Olen todella pienisieluinen: Reissuvaimo ei ole yksinhuoltaja!

Mitenköhän se tuoksi käyttämäkseni sanaksi muuttui? Suuttumuksesta? Jjuuri tästä puhun mitä kerrot. Uuvut, jos miehesi on 2-3 viikkoa ja viikonloppuja pois esim kuukauden. Sinulla on kuitenkin miehen työn tuomat tulot, tieto siitä, että mies tulee. Mieti, jos miestä ei olisi, perheen käytettävsissä olevat tulot heikommat ja kaikki rutiinit vuodesta toiseen vain sinun vastuullasi. Olisiko hieman eroa yksinhuoltajalla ja sinun tilanteellasi?

Ja ei, eivät he ole yksinhuoltajia, mutta kyllä sekin hemmetin raskasta on, varsinkin jos toinen on pitkiä aikoja poissa. Minä jaksan ihan hyvin ne matkat, jolloin mies on sen viikon pois, mutta jos on 2 - 3 viikkoa ja viikonloppuja usemman peräkkäin, alan uupua.

lisäksi myös yhteys siihen mieheen ainakin hätätapauksissa ja se mies tulee aina välillä kotiin joten lapsiin liittyvät jutut voi keskustelun tasolla jakaa (mikä koulu, mikä hoito, jne).

Ihan kokemuksesta voin sanoa, että rankinta ei ole se käytännön arjen pyöritys, siihen tottuu.. Rankinta on se, että on täysin yksin lasten asioiden kanssa, kaikki pohdinnan, päätökset ym. joutuu tekemään täysin yksin.'

t. ihan oikea yh

tunnen monia yksinhuoltajia, joilla on kuitenkin mies talossa ja elävät suhteellisen normaalia perhe-elämää. Ainoana erona tietenkin siis se, että mies ei ole lasten isä. Isäpuolesta on kuitenkin useimmiten paljon enemmän hyötyä kuin ns. reissulesken miehestä.



Onko siis mitään järkeä riidellä siitä, miten kukin itseään nimittää? Keneltä se on pois, jos joku itseään nimittää vaikkapa väliaikaiseksi yksinhuoltajaksi? Minä olen joskus tehnyt näin, kun mieheni on kuukausia putkeen poissa. Tosiasiassahan minä vastaan lasten kasvatuksesta ja hoidosta täysin yksin - miten tämä eroaa yksinhuoltajan tilanteesta? Toki taloudellisesti saan mieheltäni apua, mutta eivätkös yh:tkin saa elatusapua?

tunnen monia yksinhuoltajia, joilla on kuitenkin mies talossa ja elävät suhteellisen normaalia perhe-elämää. Ainoana erona tietenkin siis se, että mies ei ole lasten isä. Isäpuolesta on kuitenkin useimmiten paljon enemmän hyötyä kuin ns. reissulesken miehestä. Onko siis mitään järkeä riidellä siitä, miten kukin itseään nimittää? Keneltä se on pois, jos joku itseään nimittää vaikkapa väliaikaiseksi yksinhuoltajaksi? Minä olen joskus tehnyt näin, kun mieheni on kuukausia putkeen poissa. Tosiasiassahan minä vastaan lasten kasvatuksesta ja hoidosta täysin yksin - miten tämä eroaa yksinhuoltajan tilanteesta? Toki taloudellisesti saan mieheltäni apua, mutta eivätkös yh:tkin saa elatusapua?

jotka hän oli poissa? Ette kertaakaan soitelleet, viestitelleet, olleet yhteydessä? Et kertaakaan puhunut mitään lapsista miehesi kanssa hänen olleessaan poissa?

Mitenkö eroaa oikeasta yksinhuoltajuudesta?

Aika tavalla :)

Se arjen pyöritys on pikkujuttu ja se pienin hankaluus yh:n elämässä.

Sinulla kuitenkin oli joku (jossain) noiden kuukausien aikana, eikös? Pystyit ehkä viestimään miehesi kanssa ja esim. kertomaan, että kuopus oppi lukemaan tänään, pystyit ainakin viiveellä jakamaan lasten asioita heidän isänsä kanssa (viimeistään silloin kun palaa kotiin)?

Tiesit myös, että se mies jossain vaiheessa tulee kotiin.

Ja lisäksi varmasti aavistelit, että jos sinulle tapahtuu jotain peruuttamatonta (sairastut vakavasti, joudut onnettomuuteen) niin se lasten isä ehkä tulee aiemmin kotiin? Tai ainakin sitten kun tulee niin lasten ei enää tarvitse asua lastenkodissa.

Siinä muutama juttu, mitkä erottavat sinut yksinhuoltajasta.

niin et sinäkään ole mikään yksinhuoltaja! :D

niin et sinäkään ole mikään yksinhuoltaja! :D

:)

siksi nimenomaan olen yh, vieläpä totaali-yh :) Siksi nämä "ui ui, olen yh kun mies on muutaman kk poissa" aloitukset hieman ärsyttävät - yllättävän moni kun tuntuu kuvittelevan, että se arjen pyöritys yksin etc. on se rankin paikka. Toki sitä rankkuutta saa valittaa, mutta ei nyt kannattaisi tituleerata itseään kuitenkaan yh:ksi kun ei sitä oikeasti ole.

tunnen monia yksinhuoltajia, joilla on kuitenkin mies talossa ja elävät suhteellisen normaalia perhe-elämää. Ainoana erona tietenkin siis se, että mies ei ole lasten isä. Isäpuolesta on kuitenkin useimmiten paljon enemmän hyötyä kuin ns. reissulesken miehestä. Onko siis mitään järkeä riidellä siitä, miten kukin itseään nimittää? Keneltä se on pois, jos joku itseään nimittää vaikkapa väliaikaiseksi yksinhuoltajaksi? Minä olen joskus tehnyt näin, kun mieheni on kuukausia putkeen poissa. Tosiasiassahan minä vastaan lasten kasvatuksesta ja hoidosta täysin yksin - miten tämä eroaa yksinhuoltajan tilanteesta? Toki taloudellisesti saan mieheltäni apua, mutta eivätkös yh:tkin saa elatusapua?

jotka hän oli poissa? Ette kertaakaan soitelleet, viestitelleet, olleet yhteydessä? Et kertaakaan puhunut mitään lapsista miehesi kanssa hänen olleessaan poissa? Mitenkö eroaa oikeasta yksinhuoltajuudesta? Aika tavalla :) Se arjen pyöritys on pikkujuttu ja se pienin hankaluus yh:n elämässä. Sinulla kuitenkin oli joku (jossain) noiden kuukausien aikana, eikös? Pystyit ehkä viestimään miehesi kanssa ja esim. kertomaan, että kuopus oppi lukemaan tänään, pystyit ainakin viiveellä jakamaan lasten asioita heidän isänsä kanssa (viimeistään silloin kun palaa kotiin)? Tiesit myös, että se mies jossain vaiheessa tulee kotiin. Ja lisäksi varmasti aavistelit, että jos sinulle tapahtuu jotain peruuttamatonta (sairastut vakavasti, joudut onnettomuuteen) niin se lasten isä ehkä tulee aiemmin kotiin? Tai ainakin sitten kun tulee niin lasten ei enää tarvitse asua lastenkodissa. Siinä muutama juttu, mitkä erottavat sinut yksinhuoltajasta.

aika hyvä kuvaus todellisen yksinhuoltajan elämästä.