Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään muistutuksen siitä, että lapsi ei välttämättä ole huonostikäyttäytyvä vaan
10.12.2011 |
vanhemmat ovat huonoja kasvattajia.
Olen itse esimerkin vanhempi ja lapsi on toiseksi nuorin neljästä ja 7-vuotias pikkuneiti.
Tyttö on ollut "hankala" jo vuosia; inttää, läpättää, inttää taas, ei usko sanaa, ei kuuntele, ei tottele, huutaa jne..
Äiti ja iskä ovat olleet "hankalia" kuuntelemattomuudellaan, väsymyksellään, lyhytpinnaisuudellaan, itsekeskeisyydellään, ja vaikka sun millä.
Olen nyt viettänyt viikonloppua tytön kanssa kahdestaan ja voin sanoa että tytössä ei ole mitään vikaa. Hän ei ole noita luettelemia juttuja vaan tyttö on rauhallinen, nauravainen, ihana pieni tyttö jonka ei tästä lähtien tarvitse hakea huomiota isompien sisarusten alta ajattelemattomilta vanhemmilta.
Oli pakko tulla kertomaan oivalluksestani. Olen itse väsynyt , tyttö taas normaali =) Ja oma toimintani tulee tästä päivästä lähtien muuttumaan.
t. neljän lapsen suorittajaäiti
Kommentit (6)
kaikki eivät ole heränneet.
Minulla kokemusta nuorista jotka ovat kuvaamasi kaltaisia "inttää, läpättää, inttää taas, ei usko sanaa, ei kuuntele, ei tottele, huutaa jne."
Toisella asteella opetan ja useilla käyttäytymisessä isoja ongelmia.
Kotona ja peruskoulussa tehdyt virheet näkyy. Monet nuoret ovat tuuliajolla, eivät ole saaneet turvallista lapsuutta, rajoja ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän 4v tytöstä - jos käytös alkaa tuntua 'huonolle', tyttö oikeasti tarvitsee kahdenkeskistä aikaa ja jakamatonta huomiota äidiltä tai isältä.
Ap, onneksi huomasit mistä teillä on kyse. :)
Ihmettelin joskus itse leikki-ikäistä tyttöäni, joka ei totellut enää melkein millään. Aikani asiaa pohdittuani oivalsin, että olin ollut niin väsynyt ja etäinen että tyttö alkoi kapinoida kun ei kokenut enää asiaankuuluvaa läheisyyttä kanssani. Ajan antaminen paransi heti suhteemme normaaliksi. Tytär teki mielellään oikeita juttuja kun ei tarvinnut etsiä huomiotani muulla tavoin.
Äsken kun meinasin alkaa vastata tähän viestiin, tuli nyt jo kohta 9v tyttöni kiehnäämään viereeni. Tajusin onneksi tauottaa tän kirjoittelun, koska minusta lapselle läheisyyden antaminen on kyllä oikeasti tärkeää. Häneltä saan kyllä "omaakin rauhaa" jo melkein aamusta iltaan, on niin vanha jo sekä sosiaalinen ja kavereiden kanssa touhuava tyttö.
Ei kun halimaan ja aikaa antamaan,
niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan :D
ja lempeä kosketus vahvistaa lasta,
ja hän lakkaa kapinoimasta ....
Hankalat lapset on aina ok, kun saavat olla vanhemman kanssa kahdestaan.
Pitää osata olla myös yhdessä koko perheen kanssa.
Pitää osata jakaa vanhemmat ja ottaa toiset huomioon.
Meillä vain kaksi lasta ja kuopus on hankala temperamenttinsa kanssa ja enkä syytä itseäni.
Hankalat lapset on aina ok, kun saavat olla vanhemman kanssa kahdestaan.
Pitää osata olla myös yhdessä koko perheen kanssa.
Pitää osata jakaa vanhemmat ja ottaa toiset huomioon.
Meillä vain kaksi lasta ja kuopus on hankala temperamenttinsa kanssa ja enkä syytä itseäni.
Mut kyllä useilla just toi ajan antaminen auttaa. Ei tietty ole aina kaikissa tapauksissa riittävä apu ;)
lukee tämän avauksen, hyvää pohdiskelua!