Kotiäidit, miten te pärjäätte?

Ja sit ihmetellään, että tällaiset naiset palaa loppuun ja masentuu ja sit se mieskin lähtee jonkun virkeämmän perään....

Joo, mee ap vaan viikonlopputöihin niin ei tartte perheen kanssa olla.

Mä ehkä aloittaisin karsimisen niistä hemmetin elukoista....

En muotoilisi noin rumasti, enkä tiedä mihin kategoriaan ap kuuluu, mutta on naistyyppi, jotka haluaa tehdä "kaiken" eli he haluavat lapsia, hoitavat nämä viimeisen päälle, käyvät töissä jne. sinänsä hyviä juttuja, mutta naama on niin norsunperällä ja ynisevät kuinka rankkaa kaikki on, kun on pakko hoitaa itse kaikki. Jossain vaiheessa mies, joka olisi ehkä itsekin halunnut jotenkin osallistua perheensä elämään, lähtee. Ja sitten nainen voikin sanoa, että olipa hyvä, kun hän on tottunut kaiken hoitamaan, kun mieskin sitten päätti lähteä. Ei se ole niin kamalaa, jos on joskus hetken aikaa jollakin tavalla riippuvainen toisesta ihmisestä. Ei se heti tarkoita sitä, että on kynnysmatoksi ryhtynyt.

Ei hoitovapaalta voi palata aikaisemmin takaisin kuin on sovittu.

Jos taas sinulla ei ole työpaikkaa, et välttämättä kelpaa enää mihinkään maattuasi vuosikausia kotona.

Olet elätti ja loinen, vaikka kuinka muuta lässyttäisit.

En ole 62 jolle tämän kirjoitit... mutta olen itsekkin ollut jo monta vuotta kotiäitinä, miehen tulojen turvin. Meille perhe on miehen kanssa KAIKKEIN TÄRKEINTÄ ja olemma yhdessä päättäneet että hän käy töissä ja minä hoidan lapset niin kauan kun tämä on mahdollista. Koemme molemmat tärkeinä että toinen meistä on läsnä lasten arjessa koko ajan ja lapset voivat olla kotona päiväkodin sijaan.

Vaikka mieheni tienaa enemmän ja maksaa isomman osan vuokrasta ja laskuista en koe todellakaan olevani elätti ja loinen!! Meille tämä on luonnollinen tapa toimia ja elää. Olemme päättäneet näin yhteisellä sopimuksella!

Uskon myös että kun aikanaan lähden töihin takaisin saan kyllä töitä. En ehkä oman alani töitä, mutta jotain kuitenkin (kaupan kassalla istuminen ja siivoushommatkin kelpaavat minulle, voisin jopa nauttia siitä :D). En ole koskaan ollut urakeskeinen, enkä kokenut tarvetta tehdä töitä rahankiiltosilmissä. Se riittää että töistä tulevalla rahalla tulee toimeen! :)

Mahdottoman en pidä sitäkään että opiskelisin hiukan lisää omaa alaani, jonka jälkeen työn saanti olisi varmempaa.

Joskus mieli muuttuu, voi esim ajatella ettei ikinä meinaa lapsia tehdä, ja eläimet ovat ajaneet sitä asiaa.

Ja mielestäni kaksio ei poissulje eläinten määrää, kissa ei tarvitse niinkään lattiapinta-alaa, vaan tasoja. Pienikin asunto on kissalle mieluinen kun on paljon tasoja missä kiipeillä. Samaten lasitettu/verkotettu parveke tekee ihmeitä. Koiralle ei mielestäni myöskään ole niin väliä sillä neliömäärällä, kunhan lenkkeilytyspuoli on kunnossa. Kanista en osaa sanoa mitään, ei ole kokemusta.

1. Elukat pois ja lapsi etusijalle. (Tämä nyt ratkaisuksi lähinnä jos miehesi vastustaa lapsen kotihoitoa ja haluaisi että palaat heti töihin ja ett ärahapolitiikkaanne on tuo kahden talouden malli. Jos itse haluaisit silloin jäädä kotiin ja säästää menoissa, näen eläimistä luoppumisen/ niiden myymisen ratkaisuna.)

