Tapaan salaisen miesystäväni perjantaina, aivan jo perhosia vatsassa :)

koska ap on ihan itse keksinyt tän pikku tarinansa. :)

hei haloo!! Vähän nyt pientä rajaa noihin päätelmiin. Tottakai olemme puhuneet mieheni kanssa näistä asioista, tavatessamme, seurusteluaikoina, naimisiin mennessämme jne. Myös ME olemme aikoinanmme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä. Tiedän hänen ajatuksensa useimmiten ilman sanojakin; osaan tulkita häntä pienistä eleistä ja ilmeistä vaivattomasti. Tiedän, mikä häntä miellyttää ja mikä häntä ärsyttää. Meillä on takanamme 13v suhde, johon on mahtunut myös sellaisia asioita, joita ei monelle parille koskaan tapahdu. Ne asiat ovat ensin hitsanneet meidät niin tiiviisti yhteen, että jo mietin, voiko näin tiivistä yhteyttä vielä monen vuoden jälkeen löytääkään. Kun rankkoja aikoja kestää tarpeeksi pitkään, nuo samat asiat saattavat erottaa. Meillä ei erottu, mutta jotenkin avioliitto muuttui, ei huonoksi, mutta muuttui.

Meillä on varmasti samanlainen avioliitto kuin useimmilla täällä tuomitsevilla. Ette saa minua katumaan toimintaani, koska niinkuin sanoin, tämä on minun elämäni ja tiedän ainakin sen, että jos joku läheiseni joskus on samanlaisessa tilanteessa, en häntä tuomitse, vaan ajattelen, että jokaisella elämässään on niitä asioita, joita ei yksinkertaisesti vain voi ulkopuolisille selittää. Eikä tarvitsekaan. Minä en halua ikinä miestäni ja lapsiani loukata, mutta JOSKUs pitää ajatella myös itseäänkin. Ne syyt, jotka minut ovat saaneet näin toimimaan, ovat niin moninaisia, tietää jokainen, jotka vaikka ovat ottaneet avioeron ns. hyvästä liitosta. Joskus elämä vain menee niin, että toiset tekevät elämän itselleen sellaiseksi kuin parhaaksi katsovat. Siihen ei tuomitseminen ja jeesustelu liikauta suuntaan eikä toiseen.

5! Kirjoitat viestissä 34 kuin suoraan minun suustani! Olen mies ja hommasin salasuhteen itselleni. Perhettäni en aio lopettaa, enkä erota. Tuo suhde loppui, mutta kokonaisuutena se tuntui niin ihanalta, ettei siinä ole mitään kaduttavaa. Lähes varmasti uuden suhteen hankin, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Älä anna periksi palstan kivittäjille. Sain täällä muutama päivä takaperin samanlaista kohtelua.

eikä muut ymmärrä sen erinomaisuutta.

Pettäminen on aina tuomittava teko! Kyse on luottamuksen pettämisestä, läheisen ihmisen tunteiden loukkaamista ja toisen hyväksikäyttämistä.

Jos pettämisestä ei tunne edes katumusta, ei tunne tekevänsä puolisolleen väärin on tunne-elämältään vammainen ja mielenterveydeltään epävakaa.

Olen nähnyt paljon tuttavaperheissä sitä tuskaa, mitä lapset saavat kärsiä kun vanhemmat eroavat joko huonosta avioliitosta tai sitten ns. hyvästä niinkuin itselläni on. Se on lapselle hirveää. ITse en tule sitä koskaan lapselleni aiheuttamaan. Siksi pystyn avioliitossa kuolemaan asti, koska tiedän, että minulla on tarpeeksi hyvä liitto, johon jäädä ja aviomies, jota rakastan. En riistä lapseltani yhtään mitään, koska kotonamme ei ole eikä tule olemaan riitoja. En aio lähteä joka helvetin tilaisuuden tullen paneskelemaan salasuhteeni kanssa, vaan niinkuin olen jankuttanut, olemme kumpikin ÄÄRIMMÄISEN varovaisia, todella suunnitelmallisia sekä kunnioitamme toistemme liittoja niin, ettei ole pienintäkään kiinnijäämisen vaaraa. JOKAISEN meidän elämästä löytyy aivan varmasti tuomittavia asioita, joista syntyisi tällaisia meheviä viestiketjuja, muistakaa se. En ylpeile ratkaisullani, mutta en sitä myöskään kadu.

