Kaiken huippu - päivähoitokeskustelua...

Yleensä en näitä niin mieti, kaikki tyylillään, mutta nyt taidan kyllä rohkaista mieleni ja soittaa veljelleni.

Veljelläni on 2v 3kk vanha poika, kummipoikani, joka on ollut viime keväästä asti päiväkodissa. Nyt syntyi vauva ja ajattelivat, että esikoinen jatkaa päiväkodissa 3 päivää viikossa. Ok, ei siinä mitään, kukin tyylillään MUTTA veljeni on nyt kolme viikkoa isyyslomalla, esikoinen oli selvästi ikävissään, kun olivat synnytyksen jälkeen perhehuoneessa isä, äiti ja vauva yhteensä 4 vrk. Kummipoikani oli tämän ajan meillä hoidossa.

Perjantaina pääsivät kotiin sairaalasta ja tänään veljeni vei esikoiseen päiväkotiin. Siis voiko olla totta? Ovat kaikki kolme siellä kotona, äiti, isä ja vauva ja isoveli päiväkotiin!! Aivan sietämätöntä, perustelivat sillä, että pojalle on parempi, että arki jatkuu normaalisti.

Voi että käy sääliksi pientä....

Lapset vaan olivat jo sen verran isoja, että osasivat puhua pahaa mieltänsä pois, ja kertoivat kaikille harmistaan.

Minultakin kysyivät ( meillä syntyi pari kuukautta myöhemmin vauva kuin heillä), että saako meidän lapset todella olla kotona mun ja vauvan kanssa? Heillä kun äiti ei jaksa, kun he riehuu niin paljon ja äiti haluaa olla vauvan kanssa kahdestaan...

Miettikää ihmiset vähän. Ei ne lapset siellä päiväkodissa tietenkään kärsi, mutta ihan varmasti tuon kohtelun muistavat.

"kauheat vanhemmat, käy lasta sääliksi" aloituksiin, kun yleensä ovat niitä että 5 vuotiasta viedään tarhaan vaikka äiti kaksosvauvojen kanssa kotona -tyylisiä.. Mutta tuo on kyllä aikamoista. Jos isä on kotona, niin kyllä 2 vuotiaskin sinne kotiin kuuluu. Voit kyllä Ap soittaa ja kertoa mielipiteesi. Varaudu siihen etteivät ymmärrä, mutta sano vaan mitä mieltä olet. MUTTA miksi ihmeessä sairaala piti toiskertalaista 4 päivää synnytyssairaalassa ja vielä perhehuoneessa? Mikä sairaala? Tuota on vaikea uskoa..

Ihan vaan varmuuden vuoksi, kun vauva syntyi alle 3kg painoisena rv 36+6. Vauva oli koko ajan vierihoidossa ja voi oikein hyvin, mutta halusivat vaan olla varmoja.

Että ei se mitenkään ihmeellistä ole.

Esikoisesta ja kakkosesta pääsin kotiin 2vrk päästä synnytyksestä.

Meitäkin arvostellaan Meillä on 4-vuotias päivähoidossa 3pv/vko. Päivät ei ole pitkiä, vain neljä tuntia kerrallaan. Mies käy töissä ja minä olen kotona vauvan kanssa. Vaikka tunnen asiasta välillä suurta syyllisyyttä, on se syyllisyys silti pienempi paha kuin se, että uuvun kotona yksinäisyyteen molempien lasten kanssa. Mieli on parempi, kun tiedän, että isompi lapsi saa ikäistään seuraa ja virikkeitä hoidossa. Omalla yksinäisyydelläni ei ole niin väliä, olen vuosien saatossa tottunut siihen, mutta siihen en osannut varautua, miten vaikeaa on sietää yksinäisyyttä lastensa kautta. He ovat yksinäisiä koska minäkin olen. Esikoisen ollessa pienempi, minun piti turvautua ahdistusta helpottaviin lääkkeisiin, että pystyin elämään tätä elämää... Jälkikäteen on tietysti turha valittaa, mutta totuus on, että yhteiskunta hyvin vähän tukee meitä herkkiä, yksinäisiä ja masentuneita äitejä, joilla ei ole esimerkiksi omia vanhempia tukiverkostona - puhumattakaan ystävistä. Päivähoidossa katsotaan usein pahalla silmällä, kun luullaan, että kotona 24/7 olisi lapsen kannalta paras, vaikka näin ei todellakaan ole! Tietysti minä oman lapseni parasta tässä ajattelen, miten joku edes kehtaa väittää muuta? Ulkopuolisten paheksunta tuntuu ihan kamalan pahalta.

