Ero ei ole koskaan hyvä ratkaisu lasten kannalta.

Minä toivoin vanhempieni eroa, koska se oli tuonut paljon hyviä asioita meille lapsille. No, vanhemmat eivät eronneet ja suhteeni vanhempiini ovat lähes olemattomat.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle. Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Hän sanoi ihan selvästi tokassa lauseessaan, että se voi olla vähiten paha ratkaisu, mutta silloinkin kun se on helpotus lapselle, se on raskas ja rankka prosessi, ei siis HYVÄ siinä mielessä, ettei siinä olisi negatiivisia puolia laisinkaan. Vai onko sinusta muka niin, että ero ei ole missään suhteessa rankka lapsille? Että lapsi ei ollenkaan koe pettymystä tai luopumisen tuskaa tai kaipuuta?

"(...) mutta paha se on, aina aikuisuuteen asti."

"Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä (...)"

Suorat lainaukset ap:n tekstistä, eivät jätä kyllä tulkinnan varaa. Tottakai ero on rankka, mutta se ei silti poista sitåä tosiseikkaa, että ero on monesti helpotus ja hyvä asia - tämän puolen ap kieltää kokonaan.

Sekoitat nyt kaksi asiaa: eron rankkuus ja se, onko se hyväksi - ne ovat kaksi erillistä asiaa, sinä niputat ne nyt yhdeksi asiaksi.

Mitkä tahansa elämänmuutokset ovat rankkoja, vaikka ne toisivat mukanaan vain positiivisia asioita.

Ap yleistää tekstissään omat kokemuksensa yleismaailmallisiksi kokemuksiksi -koska hän on kokenut vanhempiensa eron tietyllä tavalla, on se automaattisesti muidenkin kokemus. AP:lle on selkeästi jäänyt traumoja vanhemoiensa erosta, ja näitä traumoja hän kantaa edelleen - kukaan ei voi kuitenkaan yleistää, että koska ap:lle on jäänyt traumoja, jää niitä kaikille muillekin. Ap:lla on henkilökohtainen ongelma, jonka hän yrittää yleistää yleismaailmalliseksi ongelmaksi - siinä onnistumatta.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle. Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Hän sanoi ihan selvästi tokassa lauseessaan, että se voi olla vähiten paha ratkaisu, mutta silloinkin kun se on helpotus lapselle, se on raskas ja rankka prosessi, ei siis HYVÄ siinä mielessä, ettei siinä olisi negatiivisia puolia laisinkaan. Vai onko sinusta muka niin, että ero ei ole missään suhteessa rankka lapsille? Että lapsi ei ollenkaan koe pettymystä tai luopumisen tuskaa tai kaipuuta?

"(...) mutta paha se on, aina aikuisuuteen asti." "Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä (...)" Suorat lainaukset ap:n tekstistä, eivät jätä kyllä tulkinnan varaa. Tottakai ero on rankka, mutta se ei silti poista sitåä tosiseikkaa, että ero on monesti helpotus ja hyvä asia - tämän puolen ap kieltää kokonaan. Sekoitat nyt kaksi asiaa: eron rankkuus ja se, onko se hyväksi - ne ovat kaksi erillistä asiaa, sinä niputat ne nyt yhdeksi asiaksi. Mitkä tahansa elämänmuutokset ovat rankkoja, vaikka ne toisivat mukanaan vain positiivisia asioita. Ap yleistää tekstissään omat kokemuksensa yleismaailmallisiksi kokemuksiksi -koska hän on kokenut vanhempiensa eron tietyllä tavalla, on se automaattisesti muidenkin kokemus. AP:lle on selkeästi jäänyt traumoja vanhemoiensa erosta, ja näitä traumoja hän kantaa edelleen - kukaan ei voi kuitenkaan yleistää, että koska ap:lle on jäänyt traumoja, jää niitä kaikille muillekin. Ap:lla on henkilökohtainen ongelma, jonka hän yrittää yleistää yleismaailmalliseksi ongelmaksi - siinä onnistumatta.

Hän ajaa takaa sitä, että vaikka se ero on monasti ainoa oikea ratkaisu, se ei koskaan ole ongelmaton. Sanonko uudestaan: hän ei kiistä sitä, että joskus se ero on vähemmän huono ratkaisu kuin aviossa sinnittely. Sanonko vielä kolmannen kerran: ero on joskus vähemmän huono ratkaisu kuin jäädä avioliittoon.

