Lue keskustelun säännöt.
Ero ei ole koskaan hyvä ratkaisu lasten kannalta.
16.11.2011 |
Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka.
Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa.
Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.
Kommentit (86)
alkoholinhuuruista ja riitaista perhe-elämää?
No, mikäs siinä, kiva lapsuushan sellainenkin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onnellinen (siitäkin), että vanhempani erosivat, kun olin neljätoista.
Muistan toki kuinka mukavaa ja onnellista meidän perheessä oli ennen kymmenettä elinvuottani, sehän olisi silloin ollut grande katastrof, jos vanhempani olivat eronneet silloin. Mutta ihmiset ja olosuhteet voivat muuttua huonoon suuntaan. Muistan, kuinka kaksitoistavuotiaana olin usein peloissani ja onneton ja koin itsenikin ylimääräiseksi tähän maailmaan.
Vanhempani olivat vihamiehiä keskenään aina isäni kuolemaan asti, mutta minun suhde molempiin vanhempiini parani, kun sain olla heidän luonaan erikseen, siten että heidän välillään oli usea sata km välimatkaa, minäkin olin taas olemassa JA RAKASTETTU!
Ero oli erittäin hyvä ratkaisu isälleni, äidilleni sekä minulle PISTE
Niin se on varmasti parempi lapsille kuin viikko-viikko-systeemi. Ja kahden aikuisen pitäisi pystyä elämään suhteellisen hyvää elämää rakkauden loputtua. Ja miten se rakkaus ylipäätään loppuu? Ymmärrän sinänsä rakkauden hiipumisen, mutta kai kuitenkin jäljelle jää jonkinlainen ystävyys ja välittäminen.
harvoin avioliitosta pystyy siirtymään tasapainoiseen kämppäkaveruuteen. Ja harvoin aikuinen pystyy elämään vuoisia sen entisen puolison kanssa harmonisessa kämppäkaveruudessa. Ja sitten kannattaa miettiä sitä, että ihan oikeastiko haluaa antaa lapsille sen kuvan kahden aikuisen parisuhteesta, että se on rakkaudetonta kämppäkaveruutta?
Kun parisuhteen "raunioille" rakennetaan kämppäkaveruus, ei voida välttyä konflikteilta ja jänniteiltä - ei kovin tasapainoinen ilmapiiri lapsia ajatellen..
Ja siinä vaiheessa kun lapsille selviää, että vanhemmat kärsivät yhdessä juuri lasten takia, niin se syyllisyys seuraa läpi oman elämän ja vaikuttaa kaikkeen.
Kannattaa tutustua aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, silloin ehkä tajuaa, ettei vaaleanpunaisten lasien läpi nähty idealistisuus toimi oikeassa elämässä, niin kivaa kuin se olisikin..
Ap sanoi kyllä, että avioero voi olla PIENEMPI KAHDESTA PAHASTA. Eli jos toinen on väkivaltainen alkoholisti, on varmasti parempi erota kuin pysyä liitossa - mutta silloinkin siinä avioerossa on ikävät puolensa, joita ei voi kääntää pelkästään hyviksi.
Lukekaahan kommentoijat kunnolla!
Vierailija - 16.11.11 02:04 (ID 13744510)
Ap sanoi kyllä, että avioero voi olla PIENEMPI KAHDESTA PAHASTA. Eli jos toinen on väkivaltainen alkoholisti, on varmasti parempi erota kuin pysyä liitossa - mutta silloinkin siinä avioerossa on ikävät puolensa, joita ei voi kääntää pelkästään hyviksi.
et tainnut itsekään lukea huolella:
minulle minun vanhempieni avioerossa ei ollut huonoja asioita, päinvastoin, vanhempieni yhteiselo oli minulle huono asia viimeiset 4vuotta(heille varmaan on ollut yhtä tunnemyrskyä niin avioliitto kuin -erokin), eikös tässä nyt kuitenkin keskustelu eron vaikutuksesta lapseen, olisin varmaan sairastunut tai tehnyt itsarin, jos vanhempani eivät olisi eronneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sitten pitänyt antaa exän tappaa lapsemme?! Olisiko se ap:sta ollut parempi kuin ero??
Älä sinä sano, mikä on toiselle parempi! :(
PS. Myös minun vanhempani ovat eronneet, onneksi. Oli hirveää katsella vanhempia, jotka eivät rakastaneet toisiaan.
