Lue keskustelun säännöt.
Nuoremmat lapseni ovat suurimmat virheet jotka olen elämässäni tehnyt
11.12.2011 |
Minulla on kolme lasta, 17-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Sain esikoiseni hyvin nuorena, 21-vuotiaana ja yksin kesken yliopisto-opintojen. Tämä tyttäreni on aivan uskomattoman upea ihminen - älykäs, taiteellisestikin lahjakas, herkkä, ei ole aiheuttanut teinisekoiluillaan harmia, vähän syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori nainen, koulussa erinomaisesti menestyvä.
Ne nuoremmat sen sijaan. Keskimmäisen ja kuopuksen isä on elämäni rakkaus, mutta liitostamme syntyneet lapset jotain ihan järkyttävää. Ei heissä noin ulkopuolisen silmään ole mitään vikaa, oikeastaan varmaan päin vastoin. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, harrastavat paljon, laaja kaveripiiri ja ihan teräviä tapauksiakin ovat. Nämä lapset pitävät meteliä, juoksevat, riehuvat, kiukuttelevat, heidän käyttäytymisensä ei ole täysin ennustettavissa. Toki tämä on iän myötä helpottanut ja lasteni käyttäytyminen on kuitenkin aina ollut terveellä tavalla vilkasta, ei ole ollut syytä epäillä keskittymishäiriöitä tai mitään. He vaan ovat olleet niin erilaisia, kuin millainen esikoinen oli pienenä.
Monesti iltasirkusta pyörittäessäni, huithapelin keskimmäisen koulureppua pakatessani ja reissuvihon moiteviestejä allekirjoittaessani mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman näitä lapsia. Esikoisen jouduin olosuhteiden pakosta laittamaan hoitoon puolitoistavuotiaana (silloinkin hoitopäivät olivat jotain kahden ja kuuden tunnin väliltä, ja päiväkodin ovia availtiin ehkä kolmesti viikossa), mutta nämä olen lykännyt hoitoon heti äitiysloman loppuessa. Esikoinen nukkui vieressäni monta vuotta, näiden kohdalla ällöttäisi ajatuskin siitä, että joutuisin ottamaan heidät viereeni.
Pahinta on se, että tämä näkyy väkisin vähän arjessammekin. Esikoiseni juttujen kuunteleminen on suorastaan lumoavaa, sillä hän on kaikkea sitä, mitä minä joskus olin ja tavallaan tahtoisin vielä nyt periaatteeni hylänneenä perusporvarillisena korkeasti koulutettuna markkinatalouden hyötykäyttöön valjastettuna virkanaisenakin olla. En sen sijaan ole lainkaan kiinnostunut nuorempien lasteni kuulumisista, kohteliaisuussyistä kyllä kuuntelen, nyökkäilen ja vähän kommentoinkin. En myöskään osoita tunteitani lapsia kohtaan (miksi osoittaisinkaan, kun niitä ei ole), hyvänyön pusut annan otsalle. Sen sijaan esikoista halailen ja silittelen paljon nyt hänen ollessa täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.
Kun keskimmäinen lapsi tippui esikoulussa kiipeilytelineestä ja sai avomurtuman käteensä, ajattelin, että onneksi hän ei ole esikoiseni. Onneksi lapsillani on rakastava isä, joka on valmis tekemään kaikkensa heidän eteensä ja joka myös julkisesti näyttää heitä rakastavansa.
Kommentit (110)
Eli sait esikoisen hyvin nuorena - jäikö oma nuoruus sitten vähän kuin elämättä? Nyt näet esikoisessasi itsesi ihannekuvan, ja haluaisit elää hänen elämäänsä.. haluat hänelle kaikkea hyvää, ja itsellesi samaa.. lähteä reilaamaan, elää nuoruutta.
Millainen oma äitisuhtesi on?
