Yksinäisyys - minua ei kutsuta koskaan juhliin tai muuallekaan
Olen ilmeisesti todella huonoa seuraa yhdellekään ihmiselle. Kavereita ei juurikaan ole ja ne vähätkin välttelevät kaikenlaista tekemistä kanssani (lue: illanvietot yms. hauskan pitäminen). Lähisukulaisetkaan eivät koskaan kutsu omiin juhliinsa tms.
Koen olevani todella epäonnistunut ihmisenä sekä todella yksinäinen. Elämä soljuu eteenpäin pakollisten rutiinien siivittämänä, koskaan ei ole mitään kivaa ja hauskaa mitä odottaa - siis ei todellakaan koskaan mitään.
Onko kenenkään muun elämä yhtä merkityksetöntä ja tyhjää?
Kommentoijille tiedoksi, että tiedän jo olevani täysin p*aska ihmisenä, joten sen tyyppiset kommentit voi jättää väliin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on. Täytyisi alkaa vissiin juomaan viinaa niin olisi kavereita.
M47
Joo, minäkään en juuri juo.
On. Oon tosi yksinäinen. Ei miestä, ei lapsia, ei kavereita. Satunnaista panoseuraa saisi mutta ei sekään aina jaksa kiinnostaa.
"Kommentoijille tiedoksi, että tiedän jo olevani täysin p*aska ihmisenä, joten sen tyyppiset kommentit voi jättää väliin."
Mutta jos sä tällaisella "oon täys paska"-asenteella olet liikkeellä ja tuot sitä jatkuvasti esiin, niin se on todella raskasta toiselle.
Oisin muuten voinut kutsua sut kylään, ja voin olla terapeuttinakin välillä, mutta tällaiset itseään jatkuvasti dissaavat ihmiset vie ne omatkin loput voimat.
Kuin olisin ite kirjoittanut ton. Aivan mahdotonta saada mitään yhteenkuuluvuudentunnetta.
Itse olen jo pitkään ollut kotona erakoituneena enkä enää käy missään. On niin kivuliasta 30 v naisena aina käydä yksin jossain. Ympäristöt muistuttavat minua vaan siitä miten muilla on ihmisiä ja elämä ympärillä.
10 vuotta yritin.
Vierailija kirjoitti:
On. Oon tosi yksinäinen. Ei miestä, ei lapsia, ei kavereita. Satunnaista panoseuraa saisi mutta ei sekään aina jaksa kiinnostaa.
"Kommentoijille tiedoksi, että tiedän jo olevani täysin p*aska ihmisenä, joten sen tyyppiset kommentit voi jättää väliin."
Mutta jos sä tällaisella "oon täys paska"-asenteella olet liikkeellä ja tuot sitä jatkuvasti esiin, niin se on todella raskasta toiselle.
Oisin muuten voinut kutsua sut kylään, ja voin olla terapeuttinakin välillä, mutta tällaiset itseään jatkuvasti dissaavat ihmiset vie ne omatkin loput voimat.
En tuo sitä esille koskaan kenellekään tai valita muille, joten siitä ei ole kyse.
Kuka nyt luusereiden kanssa haluaisi hengata.
T. Pitkä ja komea alfauros 💪👈
Vierailija kirjoitti:
Kuin olisin ite kirjoittanut ton. Aivan mahdotonta saada mitään yhteenkuuluvuudentunnetta.
Itse olen jo pitkään ollut kotona erakoituneena enkä enää käy missään. On niin kivuliasta 30 v naisena aina käydä yksin jossain. Ympäristöt muistuttavat minua vaan siitä miten muilla on ihmisiä ja elämä ympärillä.
10 vuotta yritin.
Itselläni on sama, ettei huvita käydä yksinkään missään kun tulee vaan entistä enemmän huono fiilis siitä.
Ei se ole siitä kiinni, kuinka hyvä tai huono on ihmisenä. Siitä se johtuu, että suomalaiset on sosiaalisesti niin pinnallisia ja sisäänpäinkääntyneitä. Ei osata tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, vaan pitää aina olla sitä tuttua ja turvallista. Ja silloin, kun tavataan, niin pitää olla aina iso lauma, jotta ne, jotka haluaa olla huomion keskipisteenä, saa itselleen tarvitsemansa yleisön. Pitää olla henkisesti todella tyhjä tai masokisti, jotta sellaisesta nauttii.
