Subjektiivinen päivähoito-oikeus on anuksesta. terv: lto

Samaa mieltä, inhan pyllystä!!!

saat olla mitä mieltä tahansa, siihen meillä kaikilla on oikeus! Minä rakastan lapsiani ja heidän kanssaan puuhailua, vaikka se on raskasta(kin) välillä, joten vietän mahdollisimman paljon aikaani heidän kanssaan. Se ei silti poista sitäkään puolta minusta, joka arvostaa myös naisten emansipaatiota, jonka puolesta menneet sukupolvet ovat tehneet paljon työtä. Vaikka lapsi olisi sun mielestä "virikehoidossa", niin nainen voi tehdä sillä aikaa muuta merkittävää, vaikka ei olisikaan juuri sillä hetkellä palkkatöissä. Voi opiskella, tehdä kotoa käsin töitä, on kirjailija, taiteilija, muusikko, mitä vaan, you name it... näitä asioita voi jonkun verran tehdä myös äitiyslomalla nukkuvan pikkuvauvan kanssa, mutta ei leikki-ikäisen... mielestäni on hirveää, että äidit yksilöinä syyllistetään asiasta, joka on vahvasti yhteiskunnallinen kysymys. Millaiset mahdollisuudet me naiset haluamme naisille (eli itsellemme) osallistua täysipainoisesti yht. kuntaan myös lasten saannin jälkeen? Vaikka rakastan lapsiani (ja juuri siksi), haluan että subj. päivähoito säilyy. Tyttärenikin on joskus aikuinen nainen, jolle haluan täysipainoisen onnellisen elämän, enkä pelkkää uhmaikäisen tyynnyttelyä 24h/vrk.

Minullakin on tyttäriä, enkä heille suurempaa onnea toivo kuin että voisivat olla läsnä lastensa arjessa jos heille lapsia suodaan.

Uhmaikäinen ei kiukuttele 24/7, terve ainakaan. Eikö täysipainoinen elämä voi sisältää lapset sellaisenaan, kiukkuineen kaikkineen? En ymmärrä tätä että "oma täysipainoinen elämä" on joku juttu joka vaatii sen että lapset on jossain muualla.

Tyytyväinen tasapainoinen, terve, uhmaikäinen leikkii omiaan jo useita tunteja päivässä, jolloin äiti voi hoitaa vauvaa, tehdä kotiaskareita, taidetta, käsitöitä, opiskella, pyörittää omaa firmaa jne.

Ainoastaan asiakastyössä lapsi on "este" - sekin asia, joka monessa kohtaa johtuu yhteiskunnasta, asenteista, joita myös toisilla äideillä on. "Mitä toi täällä tekee?" on kysymys joka pyörähtää monen naisenkin mieleen jos äidillä on lapsi mukana töissä. Miksi mahtaa näin olla?

t : eräs yrittäjä

sellaisiksi, että pärjäävät omien lasten kanssaja arvostavat sitä aikaa, minkä saavat viettää lastensa seurassa. Ei laatuaikaa iltaisin muutamaa tuntia jos päivät hoidetaan vauvaa.

Mutta näinhän se on, että en ole kuullut yhdenkään eläkkeelle jäävän työkaverin itkevän sitä, että vietti liikaa aikaa lastensa kanssa. Suurin osa sanoo, että olisipa tajunnut tehdä töitä vähemmän ja olla lasten kanssa, koska se lapsuus kuluu niin äkkiä ja se aika omien lasten kanssa on niin arvokasta. Sitä ei korvaa se, että viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Se juna nimittäin meni jo.

Mutta jokainen tekee, mitä arvostaa. Jos ei arvosta omia lapsiaan niin sitten ei vietä heidän kanssaan aikaa. Jos omat lapset eivät ole tärkeitä niin siiehnkään ei voi pakottaa.

saat olla mitä mieltä tahansa, siihen meillä kaikilla on oikeus! Minä rakastan lapsiani ja heidän kanssaan puuhailua, vaikka se on raskasta(kin) välillä, joten vietän mahdollisimman paljon aikaani heidän kanssaan. Se ei silti poista sitäkään puolta minusta, joka arvostaa myös naisten emansipaatiota, jonka puolesta menneet sukupolvet ovat tehneet paljon työtä. Vaikka lapsi olisi sun mielestä "virikehoidossa", niin nainen voi tehdä sillä aikaa muuta merkittävää, vaikka ei olisikaan juuri sillä hetkellä palkkatöissä. Voi opiskella, tehdä kotoa käsin töitä, on kirjailija, taiteilija, muusikko, mitä vaan, you name it... näitä asioita voi jonkun verran tehdä myös äitiyslomalla nukkuvan pikkuvauvan kanssa, mutta ei leikki-ikäisen... mielestäni on hirveää, että äidit yksilöinä syyllistetään asiasta, joka on vahvasti yhteiskunnallinen kysymys. Millaiset mahdollisuudet me naiset haluamme naisille (eli itsellemme) osallistua täysipainoisesti yht. kuntaan myös lasten saannin jälkeen? Vaikka rakastan lapsiani (ja juuri siksi), haluan että subj. päivähoito säilyy. Tyttärenikin on joskus aikuinen nainen, jolle haluan täysipainoisen onnellisen elämän, enkä pelkkää uhmaikäisen tyynnyttelyä 24h/vrk.