Jumalauta että olet pahvipää, ei voi muuta sanoa.

Ja koska ero on vähemmän huono, se ei ole HYVÄ, vaikka parempi onkin kuin jäädä avioliittoon.

Nimenomaan kyse on siitä, että avioero on rankka eli ei Hyvä Hyvä, ainoastaan hyvä vähemmän huono.

Hänen olisi ollut viisasta valita sana ongelmaton, mutta aika monelle tässä ketjussa on sentään käynyt selväksi se, mitä hän yrittää sanoa.

EI voi sanoa, että ero ei ole KOSKAAN hyvä asia lasten kannalta. Kun todellakaan näin ei ole, joskus se eron syy voi olla henkiin jääminen. Turha siis puhua vähemmän huonosta ja huonosta, ne on vain jossittelua. Vika siis jo otsikossa.



terv. se metsästetty lapsi

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle. Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Hän sanoi ihan selvästi tokassa lauseessaan, että se voi olla vähiten paha ratkaisu, mutta silloinkin kun se on helpotus lapselle, se on raskas ja rankka prosessi, ei siis HYVÄ siinä mielessä, ettei siinä olisi negatiivisia puolia laisinkaan. Vai onko sinusta muka niin, että ero ei ole missään suhteessa rankka lapsille? Että lapsi ei ollenkaan koe pettymystä tai luopumisen tuskaa tai kaipuuta?

"(...) mutta paha se on, aina aikuisuuteen asti." "Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä (...)" Suorat lainaukset ap:n tekstistä, eivät jätä kyllä tulkinnan varaa. Tottakai ero on rankka, mutta se ei silti poista sitåä tosiseikkaa, että ero on monesti helpotus ja hyvä asia - tämän puolen ap kieltää kokonaan. Sekoitat nyt kaksi asiaa: eron rankkuus ja se, onko se hyväksi - ne ovat kaksi erillistä asiaa, sinä niputat ne nyt yhdeksi asiaksi. Mitkä tahansa elämänmuutokset ovat rankkoja, vaikka ne toisivat mukanaan vain positiivisia asioita. Ap yleistää tekstissään omat kokemuksensa yleismaailmallisiksi kokemuksiksi -koska hän on kokenut vanhempiensa eron tietyllä tavalla, on se automaattisesti muidenkin kokemus. AP:lle on selkeästi jäänyt traumoja vanhemoiensa erosta, ja näitä traumoja hän kantaa edelleen - kukaan ei voi kuitenkaan yleistää, että koska ap:lle on jäänyt traumoja, jää niitä kaikille muillekin. Ap:lla on henkilökohtainen ongelma, jonka hän yrittää yleistää yleismaailmalliseksi ongelmaksi - siinä onnistumatta.

Hän ajaa takaa sitä, että vaikka se ero on monasti ainoa oikea ratkaisu, se ei koskaan ole ongelmaton. Sanonko uudestaan: hän ei kiistä sitä, että joskus se ero on vähemmän huono ratkaisu kuin aviossa sinnittely. Sanonko vielä kolmannen kerran: ero on joskus vähemmän huono ratkaisu kuin jäädä avioliittoon. Jumalauta että olet pahvipää, ei voi muuta sanoa. Ja koska ero on vähemmän huono, se ei ole HYVÄ, vaikka parempi onkin kuin jäädä avioliittoon. Nimenomaan kyse on siitä, että avioero on rankka eli ei Hyvä Hyvä, ainoastaan hyvä vähemmän huono. Hänen olisi ollut viisasta valita sana ongelmaton, mutta aika monelle tässä ketjussa on sentään käynyt selväksi se, mitä hän yrittää sanoa.

et tunnu nyt ihan ymmärtävän sitä ja haluat poimia koko tekstistä yhden lauseen osan, jolla yrität kumota koko muun tekstin. Ja kun joku kritisoi vajaavaista tapaasi lukea tekstiä niin argumentointisi taantuu tasolle "jumalauta pahvipää" :) Tuo kertonee aika paljon tekstinlukutaidostasi :)

EI voi sanoa, että ero ei ole KOSKAAN hyvä asia lasten kannalta. Kun todellakaan näin ei ole, joskus se eron syy voi olla henkiin jääminen. Turha siis puhua vähemmän huonosta ja huonosta, ne on vain jossittelua. Vika siis jo otsikossa. terv. se metsästetty lapsi

Hän sanoo, ettei se silloinkaan ole ongelmaton asia.

