Lue keskustelun säännöt.
Nuoremmat lapseni ovat suurimmat virheet jotka olen elämässäni tehnyt
11.12.2011 |
Minulla on kolme lasta, 17-vuotias tyttö, 8-vuotias poika ja 6-vuotias tyttö. Sain esikoiseni hyvin nuorena, 21-vuotiaana ja yksin kesken yliopisto-opintojen. Tämä tyttäreni on aivan uskomattoman upea ihminen - älykäs, taiteellisestikin lahjakas, herkkä, ei ole aiheuttanut teinisekoiluillaan harmia, vähän syrjäänvetäytyvä mutta kuitenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleva. Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori nainen, koulussa erinomaisesti menestyvä.
Ne nuoremmat sen sijaan. Keskimmäisen ja kuopuksen isä on elämäni rakkaus, mutta liitostamme syntyneet lapset jotain ihan järkyttävää. Ei heissä noin ulkopuolisen silmään ole mitään vikaa, oikeastaan varmaan päin vastoin. Molemmat ovat hyvin sosiaalisia, harrastavat paljon, laaja kaveripiiri ja ihan teräviä tapauksiakin ovat. Nämä lapset pitävät meteliä, juoksevat, riehuvat, kiukuttelevat, heidän käyttäytymisensä ei ole täysin ennustettavissa. Toki tämä on iän myötä helpottanut ja lasteni käyttäytyminen on kuitenkin aina ollut terveellä tavalla vilkasta, ei ole ollut syytä epäillä keskittymishäiriöitä tai mitään. He vaan ovat olleet niin erilaisia, kuin millainen esikoinen oli pienenä.
Monesti iltasirkusta pyörittäessäni, huithapelin keskimmäisen koulureppua pakatessani ja reissuvihon moiteviestejä allekirjoittaessani mietin, kuinka paljon onnellisempi olisin ilman näitä lapsia. Esikoisen jouduin olosuhteiden pakosta laittamaan hoitoon puolitoistavuotiaana (silloinkin hoitopäivät olivat jotain kahden ja kuuden tunnin väliltä, ja päiväkodin ovia availtiin ehkä kolmesti viikossa), mutta nämä olen lykännyt hoitoon heti äitiysloman loppuessa. Esikoinen nukkui vieressäni monta vuotta, näiden kohdalla ällöttäisi ajatuskin siitä, että joutuisin ottamaan heidät viereeni.
Pahinta on se, että tämä näkyy väkisin vähän arjessammekin. Esikoiseni juttujen kuunteleminen on suorastaan lumoavaa, sillä hän on kaikkea sitä, mitä minä joskus olin ja tavallaan tahtoisin vielä nyt periaatteeni hylänneenä perusporvarillisena korkeasti koulutettuna markkinatalouden hyötykäyttöön valjastettuna virkanaisenakin olla. En sen sijaan ole lainkaan kiinnostunut nuorempien lasteni kuulumisista, kohteliaisuussyistä kyllä kuuntelen, nyökkäilen ja vähän kommentoinkin. En myöskään osoita tunteitani lapsia kohtaan (miksi osoittaisinkaan, kun niitä ei ole), hyvänyön pusut annan otsalle. Sen sijaan esikoista halailen ja silittelen paljon nyt hänen ollessa täysi-ikäisyyden kynnykselläkin.
Kun keskimmäinen lapsi tippui esikoulussa kiipeilytelineestä ja sai avomurtuman käteensä, ajattelin, että onneksi hän ei ole esikoiseni. Onneksi lapsillani on rakastava isä, joka on valmis tekemään kaikkensa heidän eteensä ja joka myös julkisesti näyttää heitä rakastavansa.
Kommentit (110)
Olen kylpenyt tyttäreni kanssa viimeksi ennen nuorempien lasten syntymää eikä ole mitään näyttöä siitä, että moista tapahtuisi pian uudelleen.
vaan tosiaan sen symbolina, että muutenkin vaikuttaa ettei sun suhde tuohon esikoiseen(kaan) ole ihan normaali. Ja tosiaan, olen minäkin ollut vuosia yh, joten tiedän miten symbioottinen tuo suhde on, mutta sun pitäisi myös osata päästää irti. Ei se tyttäresi varmaankaan halua äidin kanssa reissuun, siihen paljon puhuttuun kylpyyn, eikä, jos tosiaan on niin empaattinen kuin annat ymmärtää, varmaan pidä siitä että kohtelet hänen pikkusisariaan eri tavoin kuin häntä. Kuten olet kertonut tekeväsi.