Minusta sinun kannattaisi mennä terapiaan puhumaan tästä. Koska nykyinen tilanne ei ole hyväksi kenellekään lapsistasi, ei sille palvotulle esikoisellekaan. Hän on varmasti hurmaava ihminen, mutta hänen pitää kuitenkin päästä elämään omaa elämäänsä, tehdä omat virheensä, sinun pitää päästää hänestä irti. Ja ne nuoremmat, katsot heitä vääristävien lasien läpi, et näe heitä omana itsenään. Ovatko he sellaisia, jollainen itse et saanut koskaan olla? He metelöivät, pitävät asioista, joista itse pitävät, eivätkä niistä, joista sinä pidät?
Ja muuten, ei sun tarvi niissä kaikissa urheiluseurojen tms. jutuissa olla se aktiivinen. Ole ennemmin lastesi kanssa, tehkää retkiä vaikka lähimetsään tai käykää pulkkamäessä tai leffassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sait esikoisen hyvin nuorena - jäikö oma nuoruus sitten vähän kuin elämättä? Nyt näet esikoisessasi itsesi ihannekuvan, ja haluaisit elää hänen elämäänsä.. haluat hänelle kaikkea hyvää, ja itsellesi samaa.. lähteä reilaamaan, elää nuoruutta.
Millainen oma äitisuhtesi on?
Minusta sinun kannattaisi mennä terapiaan puhumaan tästä. Koska nykyinen tilanne ei ole hyväksi kenellekään lapsistasi, ei sille palvotulle esikoisellekaan. Hän on varmasti hurmaava ihminen, mutta hänen pitää kuitenkin päästä elämään omaa elämäänsä, tehdä omat virheensä, sinun pitää päästää hänestä irti. Ja ne nuoremmat, katsot heitä vääristävien lasien läpi, et näe heitä omana itsenään. Ovatko he sellaisia, jollainen itse et saanut koskaan olla? He metelöivät, pitävät asioista, joista itse pitävät, eivätkä niistä, joista sinä pidät?
Ja muuten, ei sun tarvi niissä kaikissa urheiluseurojen tms. jutuissa olla se aktiivinen. Ole ennemmin lastesi kanssa, tehkää retkiä vaikka lähimetsään tai käykää pulkkamäessä tai leffassa.
Minun lapsuuteni oli aivan tuhottoman tavallinen, siitä on vaikea keksiä mitään negatiivista. Tasaisen tavallista elämää pienessä työläiskaupungissa, äiti sairaanhoitaja ja isä tehtaassa töissä.
Olin lapsena - ja olen edelleen - enemmän nuorempien lasteni kaltainen ekstrovertti, joskin pidin tuollaisia esikoiseni kaltaisia hiljaisia älykköjä jo silloin kiinnostavina. Ja ihastuin heihin romanttisessa mielessä, esikoisen isääkin voisi pitää moisena ;) Harrastusmahdollisuuksia ei 70-luvun pikkukaupungissa liiemmin ollut, mutta kyllä minä koen, että olen saanut tehdä ja toteuttaa itseäni. On ollut rajat ja on rakastettu.
Tuntuu, etten pääse itseni analysoinnissa puusta pitkälle :(
Joku vaan silti aina niin tekee.
kukaan pystyy rakastamaan.
Rakastan suunnattoman paljon esikoistani, rakastan miestäni ja tunnen syvää kiintymystä moniin ihmisiin, myös niihin nuorempiin lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rakastan esikoistani niin paljon, että se väkisin syö rakkauttani nuorempia kohtaan? En tiedä.
Ap
että ap on ollut tosi nuoresta kiinni lapsessa ja nuo nuoremmat on tulleet just, kun hänellä olisi voinut taas vapaammin mennä ja tehdä omia, aikuista kiinnostavia juttuja.
Joillekin sopii se, että on 30 vuotta alakoululaisia perheessä, joillekin ei. Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin. Jos nyt tulis neljäs lapsi, kun esikoinen 13- vuotias ja nuorin kohta 10 vuotta niin enpä tiedä jaksaisinko. Ei siksi, että lapsissa olisi vikaan vaan siksi, ettei vaan kiinnostaisi palata "taaksepäin". Ei vaan kiinnostaisi elää lasten unirytmien, harrastuskuskaamisten jne. ympärillä.