Noin oppina: kannattaa lukea koko kommentti ja edes yrittää hyvällä tahdolla ymmärtää, mitä kirjoittaja ajaa takaa, eikä takertua johonkin kömpelöön sanavalintaan.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle. Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Hän sanoi ihan selvästi tokassa lauseessaan, että se voi olla vähiten paha ratkaisu, mutta silloinkin kun se on helpotus lapselle, se on raskas ja rankka prosessi, ei siis HYVÄ siinä mielessä, ettei siinä olisi negatiivisia puolia laisinkaan. Vai onko sinusta muka niin, että ero ei ole missään suhteessa rankka lapsille? Että lapsi ei ollenkaan koe pettymystä tai luopumisen tuskaa tai kaipuuta?

"(...) mutta paha se on, aina aikuisuuteen asti." "Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä (...)" Suorat lainaukset ap:n tekstistä, eivät jätä kyllä tulkinnan varaa. Tottakai ero on rankka, mutta se ei silti poista sitåä tosiseikkaa, että ero on monesti helpotus ja hyvä asia - tämän puolen ap kieltää kokonaan. Sekoitat nyt kaksi asiaa: eron rankkuus ja se, onko se hyväksi - ne ovat kaksi erillistä asiaa, sinä niputat ne nyt yhdeksi asiaksi. Mitkä tahansa elämänmuutokset ovat rankkoja, vaikka ne toisivat mukanaan vain positiivisia asioita. Ap yleistää tekstissään omat kokemuksensa yleismaailmallisiksi kokemuksiksi -koska hän on kokenut vanhempiensa eron tietyllä tavalla, on se automaattisesti muidenkin kokemus. AP:lle on selkeästi jäänyt traumoja vanhemoiensa erosta, ja näitä traumoja hän kantaa edelleen - kukaan ei voi kuitenkaan yleistää, että koska ap:lle on jäänyt traumoja, jää niitä kaikille muillekin. Ap:lla on henkilökohtainen ongelma, jonka hän yrittää yleistää yleismaailmalliseksi ongelmaksi - siinä onnistumatta.

Hän ajaa takaa sitä, että vaikka se ero on monasti ainoa oikea ratkaisu, se ei koskaan ole ongelmaton. Sanonko uudestaan: hän ei kiistä sitä, että joskus se ero on vähemmän huono ratkaisu kuin aviossa sinnittely. Sanonko vielä kolmannen kerran: ero on joskus vähemmän huono ratkaisu kuin jäädä avioliittoon. Jumalauta että olet pahvipää, ei voi muuta sanoa. Ja koska ero on vähemmän huono, se ei ole HYVÄ, vaikka parempi onkin kuin jäädä avioliittoon. Nimenomaan kyse on siitä, että avioero on rankka eli ei Hyvä Hyvä, ainoastaan hyvä vähemmän huono. Hänen olisi ollut viisasta valita sana ongelmaton, mutta aika monelle tässä ketjussa on sentään käynyt selväksi se, mitä hän yrittää sanoa.

et tunnu nyt ihan ymmärtävän sitä ja haluat poimia koko tekstistä yhden lauseen osan, jolla yrität kumota koko muun tekstin. Ja kun joku kritisoi vajaavaista tapaasi lukea tekstiä niin argumentointisi taantuu tasolle "jumalauta pahvipää" :) Tuo kertonee aika paljon tekstinlukutaidostasi :)

olet pahansuopa, etkä ymmärrä lukemaasi, koska et halua sitä ymmärtää. Näin.

Ero ei ole lapselle hyvä asia. Se on kahdesta pahasta pienempi paha joskus. ap

jos kirjoittaa tekstissään ensin yhtä ja sitten toista ja korostaa vielä myöhemmin sitä toista niin jälkikäteen ei voi pyörtää puheitaan "mut ku se ensimmäinen on se, mikä on kirjoituksen ydin, vaikka myöhemmin sanon ihan päinvastaista. Nih, koittakaa tajuta" :)



Av-mammat taas vauhdissa!

Ei ihminen yhtäkkiä muutu väkivaltaiseksi tai ihan toisenlaiseksi, joten miksi ihmeessä pökätä lapsia jonkun väkivaltaisen kusipään tai pelkän kusipään kanssa?



Joku mielen sairaus on asia erikseen, mutta noita on varmaan tosi pieni osuus eroperheissä. Pikkasen harkintaa siihen puolison valintaan tai jättää sitten ne lapset tekemättä, jos väkisin haluaa sen kusipään kanssa olla.