...siis miten "uuvut kotona yksinäisyyteen" kun siellä on vauva ja taapero, mutta et uuvukaan, kun siellä on vain vauva? Siis eikö sinun ja perheesi olisi oikeasti parempi hakea apua siihen uupumiseesi kuin että nuokut kotona ja pistät lapset muualle hoitoon?

keskustelua. Masennus ei kait noudata "loogista" ajattelua. Niin moni masentuu, tylsistyy nykyään. Ettei vain olisi kyse "bore out" ilmiöstä, joka siis "burn out" termin vastakohta.

Kotona jos ei mitään muuta tekemistä kuin hoitaa vauvaa ja itseä, niin ei kait sitä kukaan pitkään viihdy. Ylös, ulos ja sitä rataa. Helppohan se on sanoa, toki, myönnän, mutta itse olen sen tehnyt, että joillakin ainakin se TOIMII.

Ja nimenomaan koin sen niin että miksi ihmeessä veisin taaperon päiviksi pois, hän kun toi meidän elämään sen rytmin ja puuhan ja seuran ja vauva sitten kulki siinä mukana kuten parhaiten taisi. Väsytti kyllä, se myönnettäköön, muttei kerennyt masentua kun puuhaa oli niin paljon.

Mun sisko teki just noin, jatkoi vajaa kolmevuotiaan päivähoitoa, kun on siihen jo tottunut. Samoin teki kaverini, piti vähän päälle kaksvuotiaansa päiväkodissa, koska on tottunut, on tuttu rutiini, kaverit jne.

Eikö se sitten ole hyvä, että säilytetään lapsen rutiinit viemällä sitä joka päivä päiväkotiin?

töissä, ettet vaan mene sekaisin rutiineista? Ihan oikeasti?

Noi on taas niin höpöhöpöä nuo rutiiniasiat NORMAALILLE lapselle. Uskon että joidenkin erityislasten kohdalla rutiinit on erityisen tärkeitä, mutta ei tavallisen lapsen.

Tai miten ne lapset sitten pystyy selviytymään kesä- ja joululomista, jos rutiinien rikkoutuminen on niin hirveää?

Yleensä virikemammat ei vaan kestä sitä lapsen protestia päiväkotiin joutumisesta, jos vähän "rutiineista" lipsutaan, vaan on helpompi työntää lapsi sinne päikkäriin koko ajan, jotta ei tarvitse omia toimia kyseenalaistaa, kuten sitä, etä onko se oikeasti lapselle hyväksi olla siellä päiväkodissa.

Eräs ystäväni sanoikin minulle ( virikehoidattaja), että hän ei viitsi pitää lapsilleen ylimääräisiä vapaapäiviä, kun sitten ne naukuisi niitä koko ajan.

Mun muksut on kanssa pk:ssa, mutta kaikki mahdollisuudet vapaapäiviin käytetään, aina. Toki lapset joskus marisevat siitä päiväkotiin menemisestä, mutta ymmärtävät oikein hyvin, että kun vanhemmat on töissä, pk;ssa on silloin heidän paikkansa. Tietysti vähän vaikemapi selittää penskalle, miksi kaikki muut saavat olla omassa kodissa, mutta hän ei.

Tää on ihan uskomaton palsta; kaikki, minkä minäminä teen on oikein ja ne muut tekee niin niin väärin. Ymmärtäkää jo, että kaikki toimii oman tilanteensa mukaan, eikä muiden päätöksiä voi arvioida omista lähtökohdista.

