Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:35"]

itselläni tuottaa matematiikka suuria pulmia ja joskus leipoessa iskenyt paniikki, kun ohjeessa on tyyliin "5, 5 desiä vehnäjauhoja"..  APUA! en kuitenkaan pidä itseäni tyhmänä tai "heikkolahjaisena"

[/quote]

Pilkku on kyllä paikallaan, mutta vähän saisit opetella tuota oikeinkirjoitusta, ellei sitten ole lukihäiriöstä kyse. Jos on matematiikan kanssa vain oppimisvaikeuksia kuten minullakin, niin sitä ei vielä heikkolahjaisuudeksi tai tyhmyydeksi luokitella. Muut vahvuudet varmasti kompensoi matemaattiset oppimisvaikeudet, jos sellaisia löytyy.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 14:55"]heikkolahjaisella. miten se määritellään, hidas ja ei tajuu kaikkea heti vai ettei pärjännyt koulussa ? vai mitä. Tunnen parikin tyyppiä joilla ei vaan koulu sujunut, kielet ja matikka eivät jääneet päähän ja juuri ja juuri rimaa hipoen pääsivät peruskoulusta läpi. Molemmat pärjänneet hyvin elämässä ja on lapsia (lahjakkaita)
[/quote]
Heikkolahjainen ei välttämättä pääse kovalla työnteollakaan kuin ripaa hipoen peruskoulusta, yleensä ainakin matematiikka ja äidinkieli mukautettuina.

hyvä ystäväni. on nyt oppinut kohtaleiseksi kokiksi, mutta saattaa edelleen sotkea 3 rkl/3tl tai hämmentyä että paljon on 2, 5 desiä ( merkinnän 1/2 kyllä tunnistaa ja tietää on puolikas!). on laiska siivoamaan, holtiton rahankäyttäjä. maksuhäiriö merkintä ja kaikki lasku ulosotossa..

 mitään ei jää päähän, annettuja ohjeita ei tajua vaikka miten jankkaisi! kaikki tieto menee päähän.. ja katoaa ties minne. jokainen asia pitäisi kirjoittaa lapulle josta voi tarkistaa. on siivonnut rappukäytäviä ja hoitanut lapsia, nyt työtön.

sekoilee myös aíkojen kanssa: aina on myöhässä/etuajassa/paikalla vääränä päivänä. on asunut samassa pikkukaupungissa 30 vuotta, mutta saattaa silti eksyä keskustan ulkopuolella liikkuessaan !ei tiedä/muista katujen nimiä, vaan suunnistaa liikkeiden mukaan " en mä tiedä mikä katu.. tässä Anttilan nurkalla olen ".

välillä töksäyttelee ja loukkaa ihmisiä tahtomattaan, on kuitenkin kovin herkkä ja empaattinen ihminen. epäilen että on Add ja ehkä myös Asperger?

exiä löytyy liuta, naimisissakin ehti olla vuoden. yksi lapsi on, ihana ja fiksu ala-astetta käyvä tytär. on kuitenkin tytölle enemmän ystävä kuin äiti, mistä ennustan ongelmia teini-iässä ! :

ystäväni kuitenkin  yrittää, yrittää niin kovasti. joka päivä on taistelua itsensä ja rajotteidensa kanssa :( kävimme ala-astetta yhdessä, kunnes siirtyi mukautetulle luokalle pienryhmään . sanoo aina, että "me ei sovita yhteiskunnan kanssa yhteen!"

[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:39"]Mun poikani diagnoosi vaihdettiin lievästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksi/heikkolahjaisuudeksi kuusi vuotta sitten. Poika on nyt 13-vuotias ja käy erityiskoulussa 7:ttä luokkaa. Tässä mietinkin, että miten poika tulee pärjäämään elämässään. Rutiinit ovat hänelle tärkeitä, kyllä hän tosin auttaa kotiaskareissa, mutta se ammatin saaminen. Ammatillinen erityisopetus on varmaa, mutta entä työllistyminen? Pelkään oikeasti pojan jäävän väliinputoajaksi, kehitysvammadiagnoosilla tuo olisi helpointa, mutta kun sana "kehitysvamma" oikeasti tuntuu pahalta, mutta niin tuntuu tämä pojan nykyinen diagnoosi. Ihmiset vaan lohduttelee, että pelaahan mun pojallani aivot, eikä hän ole kehitysvammainen. Ei poikaa ole ikinä tarvinnut vahtiakaan edes kehitysvammadiagnoosin aikana, sillä häneen voi luottaa, että tuleepi kotiin ja pojalla kun on niitä omia harrastuksia sekä kavereita naapurissa, joiden kanssa on.
[/quote]
Ehkä sun täytyy hyväksyä, että käytännössä se tulee olemaan jotain työpajatyötä, "suojatyötä".