Näitä "ei tunnu enää kivalta tai en enää tykkää" -eroja mä en ymmärrä lainkaan. Ne on kypsymättömien ihmisten ratkaisuja.

Ero ei ole lapselle hyvä asia. Se on kahdesta pahasta pienempi paha joskus. ap

tämä vaan mene perille sellaiselle, joka on sen perhehelvetin elänyt läpi. Eli ero on lapselle hyväksi, meidän tapauksessa näin. Jos nyt jotenkin yritän ymmärtää sinua ja ap:tä niin ajattelette ettei ero ole hyväksi JOS kyseessä jotain pientä eripuraa. Mutta mulle on turha tulla yhdenkään ämmän joka ei tiedä mistä puhuu jossittelemaan asioista joista ei tiedä mitään. Olisihan se ollut ihanaa jos isä ei olisi uhannut henkeämme ja liitto olisi voinut jatkua. Sitäkin langanpäällä kävelyä kesti kuitenkin vuosia. Ja sitten joku tyyppi tulee ja laukaisee tommoisen olettamuksen ettei ero ole koskaan hyväksi lapsille. Justjust. Voi olla vähemmän paha??? Miten vähemmän paha? Kun se on joskus ihan HYVÄ vaan.

Ei ihminen yhtäkkiä muutu väkivaltaiseksi tai ihan toisenlaiseksi, joten miksi ihmeessä pökätä lapsia jonkun väkivaltaisen kusipään tai pelkän kusipään kanssa?

Joku mielen sairaus on asia erikseen, mutta noita on varmaan tosi pieni osuus eroperheissä. Pikkasen harkintaa siihen puolison valintaan tai jättää sitten ne lapset tekemättä, jos väkisin haluaa sen kusipään kanssa olla.

Näitä "ei tunnu enää kivalta tai en enää tykkää" -eroja mä en ymmärrä lainkaan. Ne on kypsymättömien ihmisten ratkaisuja.

TAAS väärin! Ihminen voi muuttua yhtäkkiä vakivaltaiseksi ja arvaamattomaksi!

Ei ihminen yhtäkkiä muutu väkivaltaiseksi tai ihan toisenlaiseksi, joten miksi ihmeessä pökätä lapsia jonkun väkivaltaisen kusipään tai pelkän kusipään kanssa? Joku mielen sairaus on asia erikseen, mutta noita on varmaan tosi pieni osuus eroperheissä. Pikkasen harkintaa siihen puolison valintaan tai jättää sitten ne lapset tekemättä, jos väkisin haluaa sen kusipään kanssa olla. Näitä "ei tunnu enää kivalta tai en enää tykkää" -eroja mä en ymmärrä lainkaan. Ne on kypsymättömien ihmisten ratkaisuja.

valitettavasti. Ihmisen todellisen luonteen oppii tuntemaan vasta vuosien vuosien kuluttua. Omassa tuttavapiirissä on useampi tapaus, jossa toisen osapuolen vastuuttomuus, k**päisyys ja kykenemättömyys yhteiseen perhearkeen tulivat esille vasta lasten tuntua mukaan parisuhteeseen. Eli kahden aikuisen välinen yhteiselämä ja sen tasapuolinen jakaminen onnistuu vuosikausia, mutta kun kuvioon tulee mukaan lapsi/lapset niin se yhteisvastuu ja tasapuolisuus ei enää toimikaan.

Harva alkaa ihan oikeasti vääntämään lapsia sellaisen kanssa, jonka on jo todennut kus*pääksi.

minulle ero oli todella hyväksi, enkä kärsi siitä.

Ei ihminen yhtäkkiä muutu väkivaltaiseksi tai ihan toisenlaiseksi, joten miksi ihmeessä pökätä lapsia jonkun väkivaltaisen kusipään tai pelkän kusipään kanssa?

Joku mielen sairaus on asia erikseen, mutta noita on varmaan tosi pieni osuus eroperheissä. Pikkasen harkintaa siihen puolison valintaan tai jättää sitten ne lapset tekemättä, jos väkisin haluaa sen kusipään kanssa olla.

Näitä "ei tunnu enää kivalta tai en enää tykkää" -eroja mä en ymmärrä lainkaan. Ne on kypsymättömien ihmisten ratkaisuja.