jos kaksi pitkässä parisuhteessa ollutta perheellistä ennen täysin uskollista henkilöä rakastelevat keskenään mikä on todennäköisyys että tulee tauteja?? Jos tulee niin siinä tapauksessa jommankumman puoliso on ehtinyt pettämään ensin ja tuonut taudit mukanaan. Ja silloin on jo ihan toisen selityksen paikka!

kuinka monen kanssa se toinen varattu osapuoli on jo ehtinyt puolisoaan pettää? Miksi luottaa ventovieraaseen ihmiseen, jolla on täysin oma elämänsä ja joka kykenee pettämään omaa puolisooankin? Miksi hän ei "pettäisi" myös tätä petoskumppaniaan? Aika ison riskin siinä ottaa ja se petetty osapuoli ei saa valita, haluaako olla moisessa irtoseksissä osallisena. Mutta hei, kerranhan täällä vain eletään!

Parhain terveisin,

pahalaatuisia solumuutoksia aiheuttavan kondylooman aviomieheltään 10 vuoden liiton jälkeen saanut vaimo

luottamus ja kunnioitus (ei vaan tekoja vaan myös ihmistä itseään kohtaan).

Ja mitään niin tuomittavaa ei nyt tule mieleen, missä toinen ihminen olisi minun takiani joutunut kärsimään (liittoa takana 25v).

Siis eikö teidän ap:n ja 5n miehet ole kysyneet teiltä yhtään mitään, mikä viittaisi epäilyyn salasuhteista? Miten te voitte jakaa ajatuksenne ja tunteenne niin kahtia, että voitte olla kuin ei mitään olisi meneillään?



Jotenkin vaan níin omituista, että jos on oikeasti läheinen suhde siihen pitkäaikaiseen puolisoon, niin miten voisi olla huomaamatta muutosta kumppanissa? Ja eikö se ole yhtään raskasta pitää tuollaista salaisuutta, jos oikeasti arvelette, etteivät miehenne ymmärtäisi jos saisivat tietää?



Uskotteko, että miehenne haluaisivat eron, jos kuulisivat salasuhteestanne?

Kullia vaan perseeseen niin, että peräpukamat roiskuu niin kotielämä maistuu taas ap:llekin paljon paremmin. Tsemppiä AP ja muista yrittää paljon kun nussit, ettei tule huonoja arvioita.

hei haloo!! Vähän nyt pientä rajaa noihin päätelmiin. Tottakai olemme puhuneet mieheni kanssa näistä asioista, tavatessamme, seurusteluaikoina, naimisiin mennessämme jne. Myös ME olemme aikoinanmme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä. Tiedän hänen ajatuksensa useimmiten ilman sanojakin; osaan tulkita häntä pienistä eleistä ja ilmeistä vaivattomasti. Tiedän, mikä häntä miellyttää ja mikä häntä ärsyttää. Meillä on takanamme 13v suhde, johon on mahtunut myös sellaisia asioita, joita ei monelle parille koskaan tapahdu. Ne asiat ovat ensin hitsanneet meidät niin tiiviisti yhteen, että jo mietin, voiko näin tiivistä yhteyttä vielä monen vuoden jälkeen löytääkään. Kun rankkoja aikoja kestää tarpeeksi pitkään, nuo samat asiat saattavat erottaa. Meillä ei erottu, mutta jotenkin avioliitto muuttui, ei huonoksi, mutta muuttui.

Meillä on varmasti samanlainen avioliitto kuin useimmilla täällä tuomitsevilla. Ette saa minua katumaan toimintaani, koska niinkuin sanoin, tämä on minun elämäni ja tiedän ainakin sen, että jos joku läheiseni joskus on samanlaisessa tilanteessa, en häntä tuomitse, vaan ajattelen, että jokaisella elämässään on niitä asioita, joita ei yksinkertaisesti vain voi ulkopuolisille selittää. Eikä tarvitsekaan. Minä en halua ikinä miestäni ja lapsiani loukata, mutta JOSKUs pitää ajatella myös itseäänkin. Ne syyt, jotka minut ovat saaneet näin toimimaan, ovat niin moninaisia, tietää jokainen, jotka vaikka ovat ottaneet avioeron ns. hyvästä liitosta. Joskus elämä vain menee niin, että toiset tekevät elämän itselleen sellaiseksi kuin parhaaksi katsovat. Siihen ei tuomitseminen ja jeesustelu liikauta suuntaan eikä toiseen.

