Miksi on niin vaikeeta tajuta, että lausuessa tiettyjä kirjaimia käytetään radioaakkosia?
Alotin ihan ok duunin asiakaspalvelussa, mutta joka päivä meinaa hermo mennä kun ihmiset mumisee lähi- tai varsinkin etäkontakteissa talon kirjaimia, reksiteritunnuksia tai henkilötunnuksia, ja ihmettelee sitten kun joudun kysymään että onko se VEE vai PEE vai CEE vai DEE, kun ei ihan saa selvää herran/rouvan puheesta.
Mielestäni jo ala-asteen äidinkielen tunnilla opeteltiin sanomaan yksittäisten kirjainten perään jokin sana virheiden välttämiseksi. Sillä ei ole merkitystä onko se nyt virallinen radiokirjaimiston tai Onnenpyörän sana, mutta sanoisivat JONKIN mieluiten suomenkielisen sanan! Pahimpia ovat savon murretta vääntävät vanhukset, jotka yleensä sitten "selventävät" pyyntöni jälkeen sanomalla kirjaimen ihan samalla epäselvällä ääntämyksellä, mutta hidastaen puhettaan kuin vähävirtainen radio. Ei, se ei yleensä saa äänteitä sen selkeämmäksi, että ne sanoo hitaammin. eikö todella kukaan ole heidän pitkässä elämässään aiemmin kertonuet ettei äänteestä saa selvää?
Jos et ole koskaan joutunut kirjaamaan toisen lausumpia kirjaimia, niin kokeile kaverin kanssa; soita ja käske kirjata lausumasi kirjaimet esim. H K O E D C P G M N L F S. Mikäli tuntuu liian helpolta, pistä pyyhe suusi eteen tai siirrä puhelin kaiuttimelle ja siirry itse parin metrin päähän, siinä on jo tuntua puhelinasiakaspalvelusta.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Olen 1983 eikä mulle ainakaan ole opetettu, että pitäisi sanoa hoo niinkuin hame tai pee niinkuin pekka.
Sanon hoo tai pee. Se on aina riittänyt.
Ei noita koulussa ainakaan ennen opetettu.
Ihan käytännön toimistotyössä olen tuon oppinut, että puhelimessa sanotaan samalla kirjaimella alkava sana, kuin luettelee, jonkin kirjain jonon.
Eivät vanhemmat ihmiset noista edes mitään tiedä. Totisesti heillä ei ole hajuakaan asiasta.
Ap on ilmeisesti erittäin nuori, eikä käsitä ettei asiakaspalvelussa asiat aina mene putkeen.
Kannattaa muistaa, että ap on asiakaspalvelija ja puhelimen päässä on asiakas.
Eivät ne tilanteet mene niinkuin työnteijä haluaa, tuosta noin vain helposti ja nopeasti ja vaivattomasti.
Tarvitaan kärsivällisyyttä, joustavuutta ja kaikesta vaivasta huolimatta kohteliasta käytöstä työntekijältä.
Erityisesti iäkkäiden ihmisten kanssa, kun heillä,on lisäksi usein huono kuulo vaivoinaan.
Voi vain kuvitella Kelan ja tervydenhuollon yms. asiakaspalvelijoiden työpäivää samoissa merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1983 eikä mulle ainakaan ole opetettu, että pitäisi sanoa hoo niinkuin hame tai pee niinkuin pekka.
Sanon hoo tai pee. Se on aina riittänyt.
Noin iäkkääksi varmaan artikuloit sitten selkästi. Ja ehkä koulutuskin oli erilaista nuoruudessasi.
Alfa Zulu Fox ..., nato-aakkoset on nyt opeteltava jo koulussa.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on hyvä hetki opetella
Jaa, että vanhemmat ihmiset alkaisivat jotain tuollaista enää opetella, jonkun nuoren k#sipää asiakaspalvelijan takia.
Jos ap ei pärjää työnsä puhelin palvelussa, hän voi ottaa lopputilin, ja mennä duuniin, jossa pärjäilee.
Vaikuttaa tekstin perusteella, ettei pärjää missään duunissa, ainakaan asiakaspalvelussa.
Ap, olet tollo.
Sinun tehtävä on auttaa ja palvella asiakasta, ei ole asiakkaan tehtävä helpottaa sinun hommiasi.
Siitähän sulle palkka maksetaan.
Mutta näille nuorille kermaperseille pitäs asiakkaiden tehdä työt, heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Alfa Zulu Fox ..., nato-aakkoset on nyt opeteltava jo koulussa.
Ahaa, hyvä noin.
Mutta ei niitä menneinä aikoina opetettu.
Itsekin sain tuollaisesta käsityksen vasta aikoinaan kauppaopistossa.
Minä sanon aina henkilötunnuksen kirjaimesta "Tee niinku Tiina" ja virkailija vastasi "ai Pee niinku Pekka? "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1983 eikä mulle ainakaan ole opetettu, että pitäisi sanoa hoo niinkuin hame tai pee niinkuin pekka.
Sanon hoo tai pee. Se on aina riittänyt.
Ei noita koulussa ainakaan ennen opetettu.