Minullakin on tyttäriä, enkä heille suurempaa onnea toivo kuin että voisivat olla läsnä lastensa arjessa jos heille lapsia suodaan.

Uhmaikäinen ei kiukuttele 24/7, terve ainakaan. Eikö täysipainoinen elämä voi sisältää lapset sellaisenaan, kiukkuineen kaikkineen? En ymmärrä tätä että "oma täysipainoinen elämä" on joku juttu joka vaatii sen että lapset on jossain muualla.

Tyytyväinen tasapainoinen, terve, uhmaikäinen leikkii omiaan jo useita tunteja päivässä, jolloin äiti voi hoitaa vauvaa, tehdä kotiaskareita, taidetta, käsitöitä, opiskella, pyörittää omaa firmaa jne.

Ainoastaan asiakastyössä lapsi on "este" - sekin asia, joka monessa kohtaa johtuu yhteiskunnasta, asenteista, joita myös toisilla äideillä on. "Mitä toi täällä tekee?" on kysymys joka pyörähtää monen naisenkin mieleen jos äidillä on lapsi mukana töissä. Miksi mahtaa näin olla?

t : eräs yrittäjä

täysin ilman omaa tahtoaan työttömäksi jääneestä ihmisestä, joka tekee kaikkensa, että työllistyisi? J***a kaikki työttömät eivät ole kotona vuosia makailevia laiskureita. Minä ainakin olen valmis ottamaan vastaan työtä nopealla varoitusajalla, opettajan sijaisuuksia olen tehnytkin useampia. Ja että näin voin tehdä, TARVITSEN lapsille ne hoitopaikat. Tarvitsen ne myös siksi, että en voi lapsia mukaan ottaa esim.työhaastatteluihin ja psykologisiin testeihin, jotka kestävät usein päivän, parikin.



On se kumma kun tämä yhteiskunta kuitenkin niitä veroeuroja tarvitsee, ja minullekin on kustannettu kallis yliopistokoulutus, niin sitten pitäisikin vaan jäädä kotiin homehtumaan pitkäaikaistyöttömäksi ihan suosiolla. Kiva, kiitos että sain avautua. Täytyy sitten jättäytyä varmaan lopuksi ikää kotiäidiksi, sitähän tässä varmaan takaa ajetaan, vai mitä?

olisi valmis pätkätöihin, jos se tarkoittaisi lapsille kokoa ajan vaihtuvia hoitopaikkoja? En minä ainakaan. Lapset ovat saaneet olla samassa päiväkodissa 2-/3-vuotiaista asti, siitä asti kun hoitoon menivät. En todellakaan ota heitä kokonaan pois hoidosta ja laita johonkin kerhoon, ja sitten yht'äkkiä seuraavalla viikolla töiden takia tuuppaa johonkin uppo-outoon hoitopaikkaan, toista lasta toiseen ja toista toiseen. Kunnalla ei sitä paitsi ole edes velmoitetta järjestää hoitopaikkaa kuin vasta 2 viikon varoitusajalla, ja sittenkin ne paikat voivat olla ihan missä vain. Lapset heittopusseiksi, se lienee kaikkien etu..

että mitä virikkeitä ja kuinka paljon päivässä te luulette lastenne saavan?

Meinaan realiteetit ovat monessa päiväkodissa aivan toiset, mitä vanhemmat luulevat. Ja itseasiassa tähän ovat syyllisiä myös henkilökunta, sillä kun vanhemmat tulevat hakemaan lastaan, niin kerrotaan ummet ja lammet "kivoista leikeistä", "mukavista askarteluhetkistä", "muskarituokioista" jne. Tosiassa ne ovat monesti yhtä sähellystä ja kaukana mistään kehittävästä. Ihan yhtä lailla te voitte vauvan kanssa antaa isommalle lapselle ne samat virikkeet kotona...

eikä tarvitse kovin älykäs olla, että asian voi päätellä ilman kuulematta totuuta hoitajan suusta. Jos askartelu on kotona lapsen kanssa 1,5 -3v vaikeaa tai vaatii lähiohjausta, niin miten se onnistuu päiväkodissa, missä jokaiselle lapselle ei ole hoitajaa koko ajan auttamassa. Varmasti lapset ovat eri lailla ohjautuvia ja osa oppii nopeasti toimimaan itsenäisestikin ohjeiden mukaan, mutta suuri osa varmasti tarvitsee kädestä pitäen neuvontaa ja valvontaa, että piirustus syntyy paperille, eikä suoraan seinälle tai kaverin naamaan. Näissä askarteeluhetkissä tuskin voidaan keskittyä lapsen yksilöllisiin eroihin ja mielenkiinnon kohteisiin. Toki oppiihan sitä paremmin selviytymään hengissä isoissa ryhmissä, mutta osa lapsista elää hoitopäivänsä sisäisessä kaaoksessa.