Päivittäistä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, josta lapsetkin saivat osansa. Eron jälkeen lähivanhempi olisi voinut jättää mustamaalaamisen (oli se oikeutettua tai ei) ja purkaa pahaa oloaan vaikka terapiassa. Se olisi ollut kaikkein paras ratkaisu. Kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos mietin vaihtoehtoa, joka olisi ollut se, että isä olisi hakannut äidin hautaan (kerran "pääsi" jo tehohoitoon) olen sitä mieltä että ero oli ainoa ratkaisu. Vaikka se minuun vaikuttikin. Tosin enemmänkin syy oli se, että isäni uusi puoliso ei voinut sietää minua, joten käytännössä menetin isäni sinä päivänä, kun hän meni uusiin naimisiin, ei niinkään tuon eron takia.
Itsellä liitossa pettämistä yms (miehen puolelta) ja se ei riittänyt eron syyksi. Ukko on itsekäs paska enkä hänestä enää välitä, mutta arki sujuu ja tässä tilanteessa ero olisi ollut lapsille kohtuutonta, joten en eronnut.
Kyllä se vaan on huonoa lapselle jos ei näe vanhempien fyysistä hellyyttä ja rakkaudenosoituksia!
Parisuhde on sitä että voidaan elää sovussa mutta siihen kuuluu myös fyysinen puoli, ja tähän ei mikään "sopuisa ystävyys" yltä! Voisihan sitä vaikka kommuuniin muuttaa?
Viikko-viikko systeemi on asia jota kaipasin! Minulla oli valitettava asia nähdä isää vaan joka toinen viikonloppu. Isän kaipuu oli suuri.
Kun isä perjantaina haki niin sunnuntain lähtö takaisin kotiin oli kurjaa. Ei niinkään se että menee äidiltä isälle vaan lähinnä se että aikaa isällä oli liian vähän!
Olisi ihana tietää mitä viikko-viikko -eläneet ajattelee tilanteestaan? Sillä minusta tuo on ollut todella kadehdittavaa. Tuntui ettei isä kaipaa ja vasta aikuisena sitä alkoi isän kanssa kunnolla puhumaan ja alkaa ymmärtämään miten kurjaa se oli myös isästä.
Tilannetta ei tietenkään helpota jos äiti ei pääse eron pahanolon tunteesta irti ja haukkuu lapsille isää.
Koska isä masentui ja päätyi työttömyyseläkkeelle ja oli rahasta tiukkaa niin äiti solvasi lapsille siitäkin ettei isä siksikään välitä.
20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän mäkin voisin helposti väittää, että joltain kannalta katsottuna ero oli "hyvä" ratkaisu. Johan mä valotin, että oli kaikenlaista traagista, alko-ongelmaa ja riitaisat välit jne.
Mutta se ei tee erosta hyvää asiaa minulle ja sisaruksilleni. Oikeastaan se on hirveää, vaikkakin ehkä helpompaa kuin jatkaminen riitaisassa liitossa.
KUinka moni teistä vänkääjistä tulee itse eroperheestä ja on kokenut vuosikymmenten ajan, mitä kaikkea ero tuo tullessaan? Arvelen, ettei kukaan.
ap
Näytät syyttävän omasta onnettomasta elämästäsi vanhempiesi eroa. Et ole nähnyt sitä toista vaihtoehtoa, että mitä jos vanhempasi olisivat pysyneet yhdessä. Olisitko onnellisempi? Miltä se tuntuisi jos vanhemmat kitkuttavat yhdessä kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja eroavat sitten kun se ei muka enää vaikuta lapsiin? Samalla kun muuttaisi pois lapsuudenkodista ei olisi enää ikinä perhettä jonne palata juhlapäivinä tai muuten?
Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Minä en ole tavannut ikinä isääni ja olen ollut siitä katkera. Mutta minkäs teet? Elämän täytyy jatkua. En voi tietää, olisiko elämäni ollut onnellisempi isän kanssa, kun en tiedä koko tarinaa...
Lukekaahan kommentoijat kunnolla! Vierailija - 16.11.11 02:04 (ID 13744510) Ap sanoi kyllä, että avioero voi olla PIENEMPI KAHDESTA PAHASTA. Eli jos toinen on väkivaltainen alkoholisti, on varmasti parempi erota kuin pysyä liitossa - mutta silloinkin siinä avioerossa on ikävät puolensa, joita ei voi kääntää pelkästään hyviksi. et tainnut itsekään lukea huolella: minulle minun vanhempieni avioerossa ei ollut huonoja asioita, päinvastoin, vanhempieni yhteiselo oli minulle huono asia viimeiset 4vuotta(heille varmaan on ollut yhtä tunnemyrskyä niin avioliitto kuin -erokin), eikös tässä nyt kuitenkin keskustelu eron vaikutuksesta lapseen, olisin varmaan sairastunut tai tehnyt itsarin, jos vanhempani eivät olisi eronneet!
Mietipä asiaa niin päin, että JOS vanhempasi olisivat olleet rakastava pari, olisiko ero ollut sinulle yhä helpotus ja hyvä asia? No ei varmaankaan.
