Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Tämä heikkolahjaisuusketju on aina vaan yhtä mielenkiintoinen. Heikkolahjaisiksi itseään luonnehtivat tai epäilevät kirjoittavat yksi toisensa jälkeen sujuvaa, mielenkiintoista, elävää, kieliopillisesti hyvälaatuista ja analyyttistä kuvausta tilanteestaan. Onko Suomen koulu niin hyvä että kaikki oppivat ilmaisemaan itseään ja ajattelemaan vai onko tilanne se, että osa saa syyttä suotta vaurioita itsetuntoonsa? Erilaiset keskittymis- ja hahmotushäiriöt aiheuttavat sitä huonoudentunnetta? 

[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 20:48"]

Olen joskus pohdiskellut sitä mahdankohan itse olla heikkolahjainen. Olisikohan sitä tähän ikään mennessä jotakin löydetty, jos aihetta olisi ollut epäillä? En mielestäni muiden kanssa keskustellessani tai isossakaan ryhmässä mitenkään selvästi erotu. Osaan hoitaa kyllä omat asiani esim. kaupassa asioinnin, lääkärikäynnit ym.

Minulla on todettu matemaattinen oppimisvaikeus ja joskus pienetkin luvut kuten vaikkapa kolikoiden laskeminen tuottavat vaikeuksia, numerot ikään kuin "hyppivät" päässäni niin että saatan tehdä jotakin todella typeriä virheitä, kyllä joskus hävettää ja siksi nykyään maksankin pitkälti kortilla pienetkin ostokset. :( Olen myös huomannut että minun on vaikea sisäistää ja muistaa sääntöjä, esim. joidenkin (vähän monimutkaisempien) lautapelien säännöt ja vaiheet tai vaikkapa pesäpallon säännöt eivät vaan uppoa tajuntaan, unohdan hetken päästä sen että mitä minun pitäisi tehdä.

Opiskelujeni aikana olen huomannut että unohtelen paljon ja olen tosi hajamielinen, ja minun on joskus vaikea sisäistää minulle annettuja ohjeita ellei ne ole tosi selkeitä. Olen huomannut etten muutenkaan ehkä aina ihan "hahmota" kaikkea, enkä kehtaa kokoajan kyselläkään joten välillä sitten vaan improvisoin. Motorisesti olen myös mielestäni aika kömpelö, opin tosi myöhään esim. ajamaan pyörällä ja tanssi tai muu jumppa ei onnistu ollenkaan, koska en jotenkin hahmota vartaloni liikkeitä tai osaa "matkia" muiden liikkumista. Myös hienomotoriikkaa vaativat taidot kuten käsityöt eivät onnistu ollenkaan, koulussa tekstiilitöiden opettaja lopulta sääli minua niin että ei enää vaatinut että edes yrittäisin mitään, minulla on tosi huono ja kömpelö käsiala, solmin vielä kengännauhani sillä pupukorva-mallilla joka opetetaan ihan pikkulapsille, olen huono leipomaan tai askartelemaan ym.

[/quote]

Mikä vika siinä pupunkorvamallissa on? Itselläni lukio meni lukematta läpi ja äo on 120-130. Pitäisikö minun jo opetella se professional kengännauhansidonta tyyli kun olen jo yli kolmekymppinen?

Tuon Frax-serkun lisäksi mulla on isosisko, joka myös on rajatapaus. Äidin puolelta näitä heikkolahjaisia löytyykin, mutten ole niin paljoa perehtynyt asiaan. Äitini joi odottaessaan isosiskoani, siitä se heikkolahjaisuus johtuu. Tosin geeneissäkin tuota liikkuu, kun on heikkolahjaisia sukulaisia.

Siskoni on 27-vuotias, elää elämää BB:n tyyliin; huudetaan vitun huoraa, biletetään juoden ja tupakoiden ja häntä ei kiinnosta "mikään vitun politiikka". Sisko pyörii aina grillin pihassa jutellen humalaisten seurassa. Siskoni kävi erityiskoulua sekä erityisammattikoulun, jonka sitten keskeytti, kun se töissä käyminen ei kiinnosta. Ihme, kun onnistui sen ajokortin saamaan. Omasta mielestäni hän ei mikään paras kuski ole; ajelee humalassa ja sakkojakin on ollut. Tällä hetkellä tosin kortti on jäähyllä, mutta silti tuo ajelee kortitta, kun se on "niin siistiä". Sisko on myös taitava varas ja saattaa hehkuttaa, kun varasti ruokaa tai vatteita, vaikka niiden piti mennä hyväntekeväisyyteen.

