin biisille ja luukutetaan sitä räkätyksen säestämänä kerta toisensa jälkeen. Sosiaaliset taidot ovat muutenkin nollassa. Serkun mielestä on tosi hauskaa röyhtäillä ja piereskellä mahdollisimman äänekkäästi sukujuhlissa, kuten valitettavasti aikoinaan siskoni ristiäisissä ja minun häissäni. Hän myös järjestää syömisspektaakkeleita julkisissa tilaisuuksissa. Saattaa lohmaista juhlissa oikeasti puolikkaan kakun lautaselleen ja syö sen kuin  eläin, röyhtäilee, maiskuttaa ja hekottelee äänekkäästi. Eipä ole tainnut juuri kouluja käydä, mutta on aina saanut suhteilla jotain vahtimestarin tai raksamiehen hommia.

 

Äitini on vähän samaa sorttia. Kun olin pieni, uskoin äitini juttuja siitä, miten hän muka osaa puhua hyvin englantia ja olisi päässyt Teatterikouluunkin, jos olisi vain kiinnostanut. Noh, mutsini enkuntaidot ovat sitä luokkaa, että hän osaa todella nolon kuuloisesti sanoa please ja sit down (kuulostaa aina siltä kuin hän sanoisi shit down...). Ja taitaapa se teatteripuolikin jäädä äänekkään kännissä hihittelyn ja estottoman räkättelyn tasolle.

 

Äitini on aina julistanut kovaan ääneen inhonneensa kouluja, koska joka paikassa opettajat ja muut oppilaat olivat niin kamalia. Aikuisena olen tajunnut homman kiikastaneen lähinnä siitä, että äitini on älyllisesti todella tyhmä, vaikka ego onkin paisunut melkoiseksi. Hän aina alleviivaa itseään ja mesoaa aivan naurettavan pieniä saavutuksiaan. Valitettavasti todellisuus on kyllä melkoista junttiutta ja yksinkertaisuutta.

 

Jostain syystä äitini sattui yhteen isäni kanssa, joka on älyllisesti paljon korkeammalla tasolle (vaikka isäkin on kasvattajana aivan kypsymätön kakara ja tunnetaidot nolla). Isän ja äidin suhde onkin ollut lähinnä sitä, että äiti haukkuu isää omituiseksi, perhostohtoriksi, lukutoukaksi jne. Isä taas häpeää äidin lapsellisuutta ja on tosi yksinäinen, koska ei voi jutella tämän kanssa esim. kirjallisuudesta ja elokuvista. Äiti ei voi ymmärtää eikä sietää sitä, että isällä on sellaisia älyllisiä kykyjä, joista hän ei osaa edes haaveilla.

 

Minä olen saanut onneksi älynlahjani varmaan isän puolelta. Olen keskimääräsitä jonkin verran fiksumpi. Tämä yhdistettynä perinteiseen kiltin tytön suorittajaluonteeseen on tuonut tullessaan kaksi akateemista tutkintoa ja ammatillisia ja akateemisia meriittejä. No, ne nyt ovat mulle vähän sama juttu kuin se, että joku toinen on tosi lahjakas käsitöissä ja joku toinen musiikissa. Minä olen hyvä lukutoukka :) En siis pidä itseäni minään ylijumalana tai eliittininä kouluviisauteni vuoksi, koska isäni on todiste siitä, että fiksukin ihminen voi olla ihan paska, jos on itsekäs, laiska ja sosiaalinen erakko. Äitini inhoaa lukeneisuuttani ja minua muutenkin päästä varpaisiin. Hän on aina väheksynyt näkyvästi ja kuuluvasti kaikkia saavutuksiani, koska ne ovat sellaisia, jotka menevät häneltä yli hilseen. Siis ihan perusjutut, kuten ajokortin saaminen ja autolla ajaminen.