5! Kirjoitat viestissä 34 kuin suoraan minun suustani! Olen mies ja hommasin salasuhteen itselleni. Perhettäni en aio lopettaa, enkä erota. Tuo suhde loppui, mutta kokonaisuutena se tuntui niin ihanalta, ettei siinä ole mitään kaduttavaa. Lähes varmasti uuden suhteen hankin, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Älä anna periksi palstan kivittäjille. Sain täällä muutama päivä takaperin samanlaista kohtelua.

Olin itsekin melkein pettämässä pari vuotta sitten, mutta enpä astunut rajan yli. Ja voin katsoa itseäni peilistä ilman häpeää!

Jos liitto kusee, erotkaa. Vain selkärangaton paskakasa loukkaa elämänsä tärkeimpiä ihmisiä.

Olen nähnyt paljon tuttavaperheissä sitä tuskaa, mitä lapset saavat kärsiä kun vanhemmat eroavat joko huonosta avioliitosta tai sitten ns. hyvästä niinkuin itselläni on. Se on lapselle hirveää. ITse en tule sitä koskaan lapselleni aiheuttamaan. Siksi pystyn avioliitossa kuolemaan asti, koska tiedän, että minulla on tarpeeksi hyvä liitto, johon jäädä ja aviomies, jota rakastan. En riistä lapseltani yhtään mitään, koska kotonamme ei ole eikä tule olemaan riitoja. En aio lähteä joka helvetin tilaisuuden tullen paneskelemaan salasuhteeni kanssa, vaan niinkuin olen jankuttanut, olemme kumpikin ÄÄRIMMÄISEN varovaisia, todella suunnitelmallisia sekä kunnioitamme toistemme liittoja niin, ettei ole pienintäkään kiinnijäämisen vaaraa. JOKAISEN meidän elämästä löytyy aivan varmasti tuomittavia asioita, joista syntyisi tällaisia meheviä viestiketjuja, muistakaa se. En ylpeile ratkaisullani, mutta en sitä myöskään kadu.

Etkä voi estää sen vaimoa kertomasta sun miehellesi.

hahaa, toiset spekuloi että jäät kiinni kuitenkin, viestin alla mainos "osta Mini Risk -tuotteita"



ironiaa?

harrastimme seksiä ensimmäisen kerran ja täytyy sanoa, ettei minulla näköjään ennen tätä kertaa ollut aavistustakaan, mitä on hyvä seksi. Aivan mahtavaa läheisyyttä, hellyyttä, ja hyvänä pitoa. Nyt pitkät joulunpyhät ja välipäivät erossa; seuraava kohtaaminen vasta ensi vuoden puolella =(

Isälläni oli reissutyö ja yhdessä äitini kanssa pysyivät kaiketi lähinnä lasten vuoksi ja siksi, että ero oli niin ikävä ajatuskin. Myöhemmin on selvinnyt, että isälläni oli vuosien varrella useampia salasuhteita, jotka hän parhaansa mukaan yritti piilottaa perheeltä. Äidistäni kehittyi vuosien varrella katkeroitunut ja kaikkeen pettynyt nainen, jonka opetukset miehistä ja elämästä olivat luokkaa "älä koksaan luota keneenkään muuhun kuin itseesi, sillä kaikki muu pettää kuitenkin alta".

Muistan kuinka löysin kerran vieraan naisen alushousut isäni työsuhdeasunnolta ja menin kysymään äidiltäni, kenen alkkarit täällä on. En koskaan unohda äitini ilmettä enkä sitä seuraavaa iltaa, vaikka olin silloin noin viisi-kuusi-vuotias. Jo tätä ennen äitini oli löytänyt meikkitahroja ja hajuveden tuoksua isäni vaatteista työmatkojen jälkeen. Ja nämä kummalliset löydöt ja yhteensattumat jatkuivat koko lapsuuteni ja ihan eläkeikään ja eroon asti. Vasta eläkkeellä isäni oli rehellinen ja muutti uuden hoitonsa luo asumaan. Heilläkin oli ollut jo useamman vuoden salasuhde. Isäni ei koskaan kertonut mitään äidilleni ja kiisti ja valehteli viimeiseen asti. Äitini itseluottamus alkoi puolestaan olla niin murskana, ettei hän enää osannut lähteä.