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:57"][quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:39"]Mun poikani diagnoosi vaihdettiin lievästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta laaja-alaisiksi oppimisvaikeuksi/heikkolahjaisuudeksi kuusi vuotta sitten. Poika on nyt 13-vuotias ja käy erityiskoulussa 7:ttä luokkaa. Tässä mietinkin, että miten poika tulee pärjäämään elämässään. Rutiinit ovat hänelle tärkeitä, kyllä hän tosin auttaa kotiaskareissa, mutta se ammatin saaminen. Ammatillinen erityisopetus on varmaa, mutta entä työllistyminen? Pelkään oikeasti pojan jäävän väliinputoajaksi, kehitysvammadiagnoosilla tuo olisi helpointa, mutta kun sana "kehitysvamma" oikeasti tuntuu pahalta, mutta niin tuntuu tämä pojan nykyinen diagnoosi. Ihmiset vaan lohduttelee, että pelaahan mun pojallani aivot, eikä hän ole kehitysvammainen. Ei poikaa ole ikinä tarvinnut vahtiakaan edes kehitysvammadiagnoosin aikana, sillä häneen voi luottaa, että tuleepi kotiin ja pojalla kun on niitä omia harrastuksia sekä kavereita naapurissa, joiden kanssa on.
[/quote]
Ehkä sun täytyy hyväksyä, että käytännössä se tulee olemaan jotain työpajatyötä, "suojatyötä".
[/quote]

Onhan nuita etsivä nuorisotyöntekijöiden palveluja, he auttavat työ- ja opiskeluasioissa syrjäytyneitä ja yhdessä mietitään, mitä tehdään ja miten.

Tunnen.
- mies 25 v., lapsi 8v otettiin vauvana huostaan . Tapaa lasta kolmisen kertaa vuodessa, tapaamisia on enemmänkin, mutta hän "ei jaksa herätä", "ei viitti mennä viinalta haisten", selityksiä riittää. Ei työelämässä, loisii sairaan äitinsä nurkissa. Kaikki rahat menee kaljaan ja tupakkaan ym. Nauraa vedet silmissä hölmöille lastenohjelmille . Valitettavasti pikkusiskonsa on vain aavistuksen fiksumpi, eikä koko suvusta tunnu löytyvän kuin sossupummialkkiksia.

Siskoni. Nyt 18-vuotias. Yleissivistys täysin olematon, Hitlerin ja 9/11 tietää historiasta mutta siihen jää. Uutisista seuraa Iltalehteä ja Mitä V*ttua!!-julkaisua... eikä osoita mitään lähdekritiikkiä yms. näitä kohtaan vaan ottaa kaiken totuutena ja levittää niitä eteenpäin. Naiivi, esim. "miksei voida vaan painaa enemmän rahaa että kaikille riittäis?" - Tämän kysyi siis ihan vakavissaan ja esitti ylpeänä kuin olisi keksinyt ratkaisun nälänhätään.

Selviää kuitenkin ihan hyvin, amiksessa opiskelee (tosin 2 huuhailu-välivuoden jälkeen) ja ihan mukava ihminen vaikkei syvälliseen keskusteluun pystykään.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 15:05"]

kauhea sanoa mutta sellaisia on useampikin suvussani; äitini, veljeni, serkkuni, enoni, tätini.. He ovat kaikki olleet "apukoulussa". Työelämässä he kyllä ovat, on siivoojia, tehdastyöntekijöitä ym.

Että siinä mielessä kai ovat pärjänneet ihan hyvin kun pystyvät elättämäään itsensä ja perheensä, tai ainakin osallistumaan elatukseen.

