Pahimmat muistosi koululääkärintarkastuksista

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa. Itselläni ei koskaan katsottu tai muuten kurkittu housuihin mutta lukiossa kylläkin rintsikat piti riisua kun lääkäri opetti tutkimaan rinnat omatoimisesti. Parempi tuo kurkkaaminen on kuin se että siellä pitäisi kokonaan alasti hillua koko tarkastuksen ajan.

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa.

Niin ja se mitä minä yritän sanoa on, että se EI ole urbaanilegendaa. Kovin moni täällä tuomitsee nämä viestit provoiksi vaan. Mä en oikeastaan ymmärrä, mikä merkittävä ero on sillä että väitetään jotain juttua urbaanilegendaksi ja sillä, ettei uskota että se on oikeasti tapahtunut.

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa.

Niin ja se mitä minä yritän sanoa on, että se EI ole urbaanilegendaa. Kovin moni täällä tuomitsee nämä viestit provoiksi vaan. Mä en oikeastaan ymmärrä, mikä merkittävä ero on sillä että väitetään jotain juttua urbaanilegendaksi ja sillä, ettei uskota että se on oikeasti tapahtunut.

Tämähän johtuu vaan siitä, että jotkut yrittävät vääristellä tosiasioita. Jos lääkäri perustellusti tekee murrosiän kehitysstatuksen yhteydessä "kurkistuksen" tämä yleensä leimataan täällä perverssiksi.

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa.

Niin ja se mitä minä yritän sanoa on, että se EI ole urbaanilegendaa. Kovin moni täällä tuomitsee nämä viestit provoiksi vaan. Mä en oikeastaan ymmärrä, mikä merkittävä ero on sillä että väitetään jotain juttua urbaanilegendaksi ja sillä, ettei uskota että se on oikeasti tapahtunut.

Tämähän johtuu vaan siitä, että jotkut yrittävät vääristellä tosiasioita. Jos lääkäri perustellusti tekee murrosiän kehitysstatuksen yhteydessä "kurkistuksen" tämä yleensä leimataan täällä perverssiksi.

Näin pitkälle ei edes tarvitse mennä. Se riittää, että pitää riisua alusvaatteille.

Tuo mantoux-testi on se missä työnnetään neula jonnekin ranteeseen (mulla ainakin sattui ihan kauheasti, liekö ollut silloi niin laiha vai osuiko hermoon) ja sit joskus myöhemmin katsotaan, että tuleeko jotain pattia eli testataan, että toimiiko tubi-rokote edelleen.



Eivät osanneet sanoa, mutta eivät onneksi testanneet uudestaankaan.



Toisaalta myöhemmin olisin muutamaan otteeseen kyllä toivonut toimivaa tubi-rokotetta...

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa.

Niin ja se mitä minä yritän sanoa on, että se EI ole urbaanilegendaa. Kovin moni täällä tuomitsee nämä viestit provoiksi vaan. Mä en oikeastaan ymmärrä, mikä merkittävä ero on sillä että väitetään jotain juttua urbaanilegendaksi ja sillä, ettei uskota että se on oikeasti tapahtunut.

Tämähän johtuu vaan siitä, että jotkut yrittävät vääristellä tosiasioita. Jos lääkäri perustellusti tekee murrosiän kehitysstatuksen yhteydessä "kurkistuksen" tämä yleensä leimataan täällä perverssiksi.

Näin pitkälle ei edes tarvitse mennä. Se riittää, että pitää riisua alusvaatteille.

Että miksi ei voitaisi vaan kysyä? Mikä on syy siihen? No tietysti se hoitoalan yleinen asenne, että potilas on urpo ja tyhmä ja varmaan valehteleekin, joten sen sanaan ei voi luottaa.

Ei mulle mitään traumoja noista kurkkimisista ole tullut. Mulle on pikkulapsena tehty alapäähän väkisin toimenpiteitä, että siinä sitä traumaa riittää kun olen jälkikäteen kärsinyt samanlaisista oireista kuin seksuaalisesti hyväksikäytetyt. Siihen verrattuna joku pieni housuihin kurkkaaminen on kuin kesäinen piknik merenrannalla.

Mutta silti ihmettelen, miksi ei voi luottaa ihmisen sanaan ja vain kysyä kasvaako ne karvat. Syy tuohon ihmetykseen ei ole se, että housuihin kurkistaminen olisi niin äärimmäisen järkyttävä toimenpide vaan se, että se kertoo jotakin yleisestä asennoitumisesta potilaisiin. (Mä vihaan yli kaiken jo tuota sanaa "potilas".)

