Lue keskustelun säännöt.
Nuoremmat lapseni ovat suurimmat virheet jotka olen elämässäni tehnyt
11.12.2011 |
Minulla on kolme lasta, 17-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Sain esikoiseni hyvin nuorena, 21-vuotiaana ja yksin kesken yliopisto-opintojen. Tämä tyttäreni on aivan uskomattoman upea ihminen - älykäs, taiteellisestikin lahjakas, herkkä, ei ole aiheuttanut teinisekoiluillaan harmia, vähän syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori nainen, koulussa erinomaisesti menestyvä.
Ne nuoremmat sen sijaan. Keskimmäisen ja kuopuksen isä on elämäni rakkaus, mutta liitostamme syntyneet lapset jotain ihan järkyttävää. Ei heissä noin ulkopuolisen silmään ole mitään vikaa, oikeastaan varmaan päin vastoin. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, harrastavat paljon, laaja kaveripiiri ja ihan teräviä tapauksiakin ovat. Nämä lapset pitävät meteliä, juoksevat, riehuvat, kiukuttelevat, heidän käyttäytymisensä ei ole täysin ennustettavissa. Toki tämä on iän myötä helpottanut ja lasteni käyttäytyminen on kuitenkin aina ollut terveellä tavalla vilkasta, ei ole ollut syytä epäillä keskittymishäiriöitä tai mitään. He vaan ovat olleet niin erilaisia, kuin millainen esikoinen oli pienenä.
Monesti iltasirkusta pyörittäessäni, huithapelin keskimmäisen koulureppua pakatessani ja reissuvihon moiteviestejä allekirjoittaessani mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman näitä lapsia. Esikoisen jouduin olosuhteiden pakosta laittamaan hoitoon puolitoistavuotiaana (silloinkin hoitopäivät olivat jotain kahden ja kuuden tunnin väliltä, ja päiväkodin ovia availtiin ehkä kolmesti viikossa), mutta nämä olen lykännyt hoitoon heti äitiysloman loppuessa. Esikoinen nukkui vieressäni monta vuotta, näiden kohdalla ällöttäisi ajatuskin siitä, että joutuisin ottamaan heidät viereeni.
Pahinta on se, että tämä näkyy väkisin vähän arjessammekin. Esikoiseni juttujen kuunteleminen on suorastaan lumoavaa, sillä hän on kaikkea sitä, mitä minä joskus olin ja tavallaan tahtoisin vielä nyt periaatteeni hylänneenä perusporvarillisena korkeasti koulutettuna markkinatalouden hyötykäyttöön valjastettuna virkanaisenakin olla. En sen sijaan ole lainkaan kiinnostunut nuorempien lasteni kuulumisista, kohteliaisuussyistä kyllä kuuntelen, nyökkäilen ja vähän kommentoinkin. En myöskään osoita tunteitani lapsia kohtaan (miksi osoittaisinkaan, kun niitä ei ole), hyvänyön pusut annan otsalle. Sen sijaan esikoista halailen ja silittelen paljon nyt hänen ollessa täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.
Kun keskimmäinen lapsi tippui esikoulussa kiipeilytelineestä ja sai avomurtuman käteensä, ajattelin, että onneksi hän ei ole esikoiseni. Onneksi lapsillani on rakastava isä, joka on valmis tekemään kaikkensa heidän eteensä ja joka myös julkisesti näyttää heitä rakastavansa.
Kommentit (110)
Ajattelepa jos nuoremmat lapsesi kuolisivat; olisitko tosiaan tyytyväisempi niin?
En ole ajatellut heidän kuolemaansa, olen ajatellut sitä, että olisin onnellisempi jos he eivät olisi koskaan syntyneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että elämä on aina niin mustavalkoista hyvää/pahaa ja hallittavissa ja rakennettavissa. Ap, voimia! Puhut tärkeästä tabuaiheesta!
Mitä jos päästäisit irti ja antaisit esikoisen kasvaa aikuiseksi.
Haaveilet myös elämästä joka ei nyt vain niiden nuorempien lasten kanssa ole mahdollista. Sinulta taitaa puuttua kyky elää ja nauttia tästä päivästä, niistä ihan arkisista asioista.
Kuulostat itse ihan teini-ikäiseltä joka kaipaa ideologiaa ja ihanteita mitä toteuttaa. Eli etsit jotain suurempaa, mutta arki ja ne kaikki rakkaat on tässä ja nyt. Jos sitä ei ymmärrä eikä osaa asennoitua oikein, niin sitten on opettelemisen paikka. Se opettelu lähtee oivaltamista että itse pitää muuttua, että kaikki se täällä olet selittänyt ei ole tervettä, eikä hyväksi.