[/quote]

Pakko kysyä, miten määrittelisit itsesi? En tarkoita tätä millään pahalla, mutta jos älhisuvussa on paljon ns. heikkolahjaisia, niin mietin onko se kuinka periytyvää vai ympäristöstä johtuvaa...?

Tunnen pari tapausta, akateemisia, markkinointia tekeviä naisia, joilla on vakava moraalinen kehittymättömyys -vamma. Milloin tällainen vamma ymmärretään, ja sitäkin alettaisiin hoitaa?

Nämä kauneusleikatut ja -hoidetut naiset näyttävät päällepäin normaaleilta, mutta asettuvat työtovereidensa, asiakkaidensa ym. muiden ihmisten ja lakien yläpuolelle. Valehtelu, huijaus ja lahjakas näyttely ovat välineitä toteuttaa vakavia tekoja ylitse kaiken muun. Tietoinen valehtelu ja harhaanjohtaminen, jopa petokset ovat heistä sallittuja, koska vastaanottajalla ei ole tietoa ja resursseja arvioida ja siten asiasta ei voi jäädä kiinni (ja koska suurimmatkin valheet menee läpi kauniissa paketissa, koska kukaan ei vain usko, että huijaus voisi olla niin massiivista..). Vaikutuksia huijauksilla on asiakkaiden koko elämään, jopa niin, että jotkut päätyvät kirjoittamaan huijatuksi tulemisistaan nettisivustoja...

Nämä naiset tarvitsevat ympärilleen nöyrän alamaishovin. Osaa he simputtavat ja syyllistävät lavastetusti ja varastavat menestyksen itselleen, jotta alamaishovi oppii pelkäämään. He saattavat kuulua hyvä sisko-(ja veli) -järjestelmään, jonka avulla laaja, jopa terveydelle vaarallinen terrori uhreja (ja vaikeita asiakkaita) kohtaan on mahdollista.

Tällainen moraalivammaisuus on jostain syystä levinnyt liike-elämässä. Onko niin, että yhtiöiden johdon siirtyessä ulkomaille, kaikenlaiset kipeäpäiset kauneusleikkausmonsterit pääsevät helpommin valtaan ja luomaan hankinta- ym. menettelyitä, joilla yhtiöiden voittoja sirretään ohi kotimaisen verotussysteemin?

Naisten ajatteluun on kuulunut mm. kommentteja: mä en voisi koskaan ottaa lemmikkiä, mä inhoan sellaisia.. työtöntä ei koskaan pidä ottaa töihin... me ei tarvita täällä ku kahden pisteen (/10)  ihmisiä...  sä et voi työn ohella alkaa opiskella, työnantaja päättää siitä... sä et saakaan tehdä sitä lopputyönä, et voi laittaa siihen niitä tietoja, ja meillä ei muuten ole antaa sulle ketään lopputyösi tarkastajaa... sä et voi mennä sinne panelipuhujaksi, koska mä en halua että sä menet... lukemattomia kertoja: anna se ehdotus mulle perustelujen kera, mutta voin sanoa jo nyt että se ei kertakaikkiaan käy (2-6kk ja toteutti omana ideanaan)... sairastunut pitää laittaa kotiin ja valtion elätiksi, jotta se ei voi kertoa meidän menestysreseptejä kilpailijoille... tee se vaan nyt nopeesti äläkä ajattele mitä määräykset sanoo... meillä on kuitenkin hyvät juristit, me voidaan tehdä ihan kuin halutaan...

Olisi todella syytä havahtua huomaamaan, että äly ei ole ainoa asia missä voi olla kehittymätön, vakava moraalivammaisuus saattaa viedä tuhoon tuollaisia nöyristeleviä kansakuntia paljon nopeammin! Sitä ei tarvitsisi hyväksyä... miten heitä hoitaisi?

Minä olen saanut joskus lapsena diaknoosin heikkolahjainen ja kävin erityiskoulua.käyn puutarhalan koulua luovi koulussa mutta miksi meitä heikkolahjaisia ei tueta vaika me olisimme työkykyisempiä helpoihin hommiin kuin vaikeesti kehittysvammaset.miksi ei ole eläkkeeseen oikeus.jotkut heikkolahjaiset eivät voi tehä töitä ollenkaan

sanon että itselleni olisi ollut parempi etten olisi syntynyt.en ole äidin kanssa väleissä koska hän joi kun odotti minua siitä tämä heikkolahjasuus =(.isän kanssa taas olen ja meillä menee paremmin kuin äidin kanssa koska äiti on semmonen paskiainen ja narsistinen. lapsia en halua koska en halua samaa paskaa heille mitä kokenut olen en edes normaaliälyisen miehen kanssa.