Nyt itsesääli pois ja menoksi! Yksin voi ihan hyvin lähteä vaikka minne! Näe ja koe kaikkea kivaa, aloita juttelu ihmisten kanssa, arvosta itseäsi, elä täysillä, maalaa tauluja, kudo mattoja, anna luovuudelle tilaa, käy kirjastossa, konserteissa, kiertele kirppareilla, ulkoile, kutsu lähisukulaiset nyyttäreille luoksesi, hakeudu harrastuksiin! Jos kaipaat naisseuraa, mene nypläyskurssille tai kirkkoon, jos kaipaat mieseuraa, mene metsänomistajankurssille tai moottoripyörän korjauskurssille.
Olet arvokas!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sinä kutsut heidät luoksesi?
Turha ketään kutsua, kun eivät kuitenkaan pääse tai ei kiinnosta tulla.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein sinä kutsut heidät luoksesi?
Nimeonomaan, järjestä itse kokkareet ja kutsu muita ihmisiä sinne !
Matkusta. Itsekin olen lähdössä joulun välipäivinä Viroon ja ihan yksikseni. Hyvää ruokaa, ostoksia, kulttuuria, käppäilyä pitkin vanhaa kaupunkia. Ei minuakaan kutsuta mihinkään, mutta voi voi. Käytän ajan sitten harrastuksiin ja matkailuun.
Ap, tuleeko ne tutut jos itse järjestät juhlat ja kutsut heidät? Lähteekö ne mukaan, jos kutsut jonnekin?
Ei sitä oikein mahda mitään jos ei oma seura muille maistu. Sitä voi tietenkin yrittää väkisin olla perässänauraja ja vastaava, mutta siinäkin on sitten osa olla lähinnä auton takaistuimen täytteenä jos ei muita ole seikkailuun menossa. Itse en kauan jaksanut semmoista näytelmää.
Ehkä harrastuksien tai vastaavien kautta voi tuurilla löytää samanhenkisiä. Itse olen tyytyväinen näin vanhempana kaaleppina että minulla on ollut elämän varrella ollut joitakin kavereita jotka ovat sittemmin jatkaneet elämäänsä eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuleeko ne tutut jos itse järjestät juhlat ja kutsut heidät? Lähteekö ne mukaan, jos kutsut jonnekin?
Eivät lähde mukaan mihinkään ehdottamaani. Enää en viitsi edes kysyä, kun jatkuva torjuminen viiltää niin syvältä.
Ja mistä kuvittelet jääväsi paitsi? Eikö noi kokoontumiset ole lähinnä juorupiiri jossa haukutaan milloin *Titta-Maarian* elämänvalintoja tai ihmetellään kuinka naapurin *Jaana* "kehtasi" lähteä viikonloppumatkalle kun vauva oli vasta puolivuotias. Ja muuta vastaavaa. Itse olen lähinnä helpottunut kun ei tartte rampata noissa kokouksissa.
Ap lisää vielä aloitukseen, että olen ulospäin varmastikin ihan "normaali" ja vaikutan sosiaalisesti taitavaltakin. Lähipiiri tai tuntemattomatkaan tuskin uskoisivat miten loputtoman yksinäinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se on. Täytyisi alkaa vissiin juomaan viinaa niin olisi kavereita.
M47
Tuo on väärä asenne. Pysy sinä ja muut vaan raittiina, kyllä selväpäistäkin seuraa löytyy!
Ei kaikki tekeminen voi olla riippuvaista muista. Mene ja tee itse asioita, joista tykkäät. Ehkä tapaat jonkun uuden ihmisen tekemään sitä samaa. Itse olen käynyt ulkomailla itsekseni, kun ei ollut ketään mukaan lähdössä.
Sitähän se on. Täytyisi alkaa vissiin juomaan viinaa niin olisi kavereita.
M47