Olen aina ajatellut että psykiatrilla käyvät ovat todella vinksahtaneita..nyt itse sain lähetteen...

Yksinkertaisia ovat sellaiset ihmiset jotka torjuvat ja ulkoistavat kaiken vaikean pois itsestään. Ei voi olla kovin viisas ja elämää nähnyt jos jotain psykiatrilla käymistä pitää erikoisena..

Monta kertaa on joutunut ihmettelemään, miten ahdasmielisiä ja lapsellisia asenteita on itseään tosi fiksuinakin pitävillä ihmisillä. Varsinkin sellaisilla sitä täytyy ihmetellä, joilla itsellään koko elämänhistoria on aivan epänormaali, mutta silti jyllää hirveä tarve juuri ulkoistaa "oikeat" ongelmat muille ihmisille.

Toisaalta ei kaikilla psykiatrilla käyneillä ole edes lääkitystä. Tai minulla ei ainakaan ole. Ja ihan tavallinen äiti-ihminen olen, vieläpä ns. elämässä hyvin menestynyt.

...joukkoon.

Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys.

Ja olen tavallinen työelämässä oleva perheellinen äiti. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen päässyt terapiaan :) Aluksi tosin koin sen häpeälliseksi yms..

yksi tuttu psykiatrian erikoislääkäri sanoi että jos normaaliudesta puhutaan, niin väestöstä 95% on jotenkin ns. epänormaaleiksi luokiteltavia. että epänormaalius on normaalimpaa kuin täysin tervehenkinen normaalius. kaikilla on joskus jotain elämänsä varrella.

Yksinkertaisia ovat sellaiset ihmiset jotka torjuvat ja ulkoistavat kaiken vaikean pois itsestään. Ei voi olla kovin viisas ja elämää nähnyt jos jotain psykiatrilla käymistä pitää erikoisena..

Monta kertaa on joutunut ihmettelemään, miten ahdasmielisiä ja lapsellisia asenteita on itseään tosi fiksuinakin pitävillä ihmisillä. Varsinkin sellaisilla sitä täytyy ihmetellä, joilla itsellään koko elämänhistoria on aivan epänormaali, mutta silti jyllää hirveä tarve juuri ulkoistaa "oikeat" ongelmat muille ihmisille.

Ovatko nämä henkilöt kouluttamattomia ja muutenkin sivistymättömiä? Nykyäänhän ainakin valistuneiden ihmisten keskuudessa vallitseva käsitys on, että terapia ei tekisi pahaa juuri kenellekään, ja on nimenomaan fiksun ihmisen merkki tunnistaa ja myöntää itsessään psyykkisen avun tarvetta.

Ihmettelen vain, koska en itse tunne ketään, joka yrittäisi lytätä terapiassa käyviä tms. Ovatko tarkoittamasi henkilöt ehkä hyvin vanhoja? Jotkut kouluttamattomat ikäihmisethän monesti kantavat mukanaan tällaisia ennakkoluuloja; aikanaanhan on kovasti pelätty jotain hullunleimaa. Ikävää, jos todella nykyäänkin vielä tällaiseen kapeakatseisuuteen joutuu törmäämään (?).

....sydämen sivistyksestä puhumattakaan.

Ovatko nämä henkilöt kouluttamattomia ja muutenkin sivistymättömiä? Nykyäänhän ainakin valistuneiden ihmisten keskuudessa vallitseva käsitys on, että terapia ei tekisi pahaa juuri kenellekään, ja on nimenomaan fiksun ihmisen merkki tunnistaa ja myöntää itsessään psyykkisen avun tarvetta.

Kyllähän jollain kapealla alalla voi kouluttaa itseään pitkällekin ilman että hankkii siinä samalla varsinaista elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua lainkaan. Onhan sitä kaikenlaisia henkisiä peräkamaripoikia.

siis iskikö se syömishäiriö yhtäkkiä? Ja vinksahtaneen tekee vasta hoito, ja psykiatrilla käyminen, ei itse sairaus?

siis iskikö se syömishäiriö yhtäkkiä? Ja vinksahtaneen tekee vasta hoito, ja psykiatrilla käyminen, ei itse sairaus?

Minkä kiven alta löydät niin vanhakantaisesti suhtautuvia ihmisiä?

Onneksi ainoa tuntemani lajissaan.

Sä olet megaläski ahmija ja sait lähetteen mahalaukun pienennysleikkaukseen (laihdutuleikkaus). Tämä edellyttää psyykkisen tilan kartoittamista psykiatrin vastaanotolla, on normaali käytäntö laihdutusleikkaukseen menijällä.



T. Lekuri

"pilkka lankee omaan nilkkaan". Olen aina tavallaan kauhistellut niitä jotka käy psykiatrilla, ajatellut että ovat todella epätasapainoisia henkisesti jne..noh, nyt itse sain sinne lähetteen ja ihan tavallinen äiti ihminen olen..huoh. en osaa ajatella että minä..

Kun noin helposti sait lähetteen. Mulle määrättiin vaan seronilia bulimiaan. Ja kehotettiin tulemaan takaisin jos ei auta.

tämän päivän fb-päivitys-hitti on "vahvimmat meistä on tehty sirpaleista". Se on osittain totta. Psykiatrille ei jouduta, vaan päästään. Elämäsi tulee menemään ylöspäin. Syömishäiriö on vakava sairaus, jossa on korkea kuolleisuus. Ihanaa että saat nyt apua. Kaikkea hyvää sinulle! Jos mahdollisuutta terapiaan tarjotaan, tartu siihen, maksoi mitä maksoi.

...joukkoon.



Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys.

Tai minulla ei ainakaan ole. Ja ihan tavallinen äiti-ihminen olen, vieläpä ns. elämässä hyvin menestynyt.

...joukkoon.

Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys.

Tai minulla ei ainakaan ole. Ja ihan tavallinen äiti-ihminen olen, vieläpä ns. elämässä hyvin menestynyt.

...joukkoon. Se parhaiten nauraa kellä on paras lääkitys.

syömishäiriö kyseessä...pelottaa ajatus alkaa syömään lääkkeitä,toivottavasti minulle ei määrätä. Tosin olen kuullut että isona-annoksen(syömishäiriöön iso annos) vaikuttaa ruokahaluun,ei tulisi ahmittua.Ap

jos sairastuu syömishäiriöön, on nimenomaan päästään vinksahtanut.

mutta niistä voi olla suuri apu ja ne voivat nopeuttaa toipumista. Aina voi kokeilla, mielialalääkitys ei ole siinä mielessä koukuttavaa, jos niistä ei koe hyötyä, ne voi lopettaa.

jos sairastuu syömishäiriöön, on nimenomaan päästään vinksahtanut.

mutta itse näen asian niin, että eipä tuo vinksahdus päässä sen oudompi sairaus ole kuin vaikka solmu suolessa tai veritulppa sääressä. Pääasia, että saadaan sairaus hoidettua - tai ainakin oireet kuriin - ja elämä jatkuu.

jotka torjuvat ja ulkoistavat kaiken vaikean pois itsestään. Ei voi olla kovin viisas ja elämää nähnyt jos jotain psykiatrilla käymistä pitää erikoisena..