Lue keskustelun säännöt.
Nuoremmat lapseni ovat suurimmat virheet jotka olen elämässäni tehnyt
11.12.2011 |
Minulla on kolme lasta, 17-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Sain esikoiseni hyvin nuorena, 21-vuotiaana ja yksin kesken yliopisto-opintojen. Tämä tyttäreni on aivan uskomattoman upea ihminen - älykäs, taiteellisestikin lahjakas, herkkä, ei ole aiheuttanut teinisekoiluillaan harmia, vähän syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori nainen, koulussa erinomaisesti menestyvä.
Ne nuoremmat sen sijaan. Keskimmäisen ja kuopuksen isä on elämäni rakkaus, mutta liitostamme syntyneet lapset jotain ihan järkyttävää. Ei heissä noin ulkopuolisen silmään ole mitään vikaa, oikeastaan varmaan päin vastoin. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, harrastavat paljon, laaja kaveripiiri ja ihan teräviä tapauksiakin ovat. Nämä lapset pitävät meteliä, juoksevat, riehuvat, kiukuttelevat, heidän käyttäytymisensä ei ole täysin ennustettavissa. Toki tämä on iän myötä helpottanut ja lasteni käyttäytyminen on kuitenkin aina ollut terveellä tavalla vilkasta, ei ole ollut syytä epäillä keskittymishäiriöitä tai mitään. He vaan ovat olleet niin erilaisia, kuin millainen esikoinen oli pienenä.
Monesti iltasirkusta pyörittäessäni, huithapelin keskimmäisen koulureppua pakatessani ja reissuvihon moiteviestejä allekirjoittaessani mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman näitä lapsia. Esikoisen jouduin olosuhteiden pakosta laittamaan hoitoon puolitoistavuotiaana (silloinkin hoitopäivät olivat jotain kahden ja kuuden tunnin väliltä, ja päiväkodin ovia availtiin ehkä kolmesti viikossa), mutta nämä olen lykännyt hoitoon heti äitiysloman loppuessa. Esikoinen nukkui vieressäni monta vuotta, näiden kohdalla ällöttäisi ajatuskin siitä, että joutuisin ottamaan heidät viereeni.
Pahinta on se, että tämä näkyy väkisin vähän arjessammekin. Esikoiseni juttujen kuunteleminen on suorastaan lumoavaa, sillä hän on kaikkea sitä, mitä minä joskus olin ja tavallaan tahtoisin vielä nyt periaatteeni hylänneenä perusporvarillisena korkeasti koulutettuna markkinatalouden hyötykäyttöön valjastettuna virkanaisenakin olla. En sen sijaan ole lainkaan kiinnostunut nuorempien lasteni kuulumisista, kohteliaisuussyistä kyllä kuuntelen, nyökkäilen ja vähän kommentoinkin. En myöskään osoita tunteitani lapsia kohtaan (miksi osoittaisinkaan, kun niitä ei ole), hyvänyön pusut annan otsalle. Sen sijaan esikoista halailen ja silittelen paljon nyt hänen ollessa täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.
Kun keskimmäinen lapsi tippui esikoulussa kiipeilytelineestä ja sai avomurtuman käteensä, ajattelin, että onneksi hän ei ole esikoiseni. Onneksi lapsillani on rakastava isä, joka on valmis tekemään kaikkensa heidän eteensä ja joka myös julkisesti näyttää heitä rakastavansa.
Kommentit (110)
ei tarvitse takertua pelkkään kylpemiseen, kaikki, mitä kerrot suhteestasi esikoiseesi kuulostaa takertuvalta, jopa tukahduttavalta rakkaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kieltämällä häntä menemästä tai tekemästä mutta lapset ovat fiksuja. Hän vaistoaa että olet henkisesti ripustautunut häneen ja et kestäisi jos hänelle tapahtuisi jotain tai hän tekisi jotain todella typerää. Nuoremmat lapsesi vaistoavat ettei sinua kiinnosta kuinka heille käy.
Olin itse esikoisesi asemassa perheessäni vaikken itse esikoinen olekaan. Jossain vaiheessa esikoisesi tekee irtioton ja ei välttämättä halua olla kanssasi tekemisissä koska tukahdutat hänet. Hän varmaan kokee olevansa vastuussa tunteistasi. Hänellekin olisi hyväksi jos rakastaisit hänen sisaruksiaan, puhumattakaan siitä mitä se tekisi sisarusten väliselle suhteelle. Mikäli esikoisesi ei osaa irtiottoa tehdä tulisi sinun auttaa häntä tekemään se. Ehkä sitten osaat nähdä nuoremmat lapsesi kauniina ja rakastettavina.
Ihailen häntä ihmisenä, kyllä. Tyttärelläni ei kuitenkaan ole tästä aavistustakaan, hänelle olen ennen kaikkea äiti, toissijaisesti ihminen jolle avautua kaikesta mahdollisesta. Esikoiseni on viisas tyttö enkä ole missään tapauksessa ylikontrolloiva hänen suhteensa. Tyttö on saanut tehdä omia ratkaisuja elämässään enkä ole niitä automaattisesti hyväksynyt vain siksi, että ne ovat rakkaimman lapseni tekemiä.