Tää on ihan uskomaton palsta; kaikki, minkä minäminä teen on oikein ja ne muut tekee niin niin väärin. Ymmärtäkää jo, että kaikki toimii oman tilanteensa mukaan, eikä muiden päätöksiä voi arvioida omista lähtökohdista.

jos muiden päätökset on päin seiniä.

Juuri tuo minäminäminä on tässä ongelma. Itsekkäät ja laiskat ihmiset tekevät mitä huvittaa piittaamatta ollenkaan muista ihmisistä, seurauksista - ja kustannuksista.

Vauva ei kaipaa vielä ikäistään seuraa, hänelle riittää äidin, isän ja sisaruksen läheisyys, hoiva ja ravinto. Näissä minulla ei ole mitään ongelmaa, enkä siksi uuvu vauvan kanssa.



Uupumiseni ja yksinäisyyteni taustalla on se, etten ole mitenkään sosiaalinen ja vielä vähemmän ns. minäminäminä-tyyppi, joka on joka paikassa hälisemässä ja päivät soljuu kuin huomaamatta eteenpäin. Kaikki ei ole luontaisia kotiäitejä, jotka omistaa elämänsä kestovaipoille ja itse survotuille soseille. Sitä paitsi helppohan se olisi kotiäitiydestä nauttia, jos saisi päivät pitkät kahvitella kavereiden kanssa ja muksut vaan riehuisi keskenään jaloissa. Alleviivaan siis: minä olen YKSIN, ja se on rankkaa. En halua, että lapseni on yksinäinen minun takiani. Hän saa päivähoidossa onnistumisen tunteita ikäistensä kanssa ja oppii sosiaalisia taitoja niin hyvässä kuin pahassa. Hän aloitti päivähoidossa 2-vuotiaana, kun itse menin töihin, ja jatkoi samassa päiväkodissa kun jäin äitiysvapaalle syystä, että meistä tuntui parhaimmalta antaa hänen jatkaa tutussa ympäristössä, ettei jo opitut ja tutut kuviot unohdu.



Erityisen hyvältä tuntuu se, että lapsi on päivähoidon ansiosta selvästi rohkeampi, pirteämpi ja iloisempi kuin jos muumioituisi minun kanssani kotona. Omaa perhettä ja päiväkotiryhmää tasapuolisesti, niin meidän perhe voi hyvin.



Sinulle vielä muutama sana, arvon arvostelija. Turha tulla jeesustelemaan minulle, kun et mitään meidän elämästä tiedä. Olet just se ulkopuolinen, jonka paheksuntaan aiemmassa viestissäni viittasin. Aivan turhaa länkyttämistä sinulta! Mitä jos sanon, että opiskelen samalla kun olen kotona ja esikoisen hoitopaikka auttaa saamaan edes pari tuntia päivässä rauhallista aikaa, että ehdin kirjan avata? En millään rivillä väittänyt, että nuokun kotona kaikki päivät, niin kuin sinä, rakas kanssasisareni, auliisti halusit asian heti tulkita.



Hoida omat lapsesi, jos kerta olet siinä niin hyvä ja mahtava. Ei tartte toisia tulla piikittelemään yhden päivähoitopaikan takia!

kun veivät 3-vuotiaan päiväkotiin ja äiti oli vauvan kanssa. Todellisuudessa äiti opiskeli ja isä rakensi taloa päivät. Eli ei kannata yleistää että kaikki pienten vauvojen äidit, joilla esikoinen on hoidossa ovat "itsekkäitä ja pahoja". Päiväkodin työntekijät varsinkin tekevät ihan ihme tulkintoja joskus.

Itselläni on 4 v. päiväkodissa 3 pv/vko. Jatkuvasti itseasiassa vähemmän kun sovittuin a hoitopäivinä on ollut mm. päiväkodin kehittämispäivä tai joku pyhä. Nyt ennen itsenäisyyspäivää joudun pitämään lapsen maanantaina kotona "koska henkilökuntaa on vähän". Ei siinä muuten mitään mutta kun tosiaan maksamme päivähoidosta korkeinta hoitomaksua... Arvostelua mekin saamme varmasti osaksemme mutta mielestämme 4 v. kaipaa tuttujen päiväkotikaveriden seuraa.

pitää enkä joudu kuten sinä. Ja maksan siitä hoidosta, mutta ei se raha lapsen edelle mene enkä ajattele että lapsen pitää olla hoidossa koska maksamme siitä niin ja niin paljon.

