Lue keskustelun säännöt.
Miehen ITSEKKYYS tulevaisuudensuunnitelmien suhteen. APUA!
20.11.2011 |
Mun mies yrittää ylipuhua mua muuttamaan kanssaan Jenkkeihin hänen työnsä perässä. Meillä on 1-vuotias lapsi ja ajatus muutenkin tuntuu kummalliselsta kun olen tottunut siihen, että ystävät ja sukulaiset on lähellä. Mulla itselläni on sellainen ammatti, että en näe työllistymismahdollisuuksia Usassa.
Miestä se asia ei huoleta vaan hänen mielestään mä voisin elellä kotirouvana ja juoda smoothieita poolilla ja pyöriä ostoskeskuksissa päivät pitkät. Olen yrittänyt selittää, että tylsistymis- tai yksinäisyyskuolema kolkuttelee ovella jos lähden hänen matkaansa. Eihän mulla olisi siellä ketään tai mitään (lapsemme lisäksi). Mitä mä teen?
Voisin harkita jotain max. 6 kk asumista siellä, mutta ihan muuttamista ja loppuelämää vieraalla mantereella. Mies ei taas pidä hyvänä ajatuksena, että minä ja lapsi jäädään Suomeen ja vieraillaan toistemme luona säännöllisesti. Kenen haaveet ja tarpeet pitäisi laittaa etusijalle? Musta tuntuu, että mies ajattelee vaan itseään ja omaa uraansa. Hohhoijjaa!
Kommentit (53)
Jankutat vaan sitä mitä itse haluat. Etkö muka huomaa sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyötyä lukemattomilla eri tavoilla eikä sun kannata takertua siihen, mikä on alasi ja ammattisi Suomessa just nyt. Yhdysvalloissa kaikki ovet ovat auki kaikille yritteliäille.
Me muutimme miehen työ perässä Dallasiin vuonna 1997 ja sen jälkeen olemme muuttaneet useamman kerran ulkomailla ja olen itse löytänyt reissusta uuden ammatin. Tällä hetkellä olemme (nyt mun työn vuoksi) taas Suomessa, mutta lapsemme aloittivat koulunkäynnin ulkomailla. Kielitaito ja avaramielisyys ovat ne pääomat, joista olen lapsissani ylpeä.
Älä ole ennakkoluuloinen, vaan mars matkaan! Yhdysvalloissa ei kannata takertua mihinkään stereotypiaan kuten noihin kotirouva&smoothie -juttuihin.
Muutatte sinne, kutsutte sukua käymään, yrität löytää kotirouvien kokoontumispaikat ja naapurustoa tai pidät yhteyttä suomalaisiin kotirouviin. Lapsi menee pian sielläkin jo kouluun, joten kauaa ei kotona tarvitse pelkästään kökkiä. Koulutat sitten itseäsi johonkin itseäsi kiinnostavaan puuhaan.
Mutta siis aloitatte koeajalla. Katsot avoimin mielin, mitä tästä tulee ja laskette miehesi kanssa ensin, mitä maksaa asuminen vieraassa maassa yhden palkalla ja matkustelu Suomeen vähän väliä. Toki vanhempanne ja ystävänne varmasti voivat kerran vuodessa itsekin matkustaa teitä katsomaan.
Jos koeajan jälkeen tuntuu mahdottomalta, muutat lapsen kanssa takaisin Suomeen ja katsotte, miten elämä näin lähtee sujumaan. JOs tämäkin tuntuu mahdottomalta, on miehen jätettävä työ.
Joustakaa ja määritelkää ne säännöt ja rajat. Jokaisen perheessä on voitava hyvin ja jokaisen on saatava kokeilla mahdollisuuksiaan. Tehkää kompromisseja! Mahdotonta ei minusta olisi sekään, että välillä asuisitte Suomessa ja välillä Yhdysvalloissa. Vasta koulunkäynnin myötä on pakko asettua jompaankumpaan.
hyötyä sun uralle jatkossa? Opiskella siellä jotain kiinnostavaa?
Sinä tässä itsekkäältä kuulostat. Oletko nyt työelämässä? Jos tuo ois meillä tilanne lähtisin heti - sama myös toisinpäin, eli lähdemme koko perhe, jos mulle avautuu työtilaisuus ulkomailla (mikä meidän tilanteessa on myös huomattavasti todennäköisempää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppuelämääni ulkomailla. Kun siltä alkaisi tuntua, tulisin Suomeen lapsen kanssa. Tämän sanoisin miehelle ja siitä sovittuamme lähtisin. Vähän seikkailumieltä ap.
Kolmekin vuotta menee nopeasti, tuttuja löytyy takuulla jne jne.
Loppuelämä tuntuu hurjalta, en minäkään siihen lähtisi, jos yhtään epäilyttäisi.
Asun itse Saksassa, ja mieheni (paikallinen) kanssa olemme muuttamassa Suomeen parin vuoden päästä. Minä siis jyrään meidän suhteessa unelmillani, mutta Suomi-Saksa -välillä nyt muuttaa vaikka kerran vuodessa, jos niikseen on.
Mitäpä, jos miehesi kanssa lähtisitte kokeilemaan, vaikka sovitte jonkin ajan, 3 vuotta tms. jonka jälkeen harkitsette, josko jatkatte.
Tuskin sinäkään työttömäksi jäät, jos et halua, opiskelet jotain tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelkaa avoimesti ja punnitkaa eri vaihtoehtoja.