Ihan käytännön toimistotyössä olen tuon oppinut, että puhelimessa sanotaan samalla kirjaimella alkava sana, kuin luettelee, jonkin kirjain jonon.
Eivät vanhemmat ihmiset noista edes mitään tiedä. Totisesti heillä ei ole hajuakaan asiasta.
Ap on ilmeisesti erittäin nuori, eikä käsitä ettei asiakaspalvelussa asiat aina mene putkeen.
Kannattaa muistaa, että ap on asiakaspalvelija ja puhelimen päässä on asiakas.
Eivät ne tilanteet mene niinkuin työnteijä haluaa, tuosta noin vain helposti ja nopeasti ja vaivattomasti.
Tarvitaan kärsivällisyyttä, joustavuutta ja kaikesta vaivasta huolimatta kohteliasta käytöstä työntekijältä.Erityisesti iäkkäiden ihmisten kanssa, kun heillä,on lisäksi usein huono kuulo vaivoinaan.
Voi vain kuvitella Kelan ja tervydenhuollon yms. asiakaspalvelijoiden työpäivää samoissa merkeissä.
Sanoikos ap jotenkin tekevänsä työnsä huonosti? Vahvuushan se on, että vaikka henkisesti hermostuu, pystyy silti hoitamaan tilanteen kohteliaasti loppuun saakka ilman että asiakas ärtymystä huomaa, tekemättä kuitenkaan omasta hommastaan numeroa ja ilman että täytyy tuoda esille kuinka hyvä asiaskaspalvelija onkaan. Meillä ainakin purkaudutaan välillä työkavereille ärsyttävistä tilanteista, eikä yritetä esittää että aina vaan löytyy ymmärrystä asiakkaita kohtaan.
Mielenkiintoista olisi kuulla, miten tuo huono kuulo vaikuttaa siihen, että vanhus itse puhuu selkeästi?
Totuushan on, että suuri osa asiakaspalvelijoista on hommassaan, koska kouluja on käyty suhteellisen vähän. Se ei tarkoita, että tekisi työnsä huonosti, päinvastoin voi auttaa kokemaan asiakkaat tasavertaisiksi keskustelukumppaneiksi sanoivat mitä vaan.
-Asiakaspalvelija, joka valmistuttuaan ei tee enää päivääkään asiakaspalvelutyötä
Mitä on Radioaakkoset? En ole ikinä kuullutkaan.
(En kyllä juuri koskaan kuuntelemaan radioa, se on vanhusten hommaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1983 eikä mulle ainakaan ole opetettu, että pitäisi sanoa hoo niinkuin hame tai pee niinkuin pekka.
Sanon hoo tai pee. Se on aina riittänyt.
Ei noita koulussa ainakaan ennen opetettu.
Ihan käytännön toimistotyössä olen tuon oppinut, että puhelimessa sanotaan samalla kirjaimella alkava sana, kuin luettelee, jonkin kirjain jonon.
Eivät vanhemmat ihmiset noista edes mitään tiedä. Totisesti heillä ei ole hajuakaan asiasta.
Ap on ilmeisesti erittäin nuori, eikä käsitä ettei asiakaspalvelussa asiat aina mene putkeen.
Kannattaa muistaa, että ap on asiakaspalvelija ja puhelimen päässä on asiakas.
Eivät ne tilanteet mene niinkuin työnteijä haluaa, tuosta noin vain helposti ja nopeasti ja vaivattomasti.
Tarvitaan kärsivällisyyttä, joustavuutta ja kaikesta vaivasta huolimatta kohteliasta käytöstä työntekijältä.Erityisesti iäkkäiden ihmisten kanssa, kun heillä,on lisäksi usein huono kuulo vaivoinaan.
Voi vain kuvitella Kelan ja tervydenhuollon yms. asiakaspalvelijoiden työpäivää samoissa merkeissä.
Huomatkaa, että kirjoittelee myös 70 vuotiaita ihmisiä, jotka ovat aikoinaan käyneet vain kansakoulun.
Ei heillä mitään käsitystäkään tuollaisista jutuista..
Tää kommentti tulee siksi, kun tuo vastaus nro 4 on saanut jopa 3 alapeukkua.
Vastaushan on totta ja asiallinen.
-eri
Kysy: h niinkuin heikki?
Ei vie sen enempää aikaa, etkä huomaamattasi siirrä omaa häpeäntunnettasi kiukuksi asiakasta kohtaan. Sitähän se aspan äksyily aina on, noloutta.
duhoctrungquoc.vn/wiki/fi/Radioaakkoset
Tai sitten joku pitkä ulkomainen nimi. Yleensä se vielä sanotaan nopeasti.
Mun kokemuksen mukaan vanhemmat ihmiset osaa tuon, mutta nuoret ei
Mulle ei oo ainakaan koulussa opetettu tätä ja aikuisena olenkin miettinyt että onko kaikille kirjaimille joku virallinen nimi, tyyliin K niin kuin Kaarlo. En todella tiedä.
Olen 1983 eikä mulle ainakaan ole opetettu, että pitäisi sanoa hoo niinkuin hame tai pee niinkuin pekka.
Sanon hoo tai pee. Se on aina riittänyt.