Kun olet sisäistänyt että ajatukesi ei ole tervettä, niin sen jälkeen tarvitaan pieniä arjen tekoja muuttaa omaa suhtautumistaan lapsiinsa, niin että ajatus ja ymmärrys omista tekemisistä on mukana. Yritä puuhastella ajatuksella ja ihan oikealla kohtaamisella niiden nuorempien lasten kanssa.
vastauksista päätellen siellä ei mitään järkevää eikä mukavaa lue.
Mutta tuohon kommentoin "21-vuotiaana, hyvin nuorena" Ihan aikuinen kyllä oletetaan ihmisen jo tuossa iässä olevan, eli en lainkaan ainakaan hyvin nuoreksi sanoisi.
Kiitän. T.Ohis.
vastauksista päätellen siellä ei mitään järkevää eikä mukavaa lue.
Mutta tuohon kommentoin "21-vuotiaana, hyvin nuorena" Ihan aikuinen kyllä oletetaan ihmisen jo tuossa iässä olevan, eli en lainkaan ainakaan hyvin nuoreksi sanoisi.
Kiitän. T.Ohis.
Opiskelut pahasti vaiheessa, ei taustalla yhtäkään pidempiaikaista, vakavaa seurustelusuhdetta, elämä täysin auki kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastauksista päätellen siellä ei mitään järkevää eikä mukavaa lue.
Mutta tuohon kommentoin "21-vuotiaana, hyvin nuorena" Ihan aikuinen kyllä oletetaan ihmisen jo tuossa iässä olevan, eli en lainkaan ainakaan hyvin nuoreksi sanoisi.
Kiitän. T.Ohis.
tää oli virhe muuten niin "mainiossa" provossa.
vastauksista päätellen siellä ei mitään järkevää eikä mukavaa lue.
Mutta tuohon kommentoin "21-vuotiaana, hyvin nuorena" Ihan aikuinen kyllä oletetaan ihmisen jo tuossa iässä olevan, eli en lainkaan ainakaan hyvin nuoreksi sanoisi.
Kiitän. T.Ohis.
Opiskelut pahasti vaiheessa, ei taustalla yhtäkään pidempiaikaista, vakavaa seurustelusuhdetta, elämä täysin auki kaikin puolin.
Muttei mikään "hyvin nuori".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä esikoisesi toteuttaa sun haaveen ja päätyy itsekinä äidiksi 21-vuotiaana, siihen ei ole kuin muutama vuosi!
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
mullakin on 4 lasta, kaksi ekasta liitosta ja kaksi nykyisestä liitosta,enkä totisesti jaottele lapsia ketka ovat rakkaampia ja ketka ei! yhtä rakkaita kaikki!
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
mullakin on 4 lasta, kaksi ekasta liitosta ja kaksi nykyisestä liitosta,enkä totisesti jaottele lapsia ketka ovat rakkaampia ja ketka ei! yhtä rakkaita kaikki!
Kyllä minäkin hetkittäin olen onnellinen, mutta silti ei voi tunteilleen mitään. Olen toki yrittänyt. Perhetilanteet ovat niin erilaisia. Sitä ei auta kuin selvitä ja luovia vain.
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
mullakin on 4 lasta, kaksi ekasta liitosta ja kaksi nykyisestä liitosta,enkä totisesti jaottele lapsia ketka ovat rakkaampia ja ketka ei! yhtä rakkaita kaikki!Kyllä minäkin hetkittäin olen onnellinen, mutta silti ei voi tunteilleen mitään. Olen toki yrittänyt. Perhetilanteet ovat niin erilaisia. Sitä ei auta kuin selvitä ja luovia vain.
41
mutta haluaisitko itse olla se, ketä rakastetaan vähemmän??
ei kaikkea voi eikä saa hyväksyä!!
lähipiirissä eräs tällainen suhde. Eka lapsivahinko, yksn kasvatettu ja äidin haaveiden jatke, aina fiksu, ei mitään huolta aiheuttava. Nuoremat sisarukset kasvoivat hyvin hoidettuina, mutta se rakkauden ja läheisyyden määrä, joka äidill oli, meni kyllä selkeästi esikoiselle. Nyt kaikki jo aikuisia. Mieluummin silti olisin joku muu kuin se esikoinen, äiti on hänessä edelleen (yli kolmekymppiseen) aivan sairaalloisesti kiinnittynyt. Henkilö itse on edelleen yhtä valloittava ja viisas kuin aina, mutta äitisuhteess aon jotain mätää sieltäkin puolelta. En osaa sen kummemmin määritellä. Nuoremmat sisarukset elävät tavallista elämää poika- ja tyttökavereineen, omine ystävineen ja niin edelleen. Erotuksena tavalliseen se, että kumpikin on aikuisiässä ollut vakavasti masentunut. Mistä johtuukaan.
