Työkaveri ei halua toimia kanssani, koska olen hänen mielestään ilmeisesti ruma ja epäkiinnostava

Kyllähän sen näkee jo ihan lapsista asti, että ihmiset haluavat kaveerata ulkonäöltään samantasoisten kanssa. Tämä on outo ilmiö, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee jo ihan lapsista asti, että ihmiset haluavat kaveerata ulkonäöltään samantasoisten kanssa. Tämä on outo ilmiö, mutta totta.

Tämä on itseasiassa aika iso tabu, mutta se on totta. Ongelmallista on, jos ei sen verta hallitse itseään että alkaa töissäkin toimimaan tuolla tavalla. Mutta sitä tapahtuu kyllä. Ja se on joskus räikeää. Miehetkin muuten tekee sitä. Kyllä ne urheilijataustaiset kategorisoi itsensä paremmiksi kuin ne huonokuntoiset läskit. Vaikka usein ne huonokuntoiset läskit on fiksumpia ja firman kannalta hyödyllisempiä.

Työpaikan hyvännäköiset seuraa toisiaan instassa, rumemmat ei ole siihen kerhoon päässeet (en saanut lupaa seurata eikä minua haluta seurata). Lol.

Voi jeesus millä ihmeen alalla työskentelette?

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus millä ihmeen alalla työskentelette?

Tuossahan tuo aloituksessa luki.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee jo ihan lapsista asti, että ihmiset haluavat kaveerata ulkonäöltään samantasoisten kanssa. Tämä on outo ilmiö, mutta totta.

Minä olen kaunis ja silti mulla on todella rumia kavereita. Ei se ulkonäkö vaan luonne :)

Kyllähän tuo on meissä kaikissa jotenkin sisällä, vaikka aikuisena sitä oppii käyttäytymään. Mutta muistan miten jo lapsena koulussa yksi nätti tyttö joutui ylipainoisen tytön kanssa samaan paritehtävään ja alkoi itkuisena toistella: "en halua tuon kanssa, se on läski, en halua tuon kanssa". Aikuisilla on varmaan se sama siellä pohjalla, mutta käytöstavat sentään estää sanomasta sitä ääneen. Mutta vielä parikymppisillä se voi näyttäytyä eleissä ja olemuksessa että ei halua olla tiettyjen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee jo ihan lapsista asti, että ihmiset haluavat kaveerata ulkonäöltään samantasoisten kanssa. Tämä on outo ilmiö, mutta totta.

Tämä on itseasiassa aika iso tabu, mutta se on totta. Ongelmallista on, jos ei sen verta hallitse itseään että alkaa töissäkin toimimaan tuolla tavalla. Mutta sitä tapahtuu kyllä. Ja se on joskus räikeää. Miehetkin muuten tekee sitä. Kyllä ne urheilijataustaiset kategorisoi itsensä paremmiksi kuin ne huonokuntoiset läskit. Vaikka usein ne huonokuntoiset läskit on fiksumpia ja firman kannalta hyödyllisempiä.

Totta, mutta tässä on kuitenkin sellainen kulma, että nuo urheilijat eivät myöskään koe sitä läskiä itselleen uhaksi ja yhteistyö voi toimia hyvinkin. Mutta jos on kaksi urheilijataustaista niin voi alkaa kikkelin mittailu ja kukkoilu kumpi on se tunkion kuningas ja sitten hommat sakkaa.

Minä en halua tehdä töitä naisten kanssa koska olen ruma.

Kuulostaa aika lapselliselta!

Jäin oikein miettimään tilanteita, missä en olisi jonkun kanssa halunnut työskennellä ja kaksi henkilöä tuli mieleen. Toinen oli ihan mukava ihminen, mutta haisi NIIN pahasti hielle, että pahaa oikein teki, varsinkin kun työoli sellaista, että piti "heilutella käsiä" (=tehdä nostoja). Samalla työpaikalla oli myös mies, jolla oli vaikeuksia ymmärtää ihan yksinkertaisia työohjeita (linjastotyö), joten hänen parinaan oloa pyrin välttämään.

Vaikea uskoa, että ulkonäkö voisi vaikuttaa työntekoon!

Jossakin kaupan kassalla, missä missä vain ollaan asiakkaan kanssa tekemisessä, eikä mitään kunnollista tiimityöskentelyä. Mikäli olisi jokin muu ala, jossa vaaditaan yhteistä suunnittelua/tekemistä esim. niin ei siinä kauaa tuollaista katseltais, tiimityöskentely on muualla erilaisempaa mitä jossain aspa-alalla. Voi toki kertoa esimiestason työskentelystäkin, mikäli on johtaminen surkeata niin minkäpä sille voi.

Tämä on yksi syy, miksi olen koko ikäni hakeutunut miesvaltaisille aloille. En vaan kestänyt sitä nokkimista, juoruilua ja selkäänpuukottamista.  En itse joutunut kohteeksi, mutta olin se, jolle kerrottiin juttuja ja uskouduttiin, tavallaan neutraali henkilö. Kokemusta puoli vuotta toimistohommissa kaupungilla ja vuosi terveydenhoitoalalla riittivät mulle.

Sen jälkeen oon onnistunut pysyttelemään toisaalla. Nykyinen työ on naisvaltainen, mutta täysin erilainen koska  yksilötyötä, juoruiluun ei ole aikaa  ja toisia tuetaan, koska työ aika raskasta toisinaan

Työskentelysi tasolla on enemmän merkitystä kuin ulkonäölläsi.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus millä ihmeen alalla työskentelette?

Päiväkodissakin on tämmöistä!

Kenen häät-kenen mekko-kenen tissitjaperse

Minua sanotaan usein kauniiksi, mutta silti edellisessä työpaikassa jäin ulkopuolelle monista jutuista.

Mitä nämä projektit on asiakaspalvelussa, jossa voi valita projektin jäsenet ulkonäön mukaan? Teet sen, mitä esimiehesi sinulta pyytää ja jätä kaikki muu oman arvoon. Onhan se ikävä huomata, että jotkut muut ovat parempia kavereita keskenään ja itse jäät hieman syrjään, mutta ihan itsesi vuoksi olisi hyvä yrittää suunnata ajatukset muualle. Itse varmaan vaihtaisin työpaikkaa, jos en kokisi kuuluvani porukkaan.

Tapahtui miesvaltaisella alalla tehtaassa, että sinne oli tullut uusi työntekijä pohjanmaalta helsinkiin ja tutustuttiin. Tultiin mielestäni hyvin juttuun ja huumoria oli. En osannutvepäillä mitään ja yksi kerta sitten tavattiin työn jälkeen ja mentiin baariin. Siellä ollessa tämä työkaveri humalassa totesi eräille tyypeille, ettei halua olla minun kanssani koska on ruma. Se pysäytti silloin, koska luulin että oli fiksu tyyppi, mutta olikin vain pinnallinen. Ystävyys loppui kyllä siihen.

Voi testata bussissa. Siitä tietää olevansa ruma ja vastenmielinen kun ruuhkabussissa tyyppi jää mieluummin seisomaan kun istuu viereesi. 

Vierailija kirjoitti:

Voi testata bussissa. Siitä tietää olevansa ruma ja vastenmielinen kun ruuhkabussissa tyyppi jää mieluummin seisomaan kun istuu viereesi. 

Minä saatan usein jäädä seisomaan selkäkipujen vuoksi, vaikka olisikin vapaita paikkoja ihmisten vieressä . Päätelkööt mitä päättelevät .