Lue keskustelun säännöt.
Miksi omakotitalon pitää olla joku tavoite? En halua ikinä asua omakotitalossa.
01.12.2011 |
Asuin lapsuuteni kerrostalossa. Teini-iän kynnyksellä muutettiin isoon omakotitaloon. Se oli ihan hirveää. Omakotitalo teettää työtä vuoden ympäri. Pitää haravoida, luoda lunta, istuttaa, kitkeä, maalata, korjata, sitä ja tätä. Mitään näistä ei tarvinnut tehdä kerrostalossa, jossa oli huoltoyhtiö. Sisustusmaalaus sisätiloissa on eri asia kuin ulkoverhoilun maalaus omakotitalossa.
Olen nyt kolmen lapsen äiti, eikä minulla tulisi mieleenikään muuttaa ikinä omakotitaloon. Ei, vaikka minulla on varaa. Asumme Helsingissä.
Nykyinen asumismuoto on rivitalo ja tässäkin on ihan liikaa työtä minulle. Aiomme muuttaa kerrostaloon heti, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Kommentit (96)
teemme noita kaikkia. Oletko käynyt joskus kerrostalon pihalla, missä ei ole kukkia:) Meillä on pihalla jopa kasvimaa, missä me kasvatamme salaattia, yrttejä jne. Grillipaikkoja taloyhtiössä on useampia.
Mutta kyllä minä joskus kaipaan omaan taloon - oikeastaan vain yhdestä syystä eli siitä, ettei tarvitsisi kuunnella naapureiden yskimistä tai vessassa käyntiä. Tosin meille sopisi vain sellainen minitontti ja kyllä sittenkin voi joutua kärsimään naapureista (kuka käyttää ruohonleikkuria aamulla klo 7 tai hakkaa rumpuja autotallissa 24/7, ajelee haisevalla, keräilee autonromuja pihallaan jne. ).
Meillä on sitä paitsi mukavat naapurit. Lapsen voi heittää naapuriin, kun tarvitsee ja kesäiltoisin on mukava grillailla ja pelailla mölkkyä samanhenkisten ihmisten kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ketä henkilökohtaisesti kiinnostaa mennä omaan kotiin hissillä,
-työmatka on muutama korttelinväli, kauppa naapuritalossa. Kaikki kulttuuripalvelut kilometrin sisällä ja puisto sadan metrin päässä. Aika mukava on liikkua paikasta toiseen. Usein jaksaa kävellä portaatkin hissin sijasta
Katsella kusisia mummoja rappukäytävissä,
- meillä onkin ihana ja ystävällinen mummo naapuriasunnossa, kusisuutta en ole havainnut
kuunnella ryyppääviä naapureita
- ei ole. Sukulainen ok-talossa sai koko kesän kuunnella naapuripihan lomajuopottelua
Käydä saunassa yleisessä talon saunassa
- emme sauno
laittaa autoa lämpöroikkaan parhaimmillaan 200 m omasta
ulko-ovesta.
- minkä auton? Autopaikka oli tarjolla muuttaessamme, sinne pääsee hissillä, lumitöitä tekemättä ja ulos astumatta
Miettikää miten nuo asiat voivatkaan olla omakotitalossa,
puhumattakaan mitä lapset tykkää jos niillä on omaa pihaa,
- ei ole lapsia. Omassa lapsuudessa kerrostalon pihalla oli iso kaveriporukka, myöhemmin ok-talossa vain sisarusten seuraa
jopa omaa rantaviivaa mato-ongella,
- ei tässä kaupungissa ilman että talo maksaa miljoonan
omaa tilaa heittää palloa koiralle jne.
- ei ikinä koiraa meille
-työmatka on muutama korttelinväli, kauppa naapuritalossa. Kaikki kulttuuripalvelut kilometrin sisällä ja puisto sadan metrin päässä. Aika mukava on liikkua paikasta toiseen. Usein jaksaa kävellä portaatkin hissin sijastaKäydä saunassa yleisessä talon saunassa
- emme saunolaittaa autoa lämpöroikkaan parhaimmillaan 200 m omasta
ulko-ovesta.
- minkä auton? Autopaikka oli tarjolla muuttaessamme, sinne pääsee hissillä, lumitöitä tekemättä ja ulos astumatta- ei ikinä koiraa meille
kyllä sinunlaisillesi on oikea paikka olla Manskulla. Mitä sillä omalla alueella kun koko elämä rajoittuu 5 km sisällä, koti-työ-liikkeet-kahvilat.