että Ap roikkuisi lapsessaan. Hän vaan kertoi suhtestaan esikoiseen versus muihin lapsiin. Helppo ja läheinen esikoitytär on erityinen ja todellakin erilainen kuin poika, joka vaikuttaa olevan ainakin toinen pienemmistä. On kuule muillakin ollut vaikeuksia sopeutua poikaan tyttöjen jälkeen. Tervettä tarkastella omaa äitiyttää, paljon terveempää kuin se, ettei kyseealaisaisi sitä koskaan.Ap lähestyy muutenkin 40v ikää, jolloin useat miellttivät elämäänsä.
siihen esikoiseen nähden? Vai eikö se enää olisi tervettä. Ap muuten sanoi että nuoremmista lapsista se poika on vähemmän ärsyttävä. Nuorin olikin myös tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyvästi! Täällä ei tuollaisille heru minkäänlaista myötätuntoa! Yäk!!
joiden iät, sukupuolet ja muukin kuvio täsmää. Suurta taloa ei tosin ole (mutta ehkä muutit jotain tarinassasi?) Nuo 8- ja 6-vuotiaat kiusaavat ja pomottavat muita luokassa ja eskarissa. Olen aina miettinyt mistä se johtuu, kun kaikki vaikuttaa perheessä niin tasapainoiselta. En nyt väitä, että välttämättä olet tuntemani nainen, mutta ehkä tarinoissanne on jotain samaa ja äidin hyljeksivä kohtelu aiheuttaa tuon lasten käytöksen? Jos et ole provo, hakisin sinuna apua, koska lapsesi tarvitsevat sitä. Kaikki kolme. Ehkä terapiassa heräisi myös terve syyllisyys, koska se sinulta näyttää nyt puuttuvan. Älä jatka enää päivääkään tuolla tiellä vaan kaiva itsestäsi vaikka millä vaivalla se kaikkensa antava äiti noille nuoremmillekin.
joo, tälläinen kuvio on monella siksi, että nykyään erotaan paljon ja lapsia saadaan monissa sarjassa.Miten sinä voit tuntematta tätä perhettä leimata äidin hyljeksiväksi. Kukaan ei voi tietää kenenkään rakkauden määärä, kun sitä ei voi vertailla. Sitä paitsi on ihmisiä, joille koskaan riitä mikään rakkaus.
On erittäin vaarallista ruveta tekemää omia johtopäätöksiä muita ihmisiä tuntematta. Pidähän sinä vaan se oma pesäsi puhtaana ja jätä väliin muiden ihmisiten kasvatuksen ja rakkauden määrän arvostelu.
Minusta Ap on erittäin tervejärkinen ja jalat maassa oleva äiti, joka ei kaipaa kaltaisesi kritisointia.
Tuli vain mieleen, että tiedän samanlaisen perheen ja olen tosiaan ihmetellyt lasten käytöstä. Elämä on niin monimutkaista ja mietin, että kaikkeen on aina joku syy.
Miksi sä hyökkäät mun kimppuuni ja miksi sinusta ap ei kaipaa kaltaiseni kritisointia, mutta minä kaipaan sinun kaltaisesi kritisointia? Minusta ap kaipaa kritisointia ja apua ja saan olla sitä mieltä.
Enkä tosiaan halunnut leimata tuntemaani äitiä hyljeksiväksi, enkä sellaisena häntä kohtelisi, kun en tunne. Se oli vain pohdintaa.
Aina on puitteet kunnossa (koulutus, materia ulkonäkö). Lapsi/lapset on yleenä saatu nuorena. Toi keinohedelmöityskin on ollut useassa tarinassa.
Sitten on nämä elämän pienet ja suuret ongelmat: ukko pettää, kaveripariskunnat eri elämäntilanteessa, en edes muista kaikkia. Tyylistä vaan niin tunnistaa....
Olet hyvin sairas ihminen, saatko jotain
psykiatrista hoitoa?
Voitko kertoa, mikä on sairaan ja terveen välinen raja? Olen usein miettinyt, mitä terveys tarkoittaa. Hienoa jos olet tullut johonkin lopputulokseen, kuulisin mielelläni.
Sairaalalääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu oudolta tuo fyysisen läheisyyden kammoaminen, ihan kuin puhuisit joistain muista kuin omista lapsista.
Etkö ole koskaan luonut kunnon siteitä heihin? Oletko koskaan kaksin kummankaan kanssa?
Eli se siitä porvoolaisuudesta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha täällä on viljellä mitään äiti-myyttiä, joka rakastaa kaikkia lapsiaan enemmän kuin omaa henkeään. Niin vain ei kaikilla ole. Uskon, että AP:n kaltaisia tunteita tuntee useampikin äiti, harva vain niitä ääneen uskaltaa myöntää.
Vähemmän mietit sitä, mikä olisi sinulle ja lapsille hyväksi. Olenkin joskus kiettinyt, että onneksi asumme vuokralla ja onneksi olen pätkätyöläinen, vaiikakin akateeminen sellainen. Ei tarvitse yrittää tunkea itseä johonkin keskiluokkaiseen ideaaliin. Vaikka tuskin tunkisin muissakaan tilanteissa...
Tunne nyt hyvä ihminen vastuuta ja hae apua - kai sinulla on varaa vaikka yksityiseen terapiaan tai muutamaan psykologikäyntiin, jos kerran hyvin toimeentuleva olet - minkä kuvan viestistäsi sain.
Se joka eniten kärsii tilanteesta, voi lopulta olla se vanhin lapsesi. Suhteenne ei vaikuta ihan terveeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kertoo kuinka ihailee esikoisessaan sitä että auttaa muita ja ajattelee niin laajasti ja on ideologinen tai mitä lie.
Minusta tuntuu hassulta että jos arvostaa esikoisessaan tuollaisia asioita niin sitten kuitenkin ajattelee omista lapsistaan niin epätasa-arvoisesti kuin ap tässä esittää. Siis jos arvostaa muiden auttamista ym. mutta ei kykene auttamaan itseään ja lapsiaan normaalimpaan suhteeseen. Minusta tuo kuulostaa hyvinkin ristiriitaiselta ?
En ole mitenkään erityisen hyvin toimeentuleva, etenkään koulutukseeni nähden. Yksityinen terapia ei siten tule kysymykseen - miehelläni olisi kyllä varaa sellainen minulle kustantaa, mutta hänelle en sattuneista syistä tahdo puhua. Miehelleni nuo lapset (myös minun esikoiseni, joka ei ole hänen "lihaa ja verta") ovat kaikki kaikessa ja mitä luultavammin hän ottaisi heidät ja jättäisi minut, jos totuus tulisi ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun esikoinen saa myöhäiset teinivuodet ja joutuu repäisemään itsensä susta irti rajusti. Sun kaksi nuorinta kärsivät vajaavaisuudentunteesta koko elämänsä ja ovat niitä joita täälläkin näkee niin usein ; omat vanhemmat nähdään ehkä jouluna ja joskus juhannuksena eikä se akka voisi vähempää kiinnostaa.
Hae ap nyt kumminkin itsellesi apua niin että sun lapsilla olisi edes hiukan helpompaa kasvaa aikuisiksi. Äiti ja äidin tunteet ovat tärkeimpiä asioita lapsen elämässä. Ja se että ei saa ketään syyllistää on paskapuhetta, äidin pitää edes yrittää lastensa parasta.
on että ap sanoi että vaikka ei nuorempia lapsiaan, niin vanhemman, 17-vuotiaan, voisi ottaa viereensä nukkumaan tai KANSSAAN KYLPYYN, jos tämä pyytäisi!!! Ei kuulu enää normaaliin teini-ikäisen ja vanhemman suhteeseen, sori... Eli jospa sun suhteesi nuorempiin lapsiin onkin se normaali, ja esikoisessa olet liian kiinni. En nyt viittaa mihinkään seksuaaliseen, vaan tahdon vain huomauttaa, että ehkä onkin niin että se vika on suhteessa vanhempaan lapseesi, olisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rakastan esikoistani niin paljon, että se väkisin syö rakkauttani nuorempia kohtaan? En tiedä.
Ap
ahaa. vai sellasta rakkautta... anteeks vaan mutta tulee mieleen että rakastat vähän liikaa ja epäsopivasti.. . hyh.