Oma isoäitini oli selvästi heikkolahjainen. Hän osasi vähän lukea ja kirjoittaa mutta ei koskaan osannut hoitaa mitään asioitaan (ei esim osannut käyttää puhelinta). Maailma oli hyvin erilainen kun hän syntyi joten löysi paikkansa ja teki yksinkertaisia töitä mutta ei ollut varsinaisesti palkkatyössä. Nykyään olisi joutunut ties mihin tutkimuksiin ja terapiaan mutta ammoisina aikoina sai olla rauhassa kuten halusi.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2012 klo 21:57"]Sitä olen miettinytkin, että mikä on sellainen ihminen joka ei ole kehitysvammainen, mutta ei käy kuitenkaan käy ihan täysillä?


Mun entinen naapuri oli tällainen. Hän en tajunnut yksinkertaisimpiakaan asioita.

Yritti keittää munia muovikulhossa, hellalla.

Osti valmissimapakkauksen, siinä oli lukenut että pakkaiksesta tulee 3 litraa simaa.

Oli kuitenkin lukenut valmistusohjeet väärin ja laittoi sinne vaan kaikenkaikkiaan 3 dl vettä.

Tuli sitten muutaman päivän päästä mulle ihmettelemään, miten sitä simaa voi tulla noin vähän kun 3 litraa piti tulla.


Kun se sai lapsen, ei mitenkään ymmärtänyt imetyssysteemiä. Että maitoa tulee vasta, kun herumisrefleksi alkaa.

Soitteli mulle ja muillekin naapureille kaikenaikaa. Että mulla loppui maidontulo nyt! Vaikka sitä tuli ihan hyvin kun olin äsken suihkussa, pitääkö mun mennä nyt ostamaan Tuttelia?

Ei mitenkään ymmärtänyt, ettei kenenkään rinnoista pidäkään valua maitoa kokoajan, sitten vasta kun vauva imee.

Loppujenlopuksi, kun se jatkoi tota aina vaan, kukaan ei enää jaksanut selittää sille mitään. Sanottiin sitten että osta Tuttelia ja se osti.

Onneksi sillä oli mies joka pääasiassa hoisi sen lapsen, sekin nimittäin oli yhdenlaista touhua.







[/quote]

Tiedän yhden huippulahjakkaan professorin jonka käytännön taidot ovat tuota luokkaa. En viitsi kertoa esimerkkejä, koska joku voisi tunnistaa. Enpä ole tullut ajatelleeksi, että joku häntäkin voi pitää "heikkolahjaisena"

Kommentti numero 235 tässä hei.olen itse aika nuoren tasolla vaikka olenkin 37 vuotias.lapsena ajattelin olevani ihan kuin muutkin mutta en oo.Ontosiaan helpotus myöntää et oon heikkolahjanen ja sillä selvä. Näillä korteilla mennään mitkä on annettu.

Tunnen, kyseessä on kaverini isosisko, hän on tosin syntynyt 90-luvulla ja heikkolahjaisuus-diagnoosi kulkee nimellä laaja-alaiset oppimisvaikeudet nykypäivänä. 

Kaverini isosisko, sanotaan nyt vaikkapa Maija, oli samalla luokalla kanssani. Maija opiskeli kielet ja matematiikan erityisopetuksen puolella, muut aineet taas yleisopetuksen puolella, ja niistä selvisi vitosin ja kutosin. Ei edes erityisopetuksen puolellakaan ole onnistunut saamaan kutosta suurempaa. Tosin Maijan mielestä vika on aina opetuksen laadussa, opettajissa tai ilmapiirissä, ja hän pitää itseään älykkönä. Sosiaaliset taidot on hänellä hyvät, eikä sen takia hänen diagnoosiansa huomaa. Tällä hetkellä hän opiskelee erityisammattikoulussa siivousalaa, eikä osaa käsitellä siivousaineita, ei tiedä, millä pestään lattiat, mitä käytetään ikkunan pesuun jne. Siivousvälineitä osaa käyttää. Muistaakseni toimitilahuoltajan koulutukseen kuuluu myös kahvituspalvelut, eikä se osaa niitäkään! Tarvitsee niissäkin ohjausta ja neuvontaa.