2. Perhe yhteiseksi yritykseksi - ajattelu, jolloin miehen tulot on yhtä paljon sunkin kuin sen ja samoin kaikki kulut ovat yhteisiä ja kaikista hankinnoista neuvotellaan yhdessä. Se ei ole mitään siivellä elämistä, jos tavoitteena on yhteinen elämä ja yhteisten lasten etu, eikä siis kaksi rinnakkaista itsenäistä elämää (sekin voi olla ihan hyvä ja joillain toimiva, en sitä sano, mutta yhteiseen hiileen puhaltaminen ratkaisisi rahamietintäsi).

3. Saat omia kustannuksia vähennettyä kun laskutat mieheltäsi sen puuttuvan 300 euroa. Tähän on minun rahat- sinun rahat -logiikassa kaksi selkeää perustettakin, JOS lapsen kotihoito on molempien yhteinen toive. Silloin mies säästää puolet hoitokuluista ja toisaalta on väärin jos vain yksi nsinä kärsit yhteisen lapsen hoitamisen takia ansionmenetystä, joten ansionmenetyksesi tulisi tuossa logiikassa korvata ja hoitomaksu ja muu ansionmenetyksen tasaaminen nousee helpohkosti ylikin tuon puuttuvan 300 euron.

4. Lapsi hoitoon vaan ja sinä töihin.



5. Jos yhteistalousajattelukaan ei tunnu riittävän vaan kokonaistulot yhteenlaskien eivät kattaisi menoja ja halu jäädä kotiin on kova, niin vaihtoehtoja voisi olla lyhennysvapaan anominen pankista/ halvempi vuokra-asunto jos nyt olette vuokralla. Jos kaksi autoa, niin toisen myyminen tai jos yksi iso ja uudehko, niin sen myynti ja vaihtaminen edullisempaan, kaiken "ylimääräisen" myyminen esim. kirpparilla. Ruoassa pihistely ja kaikessa muussakin pihistely.

Nyt kannattaa olla myös kaukaa viisas ja kun tietää että vähätuloinen kausi on vain tulossa oleva kausi ja sen jälkeen tilanne paranee kun palaat töihin, joten jos teillä on luottokortit, niin ainakin miehesi luottoraja lienee mahdollista nostaa niin ylös kuin mahdollista. Voi sitten kotihoitokauden viimeiset kuukaudet sinnitellä luoton varassa jollei muuten ja maksella sitten töihin palattuaan pois. Tässä on oltava tarkkana ettei korko karkaa juoksemaan sitten.

Joo ei todellakaan ole minulta pois jos joku laskunsa jakaa, mutta on mielestäni hieman yläaste meininkiä. Kyse on kuitenkin aikuisista, hyvin tienaavista pariskunnista siis tuossa ravintolalaskujen jaksamisessa tapauksessa.

Ei tulisi mieleenikään, että emme miehen kanssa laskua maksaisi samasta. Kuitenkin pienistä rahoista kyse. Eriasia isommat laskut, lainat ym.



80

numero 89 on näköjään yksi harvoja jotka ymmärsivät alkuperäisen pointin. Mutta ilmeisesti ap oli jo tyytyväinen tähän henkkarin vlopputyö ehdotukseen.



Omana pohdintanani vielä: Miksi usein juuri näin päin tästä tulee ongelma, naisen pitäisi vaan hyväksyä että on ihan ok että mies maksaa suurimman osan? Mutta monelle se on ihan normaalia että jos mies jäisi kotiin, on ihan normia että hän ei halua olla naisen "elätettävänä".



Itse en näe että ap:lle olisi varsinainen ongelma tuo kulujen puolitus, vaan jos nytkin talous on suht tiukilla, niin koko YHTEINEN talous romahtaa sen 300e kotihoidontuelle jäädessä. Ja se voi tässä tapauksessa olla paljon, niin paljon että vaatii toiselta juurikin esi vlopputöitä.

Njaa, niin meilläkin usein jaetaan lasku. En ole ikinä edes miettinyt että siinä olisi jotain outoa?