täysin ilman omaa tahtoaan työttömäksi jääneestä ihmisestä, joka tekee kaikkensa, että työllistyisi? J***a kaikki työttömät eivät ole kotona vuosia makailevia laiskureita. Minä ainakin olen valmis ottamaan vastaan työtä nopealla varoitusajalla, opettajan sijaisuuksia olen tehnytkin useampia. Ja että näin voin tehdä, TARVITSEN lapsille ne hoitopaikat. Tarvitsen ne myös siksi, että en voi lapsia mukaan ottaa esim.työhaastatteluihin ja psykologisiin testeihin, jotka kestävät usein päivän, parikin.

On se kumma kun tämä yhteiskunta kuitenkin niitä veroeuroja tarvitsee, ja minullekin on kustannettu kallis yliopistokoulutus, niin sitten pitäisikin vaan jäädä kotiin homehtumaan pitkäaikaistyöttömäksi ihan suosiolla. Kiva, kiitos että sain avautua. Täytyy sitten jättäytyä varmaan lopuksi ikää kotiäidiksi, sitähän tässä varmaan takaa ajetaan, vai mitä?

miettiä tätä asiaa pätkätöittesi vuoksi. Sinä teet ihan oikein. Pakko lapsilla on olla hoitopaikka, jos meinaa ottaa vastaan töitä pienellä varoitusajalla tai töiden saaminen vie aikaa ja on vaikeaa lasten ollessa jaloksissa.

Enemmän minusta kannattaisi keskustella siitä, että mitä voidaan odottaa päivähoidolta silloin, kun hoidettavat ovat isoissa ryhmissä ja ovat alle kolme vuotiaita. Vanhempien pitäisi tajuta, että hoito ei voi olla oikein laadukkaampaa kuin kotihoito. Alle kolmevuotias ei vielä saa mitään laadukkaita virikkeitä. Riippuu lapsesta, hyötyykö hän hoidosta ja oppii hyviä sosiaalisia taitoja, vai kärsiikö hän tilanteesta ja elää kaaoksessa. Vaikka lapsi näyttäisi kotioloissa ja äidin kanssa leikkipaikoilla käydessä pärjäävältä ja sosiaaliselta, voi tilanne päivähoidossa olla aivan toisenlainen. Liika on liikaa. Sen takia olisi hyvä, että hoitajat olisivat rehellisiä lapsen hoitopäivistä ja vanhemmat kuuntelisivat ja ottaisivat myös negatiivisen palautteen vastaan, vaikka kuulostaisikin siltä, että lapsesta saatu palaute ei kuulosta siltä mitä itse lapsessa omalla ajallaan näkee.

olisi valmis pätkätöihin, jos se tarkoittaisi lapsille kokoa ajan vaihtuvia hoitopaikkoja? En minä ainakaan. Lapset ovat saaneet olla samassa päiväkodissa 2-/3-vuotiaista asti, siitä asti kun hoitoon menivät. En todellakaan ota heitä kokonaan pois hoidosta ja laita johonkin kerhoon, ja sitten yht'äkkiä seuraavalla viikolla töiden takia tuuppaa johonkin uppo-outoon hoitopaikkaan, toista lasta toiseen ja toista toiseen. Kunnalla ei sitä paitsi ole edes velmoitetta järjestää hoitopaikkaa kuin vasta 2 viikon varoitusajalla, ja sittenkin ne paikat voivat olla ihan missä vain. Lapset heittopusseiksi, se lienee kaikkien etu..

Subjektiivinen päivähoito on LAPSEN etu. En suostuisi siihen, että lapseni joutuisi heittopussiksi. Itsekin teen töitä kotona yrittäjänä, n. 75 %. Lapsi lyhyitä päiviä päiväkodissa. MInusta mainio ratkaisu!

Missä ihmeessä asutte te, joiden päiväkodeissa on jotain virikelapsia hoidossa aamusta iltaan? Meidän päiväkodissa tiedän yhden lapsen joka on päiväkodissa vaikka hänellä on juuri vastasyntynyt pikkuveli. Tämäkin lapsi on kuitenkin jo 5 vuotta ja on päiväkodissa vain 2 päivää viikossa à 5 h. Mielestäni se on jo lapsenkin etu että tutustuu eskariin tuleviin kavereihin.