Äitiä en sivusta seuranneena ole ikinä pitänyt tasapainoisena, kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
Tämä tuntuu synninpäästöltä.
En usko, että se on provo. Olen niin monelta aikuiselta naiselta kuullut, kuinka he ovat olleet kotonaan vähemmän rakkaita kuin sisaruksensa, että tuskin se mitään täyttä soopaa on. Asia vain on tabu.
21-vuotias on kyllä minustakin nuori äidiksi. Oma äitini sai minut 23-vuotiaana ja minusta hänkin oli silloin nuori vielä.
En usko, että tunteilleen voi kovinkaan paljon tässä asiassa. Rakkautta ei voi pakottaa. Täytyy vain elää mahdollisimman oikeudenmukaisesti.
Toivoisin,että voisin kääntää kelloa taaksepäin. Tasapuolinen olen kaikille, mutta en voi sille mitään etten pidä heistä. Ei tämä vallan tavatonta ole. Sitä vain saa haukut niskaansa, kun ääneen myöntää.
mullakin on 4 lasta, kaksi ekasta liitosta ja kaksi nykyisestä liitosta,enkä totisesti jaottele lapsia ketka ovat rakkaampia ja ketka ei! yhtä rakkaita kaikki!En vain ole onnistunut siinä. Tunteet vain ovat tälläiset. Vanhimmat lapset tuntuvat olevan onnellisia, kun saavat hellyyttä ja perustarpeet muutenkin tyydytetään. Itse olen ollutkin vähemmän rakastettu lapsi eikä se ole saanut lapsuudessakaan pahan olon tunteita pintaan. Asia selvisi aikuisena. Minä en aio moista asiaa vanhimmille kertoa ikinä.
Kyllä minäkin hetkittäin olen onnellinen, mutta silti ei voi tunteilleen mitään. Olen toki yrittänyt. Perhetilanteet ovat niin erilaisia. Sitä ei auta kuin selvitä ja luovia vain.
41
mutta haluaisitko itse olla se, ketä rakastetaan vähemmän??
ei kaikkea voi eikä saa hyväksyä!!
niin velvollisuutesi on tehdä kaikkesi, että nuoremmat lapsesi eivät tajua tunteitasi. Eli pakota itsesi hellimään heitä, kysymään joka päivä mitä heille kuuluu, hassuttelemaan ja leikkimään heidän kanssaan jne. jne. Tämä on hyvä idea siksikin, että tunteet voivat muuttua toiminnan myötä, vaikka se kuulostaakin hassulta.
Toivottavasti ymmärrät myös, että esikoisesi elää pian omaa elämäänsä, johon sinä et kuulu enää yhtä suurena osana kuin tähän asti.
...vaikken omaa käytöstäni kykenekään hyväksymään.
Kohtelen lapsiani niin tasapuolisesti kuin se iän ja muut realiteetit huomioiden on mahdollista. Herkästi metelistä ärsyyntyvän esikoiseni on pakko toisinaan kestää nuorempien, no, lapseutta, ja pienemmätkin saavat vaikuttaa asioihin, täällä ei pompita pelkästään esikoisen pillin mukaan.
Itse sain lapseni saman ikäisenä. Lapsi oli vahinko ja jäin yksin. Elämä oli välillä aikamoista selviämistä opiskeujen ja töiden kanssa.
Nyt uuden miesystävän kanssa olemme suunnitelleet, että pitäisikö hankkia yhteinen lapsi (mies haluaisi kovasti). En tiedä uskallanko, sillä en usko, että voisin rakastaa ketään yhtä paljon, kuin tätä esikoistani. Pelkään, että minulle kävisi samalla tavalla, kuin sinulle.
Ihan kuin ap IHAN TAHALLAAN olisi tykkäämättä lapsistaan.
Kasvahan sinäkin, ennenkuin alat tuomitsemaan muita omien periaatteidesi kautta.