Kuinka te pärjäätte rahallisesti kotona, jotka jäitte kotihoidontuelle? Olettaen nyt että miehenne ei omaisuuksia tienää, meillä mies tienaa 1700e/kk.

Haluaisin kovasti jäädä kotiin ainakin siihen asti että lapsi olisi 1½-2 vuotias, mutta rahatilanne tuntuu mahdottomalta. Minulla ei ylpeys anna periksi elää mieheni siivellä..

Tällä hetkellä saan äippärahaa n. 700e/kk + lapsilisä ja tuntuu että tämä on minimi millä pärjään (pystyn maksamaan n. 40% ruokalaskustamme, ostamaan ruuat 8 eläimelle, jotka hankin ennen nykyistä miestäni, joten eivät ole miehen elätysvastuulla, vaikka joskus niiden ruuasta osan maksaakin, puolet vuokrasta, omat laskuni ja lyhentää minimimäärän omasta autolainan puolikkaastani) Ja tämä autolainan puolikas on tosiaan kuusta riippuen n. 50-100e, auto on puoliksi ostettu ja puolet siitä haluan myös maksaa, joten lainasta luopuminen ei ole vaihtoehto..

Tulot tippuisivat noin 300e jos jäisin kotiin äippäloman jälkeen.. Ihan mahdoton yhtälö?:(

Noin 2700 e nettona kuussa. Riippuen vähän kuukaudesta. Mä en käy töissä ollenkaan, enkä saa mitään tukia (etsin koko ajan töitä). Meillä ei olisi varaa lapseen.

Meillä ei ole lasta, joten sinänsä mun vastaus ei ehkä ole ihan samasta tilanteesta, mutta sanon silti että mielestäni tuo sun pakkomielle kaiken puoliksi maksamiseen on outo. Meillä on sellainen periaate, että kaikki mitä tähän perheeseen tienataan, onyhteistä.

elää loisena.

Mies tienaa aikalailla tuon 1700e/kk (netto). Päälle tulee 450e/kk kotihoidontuki (olen kotona 1½-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa), 210e lapsilisät ja yhdet minimielarit 143e. Asumiskulut ovat noin 750e/kk (laina ja yhtiövastike).



Eipä näillä rahoilla etelään lähdetä mutta saadaan kaikki tarpeellinen; ruoka, vaatteet tms. Tähän asti ei ole tarvinnut pahemmin pihistellä.

taas ravintolalaskun pennilleen, anteeksi sentilleen jakaminen on yläaste meininkiä. Tuossa iässä ymmärrän, kun kotoa saa sen kympin mäkkärissä käyntiin. Siitä ei paljon tyttöystävälle ostella. Kyllä se on saituutta jos mies ei voi vaimolleen yhtä ateriaa ravintolassa tarjota tai toisin päin. Jaattako kulut silloinkin kun käytte koko perheellä syömässä. Osta sinä Maijalle niin minä ostan Matille...?!? Vai maksaako se mies jopa molempien lasten ruuat?

Miksi juuri miehen pitäisi maksaa molempien lasten ruuat??? Miksei vaimo maksa kaikkien ruokia?

Ja joo jos et osaa lukea niin mainitsin ennemmin, että maksamme kumpi kulloinkin. Tuossa edellisessä viestissä nyt en jaksanut erikseen luetella ketkä kaikki sitä ruokaa voivat maksaa. No, voihan ne lapsetkin sen maksaa... Jeesus mitä tämä maa päällään kantaa.

kuten tästäkin ketjusta on käynyt ilmi. Surullista.

Mitä te kaikki naiset jotka olette miehenne tulojen varassa, teette siinä vaiheessa jos miehenne jäisi työttömäksi, kuolisi, jättäisi teidät tai sairastuisi vakavasti?

Menette takaisin töihin? Vai yritättekö keksiä keinon jolla voitte jatkossakin hoitaa pieniä lapsia/vauvoja kotona ja pärjätä tukiviidakossa?

näillä pärjää useimmissa tilanteissa

tuosta teidän saituudesta. Jatkakaa elämäänne senttejä laskelle. Kiitos ja amen!