-työmatka on muutama korttelinväli, kauppa naapuritalossa. Kaikki kulttuuripalvelut kilometrin sisällä ja puisto sadan metrin päässä. Aika mukava on liikkua paikasta toiseen. Usein jaksaa kävellä portaatkin hissin sijastaKäydä saunassa yleisessä talon saunassa
- emme saunolaittaa autoa lämpöroikkaan parhaimmillaan 200 m omasta
ulko-ovesta.
- minkä auton? Autopaikka oli tarjolla muuttaessamme, sinne pääsee hissillä, lumitöitä tekemättä ja ulos astumatta- ei ikinä koiraa meille
kyllä sinunlaisillesi on oikea paikka olla Manskulla. Mitä sillä omalla alueella kun koko elämä rajoittuu 5 km sisällä, koti-työ-liikkeet-kahvilat.
Lentokentälle, rautatieasemalle ja satamaan pääsee hetkessä. Koti voi olla viikkoja tyhjillään tarvitsematta mitään erikoisjärjestelyjä. Fillari vie merenrantaan tai luonnonhelmaan.
Onko se arkipäivien työmatkailu ja hypermarketissa käynti mielekästä liikkumista jollekin?
itsellä kun on lapsia ja koiria, olishan se aika maailmaloppu, jos tästä nyt kerrostaloon joutuisi... Aatelkaas nyt kesäaamuakin, kun saa päästää lapset ja koirat tuohon aidattuun isoon pihaan leikkimään, hulluksihan mä kerrostalossa tulisin! En ylipäätään käsitä, kuka suostuu lasten kanssa asumaan kerrostalossa, itse ainakin tein kaikkeni, että lapsella olisi oma piha, jossa saa vapaasti kulkea ja tonkia matoja perunamaasta.
Sitten ymmärrän, jos on kesämökki, ja mahdollisuus oleskella siellä koko kesä. Meillä ainakin kesää vietetään suureksi osaksi tässä omassa pihassa, koirat saa olla mukana, tässä voi grillailla ja ottaa aurinkoa.
Toki tuota kukkamaan rapsutusta piisaa, mutta se on tosiaan käsittämättömän terapeuttista, kuten joku jo sanoikin.
Jos meillä nyt talo menis alta, ja jouduttais johonkin kerrostalokolmioon vuokralle, niin tuntisin itseni kyllä tosi luuseriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-työmatka on muutama korttelinväli, kauppa naapuritalossa. Kaikki kulttuuripalvelut kilometrin sisällä ja puisto sadan metrin päässä. Aika mukava on liikkua paikasta toiseen. Usein jaksaa kävellä portaatkin hissin sijastaKäydä saunassa yleisessä talon saunassa
- emme saunolaittaa autoa lämpöroikkaan parhaimmillaan 200 m omasta
ulko-ovesta.
- minkä auton? Autopaikka oli tarjolla muuttaessamme, sinne pääsee hissillä, lumitöitä tekemättä ja ulos astumatta- ei ikinä koiraa meille
kyllä sinunlaisillesi on oikea paikka olla Manskulla. Mitä sillä omalla alueella kun koko elämä rajoittuu 5 km sisällä, koti-työ-liikkeet-kahvilat.
Edellisellä vastaajalla on sentäs 5 km. Sulla on vain se oma piha. Saavatko lapsesi mennä edes kouluun?
mutta ajattelen, että se on monille jonkinlainen statussymboli hankkia se omakotitalo, koska niitä Helsingissä on kaikista asunnoista vain muutama prosentti. Toisin kuin jossain muualla Suomessa, omakotitalo ei Helsinginssä todellakaan ole jokaisen työssäkäyvän saavutettavissa. Ja monet uhraavat paljon että saavat sen talonsa.
Minä olen asunut lapsuuteni ensin rivarissa ja sitten omakotitalossa. Sen päivän jälkeen kun sieltä pääsin kerrostaloon, en ole omaa taloa kaivannut ja lapsiakin on jo kaksi. Minä olen ainakin niin kerrostaloihminen kuin ikinä voi olla. Itse asiassa nautin siitä, että talosta kuuluu elämisen ääniä. Mutta talomme on tosi hiljainen, kovinta melua pitää taatusti meidän perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eiköhän se omakotitaloasuminen ole Suomen suosituin ja unelmoiduin asumismuoto, tilastollisesti siis. Ja jos kysytään, mikä on oikein arkkityyppisen suomalaista asumista, vastaus on varmaankin melkoisen usein se punainen tupa ja pihakoivu. Omakotitalo ikään kuin kuuluu suomalaiseen arvorepertuaariin. Se on osa jonkinlaista mielikuvien standardielämää. Mulla ei ole mitään omakotitaloja vastaan. Asukoon kukin, missä lystää, mutta ILMIÖNÄ tämä omakotitaloasuminen on mielenkiintoinen. Onko kyse jostain kulttuurisesta myytistä? Ja mistä tällainen myytti on syntynyt?