Eli miten joku voi olla sitä mieltä että esim. jonkun 5-vuotiaan pitäisi olla vain kotona äidin kanssa? Virikkeistä ja askarteluista viis, mutta kyllä mielestäni päiväkoti on hyvä paikka luoda sosiaalisia suhteita ja saada kavereita. Paljon helpompaa sitten aloittaa koulunkäynti kun jo tuntee kaverit. Meillä kun samasta päiväkodista mennään kaikki samaan kouluun. Kantapään kautta opin, että esikoinenkin olisi pitänyt laittaa päiväkotiin aikaisemmin eikä vain eskariin ja sieltä kouluun. Vieläkin on hankalaa kun ei oikein osaa olla ihmisten kanssa eikä löydä kavereita.

Ensinnäkin. Jos subjektiivisesta päivähoidosta luovutaan, kunnat säästävät 3-5 % päivähoitokuluista. Ei sen enempää. Toiseksikin. Kun kunta säästää, se säästää rahat POIS, eikä satsaa säästöjä palvelun parantamiseen. Päivähoitopaikkatilanne ei siis kohene miksikään, koska paikkoja suljetaan ja hoitajia vähennetään ihan samassa määrin. Näin on, koska kunnilla on taloustilanne ahdas, eikä päivähoidon laatuun kohdistu tarpeeksi paineita vanhempien ja median taholta! Kolmanneksi. Jos kunnille jää harkinnanvaraa, perheiden on vaikea saada hoitopaikkaa, jopa ihan työssäkäyvien perheiden. Tämä oli todellisuutta ennen kuin kaikkien alle kouluikäisten lasten oikeus päivähoitoon kirjattiin lakiin. Et ehkä muista sitä, mutta minä keski-ikäisenä täti-ihmisenä muistan. Päivähoitopaikoista taisteltiin ihan oikeudessa asti. Neljänneksi. Nuo rupiset 3-5 % hupenevat todennäköisesti siihen, että joudutaan luomaan uudestaan päivähoitobyrokratia. Siis käsittelyjärjestelmä, joka VUOSITTAIN tarkastaa lasten vanhempien työtilanteen/kotonaolon/opiskelutilanteen yms. syyt, jotka oikeuttaisivat päivähoitoon. Ei riitä, että esim. vanhempien töissäkäynti todistetaan päivähoitopaikkaa haettaessa, sillä vanhempihan saattaa jäädä vauvalomalle tai työttömäksi tai alkaa opiskella... Lisäksi tietysti pitäisi laatia kriteeristö sille, millainen perhe on oikeutettu hakemaan päivähoitopaikkaa. Kelpaako lapsen lääkärin diagnosoima sairaus, joka tarvitsee sosiaalista toimintaa kuntoutuksena? Entä vanhemman levon tarve (esim. liikuntaeste, vaikea masennus...)? Voiko työtä aktiivisesti hakiessa pitää lapsen tutussa päivähoitopaikassa? Eli: jo se virikehoidon määritelmä on ap - anteeksi vaan - aika ilmaan piirretty eli niitä poikkeuksia on paljon ja ne pitäisi poliittisessa prosessia määrittää. Itse olen vankasti samaa mieltä kuin Ensikotien liitto. Luepa tämä ap ajatuksella. JOS sinä nyt olet (mitä kylläkin epäilen) lastentarhanopettaja, sinun pitäisi ymmärtää perheiden tuen ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun päälle: <a href="http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/78121.html" alt="http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/78121.html">http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/78121.html</a&gt;

Luokan suosituimpia tyttöjä ja keskiarvo oli keväällä vitoselta päästyä 9.2

olisi valmis pätkätöihin, jos se tarkoittaisi lapsille kokoa ajan vaihtuvia hoitopaikkoja? En minä ainakaan. Lapset ovat saaneet olla samassa päiväkodissa 2-/3-vuotiaista asti, siitä asti kun hoitoon menivät. En todellakaan ota heitä kokonaan pois hoidosta ja laita johonkin kerhoon, ja sitten yht'äkkiä seuraavalla viikolla töiden takia tuuppaa johonkin uppo-outoon hoitopaikkaan, toista lasta toiseen ja toista toiseen. Kunnalla ei sitä paitsi ole edes velmoitetta järjestää hoitopaikkaa kuin vasta 2 viikon varoitusajalla, ja sittenkin ne paikat voivat olla ihan missä vain. Lapset heittopusseiksi, se lienee kaikkien etu..

Subjektiivinen päivähoito on LAPSEN etu. En suostuisi siihen, että lapseni joutuisi heittopussiksi. Itsekin teen töitä kotona yrittäjänä, n. 75 %. Lapsi lyhyitä päiviä päiväkodissa. MInusta mainio ratkaisu!

Missä ihmeessä asutte te, joiden päiväkodeissa on jotain virikelapsia hoidossa aamusta iltaan? Meidän päiväkodissa tiedän yhden lapsen joka on päiväkodissa vaikka hänellä on juuri vastasyntynyt pikkuveli. Tämäkin lapsi on kuitenkin jo 5 vuotta ja on päiväkodissa vain 2 päivää viikossa à 5 h. Mielestäni se on jo lapsenkin etu että tutustuu eskariin tuleviin kavereihin.