En todellakaan kestäisi, jos esikoiselleni tapahtuisi jotain kamalaa, mitä ikinä sitten olisikaan. Eikö jokainen "normaalisti tunteva" äiti tunne näin lapsiaan kohtaan? Tiedä mistä johtuu, mutta nuoremmat lapseni todellakin turvaavat enemmän isäänsä - siitä olen onnellinen, sillä isänsä osaa paljon empaattisemmin heitä kuunnella ja tukea. Minä olen enemmänkin arkipäivien organisoija.
täysin AP:n tilanteen. Hän on saanut nuorena lapsen, joka osoittautui varsinaiseksi tapaukseksi, sellaiseksi "ihmelapseksi", joita ei usein synny. Pikku perheellä on ollut antoisaa kaksinkin. AP on tietystikin olettanut, että sama jatkuu muidenkin lasten kanssa, ehkä vieläkin ihanampana, koska kuvioissa on nyt myös mies ja raskaudet ovat olleet suunniteltuja.
Nyt on käynyt näin, että AP:n seuraavat lapset ovat aivan tavallisia pulliaisia, joista on "ihmelapseus" kaukana. AP on pettynyt odotuksiinsa, jotka olivat hänelle luonnollisa ensimmäisen lapsen perusteella. Kaksi tavallista lasta innostavat toisiaan kaikenlaiseen. Ero rauhalliseen esikoiseen oikein korostuu.
Erittäin tervettä Ap sinulta, että teit tällaisen avauksen. Haluat käsitellä asiaa, joka on tabu. Aina ei omasta lapsestaan voi pitää, vaikka kuinka haluaisi ja sen sanominen aiheuttaa muissa ihmisissä pelkoa. Alitajunnassa käy ajatus siitä, että on itse ollut se lapsi, jota vanhemmat eivät ole pystyneet rakastamaan ja se pelottaa. En usko, että tästä on kuitenkaan kysymys pohjimmiltaan.
Uskon, että olet aivan kyllin hyvä vanhempi, jo se, että kirjoitat tästä asiasta on sen merkki. Osaat käsitellä asiaa kypsästi. Kaikkia lapsia rakastaa erilailla, koska he ovat eri persoonia. Hyväksy, että he ovat erilaisia ja rakasta heitä parhaan kykysi mukaan. Käy juttelemassa hyvän psykilogin kanssa, jos tunnet kovasto huolta asiasta.
Luulen, että suhde ensimmäiseen lapseen on ollut symbioosimainen. Nykyinen suhde muihin lapseen on varmasti ihan normaali, mutta kun AP on tottunut toisenlaiseen suhteeseen esikoisen kanssa, hän ikään kuin kokee rakkautensa rittämättömäksi, vaikka olen varma, että se on aivan normaalia ja riitävää, hyvää rakkautta.
Hyvää jatkoa sinulle AP, vaikutat tosi mukavalta ja järkevältä ihmiseltä :)
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.
EI kuulu olla. En edelleenkään väitä että kyse olisi seksuaalisesta rakkaudesta, vaan että, kenties, kyse ei ole siitä ettet rakasta nuorempia lapsia tarpeeksi, vaan että rakastat esikoistasi liikaa, ja joltensakin väärällä tavalla. Sellaisella tukahduttavalla. Se kylpykommentti kun kertoi aika paljon. En kylpisi ikinä, IKINÄ, teini-ikäisen lapseni kanssa. Alasti en edes alakoululaisen, tuskin eskarinkaan. Vaikka pyytäisi.
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.
EI kuulu olla. En edelleenkään väitä että kyse olisi seksuaalisesta rakkaudesta, vaan että, kenties, kyse ei ole siitä ettet rakasta nuorempia lapsia tarpeeksi, vaan että rakastat esikoistasi liikaa, ja joltensakin väärällä tavalla. Sellaisella tukahduttavalla. Se kylpykommentti kun kertoi aika paljon. En kylpisi ikinä, IKINÄ, teini-ikäisen lapseni kanssa. Alasti en edes alakoululaisen, tuskin eskarinkaan. Vaikka pyytäisi.
Minä olen eri ihminen ja minulla on erilainen suhden tyttäreeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin AP:n tilanteen. Hän on saanut nuorena lapsen, joka osoittautui varsinaiseksi tapaukseksi, sellaiseksi "ihmelapseksi", joita ei usein synny. Pikku perheellä on ollut antoisaa kaksinkin. AP on tietystikin olettanut, että sama jatkuu muidenkin lasten kanssa, ehkä vieläkin ihanampana, koska kuvioissa on nyt myös mies ja raskaudet ovat olleet suunniteltuja.
