Lue keskustelun säännöt.
Olen todella pienisieluinen: Reissuvaimo ei ole yksinhuoltaja!
02.12.2011 |
Itse olen yksinhuoltaja. Mies sairastui vakavaan mielenterveydelliseen sairauteen ja tuskin tulee koskaan kuntoutumaan niin, että kykenisi edes itsestään huolta pitämään.
Kun sitten joku, jolla on mies samassa taloudessa tienaamassa ja tekemässä viikonloppuisin yhteistä taloa, niin suututtaa. Henkinen yksinhuoltajuus on ihan muuta kuin se arkisista rutiineista huolehtiminen yksin (mikä tietysti voi olla sekin haastavaa). Tieto siitä, että jos minä joudun sairaalaan ym, ei lapsilla ole huoltajaa ym. Itse joudun kaiken kustantamaan ja tässäkin takaraivossa välillä pelko, että entä jos joudun työttömäksi jne.
Onko minussa mielestäsi vikaa, kun minusta reissuvaimo ei ole yksinhuoltaja?
Kommentit (46)
Suurin osa eronneista pysyy yksinelävinä lasten kanssa.
Ja vaikka perustaisikin uuden perheen, ei uusi puoliso ole taloudellisesti vastuussa yh:n lapsista.
Nykyään uusperheet on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan ole ikinä tajunnut, kun joku kertoo, että olen seuraavan viikon yksinhuoltajana.
Voi helevettiläinen. On rikkaista yksinhuoltajia. Mutta keskiverto lienee se, että yh asuu pienessä kämpässä lastensa kanssa ja arki on tiukkaa.
KUKAAN jolla on mies ja ok-talo ja miehen tulot ei MISSÄÄN tilanteessa voi sanoa itseään yh:ksi. Joo, tai voi sanoa, mutta ei todellakaan tiedä mistä puhuu.
ja kyllä firman kanssa usein käy niin, että eka viisi vuottakin on epävarmaa. Tiedän koska olen itse yrittäjä.
Ja jos mies on kuukaudesta 2 - 3 viikkoa työmatkalla ja sen viimeisenkin päivän painaa yrittäjän työpäivää, niin eipä ihan hirveästi kyllä osallistu arkeen.
Väitätkö muka että YKSINHUOLTAJA on vain, jos TIETÄÄ olevansa aivan yksin seuraavat 15 vuotta?
Mistä kaikki nämä uusperheet sitten kumpuavat? Itse en tiedä kuin yhden ainoan naisen, joka ei ole mennyt uusiin naimisiin - ja hän on etä-äiti, jolla on ainokainen lapsensa lähinnä viikonloppuisin ja lähi-isä asuu 100 metrin päässä kadun päässä.
Mieheni ei ole lapseni isä, eikä hänestä tule lapseni isää, eikä hänen tarvitse osallistua MINUN LAPSENI kasvatukseen mitenkään. Lapsi oli 12 kun mieheni muutti taloon, eikä lapseni muuttunut hänen lapsekseen millään tavalla.
Isäpuoli ei ole sama kuin isä, varsinkin jos lapsi on jo iso. Jos eroaisimme, ei hän jäisi lapseni elämään.
mutta arki ei tee tiukkaa yhtään. Yh:t on mitä lojaaleimpia toisilleen ja aina on hoitajaa, vierasta, kyläläisiä, yökyläläisiä ja jos on kipeä, apua löytyy aina.
Moni ydinperhe on aina valittamassa, ettei pääse minnekään ja ei ole tukiverkkoa. Miehen kanssa mentäis mielellään vaikka syömään, mutta kun mummuja ei ole...
Toki toisaalta lapsen kanssa on oikeasti sillä tavalla yksin, että ei ole lapsen isää, jonka kanssa jakaa huolet ja ilot.
ja kyllä firman kanssa usein käy niin, että eka viisi vuottakin on epävarmaa. Tiedän koska olen itse yrittäjä. Ja jos mies on kuukaudesta 2 - 3 viikkoa työmatkalla ja sen viimeisenkin päivän painaa yrittäjän työpäivää, niin eipä ihan hirveästi kyllä osallistu arkeen. Väitätkö muka että YKSINHUOLTAJA on vain, jos TIETÄÄ olevansa aivan yksin seuraavat 15 vuotta? Mistä kaikki nämä uusperheet sitten kumpuavat? Itse en tiedä kuin yhden ainoan naisen, joka ei ole mennyt uusiin naimisiin - ja hän on etä-äiti, jolla on ainokainen lapsensa lähinnä viikonloppuisin ja lähi-isä asuu 100 metrin päässä kadun päässä.