Ap on kohta 20 vuotta huolehtinut jostain muusta. Ja vielä reilut kymmenen vuotta edessä. Mua kyllä ottais pattiin. Että ehkei sen kummempaa tuossa vastenmielisyydessä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, voisiko ahdistuksen taustalla olla se, että nuorempien lasten kanssa olen ollut "pakotettu" toimimaan "normaalisti" ja juuri niitä lapsiperhenormeja kunnioittaen - esikoisen vauva-aikana kasvatin tiskivuorta parhaillaan kaksi viikkoa ja makasin vain tytön kanssa sängyssä nuuhkien pientä ihmistä. Ehkä en ole kiintynyt näihin lapsiin samalla tavalla, koska esikoinen on pitänyt kiinni rutiineissa ja olin vahvemmin osa sellaista hyvin kriittistä kolmikymppisten hyvin toimeentulevien äitien yhteisöä, jossa kritisoitiin ja reippaasti, jos joku poikkesi opituista normeista? En tiedä.
jankaat tästä kylpemisestä. Etkö tajua, että se oli AP:N sellainen heitto, eikä mikään pääasia tässä jutussa.
Yh-äidin ja lapsen suhde on erilainen kuin perheessa kasvaneen lapsen suhde. He ovat kaksikko, joista muodostuu tosi läheinen parivaljakko. Kannetaan vastuuta toisesta puolin ja toisin, kun ei ole ketään muuta.
Mitä kylpemiseen tulee, nythän on paljon muodissa nuo kylpytynnyrit, pyöreät altaat, siellä lilluvat sukulaiset ja naapuritkin. Ihan normaalia, ei kannata aina olla se likainen mielikuvitus mukana. Jos tällainen kylpeminen on sinusta ahdistavaa, se johtuu varmaan omista lapsuudenkokemuksistasi. Sen ällöttävyys ei tee sinusta epänormaalia, mutta AP:n estottumuus ei myöskään tee hänestä epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jankaat tästä kylpemisestä. Etkö tajua, että se oli AP:N sellainen heitto, eikä mikään pääasia tässä jutussa.
Yh-äidin ja lapsen suhde on erilainen kuin perheessa kasvaneen lapsen suhde. He ovat kaksikko, joista muodostuu tosi läheinen parivaljakko. Kannetaan vastuuta toisesta puolin ja toisin, kun ei ole ketään muuta.
Mitä kylpemiseen tulee, nythän on paljon muodissa nuo kylpytynnyrit, pyöreät altaat, siellä lilluvat sukulaiset ja naapuritkin. Ihan normaalia, ei kannata aina olla se likainen mielikuvitus mukana. Jos tällainen kylpeminen on sinusta ahdistavaa, se johtuu varmaan omista lapsuudenkokemuksistasi. Sen ällöttävyys ei tee sinusta epänormaalia, mutta AP:n estottumuus ei myöskään tee hänestä epänormaalia.
nuorempien lastensa kanssa? Ovatko he saastaisia? Jos samassa huoneessa voivat olla kuitekin.
jankaat tästä kylpemisestä. Etkö tajua, että se oli AP:N sellainen heitto, eikä mikään pääasia tässä jutussa.
Yh-äidin ja lapsen suhde on erilainen kuin perheessa kasvaneen lapsen suhde. He ovat kaksikko, joista muodostuu tosi läheinen parivaljakko. Kannetaan vastuuta toisesta puolin ja toisin, kun ei ole ketään muuta.
Mitä kylpemiseen tulee, nythän on paljon muodissa nuo kylpytynnyrit, pyöreät altaat, siellä lilluvat sukulaiset ja naapuritkin. Ihan normaalia, ei kannata aina olla se likainen mielikuvitus mukana. Jos tällainen kylpeminen on sinusta ahdistavaa, se johtuu varmaan omista lapsuudenkokemuksistasi. Sen ällöttävyys ei tee sinusta epänormaalia, mutta AP:n estottumuus ei myöskään tee hänestä epänormaalia.
nuorempien lastensa kanssa? Ovatko he saastaisia? Jos samassa huoneessa voivat olla kuitekin.