Eli miten joku voi olla sitä mieltä että esim. jonkun 5-vuotiaan pitäisi olla vain kotona äidin kanssa? Virikkeistä ja askarteluista viis, mutta kyllä mielestäni päiväkoti on hyvä paikka luoda sosiaalisia suhteita ja saada kavereita. Paljon helpompaa sitten aloittaa koulunkäynti kun jo tuntee kaverit. Meillä kun samasta päiväkodista mennään kaikki samaan kouluun. Kantapään kautta opin, että esikoinenkin olisi pitänyt laittaa päiväkotiin aikaisemmin eikä vain eskariin ja sieltä kouluun. Vieläkin on hankalaa kun ei oikein osaa olla ihmisten kanssa eikä löydä kavereita.

Mutta ei niitä työhaastatteluja ja psykologisia testejä ole joka päivä klo 7-16. Ja joulun välipäivät, hiihtolomat jne. Siis aina kun päiväkoti on auki. Voi sen hoitopaikan pitää pitämällä lasta hoidossa lyhyempääkin päivää.



Moni vanhempi sanoo että tottakai lapsi tulee hoitoon kun heillä on lomaa kun kerran joutuu hoitomaksun kuitenkin maksamaan. Silloin tkeisi mieli tokaista että vielä halvemmalla olisit päässyt kun olisit jättänyt lapset tekemättä. kuka miettii samassa lauseessa rahaa ja mahdollisuutta viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Miksi sen oman lapsen kanssa on niin kauheaa ja rankkaa olla?

En ymmärrä tuota valitusta ja ruikutusta, jolla syyllistetään vanhempia mutta ei pätkääkään mietitä, mitä minä tai työkaverini tai päiväkodin johtaja voisi tehdä toisin.



Olen itsekin kasvatusalalla töissä, säästöjä ja leikkauksia on koko ajan, mutta me teemme ehdottomasti parhaamme, palaveeraamme ja pohdimme, miten saamme lapsille laadukasta palvelua, vaikka resurssit ovat vähäiset. Jos jotain laiminlyöntejä yritetään vääntää läpi, nostamme ison hälinän.



Minun lapseni aloittivat päivähoidon syksyllä (5v ja 2v) enkä heitä säilönyt paikkaan tuntemattomaan vaan todellakin tarkistin paikan etukäteen. Tärkeintä oli selvittävää työntekijöiden väliset suhteet ja suhden johtajaan. SEn jälkeen tarkkailin suhtautumista lapsiin, ja vasta sitten uskalsin hyvillä mielin jättää lapseni hoitoon.



Kun puhutaan päivähoidon laadusta ja siitä, miten virikkeet ovat pelkkää häsellystä, olen hämmästynyt. Vanhempi lapseni on 4-5-vuotiaiden ryhmässä, ja tässä ryhmässä onnistuu kaikki rauhallisesti ja tehokkaasti. Olen saapunut kesken askarteluhetken, jumppahetken, leikkihetken jne. ja aina on ollut rauhallista ja mukavaa. 21 lasta on jaettu kolmeen ryhmään ja yhdellä aikuisella on siis vastuulla 7 lasta. Nämä seitsemän jaetaan sekä aamupäivisin että iltapäivisin eri tiloihin (3-4 eri huonetta, kun eteinen lasketaan huoneeksi) ja näissä tiloissa voi harrastaa erilaisia asioita. Niinpä esim. 3 lasta leikkii eteisessä autoleikkejä, pari lasta pelaa lautapeliä salissa hoitajan johdolla ja loput kaksi kauppaleikkiä samassa paikassa. Ruokatilassa yksi lapsi piirtää ja kaksi askartelee hoitajan johdolla. Pöytien takana on kolmella legoleikit kesken. Nukkumishuoneessa on kolme leikkiä meneillään, kotileikki komerossa, iso rakennusleikki lattialla ja sohvien luona autoleikki. Hoitaja laittelee sänkyjä kuntoon samalla. Näin 21 lasta on upotettu suht pieniin tiloihin täysin rauhallisten leikkien pariin. Kukaan ei huuda, ja yksi ryhmä askartelee aamupäivän. Toinen askartelee sitten iltapäivällä ja kolmas mahdollisesti perään, jos ehtii tai sitten seuraavana päivänä.



Ihanko tosissaan moni mieltää askartelun päiväkodissa sellaiseksi, että 21 lasta hyökkää saksien kanssa papereiden kimppuun ja hoitajat juoksevat heidän välillään ja yrittävät minimoida vahingot...