Miksi mies haluaa muuttaa? Voimia.
mutta en myöskään lopullisesti. Sopikaa joku kokeiluaika esim 6kk, että miten siellä menee ja viihdytkö sinä ja muutatte sitten takaisin jos homma ei toimi.
Voi olla kuitenkin ihan mahtava kokemus.
Eräs ystäväni asuu jenkkilässä (on naimisissa nhl pelaajan kanssa) ja sanoi,että ei saa opiskella siellä. Miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi vanha ketju jossa nainen oli ulkomailla jumissa. Olivat miehen työn perässä sinne lähteneet ja mies löysi parin vuoden jälkeen uuden. Ero tuli ja mies ei antanut viedä lapsia takaisin suomeen. Naiselle ei maasta koulutusta vastaavaa työtä löytynyt ja hanttihommilla ei tullut toimeen. Saattoi olla provo, mutta tilanteena ihan mahdollinen.
Itse lähtisin miehen töiden perässä ulkomaille, mutta kyllä ennen lähtöä kannattaa hetki miettiä tätäkin.
Tuosta koeajasta sen verran, että 6 kk on tosi lyhyt aika uuteen maahan muutettaessa. Ja jos alkuun jo mennään sillä mielellÄ, että ollaan tässä nyt kokeilemassa, mutta luultavasti palataan takaisin, niin eihän siinä mitään kotiutumista ehdi tapahtua.
Kuulostaa itsekkäältä, jos miehesi todella olettaa, että jättäydyt hänen pyynnöstään kotirouvaksi. Muuten olen sitä mieltä, että itse lähtisin. En tiedä millä alalla olet, mutta harvoinpa ne alat niin sidottuja ovat, etteikö sitä voisi soveltaa niin, että kokemus näyttää cv:ssä positiiviselta. Tai ehkä voit tehdä etätöitä tms?
Ajattele mieluummin lähtöa "toistaiseksi", mutta ei "lopullisesti". ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin sopia jonkin koeajan, ja ihan mielelläni asuisin vähän aikaa jossain ulkomailla (joskaan USA ei olisi mikään toivekohde...)
Mutta noita kotirouvien kekkereitä kyllä suosittelen välttelemään. Kotirouvat ovat ällöttäviä Suomessa, mutta varmaan vielä kamalampia jenkeissä.
Ei tuollaisesta silti oikein voi päättää ilman perinpohjaista keskustelua, jossa edes pyritään löytämään molemman huomioon ottava ratkaisu.
Miksi ihmeessä haluat pysyä masentavassa Suomessa? Saisiko miehesi ex pat sopimuksen ainakin aluksi?
Jenkeissä löytyy vapaaehtoishommia ainakin helposti ja mikset voisi perustaa vaikka nettikauppaa tms. tai opiskella jotain aivan uutta tai omaa alaasi lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka on joku "puolisolupa", joka ei oikeuta työntekoon tai opiskeluun.
Eräs ystäväni asuu jenkkilässä (on naimisissa nhl pelaajan kanssa) ja sanoi,että ei saa opiskella siellä. Miksi ei?
tai sitten eroatte. Siis jos mies meinaa pysyvästi ulkomaille jäädä.
Itse olen luopunut omista "urahaaveista", kun muutimme ulkomaille miehen työn vuoksi. Itse koen löytäneeni paikkani kotiäitinä ja kontakti omiin lapsiin on ihan erilainen kuin työssä käyvällä äidillä. Ulkomailla myös lapsia kuskataan erilailla harrastuksiin, kavereille ja äidit osallistuvat koulun aktiviteettihin.
Tiedän, ettei minun pääni pidemmän päälle kestäisi kotiäitinä. Tiedän myös, ettei parisuhde pidemmän päälle kestäisi eri maissa asumistakaan, joten vaikeahan tilanne olisi.
En myöskään odota, että mies alkaisi koti-isäksi tai muuttaisi työni perässä mihinkään.
jossa olin "kotirouvana" 1½ -vuotiaan kanssa.
Aivan mahtava kokemus, yksin ei todellakaan tarvinnut olla!
Suomessa varmaan jääkin yksin, jos ketään ei tunne, mutta muissa kulttuureissa ei välttämättä ole niin. Itse sain saman tein miehen työkavereiden kotona olevista puolisoista "lapsellista" seuraa; oli intialaista, valkoista etelä-afrikkalaista jne jne seuraa - eikä todellakaan valittamista! Lähtisin koska vain uudelleen, vaikka minne, jos vain tilaisuus tulisi! Samoin voisin mennä itsekin töihin (ammattini puolesta vaikeahkoa)nyt kun lapsikin on jo lähes teini.
Tietysti, jos olet kovin ennakkoluuloinen ja pelokas persoona, on parempi että jäät kotiin.
Kolmekin vuotta menee nopeasti, tuttuja löytyy takuulla jne jne.
ystäväperhe on miehen takia ulkomailla ja koska vaimolla ei ole siellä mitään "omaa" on hänen ollut vaikea löytää sieltä ystäviä. Expat-vaimot eivät jaksa tutustua toisiinsa koska ovat jo useammassa maassa olleet ja tottuneet siihen että kohta mennään taas ja sanotaan heippa. Ystäväni ei ole sinne kotiutunut yhtään vaikka onkin luonteeltaan "maailmankansalainen".
Joku kysyi mun alaa, niin olen lastensuojelun sossu. Nyt tosin hoitovapaalla.
ap
Sano ettet lähde ja ala elää omaa elämääsi ja keskity omaan uraasi. Hui miten kamalalta kuulostaa miehen itsekkyys.