Mutta joo, mieluiten en ottaisi heitä edes samaan kylpytynnyriin, koska eivät osaa suhtautua touhuun sellaisella hartaudella kuin minä tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta siinä vaiheessa kun joidenkin lasten fyysinen lähelläolo inhottaa, niin tarvitaan kyllä jo hoitoa.
Kuopusta pidin vastikään sylissäkin melkein kaksi tuntia, eikä se tuntunut pahalta, ei tosin toki hyvältäkään. Nukkumaan heitä en viereeni ottaisi, enkä esimerkiksi samaan kylpyammeeseen, toisin kuin esikoisen jos tämä niin tahtoisi.
JOS HALUAT SAMAAN AMMEESEEN 17-VUOTIAAN TYTTÄRESI KANSSA..YÖK
Olen kylpenyt tyttäreni kanssa viimeksi ennen nuorempien lasten syntymää eikä ole mitään näyttöä siitä, että moista tapahtuisi pian uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden iät, sukupuolet ja muukin kuvio täsmää. Suurta taloa ei tosin ole (mutta ehkä muutit jotain tarinassasi?)
Nuo 8- ja 6-vuotiaat kiusaavat ja pomottavat muita luokassa ja eskarissa. Olen aina miettinyt mistä se johtuu, kun kaikki vaikuttaa perheessä niin tasapainoiselta.
En nyt väitä, että välttämättä olet tuntemani nainen, mutta ehkä tarinoissanne on jotain samaa ja äidin hyljeksivä kohtelu aiheuttaa tuon lasten käytöksen?
Jos et ole provo, hakisin sinuna apua, koska lapsesi tarvitsevat sitä. Kaikki kolme. Ehkä terapiassa heräisi myös terve syyllisyys, koska se sinulta näyttää nyt puuttuvan. Älä jatka enää päivääkään tuolla tiellä vaan kaiva itsestäsi vaikka millä vaivalla se kaikkensa antava äiti noille nuoremmillekin.
jankkaamisesta. Kympemiseksi sanotaan myös saunomista... Ja tiedän perheitä, jotka saunovat yhdessä, vaikka lapset ovat teini-ikäisiä. Jotkut teinit eivät ole estyneitä, eikä heitä muutenkaan kukaan pakota saunomaan.
Tämä jankkaaja haluaa käydä läpi omia pelkojaan, jotka liittyvät alastomuuteen ja seksiin. Hän haluaa mustamaalata sinua, tunteakseen itsensä paremmaksi ihmiseksi. Älä välitä, me muut kyllä ymmärrämme mikä oli pääpointtisi.
Olen kylpenyt tyttäreni kanssa viimeksi ennen nuorempien lasten syntymää eikä ole mitään näyttöä siitä, että moista tapahtuisi pian uudelleen.
vaan tosiaan sen symbolina, että muutenkin vaikuttaa ettei sun suhde tuohon esikoiseen(kaan) ole ihan normaali. Ja tosiaan, olen minäkin ollut vuosia yh, joten tiedän miten symbioottinen tuo suhde on, mutta sun pitäisi myös osata päästää irti. Ei se tyttäresi varmaankaan halua äidin kanssa reissuun, siihen paljon puhuttuun kylpyyn, eikä, jos tosiaan on niin empaattinen kuin annat ymmärtää, varmaan pidä siitä että kohtelet hänen pikkusisariaan eri tavoin kuin häntä. Kuten olet kertonut tekeväsi.