Nyt on käynyt näin, että AP:n seuraavat lapset ovat aivan tavallisia pulliaisia, joista on "ihmelapseus" kaukana. AP on pettynyt odotuksiinsa, jotka olivat hänelle luonnollisa ensimmäisen lapsen perusteella. Kaksi tavallista lasta innostavat toisiaan kaikenlaiseen. Ero rauhalliseen esikoiseen oikein korostuu.
Erittäin tervettä Ap sinulta, että teit tällaisen avauksen. Haluat käsitellä asiaa, joka on tabu. Aina ei omasta lapsestaan voi pitää, vaikka kuinka haluaisi ja sen sanominen aiheuttaa muissa ihmisissä pelkoa. Alitajunnassa käy ajatus siitä, että on itse ollut se lapsi, jota vanhemmat eivät ole pystyneet rakastamaan ja se pelottaa. En usko, että tästä on kuitenkaan kysymys pohjimmiltaan.
Uskon, että olet aivan kyllin hyvä vanhempi, jo se, että kirjoitat tästä asiasta on sen merkki. Osaat käsitellä asiaa kypsästi. Kaikkia lapsia rakastaa erilailla, koska he ovat eri persoonia. Hyväksy, että he ovat erilaisia ja rakasta heitä parhaan kykysi mukaan. Käy juttelemassa hyvän psykilogin kanssa, jos tunnet kovasto huolta asiasta.
Luulen, että suhde ensimmäiseen lapseen on ollut symbioosimainen. Nykyinen suhde muihin lapseen on varmasti ihan normaali, mutta kun AP on tottunut toisenlaiseen suhteeseen esikoisen kanssa, hän ikään kuin kokee rakkautensa rittämättömäksi, vaikka olen varma, että se on aivan normaalia ja riitävää, hyvää rakkautta.
Hyvää jatkoa sinulle AP, vaikutat tosi mukavalta ja järkevältä ihmiseltä :)
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.
EI kuulu olla. En edelleenkään väitä että kyse olisi seksuaalisesta rakkaudesta, vaan että, kenties, kyse ei ole siitä ettet rakasta nuorempia lapsia tarpeeksi, vaan että rakastat esikoistasi liikaa, ja joltensakin väärällä tavalla. Sellaisella tukahduttavalla. Se kylpykommentti kun kertoi aika paljon. En kylpisi ikinä, IKINÄ, teini-ikäisen lapseni kanssa. Alasti en edes alakoululaisen, tuskin eskarinkaan. Vaikka pyytäisi.Minä olen eri ihminen ja minulla on erilainen suhden tyttäreeni.
Koska se ei ole NORMAALIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.
EI kuulu olla. En edelleenkään väitä että kyse olisi seksuaalisesta rakkaudesta, vaan että, kenties, kyse ei ole siitä ettet rakasta nuorempia lapsia tarpeeksi, vaan että rakastat esikoistasi liikaa, ja joltensakin väärällä tavalla. Sellaisella tukahduttavalla. Se kylpykommentti kun kertoi aika paljon. En kylpisi ikinä, IKINÄ, teini-ikäisen lapseni kanssa. Alasti en edes alakoululaisen, tuskin eskarinkaan. Vaikka pyytäisi.Minä olen eri ihminen ja minulla on erilainen suhden tyttäreeni.
Koska se ei ole NORMAALIA!
En usko, että tällaista symbioosimaista suhdetta voisi ymmärtää kukaan, joka ei ole elänyt vuosikausia yksinhuoltajana.
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.
EI kuulu olla. En edelleenkään väitä että kyse olisi seksuaalisesta rakkaudesta, vaan että, kenties, kyse ei ole siitä ettet rakasta nuorempia lapsia tarpeeksi, vaan että rakastat esikoistasi liikaa, ja joltensakin väärällä tavalla. Sellaisella tukahduttavalla. Se kylpykommentti kun kertoi aika paljon. En kylpisi ikinä, IKINÄ, teini-ikäisen lapseni kanssa. Alasti en edes alakoululaisen, tuskin eskarinkaan. Vaikka pyytäisi.Minä olen eri ihminen ja minulla on erilainen suhden tyttäreeni.
Koska se ei ole NORMAALIA!En usko, että tällaista symbioosimaista suhdetta voisi ymmärtää kukaan, joka ei ole elänyt vuosikausia yksinhuoltajana.
Koska minä olen. Tervettä tuo ei silti ole, anteeksi vain:( Minä rakastan lapsiani, olen valmis elämään ja kuolemaan heidän vuokseen, pidän heistä ihmisinä, viihdyn heidän seurassaan, mutta silti... Ei ole oikein ajatella että voisi kylpeä teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Vai etkö sinä pitäisi pahana jos poikasi kylpisi tuon ikäisenä isänsä kanssa? Teillä on liian läheinen suhde. Ainakin sinun puoleltasi.
Lapseni ei tahdo kylpeä kanssani enkä minäkään moisesta mitenkään fantasioi. Minulla on esikoistani kohtaan vain ja ainoastaan elämää suurempaa äidillistä rakkautta.