Kaiken lisäksi siskoni on velkaantunut ja hänen mielestään verotoimistot on perseestä. Vihaa maahanmuuttajia ja homoja.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 21:51"]Kaverini, jolla on Aspergerin syndrooma, on mielestäni heikkolahjainen. Hänellä on vaikeuksia normaalissa elämässä eikä kaikkea selitä pelkästään tuo Asperger. Hän ei hahmota aikaa, rahaa yms. ollenkaan ja on vieläkin riippuvainen äidistään kaikessa (asuukin kotona). Ikää melkein 40 vuotta.
[/quote]

Henzu?

Mun luokalla oli heikkolahjainen tyttö, oli tosin vuoden vanhempi.

Tuo luokkatoverini opiskeli suurimman osan pienluokassa. Heitti 13-vuotiaana koko elämän plörinäksi, karkaili kotoa ja käytti päihteitä. Ammattikoulun asuntolasta hän sai potkut alkoholin ja rahan lainaamisen takia. Pääsi takaisin asuntolaan toisena vuonna, mutta tuli sitten potkut samoista syistä. Opiskeli kodinhuoltajalinjaa siellä koulussa. En tiedä, miten siitä sitten selvisi. Varmaan sekin meni rimaa hipoen. Tällä hetkellä hän on katkaisuhoidossa.

joo, itseni....

En osaa (yhtään)

PIIRTÄÄ

MITÄÄN KÄSITÖITÄ

MULLA ON TODELLA HUONO,SOTTANEN KÄSIALA

MATIKKAA periaatteessa yhtään

LAULAA

SOITTAA MITÄÄN

SOSIAALISIA TAITOJA EI OO

MITÄÄN URHEILULAJIA, ETENKÄÄN PALLOPELEJÄ,TELINEVOIMISTELUU...

TEHÄ KAMPAUKSIA HIUKSIIN

MEIKATA

KIELIÄ

SUUNNISTAA MISSÄÄ

+kaiken muun lisäks oon iha sika ruma ja mul on kauhee ääni...

jep, ja kaikki siis ihan totta, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:57"]

Kouluajoilta tulee mieleen näitä, jotka olivat suosittujen porukassa. Mitään muuta eivät osanneet, kun soittaa suutaan ja polttaa röökiä. Eikä ole katkeraa vuodatusta, eikai ne turhan panttina pienryhmissä olleet..

Sitten yksi, todella mukava ja hyvää juttuseuraa, mutta ei hirveän hyvä ainakaan missään kouluaineissa. Oikein kultainen ihminen.

[/quote]

Nuo on nuita kovispoikia, jotka todennäköisesti aikuistuu yläasteen päättyessä.

Mä tuen työni kautta ihmisiä, joilla on oikeasti laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, perhekuvioissa. Te, jotka pidätte tai epäilette itseänne rajatapauksina, kirjoitatte todella hyvää kieltä, yksikään rajatapauksista ei hallitse kielioppia. Voihan teillä tietysti jotain muita "ongelmia" olla, mutta laaja-alaisia oppimisvaikeuksia teillä ei voi olla. Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat tarvitsevat myös reilusti mukautetun opetuksen perus- ja ammattikouluun.

Tunnen, kyseinen henkilö käy tällä hetkellä yläastetta erityisopetuksen puolella. Tuo pojan äiti ainakin miettii tulevaisuutta poikansa suhteen, kun mihinkään tukitöihin ei ole oikeutettu.

minä oon heikkolahjainen ja mulla on yksi lapsi miehen kanssa.hyvin menee meilläsillä meillä on tukihenkilö auttamassa.lapseni on tällä hetkellä 2 luokalla.

Kotikylässäni näitä tapauksia on jonkin verran. Oli ala-astekavereissa jokunen, samoin muissa kyläläisissä.

Tarkemmin ajatellen tuntuu, että juuri maaseudulta näitä tyyppejä löytyy. Ovatko he sitten niitä, jotka ovat vain jääneet tyhjenevään kotiin, kun toiset ovat muuttaneet pois?

Usealla on ollut surkea elämä.