Tuo mantoux-testi on se missä työnnetään neula jonnekin ranteeseen (mulla ainakin sattui ihan kauheasti, liekö ollut silloi niin laiha vai osuiko hermoon) ja sit joskus myöhemmin katsotaan, että tuleeko jotain pattia eli testataan, että toimiiko tubi-rokote edelleen.

Ahaa, nyt tämä valkeni minullekin. Kiitos vaan infosta. Samahan se minullakin oli... tehtiin tämä joskus ala-asteella muistaakseni. Minulla se neula työnnettiin tuohon käsivarteen, ei ranteeseen.

Ei kai sitä kukaan täällä ole väittänyt ettei tuo juttu voisi olla totta. Jotkut tosin väittävät että se on urbaanilegendaa.

Niin ja se mitä minä yritän sanoa on, että se EI ole urbaanilegendaa. Kovin moni täällä tuomitsee nämä viestit provoiksi vaan. Mä en oikeastaan ymmärrä, mikä merkittävä ero on sillä että väitetään jotain juttua urbaanilegendaksi ja sillä, ettei uskota että se on oikeasti tapahtunut.

Tämähän johtuu vaan siitä, että jotkut yrittävät vääristellä tosiasioita. Jos lääkäri perustellusti tekee murrosiän kehitysstatuksen yhteydessä "kurkistuksen" tämä yleensä leimataan täällä perverssiksi.

Näin pitkälle ei edes tarvitse mennä. Se riittää, että pitää riisua alusvaatteille.

Että miksi ei voitaisi vaan kysyä? Mikä on syy siihen? No tietysti se hoitoalan yleinen asenne, että potilas on urpo ja tyhmä ja varmaan valehteleekin, joten sen sanaan ei voi luottaa.

Ei mulle mitään traumoja noista kurkkimisista ole tullut. Mulle on pikkulapsena tehty alapäähän väkisin toimenpiteitä, että siinä sitä traumaa riittää kun olen jälkikäteen kärsinyt samanlaisista oireista kuin seksuaalisesti hyväksikäytetyt. Siihen verrattuna joku pieni housuihin kurkkaaminen on kuin kesäinen piknik merenrannalla.

Mutta silti ihmettelen, miksi ei voi luottaa ihmisen sanaan ja vain kysyä kasvaako ne karvat. Syy tuohon ihmetykseen ei ole se, että housuihin kurkistaminen olisi niin äärimmäisen järkyttävä toimenpide vaan se, että se kertoo jotakin yleisestä asennoitumisesta potilaisiin. (Mä vihaan yli kaiken jo tuota sanaa "potilas".)

Olen tavallaan kanssasi samaa mieltä. Epäilen, että se johtuu siitä, etteivät terkkarit/lääkärit usko, että nuori puhuisi totta vana valehtisi että karvoitusta on, vaikkei sitä olisikaan. Siksi sinne pitää itse kurkkia. Kiusallista se on, kun sitä tarkastusta jo muutenkin jännittää.

Ujona poikana vähän hermoilin sitä, että pitääkö siellä olla taas munasillaan. Naisterkkareita ne vielä aina oli minulla kaiken lisäksi.



Ensimmäisenä ulos tulleilta tietysti joku kysyi aina, että pitikö heittää kaikki housut pois. Kaikki sitten valehtelivat, että piti muka.



Omalla vuorolla sitten terkkari sanoi "housut pois" ja vedin kaikki housut alas. Se vilkaisi minun suuntaan ja sanoi "alushousut saa jättää päälle" ja silmänräpäyksessä niin tapahtuikin. Nolotti ja teki mieli tarjota nyrkkiä valehtelijoille ;P



Nykyään en enää kauheasti jaksa välittää siitä näkeekö joku vehkeeni.

Ujona poikana vähän hermoilin sitä, että pitääkö siellä olla taas munasillaan. Naisterkkareita ne vielä aina oli minulla kaiken lisäksi.

"Taas munasillaan..." ?

Voi voi sinua raukkaa... jouduitko joskus tosiaan näin olemaan?

Olen aina ollut hoikka ja jo ihan pienenä lapsena lääkärit väittivät, että äiti valehteli syömäni ruuan määrän kun kasvoin todella hitaasti ja olin niin laiha. Yläasteella sitten terkkari otti minut ja toisen alipainoisen silmätikuikseen ja väitti, ettei syödä kunnolla ja että kärsitään anoreksiasta. Molemmat siis syötiin paljon herkkuja (pullaa, jäätelöä yms.) normaalin ruuan lisäksi, mutta ei vaan lihottu, koska harrastettiin paljon liikuntaa.