Musta ap ei välttämättä nyt mitenkään kritisoinut omakotitalossa asuvia, vaan nosti vain esiin kiinnostavan elementin suomalaisesta kulttuurista.
iEn ylipäätään käsitä, kuka suostuu lasten kanssa asumaan kerrostalossa, itse ainakin tein kaikkeni, että lapsella olisi oma piha, jossa saa vapaasti kulkea ja tonkia matoja perunamaasta.
tuo edellyttäisi sen, että ensin joku jaksaisi, viitsisi ja haluaisi laittaa sen perunamaan. Ei sekään itsestään siihen pihaan ilmesty. Tiedän, että jos minulla olisi omakotitalo, siinä ei olisi sen enempää perunamaata kuin kukkapenkkejäkään. Ei vaan kiinnosta laittaa.
Itselläni oli juuri tuollainen lapsuus, mutten koskaan kaivellut matoja perunamaasta. Metsässä tykkäsin leikkiä. Ja ehkä siksi nytkin perheellisenä valitsen asuinpaikan sen mukaan, että siinä on luontoa lähellä. Ihanteeni olisi metsikön vieressä oleva kerrostalo, mutta ihan hyvä kompromissi on sellainenkin, jossa on pihaan jätetty kiviä, puita, pensaita, mäkeä...
Lapsellehan ei ole olennaisinta se, kuka pihan omistaa, vaan mitä siinä pihassa voi tehdä. Osa omakotitalojen pihoista on suoraan sanottuna tosi tylsiä eikä mitenkään lapsia ajatellen suunniteltuja. No, ehkä nykyisin niihin on ostettu joku trampoliini. Mutta niistä lähdetään silti leikkipuistoihin leikkimään.
Ihannetapauksessa kerrostalon pihassa on kaikki se, mitä lapselle haetaan omakotitalosta ja leikkipuistosta. Toki omakotitalon pihassakin voi olla, mutta aika harvalla on niin iso piha ja pistetty niin paljon rahaa leikkikalusteisiin, että pihasta löytyisi sekä leikkivälineet että luontoelementit.
En sano, että kerrostalo olisi absoluuttisesti parempi. Minusta mikä tahansa asumismuoto voi olla varsin hyvä.
Sitten ymmärrän, jos on kesämökki, ja mahdollisuus oleskella siellä koko kesä. Meillä ainakin kesää vietetään suureksi osaksi tässä omassa pihassa, koirat saa olla mukana, tässä voi grillailla ja ottaa aurinkoa.
Ihmiset tykkäävät kesälläkin tehdä eri asioita. Näissä keskusteluissa tuo grillaaminen nousee aina kovasti esille ikään kuin kerrostalossa asuvan elämänlaatu kärsisi siitä, ettei ole "omaa pihaa, jossa grillailla alastomana". Itse en osaa sanoa noihin oikein mitään, koska grillaaminen ei ole koskaan kiinnostanut yhtään. Mutta ainakin meidän kerrostalon pihassa on grillikatos. En tosin ole seuraillut, kuinka moni sitä käyttää, luultavasti ei kovin moni. Voi olla, ettei meidän taloyhtiön asukkaita se grillailu edes kiinnosta. Sellaisiakin ihmisiä on.
Jos meillä nyt talo menis alta, ja jouduttais johonkin kerrostalokolmioon vuokralle, niin tuntisin itseni kyllä tosi luuseriksi.