Sun esikoinen saa myöhäiset teinivuodet ja joutuu repäisemään itsensä susta irti rajusti. Sun kaksi nuorinta kärsivät vajaavaisuudentunteesta koko elämänsä ja ovat niitä joita täälläkin näkee niin usein ; omat vanhemmat nähdään ehkä jouluna ja joskus juhannuksena eikä se akka voisi vähempää kiinnostaa.
Hae ap nyt kumminkin itsellesi apua niin että sun lapsilla olisi edes hiukan helpompaa kasvaa aikuisiksi. Äiti ja äidin tunteet ovat tärkeimpiä asioita lapsen elämässä. Ja se että ei saa ketään syyllistää on paskapuhetta, äidin pitää edes yrittää lastensa parasta.
Esikoinen on saanut aika pitkälti vapaasti mennä ja tehdä, koska luotan hänen arvostelukykyynsä. Kyse ei siis ole siitä, etteikö hänelle olisi asetettu rajoja, mutta tyttö saa siis esim. nyt pian 18 vuotta täyttävänä yökyläillä poikaystävänsä luona, olen suhtautunut seksikokeiluihin liberaalisti, antanut mennä ja bilettää (sikäli mikäli tyttö olisi moisesta kiinnostunut), olen tarjoutunut ostamaan alkoholia ettei tarvitsisi puliukkoja käyttää hakijana...
on että ap sanoi että vaikka ei nuorempia lapsiaan, niin vanhemman, 17-vuotiaan, voisi ottaa viereensä nukkumaan tai KANSSAAN KYLPYYN, jos tämä pyytäisi!!! Ei kuulu enää normaaliin teini-ikäisen ja vanhemman suhteeseen, sori... Eli jospa sun suhteesi nuorempiin lapsiin onkin se normaali, ja esikoisessa olet liian kiinni. En nyt viittaa mihinkään seksuaaliseen, vaan tahdon vain huomauttaa, että ehkä onkin niin että se vika on suhteessa vanhempaan lapseesi, olisko?
Ei ole vuosiin tahtonut. Nuorempia lapsia en ottaisi, vaikka tahtoisivatkin :(
Lapsi jonka äiti kokee "lumoavan älykkönä" saa vielä monia murheita äitisuhteestaan. Vaikka sä kuinka yrität sanoa ettei sun tunteet näy niin se että kirjoitat että ottaisit aikuisen lapsen kylpyyn mutta alle kouluikäinen on " vittumainen" sairastaessaan kertoo ap oikeasti vakasta ongelmasta teidän perheessä sun lasten kannalta.
on että ap sanoi että vaikka ei nuorempia lapsiaan, niin vanhemman, 17-vuotiaan, voisi ottaa viereensä nukkumaan tai KANSSAAN KYLPYYN, jos tämä pyytäisi!!! Ei kuulu enää normaaliin teini-ikäisen ja vanhemman suhteeseen, sori... Eli jospa sun suhteesi nuorempiin lapsiin onkin se normaali, ja esikoisessa olet liian kiinni. En nyt viittaa mihinkään seksuaaliseen, vaan tahdon vain huomauttaa, että ehkä onkin niin että se vika on suhteessa vanhempaan lapseesi, olisko?
Ei ole vuosiin tahtonut. Nuorempia lapsia en ottaisi, vaikka tahtoisivatkin :(
vaikka tahtoisi! Onneksi lapsi ilmeisesti sen verran tolkuissaan ettei tahdo tuollaista suhdetta.
kieltämällä häntä menemästä tai tekemästä mutta lapset ovat fiksuja. Hän vaistoaa että olet henkisesti ripustautunut häneen ja et kestäisi jos hänelle tapahtuisi jotain tai hän tekisi jotain todella typerää. Nuoremmat lapsesi vaistoavat ettei sinua kiinnosta kuinka heille käy.
Olin itse esikoisesi asemassa perheessäni vaikken itse esikoinen olekaan. Jossain vaiheessa esikoisesi tekee irtioton ja ei välttämättä halua olla kanssasi tekemisissä koska tukahdutat hänet. Hän varmaan kokee olevansa vastuussa tunteistasi. Hänellekin olisi hyväksi jos rakastaisit hänen sisaruksiaan, puhumattakaan siitä mitä se tekisi sisarusten väliselle suhteelle. Mikäli esikoisesi ei osaa irtiottoa tehdä tulisi sinun auttaa häntä tekemään se. Ehkä sitten osaat nähdä nuoremmat lapsesi kauniina ja rakastettavina.
että piti leimata toinen epänormaaliksi?