Vanhempieni välit olivat kamalat koko lapsuuteni ajan ja koko kotimme ilmapiiri niin jäätävä, että kärsin yhä siitä ahdistuksesta, mikä yllämme leijui. Vihaan yhä isääni, jolla ei ollut selkärankaa olla rehellinen ja olla tuhoamatta äitiäni henkisesti. Olisi ollut parempi elää hyvässä ilmapiirissä erolapsena, kuin kärvistellä toisiaan vihaavien ja pettävien vanhempien muodostaman liiton suojissa. En siedä ollenkaan pettämistä ja olen joutunut käymään terapiassa sen vuoksi, että mieskuvani on kehittynyt niin negatiiviseksi. Pettäminen tuhoaa, se ei rakenna.

Isän pettäminen alkoi ensin salasuhteilla, joista lopulta tiesi koko naapurusto ( ja vaimokin lopulta, viimeisenä ). Seurasi katkeruutta ja perheen erittäin kireää ilmapiiriä ja täysi-ikäiset lapset eivät ovaa muodostaa parisuhteita.

Nämä pettäjät ovat itsekkäitä, mukavuudenhaluisia paskoja, jotka perustelevat liittoon jäämistään "lasten parhaalla". Lähtekää vetämään liitostanne sen ihanan salarakkaan kanssa tai vähintään sovitte puolisonne kanssa avoimesta suhteesta, jossa molemmilla on mahdollisuus käydä vieraissa. Mutta päätös kannattaa tehdä pian, jos haluatte jatkaa valitsemallanne tiellä, tulette jäämään kiinni. Ja sitten lapsenne halveksunta on vähintään samaa luokkaa kuin erovanhempia kohtaan.

t. nro 62

Lapset aistivat niin paljon, tietävät ja näkevät liikaa, tulkitsevat ja kuulevat kavereilta. Ja se henkinen ilmapiiri muuttuu kotona väistämättä, kun vanhempien välille tulee synkkä salaisuus. Usein se ei edes ole oikea salaisuus, vaan petetty jollain tasolla tietää asiasta, vaikka ei haluaisi uskoakaan. Pettäminen mädättää perheen tunnelman hiljaa ja sisältäpäin, siksi sitä eivät nämä pettäjät usein huomaakaan. Pettäjävanhempien lapset oireilevat usien vasta aikuisina, eivätkä he itsekään ymmärrä, mikä parisuhteissa mättää. Vasta kypsyminen ja pesäero omiin vanhempiin voivat auttaa selvittämään lapsuudenkodin ilmapiiristä johtuvia traumoja ja kieroutumia.



Onko se, mitä te pettäjät haluatte lapsillenne antaa, esimerkki sellaisesta elämästä, jota toivotte lastennekin aikanaan elävän?



Opetatteko te pettäjät lapsillenne, että on ihan ok olla itsekäs ja elää halujensa vallassa, kunhan tekee sen mahdollisimman salaa? Mitä te opetatte lapsillenne läheisten kunnioittamisesta, rehellisyydestä tai vaikkapa rakkaudesta? Entä koetteko itse elävänne opetustenne mukaan?

Onko se, mitä te pettäjät haluatte lapsillenne antaa, esimerkki sellaisesta elämästä, jota toivotte lastennekin aikanaan elävän? Opetatteko te pettäjät lapsillenne, että on ihan ok olla itsekäs ja elää halujensa vallassa, kunhan tekee sen mahdollisimman salaa? Mitä te opetatte lapsillenne läheisten kunnioittamisesta, rehellisyydestä tai vaikkapa rakkaudesta? Entä koetteko itse elävänne opetustenne mukaan?

Hiljaista on ollut.

Eikö teitä yhtään epäilytä, että lapsenne tuskin haluaisivat sen äidin/isän salapanon kuulevan yhtään mitään elämästään. Mutta ketäpä ne lapset kiinnostavat, jos kutkuttaa vatsanpohjasta niin kivasti?