Ei muutu, mutta näin vanhempana ja kokeneempanakin saattaa käydä niin, että se mies tai nainenkin esittää suhteen alkuvaiheessa eri roolia. Toiseksi rakastuneella on kovasti romanttinen käsitys toisesta. Kolmanneksi on vaarallinen haave: kyllä se muuttuu sitten kun... Muuttuu, mutta huonommaksi.

"Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa."

Tämä on lainaus aloittajan alkuperäisestä tekstistä, ja hän ei selvästi tiedä, miltä tuntuu epätoivoisessa parisuhteessa eläneiden lapsesta.'

Täsmälleen nuo samat hylätyksitulemiset, yksinäisyys ym. ovat meillekin surullisen tuttuja.

Eniten ihmetyttää se, että äidille se ikävä mies oli paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin omat lapset, että sieti mitä tahansa.

jos kirjoittaa tekstissään ensin yhtä ja sitten toista ja korostaa vielä myöhemmin sitä toista niin jälkikäteen ei voi pyörtää puheitaan "mut ku se ensimmäinen on se, mikä on kirjoituksen ydin, vaikka myöhemmin sanon ihan päinvastaista. Nih, koittakaa tajuta" :) Av-mammat taas vauhdissa!

Luet hätäisesti tekstin, etkä voi millään tajuta, että ymmärsit sen väärin.

En ole ap, mutta kiukuttaa tahallinen pahansuopuus ja inttäminen.

Ero ei ole lapselle hyvä asia. Se on kahdesta pahasta pienempi paha joskus. ap

tämä vaan mene perille sellaiselle, joka on sen perhehelvetin elänyt läpi. Eli ero on lapselle hyväksi, meidän tapauksessa näin. Jos nyt jotenkin yritän ymmärtää sinua ja ap:tä niin ajattelette ettei ero ole hyväksi JOS kyseessä jotain pientä eripuraa. Mutta mulle on turha tulla yhdenkään ämmän joka ei tiedä mistä puhuu jossittelemaan asioista joista ei tiedä mitään. Olisihan se ollut ihanaa jos isä ei olisi uhannut henkeämme ja liitto olisi voinut jatkua. Sitäkin langanpäällä kävelyä kesti kuitenkin vuosia. Ja sitten joku tyyppi tulee ja laukaisee tommoisen olettamuksen ettei ero ole koskaan hyväksi lapsille. Justjust. Voi olla vähemmän paha??? Miten vähemmän paha? Kun se on joskus ihan HYVÄ vaan.

ap sanoo, että joskus ero on parempi ratkaisu kuin jäädä liittoon. Eli siinä mielessä ero on lapselle hyväksi.

Mutta silloinkaan se ei ole ongelmattomasti hyvä ratkaisu. Lapselle on muutokset ja luopumiset aina pelottavia, samoin se epäsopu ja kriisi eron ympärillä - aika harvoin kumpikin eroaja kykenee eroamaan hymyssä suin ja iloisin mielin.

Takuulla se oli teille huojennus ja helpotus, mutta jos homma olisi voitu ratkaista toisin - isäsi olisi parantunut ja vanhempiesi liitto alkanut sujua sopuisasti - olisi se varmaan ollut vielä parempi. Vai eikö?

Eniten ihmetyttää se, että äidille se ikävä mies oli paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin omat lapset, että sieti mitä tahansa.