Mieheni ei ole lapseni isä, eikä hänestä tule lapseni isää, eikä hänen tarvitse osallistua MINUN LAPSENI kasvatukseen mitenkään. Lapsi oli 12 kun mieheni muutti taloon, eikä lapseni muuttunut hänen lapsekseen millään tavalla. Isäpuoli ei ole sama kuin isä, varsinkin jos lapsi on jo iso. Jos eroaisimme, ei hän jäisi lapseni elämään.
Ei maksa lapsesi ruokia, vaatteita, harrastuksia? Peiikö hän lapseltasi vuokra- tai ruokarahoja? Jos sinulla on menoa, niin hommaatko lapselle hoitajan muualta? Jne jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka- ja asumiskulut saattaa tulla könttäsummasta, mutt muut itse. Sitten erikseen sovitaankin, että miten toimitaan jos tähän uusperheeseen tulee yhteisiä lapsia.
ja kyllä firman kanssa usein käy niin, että eka viisi vuottakin on epävarmaa. Tiedän koska olen itse yrittäjä. Ja jos mies on kuukaudesta 2 - 3 viikkoa työmatkalla ja sen viimeisenkin päivän painaa yrittäjän työpäivää, niin eipä ihan hirveästi kyllä osallistu arkeen. Väitätkö muka että YKSINHUOLTAJA on vain, jos TIETÄÄ olevansa aivan yksin seuraavat 15 vuotta? Mistä kaikki nämä uusperheet sitten kumpuavat? Itse en tiedä kuin yhden ainoan naisen, joka ei ole mennyt uusiin naimisiin - ja hän on etä-äiti, jolla on ainokainen lapsensa lähinnä viikonloppuisin ja lähi-isä asuu 100 metrin päässä kadun päässä.
Mieheni ei ole lapseni isä, eikä hänestä tule lapseni isää, eikä hänen tarvitse osallistua MINUN LAPSENI kasvatukseen mitenkään. Lapsi oli 12 kun mieheni muutti taloon, eikä lapseni muuttunut hänen lapsekseen millään tavalla. Isäpuoli ei ole sama kuin isä, varsinkin jos lapsi on jo iso. Jos eroaisimme, ei hän jäisi lapseni elämään.
Ei maksa lapsesi ruokia, vaatteita, harrastuksia? Peiikö hän lapseltasi vuokra- tai ruokarahoja? Jos sinulla on menoa, niin hommaatko lapselle hoitajan muualta? Jne jne jne
käytännössä hoidan kodin ja lapset ihan yksin. Mies kyllä touhuaa lasten kanssa kotona ollessaan, mutta itse hoidan lähes kaiken kasvatuksellisen ja hoidollisen vastuun. Mies joutuu myös kotona ollessaan tekemään töitä eli ei aina silloinkaan voi täysillä olla arjessamme mukana. Toki olemme asian näin aikanaan yhdessä sopineet ja se on ihan ok, mutta toki elämä on välillä rankkaa.
Mulla ei ole juuri lastenhoitoapua arjessa ellei tule jokin akuuttitilanne, jolloin kauempana asuvaa sukua voin pyytää apuun. Mutta ne on sitten tilanteita, joissa itse esim. olen niin sairas etten kykene lapsia hoitamaan. Kaikki menot ja harrastukset yms. hoidan niin, että lapset voivat olla mukana. Tehdään siis kaikki aina yhdessä.
Pari kaveriani on yh:ia ja he usein valittavatkin kuinka elämä on rankkaa ja kaiken joutuu tekemään yksin ja olemaan kaikesta vastuussa yksin. Uskon, että näin onkin. MUTTA mua on alkanut ärsyttämään suuresti se, että mä en saisi koskaan valittaa arjen raskautta yhtään, koska "onhan sulla mies, ei sun tarvii olla ihan yksin". Joopa joo. Nämä yh:t saavat vanhemmiltaan ja ystäviltään hoitoapua viikottain, jotta pääsevät harrastuksiin, vapaalle ja milloin minnekin. Yhdellä vanhemmat ottavat lapset lähes viikottain 1-2 yöksi yökylään, jotta elämä ei kävisi liian rankaksi.