Myös pienempi on päässyt kokeilemaan syksyn aikana saksien käyttöä, vesivärejä, sormivärejä ja piirtämistä. Pienten askarteluhetket vain ovat lyhyitä, alle 15 minuuttia kerrallaan, ja ne tehdään niin, että omahoitaja askartelee lapsi kerrallaan (yhdellä hoitajalla 4 lasta), joskus pöydässä saattaa olla kaksikin lasta esim. vesiväreillä maalaamisessa, ja kaksi muuta leikkivät lattialla leluilla. Ei edelleenkään sähellystä eikä huutoa.



Ja kyllä, mielestäni lapsilleni tarjotaan laadukasta hoitoa. On ihanaa kuulla, miten lapseni on saanut leikkiä monipuolisia leikkejä, joskus on lauluhetkiä, jumppatunteja ja pihaleikkejä sekä metsäretkiä ja jopa sitä askartelua, viskaritoimintaa, piparien leivontaa jne. mutta useimmiten lapseni on saanut leikkiä kavereiden kanssa sellaisia leikkejä, jotka kotona eivät pienemmän kanssa onnistuisi. Niitä lapsikin arvostaa eniten, miksi siis en minäkin.

näihin ketjuihin tulee näitä vankkumattomia kotiäitiyden ylistäjiä sekä myös niitä kateellisia sieluja, jotka pelkää, että joku ehkä pääsee helpommalla kuin he itse...



Subjektiivinen päivähoito on hieno hyvinvointiyhteiskunnan palvelu, jota ei tule purkaa säästöjen nimissä. Se ei myöskään ole maailmalla mikään harvinaisuus, niin kuin monet luulevat/ haluavat uskoa. Monissa maissa vähintään yli 3-vuotiailla on oikeus ilmaiseen tai halpaan varhaiskasvatukseen ja monessa maassa se on jopa pakollista, vaikka äiti olisi kotiäitinä.

Lapset nauttivat kavereistaan ja ryhmään sosiaalistumisesta, vaikka täällä nyt joku huuteleekin, että "kyllä terve lapsi leikkii itsekseen tunteja päivässä". Terveet lapset nauttivat ikätovereidensa seurasta.



Mitä tulee naisen asemaan yhteiskunnassa, subj. päivähoito antaa valinnan vapauden. Se antaa valinnan vapauden myös niille, jotka eivät juuri sillä hetkellä tee perinteistä palkkatyötä. Silti on turha olla kateellinen, koska vaikka äiti käyttäisi sen ajan vauvan hoitoon, taiteen/ tieteen tekemiseen / tai vaikka lepäämiseen, hän voi toisessa elämänvaiheessaan antaa yhteiskunnalle paljon hedelmää, hän voi olla kokonaisarvoltaan suuri veronmaksaja, tai tuottaa sellaista taidetta, josta monet pääsevät nauttimaan, tieteellisiä tuloksia, jotka vievät yht. kuntaa eteen päin jne. Ei pidä olla kovin yksioikoinen.



Kotiäitiys on hieno valinta, jota arvostan suuresti. Tässä ei ole kyse siitä. SUbjektiivinen päivähoito-oikeus on naisille aito valinnan mahdollisuus, joka edistää yhteiskuntaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sen poisto olisi suuri askel taaksepäin.



Joku ketjussa sanoi, että toivoo tyttärilleen niin suurta onnea, että saavat olla kotiäiteinä. Tämä on todella outo argumentti, sillä tyttäresi ei ole sinä. Ehkä hän tosiaan haluaa olla kotiäiti, mutta ehkäpä hän haluaakin valita toisin... hänestä kasvaa oma yksilönsä, ja subj. päivähoito-oikeus takaa hänelle vapauden valita oman polkunsa silloinkin, jos hänestä tulee jonain päivänä äiti.



Joskus palstaa lukiessa mietin kuinka moni kirjoittaja on tosissaan ja kuinka moni kirjoittaa tyhmyyttään tai kiusallaan ikäviä mielipiteitä. Toistan, minä kunnioitan kotiäitejä, mutta minä kunnioitan myös toisenlaisia naisia, vastatkaa nyt ihan rehellisesti, mikä siinä toisten erilaisuudessa niin pännii?

nimittäin jos multa kysytään niin paljon enemmän se vaatii että revin komppanjan aamulla ylös ja vien päiväkodille kuin että jäädään kaikki kotiin köllimään ja katsomaan piirrettyjä ilman kelloon katsomistakaan.. itselläni ei ole kokemusta varsinaisesti subjektiivisesta päivähoidosta vaan lapseni käy eskaria minkä vuoksi roudaan häntä päiväkodille -rankkaa on. Samasta syystä vanhin lapseni ei käynyt eskaria ollenkaan kun en jaksanut häntä -ja kaikkia muita lapsiani..- raahata aamuisin kun kuopus oli vielä niin pieni. Keskimmäinen lapseni nyt sitten eskarin käy siitä syystä että tarvitsee kevätlukukaudelle joka tapauksessa päivähoitopaikan kun minä palaan työelämään. Monta aamua on ollut että ei olla jaksettu lähteä minnekään -on helpompi jäädä kotiin.