Ujona poikana vähän hermoilin sitä, että pitääkö siellä olla taas munasillaan. Naisterkkareita ne vielä aina oli minulla kaiken lisäksi.

"Taas munasillaan..." ?

Voi voi sinua raukkaa... jouduitko joskus tosiaan näin olemaan?

Jouduin varmaan pariinkin otteeseen.

Ujona poikana vähän hermoilin sitä, että pitääkö siellä olla taas munasillaan. Naisterkkareita ne vielä aina oli minulla kaiken lisäksi.

"Taas munasillaan..." ?

Voi voi sinua raukkaa... jouduitko joskus tosiaan näin olemaan?

Jouduin varmaan pariinkin otteeseen.

Millä luokilla tämä tapahtui?

Olin ylä-asteella Espoossa. Ja vuosi oli kai 2006.

Ujona poikana vähän hermoilin sitä, että pitääkö siellä olla taas munasillaan. Naisterkkareita ne vielä aina oli minulla kaiken lisäksi.

"Taas munasillaan..." ?

Voi voi sinua raukkaa... jouduitko joskus tosiaan näin olemaan?

Jouduin varmaan pariinkin otteeseen.

Millä luokilla tämä tapahtui?

En muista tarkalleen, mutta ainakin joskus ala-asteella. En ole varma oliko sellaista enää yläasteella.

Olin ylä-asteella Espoossa. Ja vuosi oli kai 2006.

Mä en tykännyt kun aina piti riisua sukatkin. Kun tarkastukset oli aina talvella, niin terkkarin huoneen lattia oli jääkylmä.

Ylipainosta puhuminen ahdisti, koska en pienenä osannut tai pystynyt sille itse mitään tekemään. Paitsi sairastumaan syömishäiriöön, mistä toipuminen kesti sitten pari vuosikymmentä.



Minullakin on kyllä kurkattu pikkareihin kerran. Ihan nopea ja hienotunteinen kurkkaus, mutta ahdistuin siitä ihan valtavasti. Tajusin vasta aikuisena, miksi sinne piti ylipäätään kurkata. Kukaan ei selittänyt sitä.



Tämä ei ollu koululääkärin tarkastus vaan hoitotoimenpide, mutta minulle on annettu peräruiskeita ja laitettu virtsakatetreja lapsena vastoin tahtoani. Monta ihmistä oli pitämässä kiinni. Sekin traumatisoi. Silloin ei vielä osattu yhtään lohduttaa vaan hoettiin koko ajan, että lopeta se kiljuminen, miten iso tyttö kehtaakin huutaa noin kovaa jne.

Tämä ei ollu koululääkärin tarkastus vaan hoitotoimenpide, mutta minulle on annettu peräruiskeita ja laitettu virtsakatetreja lapsena vastoin tahtoani. Monta ihmistä oli pitämässä kiinni. Sekin traumatisoi. Silloin ei vielä osattu yhtään lohduttaa vaan hoettiin koko ajan, että lopeta se kiljuminen, miten iso tyttö kehtaakin huutaa noin kovaa jne.

Tuotahan se on ollut... Ei mun mielestä ihan sivistyneen hyvinvointivaltion toimintaa. Hirveän tarkkoja ollaan kaunopuheissa siitä, miten lapsella täytyy olla fyysinen koskemattomuus ja täytyy opettaa ettei "vieraat ihmiset saa koskea alapäähän" jne (no joo 80-luvulla ei ehkä tuokaan ollut niin justiinsa). Kuitenkin terveydenhuollon alueella nämä kaikki kauniit puheet unohtuvat (vielä nykypäivänäkin on kiinni pitämistä ja väkisin tekemistä). Joo, toki terveydenhuollossa on hyvä tarkoitus, mutta empatia ei riitä näkemään tilannetta lapsen näkökulmasta. Vaikka siinä miten tehtäisiin "hyvää" niin ei se tarkoita, että ihmisen tarve kokea voivansa itse vaikuttaa tilanteisiin voitaisiin kokonaan sivuuttaa.

Hyi että tekee pahaa noi jutut :( Mä kannan edelleen kamalia traumoja mukanani, ja hirveää vihaa hoitoalan meininkiä kohtaan.

168

...oli se kun terkkari sanoi, että otapa sitten sukkapöksyt pois niin aloitetaan...