Eräästä heikkolahjaisesta miehestä huhuttiin, että hän olisi sisarusten välisen suhteen tulos. Elämässään hän yritti kaikenlaista, välillä kai teki ahkerastikin töitä, löysi vaimon ja sai lapsiakin. Tosin elämä tuntui koko ajan hänellä olevan jotenkin "veitsen terällä" erilaisten hölmöilyjen seurauksena. Teki tyhmyyksiä selvin päin ja kännissä oli kävelevä katastrofi. Oli rääväsuinen, useimpia ärsyttävä ja inhottava, mutta jollakin tapaa niin surkea, että häntä aika laajalti säälittiin, ja tarjottiin esimerkiksi kaikenlaisia hanttihommia tehtäväksi. Lopulta kuulemma vaimo lähti ja hän teki itsemurhan. Poika jatkaa isänsä jäljillä. Yrittää samalla tavalla, tekee kaikkea työtä jota käsiinsä saa ja työskentelee varmaan hänkin kovasti. Jotenkin kaikki menee kuitenkin pieleen, niin kuin satujen hölmöläisillä. Tämä koko suku tunnetaan jo 3.-4. polvessa aikamoisina kylähulluina.

Mun koulussa on siivouspuoli, ja siellä valtaosa opiskelijoista on heikkolahjaisia tai kehitysvammaisia, kertoo jo tarpeeks.

Mun luokalla oli tyttö, joka sai heikkolahjaisuusdiagnoosin vasta 17-vuotiaana. Sitä edelsi oppimisvaikeustutkimukset, hankala nuoruusaika ja pienluokkaopetus. Yläasteikäisenä hän karkaili kotoa ja käytti päihteitä, katoamisensa jälkeen hänet otettiin huostaan äitinsä toivomuksesta. Kaiken tuon jälkeen diagnoosi tuli. Varhaisempi tuki olisi varmasti auttanut, mutta opettajat vaan pisti kaiken laiskuuden ja ilkeyden piikkiin. 

Ei kuulemma mene hyvin tälläkään hetkellä hänellä. On hakenut tavallisiin ammattikouluihin, jotka on sitten keskeytyneet puutteellisen ajantajun takia, koska ei suostu erityisammattikouluun, koska ei halua "vammaisten kouluun". Tavallisista töistäkään ei ole tullut mitään, sillä hän saa jopa parista myöhästymisestäkin potkut. Ongelmia on siis tuossa ajan hahmottamisessakin oppimisen ja hahmottamisen lisäksi. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 21:51"]Kaverini, jolla on Aspergerin syndrooma, on mielestäni heikkolahjainen. Hänellä on vaikeuksia normaalissa elämässä eikä kaikkea selitä pelkästään tuo Asperger. Hän ei hahmota aikaa, rahaa yms. ollenkaan ja on vieläkin riippuvainen äidistään kaikessa (asuukin kotona). Ikää melkein 40 vuotta. [/quote] Henzu?

[/quote]

Ei.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:36"]

Vanha koulukaverini, ihana persoona. Ei meinannut päästä peruskoulusta läpi millään. Erinomaisten sosiaalisten taitojensa kanssa pääsi kuitenkin lähihoitajakoulutukseen ja eteni sitä kautta kolmen mielenterveyskuntoutuskodin johtajaksi. Eli löysi omat vahvuutensa. Todellinen menestystarina!

[/quote]

Tarkennan, että tällä miehellä oli tutkitusti ÄO 80 kieppeillä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 06:09"]

Isälläni oli työmies, joka ei koskaan oppinut edes lukemaan, mutta hän oli fyysisissä töissä ahkera ja teki hyvää jälkeä. Mutta, ehkä hän nykyaikana olisi saanut jonkun diagnoosin. Hänelle piti aina puhua aika yksinkertaisesti, muuten meni ohi. Naapurissa on myös yksi nainen, joka varmaan saisi myös jonkun diagnoosin. Hän ei välillä oikein tajua edes rahan arvoa. Hän lukee, mutta ei ole oikein kartalla monessakaan asiassa. Hiukan yllättävä hänen ammattinsa oli ennen sairaseläkettä, jääköt kertomatta. Oli kuitenkin erittäin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, en tiedä miten pärjäsi. 

[/quote]

Sossu? Kuraattori?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 08:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua.     Terveisin nro 248 [/quote] Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista. [/quote] On aika itsekästä elää vammaisen papereilla vaikka vain matematiikka ja kielet takkuaa ja on keskittymisvaikeuksia. Viet sen tarvittavan tuen ja avun niiltä jotka sitä oikeesti tarvitsee.

[/quote]

Olenkohan itsekäs jättäessäni tyttären keva dg:n voimaan? Alunperin hänellä oli diagnoosi dysfasia eli laaja-alainen kielen kehityshäiriö, joka näkyy lukemisessa ja kirjoittamisessa, tippui peruskoulussakin kärryiltä tunneilla. Tyttäreni on siis terävä päästään, mutta hän vaan taritsee tukea oppiakseen. 