Kuinka te pärjäätte rahallisesti kotona, jotka jäitte kotihoidontuelle? Olettaen nyt että miehenne ei omaisuuksia tienää, meillä mies tienaa 1700e/kk.

Haluaisin kovasti jäädä kotiin ainakin siihen asti että lapsi olisi 1½-2 vuotias, mutta rahatilanne tuntuu mahdottomalta. Minulla ei ylpeys anna periksi elää mieheni siivellä..

Tällä hetkellä saan äippärahaa n. 700e/kk + lapsilisä ja tuntuu että tämä on minimi millä pärjään (pystyn maksamaan n. 40% ruokalaskustamme, ostamaan ruuat 8 eläimelle, jotka hankin ennen nykyistä miestäni, joten eivät ole miehen elätysvastuulla, vaikka joskus niiden ruuasta osan maksaakin, puolet vuokrasta, omat laskuni ja lyhentää minimimäärän omasta autolainan puolikkaastani) Ja tämä autolainan puolikas on tosiaan kuusta riippuen n. 50-100e, auto on puoliksi ostettu ja puolet siitä haluan myös maksaa, joten lainasta luopuminen ei ole vaihtoehto..

Tulot tippuisivat noin 300e jos jäisin kotiin äippäloman jälkeen.. Ihan mahdoton yhtälö?:(

Noin 2700 e nettona kuussa. Riippuen vähän kuukaudesta. Mä en käy töissä ollenkaan, enkä saa mitään tukia (etsin koko ajan töitä). Meillä ei olisi varaa lapseen.

Meillä ei ole lasta, joten sinänsä mun vastaus ei ehkä ole ihan samasta tilanteesta, mutta sanon silti että mielestäni tuo sun pakkomielle kaiken puoliksi maksamiseen on outo. Meillä on sellainen periaate, että kaikki mitä tähän perheeseen tienataan, onyhteistä.

Kuinka paljon sitten pitäs tienata jos ei 2700e/kk ole hyvin!?! Olen aina ajatellut että itse tienaan ihan hyvin kun käteen tulee 2300e/kk...

Mies tienaa aikalailla tuon 1700e/kk (netto). Päälle tulee 450e/kk kotihoidontuki (olen kotona 1½-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa), 210e lapsilisät ja yhdet minimielarit 143e. Asumiskulut ovat noin 750e/kk (laina ja yhtiövastike).

Eipä näillä rahoilla etelään lähdetä mutta saadaan kaikki tarpeellinen; ruoka, vaatteet tms. Tähän asti ei ole tarvinnut pahemmin pihistellä.

että meillä rahat ovat yhteisiä eli ei tarvitse jaella laskuja tai miettiä jääkö minulle, kotonaolevalle, varaa ostaa vaikka sukkia.

Kaikki te joiden miehet elättää teidät, miehiä ärsyttää se todella paljon vaikka eivät sitä ääneen sano. Olen niin moneen sellaiseen mieheen törmännyt jotka sanovat sen niin ärsyttävän, että naisen naama usein ärsyttää ja tekis mieli ottaa ja lähteä..miettikkääs tätä siivelläeläjät. Ikinä en itse tahtoisin mieheni rahoilla elää, sen verran täytyy olla kunnianhimoa ja sellaisista naisista miehet oikeasti pitää! Ja pakko vielä sanoa että miten joku voi kirjoittaa että töihin ei edes kannata mennä 1700e netolla..jos kaikki ihmiset täällä kouluttautuisi niin että netto olisi 3000-5000 niin luuletteko että silloin kaikilla olisi tuollainen palkka. Köyhiä täytyy olla jotta voi olla myös rikkaita, tyhjäpäät eivät tätä näköjään tajua.

Voi olla että nykyajan nuoret miehet ajattelevat noin itsekkäästi. Mieheni 60 -luvulla syntynyt on sitä mieltä että mieluusti maksaa siitä että vaimo on kotona ja hoitaa kotihommat että voi keskittyä työntekemiseen.