Eiköhän tässä virikehoidossa siis ole enemminkin ajateltu lapsen tai perheen tarpeita (?) kuin varsinaista mukavuudenhalua..? Halvempaa ja helpompaa oli pitää kaikki lapset kotona.

pännii ymmärrettävästi eniten niitä perheitä, joissa molemmat käyvät töissä ja joutuvat viemään/hakemaan lapsensa kauemmas hoitoon, kun lähipäiväkoti on täynnä.



Ymmärrän heitä täysin. Miten sen asian sitten ratkaisisi, niin en tiedä. Kauemmas hoitoon he, joilla toinen vanhempi kotona? Entä sitten, kun molemmat ovatkin töissä, vaihtuuko hoitopaikka? Vaikeita kysymyksiä...

että lähipäiväkodista katsottais paikka työssäkäyville; paikan sais antaa virikelapset jotka voisivat siirtyä toiseen päiväkotiin. Olis ihan reilua ihan kaikille; myös niille virikelapsiperheille sitten kun heilläkin on sama tilanne edessään.

terveisin

kahteen eri päiväkotiin lapsia kuskaava -> syvältä

haluaisin esittää teille lto:lle kysymyksen. Olen hoitovapaalla kotona 5v ja 2v lasteni kanssa. Olen ollut yhteyksissä muutamaan päiväkotiin kysyessäni kerhoista ja ensi vuoden eskaripaikoista koskien esikoistani. Minulle on hoitajien aloitteesta ksekustelujen aikana tarjottu mahdollisuutta viedä 5v lapseni virikepaikalle. Vaikka en itse ole ottanut aihetta mitenkään esille, enkä aio ainakaan näillä näkymin lastani sinne viedä. Miksi virikehoitoa sitten tarjotaan päiväkodista käsin? Olen ymmärtänyt, että hoitajat ovat melkoisesti virikepaikkalaisia vastaan. Tätä ihmetellen...

kasvatuksellisia tavoitteita kuin muualla. Poikkeus on eskari. Lasten kerääminen päiväkoteihin pelkän leikkikaveriseuran takia velkarahalla on älytöntä. Muualla vanhemmat maksavat pääsääntöisesti itse päivähoidon tai "esikoulun" eivätkä kotiäitien lapset ole hoidossa 8-17.



Kunnallisiin hoitopaikkoihin pitäisi olla etusija työssäkäyvien ja täyspäiväisesti opiskelevien lapsilla.

ihan ymmärrä, minkälaisesta asiasta on kyse. On tietysti käytännön tasolla harmi perheelle, joka ei pääse lähimpään päiväkotiin ja jolle tulee jotain hankaluutta viedä kauemmas. Tällaiset järjestelykysymykset eivät kuitenkaan saisi olla uhkana subj. päivähoito-oikeudelle. Kun sitä lähdetään purkamaan, niin kuin mammat täällä tuntuvat kilvan toivovan, sillä on merkittäviä seurauksia... Mihin te mammat vedätte sen rajan kenelle kunnallinen päivähoito kuuluu? Mikä on hyvä mittari? Se, että juuri sillä nimenomaisella hetkellä kun lapsi on hoidossa, niin perhe maksaa veroja? Mikä on raja, kuinka monta euroa niitä veroja pitää maksaa? Niin paljon, että kompensoi lapsensa aiheuttamat kustannukset? Nythän on niin, että jonkun virikelapsen perhe voi kuitenkin olla sillä virikeajallakin suurempi veronmaksaja kuin pienituloiset vanhemmat tai pienituloinen yh... Tälla tavallahan suomalaista päivähoitoa ei ole rakennettu, vaan nimenomaan kaikille, tulotasosta ja perheen elämäntilanteesta riippumatta.

Kunnallisesta päivähoidosta kuitenkin yleensä hyötyy myös hyvätuloinen koulutettu palkansaaja, joka maksaa maksimimaksua (noin 250€) joka ei kata lähellekään hoidon todellisia kustannuksia... pienempituloinen maksaa vähemmän, mutta toisaalta hänen kouluttamisensakin on maksanut yht. kunnalle vähemmän ja hän on mennyt jo nuoremmalla iällä töihin veronmaksajaksi. Mitä tulee "virikelapsen" vanhempiin, heitä on varmasti näissä hyvätuloisissa ja huonompituloisissa... virikelapsuus ei kuitenkaan kestä yleensä kuin vuoden pari, ja se on aika mitätön aika vanhempien elämässä, ja siten myös yhteiskunnallisena ongelmana marginaalinen.



Kunnallinen päivähoito ja subjetiivinen päivähoito-oikeus on osa tasa-arvoista yhteiskuntaa, jota te ilmeisesti haluatte purkaa?