joiden iät, sukupuolet ja muukin kuvio täsmää. Suurta taloa ei tosin ole (mutta ehkä muutit jotain tarinassasi?) Nuo 8- ja 6-vuotiaat kiusaavat ja pomottavat muita luokassa ja eskarissa. Olen aina miettinyt mistä se johtuu, kun kaikki vaikuttaa perheessä niin tasapainoiselta. En nyt väitä, että välttämättä olet tuntemani nainen, mutta ehkä tarinoissanne on jotain samaa ja äidin hyljeksivä kohtelu aiheuttaa tuon lasten käytöksen? Jos et ole provo, hakisin sinuna apua, koska lapsesi tarvitsevat sitä. Kaikki kolme. Ehkä terapiassa heräisi myös terve syyllisyys, koska se sinulta näyttää nyt puuttuvan. Älä jatka enää päivääkään tuolla tiellä vaan kaiva itsestäsi vaikka millä vaivalla se kaikkensa antava äiti noille nuoremmillekin.
joo, tälläinen kuvio on monella siksi, että nykyään erotaan paljon ja lapsia saadaan monissa sarjassa.
Miten sinä voit tuntematta tätä perhettä leimata äidin hyljeksiväksi. Kukaan ei voi tietää kenenkään rakkauden määärä, kun sitä ei voi vertailla. Sitä paitsi on ihmisiä, joille koskaan riitä mikään rakkaus.
On erittäin vaarallista ruveta tekemää omia johtopäätöksiä muita ihmisiä tuntematta. Pidähän sinä vaan se oma pesäsi puhtaana ja jätä väliin muiden ihmisiten kasvatuksen ja rakkauden määrän arvostelu.
Minusta Ap on erittäin tervejärkinen ja jalat maassa oleva äiti, joka ei kaipaa kaltaisesi kritisointia.
jankkaamisesta. Kympemiseksi sanotaan myös saunomista... Ja tiedän perheitä, jotka saunovat yhdessä, vaikka lapset ovat teini-ikäisiä. Jotkut teinit eivät ole estyneitä, eikä heitä muutenkaan kukaan pakota saunomaan.
Tämä jankkaaja haluaa käydä läpi omia pelkojaan, jotka liittyvät alastomuuteen ja seksiin. Hän haluaa mustamaalata sinua, tunteakseen itsensä paremmaksi ihmiseksi. Älä välitä, me muut kyllä ymmärrämme mikä oli pääpointtisi.
En mä pelkää alastomuutta tai seksiä, mulle ei tosiaan kyllä tullut kylpemisestä mieleeni kylpytynnyri;) eikä edelleenkään musta seksi tähän liittynyt mitenkään... Mutta kiitos analyysistä.
Olen kylpenyt tyttäreni kanssa viimeksi ennen nuorempien lasten syntymää eikä ole mitään näyttöä siitä, että moista tapahtuisi pian uudelleen.
vaan tosiaan sen symbolina, että muutenkin vaikuttaa ettei sun suhde tuohon esikoiseen(kaan) ole ihan normaali. Ja tosiaan, olen minäkin ollut vuosia yh, joten tiedän miten symbioottinen tuo suhde on, mutta sun pitäisi myös osata päästää irti. Ei se tyttäresi varmaankaan halua äidin kanssa reissuun, siihen paljon puhuttuun kylpyyn, eikä, jos tosiaan on niin empaattinen kuin annat ymmärtää, varmaan pidä siitä että kohtelet hänen pikkusisariaan eri tavoin kuin häntä. Kuten olet kertonut tekeväsi.
että Ap roikkuisi lapsessaan. Hän vaan kertoi suhtestaan esikoiseen versus muihin lapsiin. Helppo ja läheinen esikoitytär on erityinen ja todellakin erilainen kuin poika, joka vaikuttaa olevan ainakin toinen pienemmistä. On kuule muillakin ollut vaikeuksia sopeutua poikaan tyttöjen jälkeen. Tervettä tarkastella omaa äitiyttää, paljon terveempää kuin se, ettei kyseealaisaisi sitä koskaan.
Ap lähestyy muutenkin 40v ikää, jolloin useat miellttivät elämäänsä.
Mutta kasvatan omia lapsiani sellaisten ihmisten keskuudessa, jossa esikoiset tehdään ehkä kolmevitosina.