Meillä vaan se äidille sekä isälle rakkaampi kuin omat lapset on olleet nämä uudet puolisot joiden kanssa päästiin uutuudenviehätystä toteuttamaan. Kyllä se minulle ja sisarelleni on yhtä helvettiä ollut seurata kun aivan tavallisen tuntuinen perhe yks kaks rikki revittiin ja meistä, siihen asti rakastetuista tuli ei mitään :( Isäni vaihtoi aluksi naisesta naiseen ja jokaisen "perheen" koekaniineina olimme me aina saman kaavan mukaan. Aluksi me olemme niin ihania ja meidän kanssa halutaan viettää aikaa (=nainen yrittää vakuuttaa isääni). Kunhan pääsivät yhteen asti muuttamaan ei meistä enää haluttukaan kuulla mitään. Kun sitten avokin numero neljä kanssa intouduttiin ihan lapsen tekoon asti niin sitten ei isästä enää mitään kuulunutkaan -kunnes tajusivat meidän olevan sopivia lapsenvahteja. Tosin eroon päättyi sekin liitto toisen lapsen syntymän aikoihin kun ei isäni vieläkään tajunnut sanan uskollisuus merkitystä. Nyt sitten edelleen vaihtaa naisesta naiseen, tosi kiva tavata sen hetkinen uusi onni vaikkapa oman lapsen ristiäisissä, seuraavalla kerralla mukana voikin olla jo taas toinen. Äitini erosta toivuttuaan perusti uusperheen joka on koossa edelleen - valitettavasti. Tässäkin perheessä sisareni kanssa olemme sivullisia, nuo täydelliset uudet lapset menevät kaiken edelle. Me kai sitten muistutamme liikaa isästä ja hänen petoksestaan eikä meillä ole niin väliä. Tunteita ei äitini uudesta liitosta puutu, on rakkautta, mustasukkaisuutta ja yhtä vuoristorataa. Niinpä voisin sanoa että vanhempieni kummpanuus/kaveruusavioliitto olisi minulle ollut paljon, paljon parempi kuin tämä paska nykyisyys, mutta minkäs teet, ei meiltä kysytty. varmaan äiini ja isäni ovat onnellsiia tahoillaan ja tavoillaan ja meillehän pitää riittää se että he ovat onnellisia. Eipä juuri akuisena ole kiinnostanut tekemisissä olla kuin pakolliset ja tunne taitaa olla molemminpuolenen. Ehkä olisi oollut parempi kun vanhempamme olisivat antaneet eron yhteydessä meidät adoptoitavaksi, olisimme ainakin päässeet perheeseen jotka haluavat meidät. Nyt olimme välttämätön paha molemmissa osoitteissa :(

Kyllähän mäkin voisin helposti väittää, että joltain kannalta katsottuna ero oli "hyvä" ratkaisu. Johan mä valotin, että oli kaikenlaista traagista, alko-ongelmaa ja riitaisat välit jne.

Mutta se ei tee erosta hyvää asiaa minulle ja sisaruksilleni. Oikeastaan se on hirveää, vaikkakin ehkä helpompaa kuin jatkaminen riitaisassa liitossa.

KUinka moni teistä vänkääjistä tulee itse eroperheestä ja on kokenut vuosikymmenten ajan, mitä kaikkea ero tuo tullessaan? Arvelen, ettei kukaan.

ap

mutta ei se ole tuollaista kaikille. Minä olen eroperheestä, niin äitini, kuin isäni on eronnut KAHDESTI, eikä siitä óle jäänyt MITÄÄN ongelmia minulle. Enemminkin on antanut paljon, minulla on paaaaaaaaaaljon sisaruksia, vanhempieni ex-puolisot ovat myös edelleen elämässäni ja tärkeitä ihmisiä minulle. Lapsellani on siis näin monta mummoa ja vaaria, tätiä ja setää. Minulla on lapsuudesta paljon hyviä muistoja, oli ihanaa kun oli kaksi perhettä, joissa molemmissa vietettiin joulua ja synttäreitä yms. Vanhempieni ex-puolisoiden (ja nykyistenkin puolisoiden) suhtautumisesta minuun, olen oppinut että toisen lasta voi rakastaa kuin omaansa. Siksi uskaltauduin parisuheeseen miehen kanssa jolla on ennestään lapsi. Tämän lapsen myös minun sukulaiseni ovat ottaneet riemulla vastaan. Nyt meillä on mieheni kanssa yhteinenkin lapsi. Kun menimme naimisiin olivat KAIKKI nämä minun äitini ja isäni ja sisarukseni vieraina. Minut jopa saattoi alttarille 2 eri isää (biologinen isäni ja äitini ex mies). Että ei kannata yleistää..

niin ei voi muuta sanoa, kuin että onpahan itsepäinen jankuttaja vänkääjä, joka luulee etteikö muunlaisia erolapsia olisi kuin hän ISON henkilökohtaisen ongelmansa kanssa.

Eivätkä kaikki erot johdu päihteistä, huoraamisesta, väkivallasta jne. Mites jos parin välillä onkin sellainen tunteenpalo, ettei edes oma lapsi mahdu siihen kolmanneksi pyöräksi, siitä se vyyhti sitten lähtee. Niin kauan kun lapsi on pieni, alle kouluikäinen menee hyvin, kun on mummolat ja kummilat käytössä; parisuhde kukoistaa. MUTTA SITTEN PERUSKOULU KUTSUU, ARKI ALKAA. Mustasukkaisuutta ajankäytöstä yms. se että lapsi on koulujen loma-ajat mummoloissa ei enää riitä!

Minä sain vanhemmat, kun erosivat tulisen riitaisasti!