Aika jännä juttu, että sinulle se asumismuoto on noin vahvasti itsetuntoa ja minäkuvaa määrittävä tekijä. Jotenkin sellainen tuntuu nykyisin jopa vähän vanhanaikaiselta. Tai ainakin itselleni koko ajatus on ihan vieras. Minulle on ylipäänsä melko samantekevää, onko talo omakoti-, kerros- vai rivitalo, kunhan se muilta osin täyttää vaatimani kriteerit. Mutta ehkä minulle asumismuoto ei muutenkaan ole elämän tärkeimpiä asioita. Oikeastaan aika yhdentekevää, muut asiat kiinnostavat enemmän. Ja ehkä asuinpaikkakin vaikuttaa - asun Helsingissä, ratikkalinjan varrella, ja ei täällä oikein omakotitaloja olekaan. Eläminen ja asuminen nähdään ihan eri asioiden kautta kuin sen, onko kyseessä kerrostalo ja onko perheellä oma piha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sinä helsinkiläisenä olet törmännyt tuollaisiin oletuksiin? Itsekin Helsingissä asuvana (mutta "omakotitalokaupungista" muuttaneena) en todellakaan tunnista kuvaamaasi asennetta. Eihän sellaiseen urbaaniin kaupunkikulttuuriin mikään omakotitalon pihassa kykkiminen ihan ensisijaisesti kuulu. Pikemminkin Helsingissä tuntuu, että on "normi" asua kerrostalossa lähellä joko keskustaa tai sitten jollain trendikkäällä, eloisalla alueella, käydä lasten kanssa ulkona syömässä, tutustua leikkipuistossa muihin perheisiin, harrastaa kulttuuria ja kahviloita. (En itse täytä tällaista "normia", mutta kaikki tuntemani helsinkiläiset perheet mieltävät itsensä pikemminkin tuon kaavan mukaan kuin jonkun omakotitaloperheen kautta.)
Ensinnäkin elämisen ääniä voi kuulua myös maalla, tiedoksi, jos se henkilö ei sitä tiedä joka niin väitti.
Mielestäni asumisympäristöön kuuluu myös se ympäristö joka näkyy ikkunoista ja se mikä on talon ulkopuolella, kuten okt:ssa on se piha!
Krstalosta kun menee ulos, saattaa silmäpareja olla satoja sut näkemässä.
Krstalossa ei voi huutaa jos olis tarve.
Ja se yksinäisyys korostuu kerrostaloasumisessa,
jokainen on omassa lokerossaan piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos väität näin, olet vain salaa kateellinen ja oikeasti haluaisit omakotitaloon, mutta rahat ei riitä.
Mä olen myös tyytyväinen kerrostaloasukas, samoin mieheni. Me emme ikinä rakenna/osta omakotitaloa.
Sulta vois kysyä, että miks kerrostalo on joku tavoite? Siellä on ahdasta, meluisaa, hankalaa pitää lemmikkejä, ei voi pihalla grillailla, ottaa aurinkoa bikineissä, laittaa lapsille uima-allasta, kasvattaa kukkia, omenoita tai marjoja.
Ihan yhtä typerä kysymys, kuin omasikin.
En käsitä, miksi omakotitaloasuminen on joku standarditavoite. Ymmärrän, että jotkut haaveilevat siitä, mutten käsitä, miksei minua ymmärretä. Se, että haluaa asua kerrostalossa, on jotenkin poikkeavaa ja outoa. Kerrostaloasuminen on joku välivaihe tai siellä asuvat ne (lapsiperheet), joilla ei ole varaa omakotitaloon? Tähän olen törmännyt todella usein.
Haluan, että jokainen voi asua missä haluaa, eikä painostaisi kaikkia asumaan, kuten itse haluaa. Minun puolestani joku saa haaveilla vaikka sillan alla asumisesta, kunhan antaa minun olla tyytyväinen kerrostaloelämään / rivitaloelämään.
ap
Hyvä AP
Kysymyshän on siitä että suurin osa ihmisistä ymmärtää täysin sinun kantasi, saat väärän kuvan kun rakennat mielipiteesi muutaman vastaantulleen esimerkin pohjalta kun meitä on maailmassa jokunen miljardi.
Kysehän on aivan samasta tavoitteesta että jotkut haluavat omistusasunnon ja joillekin vuokra-asunto on ainoa mitä voisivat ajatella.
Samoin oktalon suuresta työmäärästä voidaan olla montaa mieltä kuin siinäkin ettei kaikilla rivitaloyhtiöillä ole huoltosopimusta mm. lumenluonnista ja oktaloissa monesti pihat ovat niin pieniä ettei niissä juuri mitään hommaa ole. Monet remonttihommat teetetään yrityksillä oli asumismuoto mikä tahansa. Olisi suorastaan hassua väittää että oktalon asukit on kätevämpiä käsistään ja tekevät kaikki itse kun taas kerrostalo asukeilla on varmasti peukalo keskellä sitä.