 

Pikkusiskoni on tullut äitiini. Kaikki jää aina kesken, koulut, kurssit, autokoulut jne. ja vika on aina muissa, tai sitten "huonoissa hermoissa", joille äidiltä kyllä riittää aina ymmärrystä. Sisko ei pysty suorittamaan loppuun edes kansanopiston ruotsin alkeiskurssia. Kirjoitetussa tekstissä lauseet alkavat pienillä kirjaimilla ja mistään yhdyssanoista nyt ei voi edes haaveilla. Siskoni on ihan aikuinen, 24-vuotias ihminen. Siltikin hän on jotenkin kuin kikatteleva teini ja yrittää koko ajan keksiä keinoja, joiden avulla hän voisi huijata ihmisiltä tai yhteiskunnalta mitä tahansa ilmaista. Hän varastelee mm. vaatteita kirkon hyväntekeväisyysjutuista ja hekottelee kovaan ääneen, kuinka taas lähti Vero Modan käyttämätön takki hänen vaatekaappiinsa, vaikka se oli tarkoitettu Venäjän katulapsille, hehhehh.

 

Äiti on myös vehdannut avoimesti yli 20 vuotta toisen miehen kanssa. Mies on tätä samaa apukoulujengiä. Ei mitään koulutusta, tekee pimeitä hommia ja hanttihommaa siellä sun täällä. Mies on minun silmissäni todella nolo, 80-luvulle ulkoisesti jämähtänyt pultsari. Äitini palvoo häntä, koska mies on "ihana kovis" toisin kuin isä, ja mies "uskaltaa ajaa autoa kännissä ja istua kuumalle kiukaalle".

 

Äitini viihtyy tämän apukoulusuhteensa lisäksi kovasti edellä mainitsemani serkkuni ja siskoni seurassa. Se on sellaista loputonta räkätystä, piereskelyä ja "itseään parempina pitävän väen" pilkkaamista, jota en todellakaan jaksa. Huudatetaan Petri Nygårdia, jauhetaan Big Brotherista ja hihitellään alapää- ja pieruvitseille tuntikaupalla.

 

Muuten tunnen sukuani huonosti, mutta olen aikuisena päätellyt, että tätä "vajautta" on äidin suvussa tosi paljon. Se tosin peitetään helvetin isolla egolla, mouhoamisella ja älykkäiden, työssäkäyvien ihmisten haukkumisella. Kaiken halveksimisesta, ryyppäämisestä, koulujen ja töiden keskeyttämisestä ja lapsellisesta räkättämisestä on tullut normaalia käytöstä. Ja auta armias, jos naapurissa asuu vaikka valtiotieteiden tohtori...oli tohtori kuinka tavallinen ja mukava ihminen tahansa, ovat sukulaiseni heti kyräilemässä ikkunan takana, haukkumassa tätä "eliittiä" ja tekemässä hänelle ihan älytöntä kiusaa, tyyliin puhkomassa pyöränkumit. Siis keski-ikäiset ihmiset.

 

Ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, miksi minä ja mieheni emme juuri pidä sukuuni yhteyttä. Me kun olemme tätä kaikin puolin halveksuttavaa "parempaa väkeä". Molemmilla on siis korkeakoulututkinto ja töitä, omistusasunto, auto ja ihan ulkomaillakin käydään, kun ollaan olevinamme niin hienoja :)

 

-unikko

Ei hemmetti, tämä kuulostaa vielä paljon pahemmalta verrattuna omaan junttisukuun, jossa on kyllä muutama korkeasti koulutettu. Onneksi meidän suvussa sentään arvostetaan koulutusta ja työtä, eikä pidetä korkeasti koulutettuja eliittinä.

Silti vain minullakin on häpeä olla köyhien ja junttien lapsi. Geeneissä virtaa adhd:ta, autismin kirjoa, reumaa, dysfasiaa ja oppimisvaikeutta. Koko suku ei sentään sairasta eikä sairaat sukulaisemme ihan täysin apukoululaisia ole, vaan kykeneviä tekemään jopa hoitoalan töitä. Olisipa vanhemmat kuitenkin adoptoineet tai äiti etsinyt paremman miehen.

Tämän takia minulla onkin motiivi olla ottamatta heikompaa miesmateriaalia, oli se sitten normaalilla älyllä varustettu tai ei. En nyt kuvittele diplomaattia saavani mieheksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eduskunnassa noita näkyy työskentelevän kansanedustajina suuria määriä.

Onhan siellä kiintiön**k*r*itä muutama.