Yh:en elämä on varmasti rankkaa, mutta yh:t voisivat myös yrittää myötäelää muidenkin vaikeuksia, eikä vaan upota siihen omaan elämän rankkuuteen. Ei lienee ole tarkoitus kilpailla kenen elämä se rankinta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtä ainutta yksinhuoltajaa. Itse asiassa näillä eronneilla on just tosi paljon sitä kuuluisaa "omaa aikaa", kun lapset toisen vanhemman luona.
Ihan oikealla yksinhuoltajalla, joka ei saa elatusmaksuja eikä lapsi käy toisen vanhemman luona, on usein rankkaa. Sen sijaan eronneilla yhteishuoltajilla on yleensä paljon vähemmän rankkaa kuin ns. reissuleskillä.
Sittenhän saa sitä omaa aikaa ja rahavaratkin vain virtaavat eronneen luo.
yhtä ainutta yksinhuoltajaa. Itse asiassa näillä eronneilla on just tosi paljon sitä kuuluisaa "omaa aikaa", kun lapset toisen vanhemman luona.
Ihan oikealla yksinhuoltajalla, joka ei saa elatusmaksuja eikä lapsi käy toisen vanhemman luona, on usein rankkaa. Sen sijaan eronneilla yhteishuoltajilla on yleensä paljon vähemmän rankkaa kuin ns. reissuleskillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän kuitenkin itse asiassa on kotona enemmän kuin se reissulesken mies... Eli pääset varmaankin vessaan, suihkuun, postilaatikolle, kauppaankin jne.
Elintasosi on toinen kuin jos eläisit vain omalla palkallasi.
Ja ainakin jos palstaan on uskominen, uusperheen miehet todella usein elättävät myös niitä vaimonsa entisiä lapsia.
Sitäpaitsi on aika kovaa sanoa, että isäpuoli ei jää lapsen elämään - MITEN sinä oikein kohtelet lastasi?!
Ja jos lasten isäkin vielä on maisemissa ja ottaa lapsia luokseen ja maksaa niin en kyllä tajua, mikä tuossa nyt niiiiiin kamalaa on.
joten teidän menoihin ei edes tarvita perheen ulkopuolisia lapsenvahteja kun aina on toinen vanhempi hoitamassa.
Yksinhuoltajilla ei sitä luksusta ole.
Yh:t on mitä lojaaleimpia toisilleen ja aina on hoitajaa, vierasta, kyläläisiä, yökyläläisiä ja jos on kipeä, apua löytyy aina. Moni ydinperhe on aina valittamassa, ettei pääse minnekään ja ei ole tukiverkkoa. Miehen kanssa mentäis mielellään vaikka syömään, mutta kun mummuja ei ole... .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei ole mummuja mutta teillä on kaksi aikuista joten teidän menoihin ei edes tarvita perheen ulkopuolisia lapsenvahteja kun aina on toinen vanhempi hoitamassa. Yksinhuoltajilla ei sitä luksusta ole.
Yh:t on mitä lojaaleimpia toisilleen ja aina on hoitajaa, vierasta, kyläläisiä, yökyläläisiä ja jos on kipeä, apua löytyy aina. Moni ydinperhe on aina valittamassa, ettei pääse minnekään ja ei ole tukiverkkoa. Miehen kanssa mentäis mielellään vaikka syömään, mutta kun mummuja ei ole... .
Ei riipu siitä onko yh vai kahden aikuisen perhe. Molemmin puolin voi olla niin, ettei saa sitä omaa aikaa yhtään. Jos yh:lla ei ole tukiverkkoja, ei hän pääse yksin minnekään, mutta voi olla myös niin, että ns. ydinperheellä tukiverkkojen puute aiheuttaa saman tilanteen (esim. reissuleskeys, vuorotyöt...). Toisaalta yh:lla voi olla loistava tukiverkosto, kuten jotkut ovat edellä kirjoittaneet ja myös ydinperheellä on mummi, kummit ja kaverit auttamassa.
Turha tässä asiassa on riidellä kummalla on vaikempaa. Keksittykää ennemmin tukemaan niitä, joilla ei sitä tukiverkostoa ole tai jos itse olette ilman lastenhoitoapua, niin koettakaa sellaista jostain löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex siis on yrittäjä. Ikinä ei osannut sanoa työpäivänsä pituutta ennakkoon (yleensä pitkiä päiviä), ikinä ei voinut luottaa siihen että olisi päässyt omaan harrastukseen tai jättää pienimmän kotiin ja lähteä isompien kanssa esim. uimaan tai hiihtämään. Kotihommat (myös ok-talon ulkotyöt) täysin minun vastuullani. Yrittäjän tulot myös aika vaatimattomat, joten tulojen puolestakaan pitkän päivän tekeminen ei kannattanut.