14-vuotiaana tyttäreni oli tutkimuksissa, jonka jälkeen sitten papreissa luki lievä kehitysvamma. Aiemmin kyseisessä sairaalassa, jossa tutkimukset tehtiin, oli hyvä henkilökunta, mutta lääkärinvaihdos muutti palvelun huonoksi. Vaadin kyllä asiallisesti selitystä siihen diagnoosiin, mutta sain vain vihaisen katseen. Käytin tytärtäni sitten yksityisellä psykologilla, ja hän totesi tulosten selvitessä, ettei tyttäreni ole kehitysvammainen, sillä hän tarvitsee kielen kehityksen häiriön takia aikaa ongelmanratkaisun miettimiseen. Päätimme jättää diagnoosin voimaan tarvittavan tuen takia, tuki näkyy hänellä arjessa ja töissä. Joskus keskustelimme tytön kanssa kehitysvammaisuudesta, hän itse on sanonut, että onhan se diagnoosi kuitenkin auttanut häntä elämässä eteenpäin.

Olemmeko siis itsekkäitä, kun päätimme jättää kevan voimaan, vaikka tyttäreni siitä tuesta, jota saa, hyötyy?

40-vuotias mies, ja pitää itseään älykkönä :DD Yleissivistys on hänellä oikeasti olematon, käyttäytyy kuin teini. Huumorikin on vaan jotain pierutasoa. Seurusteleepi thai-naisen kanssa ku ei Suomesta saa. Tuo mies on saanut diagnoosin 2000-luvun alussa, ennen sitä sai olla rauhassa kuten halusi. Elääpi valtion tuella, kun mihinkään töihin ei ole päässyt, eikä ole työkyvyttömyseläkkeeseen oikeutta laaja-alaisten oppimisvaikeuksien perusteella, vaikka hän itse eläkkeelle haluaisi.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 11:14"]

nostan, kun löysin tämän Googlen kautta.. sain äskettäin AdhD-diagnoosin ja siihen liittyen papereitani penkoessa, löysin ala-asteen todistuksen johon opettaja kirjoittanut " Tiina (nimi muutettu heikkolahjainen?"

heikkolahjainen, tyhmä.. mikä on totuus? tiedän vain sen, että normaali en ole. kävin peruskoulun mukautetulla luokalla, koulun jälkeen oli lukuisia työkokeiluja kunnes sain eläkepäätöksen kaksivitosena.. älkää kysykö miten siinä onnistuin, olen vissiin niin toivoton tapaus :D ! osaan lukea, luen mielelläni. mutta matikkapäätä ei ole yhtään, enkä oikein  ymmärrä hallitse rahan käyttöä. kaikenmaailman lippujen ja lappujen täyttö on pahinta maailmassa, en myöskään oikein ymmärrä käyttöohjeita tai reseptejä... tosin tässäkin olen petrannut ja etsin netistä reseptejä, jotka eivät saa aivoja solmuun. moni laatikkoruoka esim. on todella yksinkertainen ! olen myös miestä ennakkoluulottomampi maustaja ja yllättävän usein onnistun kokeiluissani :D

niin, minulla on mies. pääasiallinen kokki, siivooja & Kelan tms lappusten täyttelijä taloudessamme...

lapsia meillä on kaksi, tervettä ja reipasta tapausta.  kumpaakin osaan hoitaa ilman että jonkin tarvitsisi vääntää rautalangasta tyyliin "vauva itkee, tee jotain". äitiys onkin antanut suuntaa & sisältöä elämälleni, ilman lapsia olisin luultavasti täysi kännissä kaikki päivät tai jotain.. olen suunnattoman ylpeä lapsistani ja toivon, että ovat saaneet enemmän isänsä geenejä ja vähemmän minun !

en hallitse nykyteknologiaa, olen ihan onneton kännyköiden & tietokoneiden kanssa. minulla on myös olematon suuntavaisto ja suurin osa tiedosta sujahtaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.  ystäväni tuntevat minut tälläisenä höttöpäänä eivätkä oikein osaa enää ihmetellä mitään :D

isäni on myös semmoinen höhlä ja äitini on aina ollut se joka maksaa laskut, laittaa ruokaa jne.. välillä mietin, että tä¨män täytyy olla perinnöllistä ! myös isän veli on melko yksinkertainen a serkullani (siis tämän setäni tyttärellä) on cp-vamma, asuu laitoksessa

oho, tulipa pitkä sepustus.. oikea romaani :D

[/quote]

Mutta onko serkullasi myös lisävammana kehitysvamma? Cp-vamma on kuitenkin eri asia kuin kehitysvamma, ja cp-vammainen voi olla terävä päästään, koska cp-vamma ei ole älyllistä jälkeenjääneisyyttä.