Missä vaiheessa sitten sanotaan että kaupan kassan lapsi ei saa tulla hoitoon, koska kaupan kassa tienaa liian vähän, jotta tästä hoitopaikasta olisi jotain kustannushyötyä yht. kunnalle? Tai kenties kaupan kassan lapsi pääsee hoitoon, mutta väitöskirjan tekijän lapsi ei pääse, koska väikkärin tekijä ei sillä hetkellä saa juuri palkkaa työstään, eikä ole näin ollen "palkkatyössä"...



Siinä on moniarvoinen yht.kunta vaarassa kun palstamammat alkaa poistamaan naisilta osallistumismahdollisuuksia, joiden eteen on taisteltu vuosikymmeniä. On harmillista jos aamusella joutuu tekemään vähän pitemmän koukkauksen (ja niitä on tämäkin rouva tehnyt niitä koukkauksia), mutta kyllä suurempi harmi on kuitenkin se, että ruvetaan purkamaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Me elämme itsekkyyden aikoja, kukaan ei osaa enää katsoa laajoja kokonaisuuksia, ne hämärtyy aina jonkun epäolennaisen 5 minuutin ajomatkan alle.

näihin ketjuihin tulee näitä vankkumattomia kotiäitiyden ylistäjiä sekä myös niitä kateellisia sieluja, jotka pelkää, että joku ehkä pääsee helpommalla kuin he itse...

Subjektiivinen päivähoito on hieno hyvinvointiyhteiskunnan palvelu, jota ei tule purkaa säästöjen nimissä. Se ei myöskään ole maailmalla mikään harvinaisuus, niin kuin monet luulevat/ haluavat uskoa. Monissa maissa vähintään yli 3-vuotiailla on oikeus ilmaiseen tai halpaan varhaiskasvatukseen ja monessa maassa se on jopa pakollista, vaikka äiti olisi kotiäitinä.

Lapset nauttivat kavereistaan ja ryhmään sosiaalistumisesta, vaikka täällä nyt joku huuteleekin, että "kyllä terve lapsi leikkii itsekseen tunteja päivässä". Terveet lapset nauttivat ikätovereidensa seurasta.

Mitä tulee naisen asemaan yhteiskunnassa, subj. päivähoito antaa valinnan vapauden. Se antaa valinnan vapauden myös niille, jotka eivät juuri sillä hetkellä tee perinteistä palkkatyötä. Silti on turha olla kateellinen, koska vaikka äiti käyttäisi sen ajan vauvan hoitoon, taiteen/ tieteen tekemiseen / tai vaikka lepäämiseen, hän voi toisessa elämänvaiheessaan antaa yhteiskunnalle paljon hedelmää, hän voi olla kokonaisarvoltaan suuri veronmaksaja, tai tuottaa sellaista taidetta, josta monet pääsevät nauttimaan, tieteellisiä tuloksia, jotka vievät yht. kuntaa eteen päin jne. Ei pidä olla kovin yksioikoinen.

Kotiäitiys on hieno valinta, jota arvostan suuresti. Tässä ei ole kyse siitä. SUbjektiivinen päivähoito-oikeus on naisille aito valinnan mahdollisuus, joka edistää yhteiskuntaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sen poisto olisi suuri askel taaksepäin.

Joku ketjussa sanoi, että toivoo tyttärilleen niin suurta onnea, että saavat olla kotiäiteinä. Tämä on todella outo argumentti, sillä tyttäresi ei ole sinä. Ehkä hän tosiaan haluaa olla kotiäiti, mutta ehkäpä hän haluaakin valita toisin... hänestä kasvaa oma yksilönsä, ja subj. päivähoito-oikeus takaa hänelle vapauden valita oman polkunsa silloinkin, jos hänestä tulee jonain päivänä äiti.

Joskus palstaa lukiessa mietin kuinka moni kirjoittaja on tosissaan ja kuinka moni kirjoittaa tyhmyyttään tai kiusallaan ikäviä mielipiteitä. Toistan, minä kunnioitan kotiäitejä, mutta minä kunnioitan myös toisenlaisia naisia, vastatkaa nyt ihan rehellisesti, mikä siinä toisten erilaisuudessa niin pännii?

Kunpa olisikin kyse vain yli kolmevuotiaista! Tämähän se suurin ongelma juuri on etteivät pienet saa tarvitsemaansa tukea kasvulleen ja kehitykselleen päiväkodeissa!Tämän lapsiryhmän tarpeet poikkeavat niin tyystin isompien lasten tarpeista ja tästä huolimatta Suomessa ei haluta nähdä taaperoikäisiä omana ryhmänään vaan puhutaan "varhaiskasvatuksesta" myös tämän ikäisten kohdalla.Tässä suhteessa Suomi poikkeaakin muista OECD maista joissa alle kolmevuotiaiden ryhmä erotetaan "varhaiskasvatuksesta".