Koska ex ei halunnut yrittäjyydestä luopua tai esim. muuttaa kerrostaloon, jossa minulla olisi ollut helpompaa ulkotöiden ja puulla lämmittämisen jäädessä pois, niin ero tuli. Nyt lapset ovat meillä vuoroviikoin (yllättäen exän ehdotuksesta), ja minä tunnen vihdoinkin että minulla on omakin elämä. Myös lasten kanssa on helpompaa touhuta kun exän viikolla voin ottaa yhden tai kaksi lasta (kolmesta) harrastamaan, jos on jotain mihin pienin ei voi vielä osallistua (on nyt 4v ja esim. hiihtäminen ei taida häneltä vielä tänäkään talvena hyvin sujua).
Vaikken ollut aiemmin yh enkä muodollisesti sitä nytkään (olen lasten lähihuoltaja, mutta yhteishuoltajuus meillä on. Minä silti kannan vastuun esim. lasten sairastaessa ja jään aina kotiin, käytän lääkärissä ja käyn vanhempainvarteissa jne.), niin ymmärrän täysin että reissuleski tuntee itsensä yh:ksi. Se, että odottaa viikko toisensa jälkeen toisen osallistuvan enemmän perhe-elämään, mitä ei koskaan tapahdu, todella syö naista. Vuoroviikkoihin siirtymisen ansiosta ex todella viettää lasten kanssa enemmän aikaa (pakko tehdä normaalimittaista päivää silloin, ja minä joskus autan jos ei millään pääse lähtemään töistä ajoissa) ja lapset ovat oppineet paremmin tuntemaan isänsä. Mainiota, sanon minä.
Mutta olen tällainen reissuleski. Se että mies on vähän kotona tekee sen, ettei mies tiedä mistään mitään. Miehellä ei ole mitään tuntumaa mitä lapset tekee, mitä minäkin päivänä tapahtuu jne. Minä hoidan kaikki juoksevat asiat ja pidän langat käsissäni. Eikä mulla voi olla mitään säännöllisiä harrastuksia esim. kävisin jumpassa tai jossain muualla joka viikko ilman lapsia. Harrastuksia on tietysti sellaisiakin joita voin tehdä kotona esim. lukea ja ulkoilla(lasten kanssa).
vain muutaman kerran vuodessa. hän on töissä ulkomailla, kaukana, ja pitkiä aikoja putkeen. tuntuu että olisin yksinhuoltaja. toisaalta, saan mieheltä sentään rahaa, sinä ap et. sinulle mies on kuin taakka harteilla, minä taas välillä nautin kun mies ei ole kotona :)
mutta on yksinhuoltajuuteni henkistäkin. teen päätökset yksin. vastaan arjesta ja kannan sen stressin työpoissaoloista ja lapsen sairastelusta, sekä väsymyksestäni.
kolmen lapsen yksinhuoltaja. Lasten isä asui niin kaukana että kävivät isänsä luona todella harvoin. Asuinpaikkakunta ei ole kotipaikkani joten mummoja ja kummeja ei ollut käytettävissä. Tiiviistä opiskelusta/työssäkäynnistä huolimatta jaksoin kuitenkin kohtalaisen hyvin lastan kanssa.
Se minkä koin raskaaksi oli se että en voinut jakaa pieniä iloja toisen vanhemman kanssa. Kukaan muu ei ollut innoissaan lasten uusista taidoista tai ylpeä heidän saavutuksistaan. Se on minun mielestäni se suuri ero yksinhuoltajan ja "reissulesken" välillä, iloja ja murheita ei voi jakaa kenenkään kanssa joka välittää niistä samalla tavalla.
Kyllä on helppoa teillä oikeilla yh:illa.
Toisten pitää lasten lisäksi huoltaa ja elättää tyhjäntoimittaja selkärangaton ja vastuuta ottamaton mieskin.
yh on yh, jos on kaksi huoltajaa niin ei ole yh. On se huoltajuus muutakin kuin sitä, että on laittamassa lapset iltaisin nukkumaan.
Rankkaa varmasti vastata arjesta yksin, jos toinen tekee töitä vaikka toisella puolella maata, mutta hätätilanteessa sieltä kuitenkin pääsee kotiin. Sellaista työtä ei olekaan ettei siitä irti pääse, kukaan ei ole niin korvaamaton.
Sekava kirjoitus ap:lta, mutta periaatteessa oikeassa silti.