Masennus yms. on tietenkin eri asia mutta jos ei jaksa normiarkea tylsistymättä niin miksi niitä lapsia pitää tehdä lisää?

Joku terapia vois olla paikallaan. Ei se päiväkoti lasta kasvata, vaan vanhemmat. Lapsi/lapset voi pitkällä tähtäimellä paremmin, jos äitikin voi hyvin. Käytä nyt vaikka se aika, kun esikoinen on pk:ssa siihen, että saat itsellesi apua. Ei ole reilua sovittaa omat ongelmat, eikä silloin kukaan voi hyvin.

Mä voin ihan hyvin, vaikka olenkin yksinäinen. Mutta lapsen ei tarvitse ottaa sitä yksinäisen roolia äidin takia. Minä rakastan lapsiani ja meillä on paljon ihania hetkiä yhdessä. En tarvitse terapiaa, ja sellaisen ehdottaminen lähinnä loukkaa. Edelleen, jos ei tiedä mitään toisten elämästä, niin on parempi jättää sanomatta ja pitää huoli vaan omista asioista.

Onko yöt olleet kovin risaisia ja isomman nukuttamiset yhtä taistelua? Yöt tuskin rauhoittuvat vauvan tultua taloon. Ei se normityötä tekevä iskä kauaa jaksa univelkaisena töitä tehdä. Ehkäpä ovat ajatelleet, että kokonaisuuden kannalta on parempi, että isäkin saa hieman levätä nyt isyysloman aikana. Se ehkä saattaa päivisin onnistua, kun isompi lapsi on päiväkodissa.

En kiellä, etteikö tuo vaikuta ulkopuolisesta hiukan oudolta. Mutta, oletko ajatellut, että veljesi on väsynyt ja haluaa ehkä kerätä hieman voimia isyysloman aikana.

siis isä, jolla ei ole muuta kuin normityönsä, tarvitsee huilausaikaa ja siksi pannaan isompi lapsi hoitoon.

sitä kuulee kun vanhaksi elää :)

Eipä viisitoista vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan. Isyyslomatkin oli lyhyemmät. SITÄ VARTENhan se isyysloma on että isä voi osallistua perheen vauva-arkeen. Äiti saa välillä levätä, ja kyllä isäkin jos on kaksi aikuista hoitamassa kahta lasta niin aina toinen saa olla pötköllään.

MIETTIKÄÄ nyt vähän, millaista sen taaperon arki on, yöt heräilee vauvan itkuun ja aamulla päiväkotiin?! Vai!? Eikö hän tarvitse aikaa ja rauhaa uuden roolinsa omaksumiseen (nyt isoveli?).

Uskomatonta.

kun on tuo subjektiivinen hoito-oikeus.

Ei kukaan viitsi enää isompia lapsia hoitaa, kun parilla satasella heidät saa pois silmistä arkipäiviksi.

Suurin osa vauvojen perheistä vie vanhemmat lapset päiväkotiin.

Varmaan on ikävä ja mustis olo.

Mä oon aina ajatellut että se on koko perheen yhteistä aikaa.

Suurin osa vauvojen perheistä vie vanhemmat lapset päiväkotiin.

Suurin osa vauvojen perheistä vie vanhemmat lapset päiväkotiin.

Onko yöt olleet kovin risaisia ja isomman nukuttamiset yhtä taistelua? Yöt tuskin rauhoittuvat vauvan tultua taloon. Ei se normityötä tekevä iskä kauaa jaksa univelkaisena töitä tehdä. Ehkäpä ovat ajatelleet, että kokonaisuuden kannalta on parempi, että isäkin saa hieman levätä nyt isyysloman aikana. Se ehkä saattaa päivisin onnistua, kun isompi lapsi on päiväkodissa.