Vihervasemmiston tulisi ehdottaa heikkolahjaisille ja kehitysvammaisille omia kiintiöitä eduskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 11:16"]En usko, että tuossa tyhmyydessä on kyse pelkästä älyllisestä vajavaisuudesta. Onhan niitä olemassa superälykkäitä autisteja ja aspergereitakin, jotka ovat "pimeitä", vaikka todistukset ja cv:t osoittaisivat muuta. Oma keittiöpsykologinen selitykseni on se, että tyhmyyteen liittyisi myös sosiaalista ja tunteiden hallintaan liittyvää kyvyttömyyttä.

 

-unikko

 

Mitä tarkoitat tällä että, autistit ja aspergerit ovat "pimeitä"? On totta, että esim. nuorison keskuudessa heitä usein tällä nimellä haukutaan, mutta minusta vaikutat hieman jo valveutuneemmalta. Viittaatko heidän sosiaaliseen kömpelyyteensä? Vaiko vetäytymiseensä ja tic-liikkeisiin, esim. kehon heijaamiseen? Aika hassua muuten, eikö olekin: monia autisteja, myös lieviä sellaisia, hyljeksitään täysinä tolloina, vaikka he ovat superälykkäistä, kun taas heikkolajaiset, jotka siis ovat vähemmän älykkäitä, yleensä hyväksytään. Kuinka voi olla mahdollista, että ihminen näin pitkälle määrittelee toisen ihmisen älyn vain sosiaalisen käyttäytymisen perusteella? Eikö se itsessään ole tyhmää tai ainakin äärettömän alkukantaista?

Mietin samaa. Myös senkin olen huomannut, että mielenterveysongelmaiset ovat vapaata riistaa haukkumisen suhteen ja jopa syyllisiä omiin ongelmiinsa, mutta kehitysvammaiset on aina ihania ja aurinkoisia.

Salkkareiden Roosa sanoi jossain haastattelussa, että olisi mielellään ilman kehitysvammaa mutta hyvinä puolina hän piti kehitysvammaisena olemisessa sitä, että on sosiaalinen ja aurinkoinen. Juu, näitä luonteenpiirteitä sitten yhteiskunta näyttää arvostavan kuin älykästä tai fiksua, mutta aspeeger-oireista tai muuten ujoa/introverttia. Eipä ole ihmekään, miksi työllistyminen on vaikeaa jopa sellaisillekin aloille, joissa ei välttämättä olla ihmisten kanssa tekemisissä paljoa. Mua ihan suoraan sanoen rasitti yksi down-syndroomainen hyllyttää, joka jäi lähes jokaisen kanssa juttelemaan kesken töiden vaikka toisella oli kiire. Mä ihan äkkiä juoksin kassalle maksamaan löydettyäni lounaseineksen kaupan hyllyltä ettei tarvitse joutua aurinkoisen ja sosiaalisen hyllyttäjän kanssa juttelemaan.

Vihervassarinaiset

WHO is HEIKKOLAHJAINEN? 😀

Minähän en ainakaan oo HEIKKOLAHJAINEN vaa nero😂😀

Lääkärit on heikkolahjaisia kun ne työskentelee lääkäreinä😂😀

I,m Superman😂

Lääkärit pitäs poistaa maapallolta😀

Niin ja Poliitikot ja Poliisit ja Opettajat ja kaiken maailman Papinketaleet. Ja armeijan upseerit😀😂

Kaikki korkeet auktoriteettihörhöt on syvältä😂😀

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinytkin, että mikä on sellainen ihminen joka ei ole kehitysvammainen, mutta ei käy kuitenkaan käy ihan täysillä?

Sille on ihan sanakin olemassa, se on tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä olen miettinytkin, että mikä on sellainen ihminen joka ei ole kehitysvammainen, mutta ei käy kuitenkaan käy ihan täysillä?

Sille on ihan sanakin olemassa, se on tyhmä.

Oikee sana on sellaiselle hullu😂😀

I,m crazy😀😂

Miten määrittelet hulluuden? 😂😀 Hulluutta ei voi määritellä😀😂

Aika outo tää yhteiskunta kun ihmisiä pitää lokeroida sen mukaan miten kukin käyttäytyy😂😀 Miksei annettaisi jokaisen käyttäytyä silleen kun kukin itse haluaa? 😂😀

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa käyttäytyä😀