Yleissivistys Maijalla on täysin olematon, ei tiedä politiikasta mitään, hyvä, että edes Suomen presidentin ja pääministerin osaa nimetä, mutta on täysin pihalla muuten politiikasta, ei äänestäkään. Uskoo kaiken, mitä Kataisen tai Stubbin suusta tulee, ei perustele, miksi hän on sitä mieltä. 

Itse olen arvellut olevani heikkolahjainen, sillä peruskoulussa en ole osannut keskittyä, ellei kyse ollut mielenkiintoisesta jutusta. Ihme, kun onnistuin peruskoulusta saamaan 7,3 keskiarvon. Arvosanat vaihteli 6-8 ja kuvataide oli 9. Kasin sain äidinkielestä, historiasta ja yhteiskuntaopista, muut meni seiskoin ja kutosin läpi.

Tällä hetkellä olen ammattikoulussa tarjoilijapuolella, enkä pysty keskittymään, jos kyse on keittiötöistä. Tälläkin hetkellä olen työssäoppimassa keittiöllä, kun oli pakko valita valinnainen, enkä osaa keskittyä ja senkös takia iskee muistikatkos! Kärsin myös oma-aloitteisuuden puutteestakin silloin, jos ei kys. työ miellytä. Monta kertaa on keskeytynytkin vastenmielisiä työssäoppimisia, jonka takia valmistumiseni viivästyy syksylle. Työahdistuksesta pitääpi siis kärsiä ensi syksylle, ei kestä ei.

Tunnen, tuttu kyseessä. Oli koko peruskoulun pienluokassa ja opiskeli erit. ammattikoulussa kokiksi. Yläasteiässä liikkui epämääräisessä seurassa ryypäten ja tupakoiden, karkaili myös kotoa, varasteli vaatteita ja kosmetiikkaa, oli ongelmanuori.

Hän on tehnyt töitä, mutta sitten on saanut potkut puutteellisen ajantajun takia. Hän jatkaa vielä tuota varastelua, kärsii myös alkoholi- ja huumeongelmista. Elättää itseään prostituoidun hommilla kaverinsa, joka on normaaliälyinen, mutta hänellä on ADHD, kanssa. on tavallisen näköinen. Mielestäni tavallinen ulkonäkö ja alhainen älykkyysosamäärä eivät ole hyvä yhdistelmä.

246 jatkaa.

Tuo tuttu ei osaa keittää edes perunoita tai kananmunia, ja tarvitsee niihinkin apua. Jopa lettu- tai pullataikinakin on vaikeaa!

Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua.  

Terveisin nro 248

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 20:46"]Omasta mielestäni lievä kehitysvamma-diagnoosi on annettu mulle leimaksi. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa, eikä työelämässä. Sitä ennen selvisin ammattikoulusta ja onnistuin peruskoulussakin saamaan 7,6 keskiarvon! Minullahan vain matematiikka ja kielet takkuaa, rivit hyppii kokeisiin lukiessa. Enkä osaa välttämättä keskittyä, jos jokin asia on vastenmielinen tai vaikea. Ollessani pieni käytin paljon luovuutta, jos oli vaan mahdollista. Olin tosin ujo ja minulla oli sen takia vähän kavereita, tunsin olevani pihalla muiden tyttöjen jutuista. Teini-iässä olin seksuaalisesti aktiivinen. Olen miettinytkin uskaltaisinko selvittää tuon diagnoosin, mutta pelkään, että sieltä tulee kehitysvammaisen paperit. Onhan tosin kehitysvammaisen papereille "ratsastaminen" auttanut juuri keskittymisvaikeuksiini, helpommin sain nimittäin apua.  

Terveisin nro 248
[/quote]

Mee vaan uusiin tutkimuksiin, vaikutat "normaalilta" kirjoituksesi perusteella. En siis usko että saisit "pahan" diagnoosin kuvailujesi perusteella. 90-luvullakin oli vielä tieto heikkoa näistä asioista.