En kiellä, etteikö tuo vaikuta ulkopuolisesta hiukan oudolta. Mutta, oletko ajatellut, että veljesi on väsynyt ja haluaa ehkä kerätä hieman voimia isyysloman aikana.

siis isä, jolla ei ole muuta kuin normityönsä, tarvitsee huilausaikaa ja siksi pannaan isompi lapsi hoitoon.

sitä kuulee kun vanhaksi elää :)

Eipä viisitoista vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan. Isyyslomatkin oli lyhyemmät. SITÄ VARTENhan se isyysloma on että isä voi osallistua perheen vauva-arkeen. Äiti saa välillä levätä, ja kyllä isäkin jos on kaksi aikuista hoitamassa kahta lasta niin aina toinen saa olla pötköllään.

MIETTIKÄÄ nyt vähän, millaista sen taaperon arki on, yöt heräilee vauvan itkuun ja aamulla päiväkotiin?! Vai!? Eikö hän tarvitse aikaa ja rauhaa uuden roolinsa omaksumiseen (nyt isoveli?).

Uskomatonta.

Jos on niin persaukinen ettei pysty taaperolle tarjoamaan edes omaa huonetta, niin pitäs jättää lapset tekemättä.

"kauheat vanhemmat, käy lasta sääliksi" aloituksiin, kun yleensä ovat niitä että 5 vuotiasta viedään tarhaan vaikka äiti kaksosvauvojen kanssa kotona -tyylisiä.. Mutta tuo on kyllä aikamoista. Jos isä on kotona, niin kyllä 2 vuotiaskin sinne kotiin kuuluu. Voit kyllä Ap soittaa ja kertoa mielipiteesi. Varaudu siihen etteivät ymmärrä, mutta sano vaan mitä mieltä olet. MUTTA miksi ihmeessä sairaala piti toiskertalaista 4 päivää synnytyssairaalassa ja vielä perhehuoneessa? Mikä sairaala? Tuota on vaikea uskoa..

"kauheat vanhemmat, käy lasta sääliksi" aloituksiin, kun yleensä ovat niitä että 5 vuotiasta viedään tarhaan vaikka äiti kaksosvauvojen kanssa kotona -tyylisiä.. Mutta tuo on kyllä aikamoista. Jos isä on kotona, niin kyllä 2 vuotiaskin sinne kotiin kuuluu. Voit kyllä Ap soittaa ja kertoa mielipiteesi. Varaudu siihen etteivät ymmärrä, mutta sano vaan mitä mieltä olet. MUTTA miksi ihmeessä sairaala piti toiskertalaista 4 päivää synnytyssairaalassa ja vielä perhehuoneessa? Mikä sairaala? Tuota on vaikea uskoa..

Välit kyseiseen äitiin varmaankin katkeaisivat. Mutta luuletko oikeasti, että yhden kaverin mielipide saa äidin muuttamaan lapsenhoitotapaansa? Että ottaakin esikoisen kotiin, jos kaveri on sitä mieltä?

Mitä ihmeen hyötyä ap:n olisi mennä kertomaan mielipiteensä?

"kauheat vanhemmat, käy lasta sääliksi" aloituksiin, kun yleensä ovat niitä että 5 vuotiasta viedään tarhaan vaikka äiti kaksosvauvojen kanssa kotona -tyylisiä.. Mutta tuo on kyllä aikamoista. Jos isä on kotona, niin kyllä 2 vuotiaskin sinne kotiin kuuluu. Voit kyllä Ap soittaa ja kertoa mielipiteesi. Varaudu siihen etteivät ymmärrä, mutta sano vaan mitä mieltä olet. MUTTA miksi ihmeessä sairaala piti toiskertalaista 4 päivää synnytyssairaalassa ja vielä perhehuoneessa? Mikä sairaala? Tuota on vaikea uskoa..

Välit kyseiseen äitiin varmaankin katkeaisivat. Mutta luuletko oikeasti, että yhden kaverin mielipide saa äidin muuttamaan lapsenhoitotapaansa? Että ottaakin esikoisen kotiin, jos kaveri on sitä mieltä?

Mikä ihme muuten on tuossa, että Suomessa kun joku jollekin jotain sanoo, heti pannaan välit poikki? Miksei asioista voida keskustella?