Joo, asum itse oktalossa kun tuli taloudellisest siihen mahdollisuus ja vartuin itse sellaisessa. Varmaan jonkun verran vaikuttaa ympäristö missä nuoruutensa viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oikeasti ajoittai pohtinut,e ttä ideaali okt-elämästä on aika monien Suomen ongelmien takana. Täällä KUULUU hankkia se oma talo ja niin iso/kallis kuin vaan mahdollista. Asumisesta maksetaan hirveitä summia. Ja koska kaikilla ei ole hirveitä summia, asutaan pellolle raivatuissa ankeissa okt-slummeissa. Koska asuminen vie kaikki rahat, elämä rajoittuu sinne kodin seinien sisäpuolelle. Ihmiset eivät voi kuluttuaa sellaisiin asioihin kuin ravintolapalvelut, laadukkaat vaatteet, harrastukset, kampaajakäynnit ym, koska rahaa ei näihin jää yli -> negatiiviset vaikutukset talouteen. Jotain ravintolassa syömistä, mikä on muualla maailmalla ihan normaalia (myös arkena) pidetään täällä hienosteluna ja turhuutena (koska kuka hullu maksaisi ruuasta 15 euroa kun kotona syöty maksalaatikko tulee paljon halvemmaksi). Elämä neljän seinän sisällä voi muutenkin olla ankeaa. Perheet eristäytyvät ja siellä suljettujen seinien sisällä saattaa tapahtua ihan mitä tahansa. Ihmiset ovat yksinäisiä, tyytymättömiä, ahdistuneita...
Kun taas jos asumiseen käytettäisiin vähemmän rahaa, ihmisille jäisi enemmän rahaa olla liikkeellä ja tehdä asioita, joista nauttivat. Ei oltaisi työn orjia vaan joskus uskallettaisiin vaikkapa ottaa palkatonta lomaa, ihan huvikseen. Ihmiset menisivät tiistai-iltana ravintolaan parin kaveriperheen kanssa syömään ja kaikilla olisi hauskaa. Sen sijaan, että vaan jurnutettaisiin siellä kotona kaikki ahdistuneina siitä että ei ole omaa tilaa ja on pakotettu loukkuun samojen naamojen kanss 24/7. Lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa. Perhe voisi käydä ulkomailla tai vaikka ostaa ponin tai tehdä mitä kukin nyt haluaa. Aina ei tarvitsisi itkea kuinka kaikki on niin kallista.
Itsellä ylläkuvattu erittäin iso taustatekijä sille, että en ole muuttanut Helsinkiin. Sinne haluaisin, oska tykkään sellaisesta aktiivisen kaupunkilaisen elämästä, mutta se raha...Helsingistä saisin suht ok asunnon n. 250000 eurolla. Saisin kyllä tuon kokoisen lainan, mutta enpäs sitten matkustaisikaan, en kävisi tanssikoulussa enkä joogatunneilla enkä kuntosalilla, jokaista pientäkin ostosta joutuisi vahtimaan. Ei kai tuollaisesta elämästä kukaan nauti. Mieluummin asun vähän kauempana, teen töitä sen verran kuin haluan, voin huoletta lähteä reissuun milloin haluan tai ostaa kivat kengät sen kummemmin miettimättä. Jos en jaksa kokata, menen ravintolaan ja joku auton 500euron huolto ei hetkauta minua yhtään mitenkään.
Täällä on ilmeisesti perusoletuksena, että kaikki kerrostalot ovat pahviseinäisiä ja kaikki naapurit juoppoja, narkkareita tai muiden viihtymisestä viis veisaavia suurperheitä. Ehkä kaupunkien vuokratalot ovat tämmöisiä, en tiedä, kun en ole sellaisessa koskaan asunut.
Tämä kerrostalo, jossa olen viihtynyt kohta 10 v., on asunto-osakeyhtiö. Äänieristys on kunnossa (käsittääkseni äänieristysstandardit muuttuivat joskus vuosituhannen vaihteessa), naapureista ei kuulu mitään. Normaaleilta ihmisiltä vaikuttavat kaikki, ainakin ne, joihin pinnallisesti olen tutustunut (en ole kovin sosiaalinen luonteeltani).
En suurin surmin vaihtaisi tätä asuntoa mihinkään omakotitaloon!
Lapsuuden kerrostalossa vantaalla asuneena olen tyytyväinen ok.taloon maalla.
Kerrostalossa asuvat ovat pahimman luokan paskasakkia
Minä asun perheineni omakotitalossa ja viihdymme täällä, mutta en oleta että tämä on joku yleinen tavoite.
Tällä palstalla yleensä väitetään, että kaikki kerrostalo, rivari tai paritaloasujat ovat vain köyhiä sekä kateellisia omakotiasujille.
Ei voida ymmärtää, että kaikille se sinun unelmatalosi ei olisi unelmaa...