Muutut ei vain puolisosi silmissä vaan myös lastesi silmissä jos ja kun jäät kiinni? Puhun omasta kokemuksestani kun lapsena kuulin isäni pettäneen äitiäni useamman kerran ja näin kuinka satutti äitiä. Vihasin isääni, syytin häntä perheen rikkomisesta, ja ajatuskin asiasta kuvotti minua. Siinä sitten katsot omaa isää ja näet vaan enään vastenmielisen henkilön. Joka omalla itsekyydellään aiheuttaa vaimolleen ja lapsilleen niin pahanolon kuin mahdollista. Eikä se hetki ole ainut kun tietoon tulee pettäminen vaan sen selvittäminen ja taistelu suhteen jatkuvuudesta aiheuttaa ihan hirveän stressin ja pelon lapselle tai nuorelle joka jo ymmärtää mistä on kysymys. Meillä vanhempani päättivät jatkaa yhdessä mutta ei se helppoa ollut koskaan. Asia tuli esiin melkein joka riidassa. Näkyi arjessa vanhempien käyttäytymisessä. Tunnelma oli pitkään hyvin kireä. Kuulet iltaisin äidin itkun ja mietit pääsi puhku miten nyt käy? Muuttaako isä pois? Kuinka surullinen äiti on? Haluaisin auttaa mutta en osaa... Olenko syyllinen? Nämä kaikki saattavat pyöriä lapsesi päässä. Jos lapsesi saa tietää mitä olet tehnyt ja ymmärtää sen katsoo hän sinua aivan eri silmin. Mikään ei ennätän palaa ennalleen koskaan. ja se pelko on oikeasti pahin kun ei tiedä eroavatko vanhemmat. Lapsen tarkeimmät ja rakkaimmat henkilöt eivät ole enään ennallaan. Joten jo haluat puolisosi lisäksi satuttaa lastasi esim riistämällä häneltä ehjän perheen ihan vain oman itsekkyyden takia niin petä ihmeessä mutta muista, että lapsesi eivät sitä ansaitse, että himojesi takia riistät häneltä perheen.

jos se ilmapiiri muuttuu entisestä kireähköstä vapautuneeksi ja iloiseksi äidin osalta niin meillä ainakin koko perhe silloin iloinen ja vapautunut. Ja kyllämeillä ainakin salasuhteen kanssa puhutaan kaikesta, puhuminen ensin tuli kuvioihin sitten vasta seksi. Älkää ihmiset saarnatko, kun ette todellakaan tiedä, mikä toisten elämässä toimii ja mikä ei.

jos se ilmapiiri muuttuu entisestä kireähköstä vapautuneeksi ja iloiseksi äidin osalta niin meillä ainakin koko perhe silloin iloinen ja vapautunut. Ja kyllämeillä ainakin salasuhteen kanssa puhutaan kaikesta, puhuminen ensin tuli kuvioihin sitten vasta seksi. Älkää ihmiset saarnatko, kun ette todellakaan tiedä, mikä toisten elämässä toimii ja mikä ei.

jos se ilmapiiri muuttuu entisestä kireähköstä vapautuneeksi ja iloiseksi äidin osalta niin meillä ainakin koko perhe silloin iloinen ja vapautunut. Ja kyllämeillä ainakin salasuhteen kanssa puhutaan kaikesta, puhuminen ensin tuli kuvioihin sitten vasta seksi. Älkää ihmiset saarnatko, kun ette todellakaan tiedä, mikä toisten elämässä toimii ja mikä ei.

Voi itsellä olla joskus vastaavanlainen tilanne edessään joskus, vaikka se tällä hetkellä tuntuisi täysin järjenvastaiselta tahansa.

mutta mistä te sitten juttelette näiden panojenne kanssa? Kun täällä useampi (tai sitten se yksi ja sama vaan jankkaa sitä kerta toisensa jälkeen) kehuu miten petoskumppanin kanssa voi "puhua ihan mistä vaan". Minkä vuoksi ette voi puhua kaikista asioista puolisoidenne kanssa? Mitkä asiat ovat niitä, joista ei voi oman kumppanin kanssa keskustella, vaan siihen tarvitaan vieraan ihmisen kainalo? Ja miksi näistä ei voi keskustella oman puolison kanssa? Eikö tätä kiinnosta asianne? Hävettääkö jotkut asiat? Mikä on ongelma? Kuvaatte suhteitanne kuitenkin olevinaan hyviksi, ja että rakastatte puolisoitanne. Miksi sitten ette kykene keskusteluun heidän kanssaan?