Joten edelleen: monasti avioero on ainoa järkevä ratkaisu, kun perhe-elämä ei toimi millään tasolla. Silti se ei ole pelkästään hyvä ratkaisu ikinä. Vaan pienempi paha kahdesta huonosta vaihtoehdosta.
Ihan varmaan sinäkin olisit mieluummin kasvanut ehjässä perheessä, jos perheenne elämä olisi niin sujunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset roikkuvat aivan sitkeästi toimimattomissa tai seksittömissä liitoissa. Erotkaa ja kaikki voivat paremmin.
Minua surettaa paljon enemmän vuosikymmeniä rakkaudettomassa liitossa kärvistelevät, joita sitten juhlitaan kuin suuriakin sankareita. Tästä marttyyrimenosta pitäisi kiireesti päästä eroon ennen mt-ongelmien räjähtämistä käsiin.
Vaihtamalla paranee!
En jaksanut lukea aloituksen lisäksi kuin muutaman viestin, mutta eiköhän ap:lle tullut selväksi, että ero ei todellakaan ole maailmanloppu. Monissa tapauksissa uusi alku kaikille. Lapset nyt joka tapauksessa ovat paljon kestävämpiä kuin mitä pumpulimammat kuvittelee. Ero on kevyttä kauraa ryyppäävän tai lyövän isän/äidin rinnalla.
Nimimerkillä eronneiden lapsi eikä mitään ongelmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha on jossitella raha- tai rakkausasioissa.
Kun jo neljä vuotta oli menty jyrkkää alamäkeä heidän parisuhteessaan; niin että se lapsikin lakkaa olemasta, niin siinä on ihan turha jossitella, eli kun he erosivat toisistaan he heräsivät vanhemmuuteen!
Laitetaanko vielä rautalankaa?!?
Myös väkivaltaa pidän hyvänä syynä eroon, Varsinkin jos on lapsia. Jos on vain pariskunta niin ihan sama minulle antaako toinen tai molemmat hakata itseään.
ERO VOI OLLA KAHDESTA PAHASTA PIENEMPI PAHA, MUTTA PAHA YHTÄ KAIKKI.
Vittu kun te ette tajua mitään lukemastanne.
Suuren maailman tyyliin järkätään häät ja kaikki on auvoista. Mutta ei kauaa kulu niin sähellys alkaa, sitten ero ja uusperhe. Eikä lapsia siinä paljon ajatella.
aina yhdessä rakastuneina, mutta sellaista se elämä kuitenkaan ei ole. Samoin kun on sotia, nälänhätää, luonnonkatastrofeja ym. Harva pari kuitenkaan eroaa ihan tuosta noin vain kun ei enää ole kivaa.
Ja mulla on kaksi viidettä kymmenettä käyvää ystävää, siskokset. Näiden vanhemmat elivät rakkaudettomassa kämppisliitossa, eri huoneissa, (sivusuhteita harrastaen) "lasten parhaaksi yhdessä pysyen".
Kumpikaan näistä siskoksista ei pysty pysyvään parisuhteeseen ja ovat päätyneet perheettömiksi vanhoiksi piioiksi.
VOISITTEKO LUKEA ALOITUKSEN OLKAA HYVÄ!!
Vierailija - 16.11.11 02:45 (ID 13744807)
ERO VOI OLLA KAHDESTA PAHASTA PIENEMPI PAHA, MUTTA PAHA YHTÄ KAIKKI. Vittu kun te ette tajua mitään lukemastanne.
23 kertaa vielä: minulle vanhempien ero oli kuin lottovoitto; sain kaksi rakastavaa, huolehtivaa vanhempaa, kaksi kaunista siistiä kotia. Se ei ollut vähempi tai pienempi paha vaan kaikki oli pelkkää plussaa!!!
Ero ei ratkaise mitään, se on toisen pettämistä aina tavalla tai toisella.
Kun kuuntelin eroperheen lapsen valtavaa hätää, itkua jota hän ei voi itkeä kotonaan, pelkoa.
Hän rakas pieni ihminen ei voi kertoa yhtään mitään tunteistaan, hänet on laitettu häkkiin, suljettu pois kodista, sillä hän saa olla vain omassa huoneessaan yksin, tämä lähivanhempi istuu vain narsisti uusikkonsa vieressä ja antaa tämän terrorisoida omia lapsiaan. Onko pakko tehdä ilmoitus, mitä kukaan ei mielellään tee, jotta ei enää aihuttaisi lapsille suurempaa surua.
Missä on näiden vanhempien ajatuskyky.
Ymmärrän eroamisen joissakin tapauksissa, silloin lapset yritetään saada turvaan pahalta, jonka toinen vanhempi aiheuttaa, mutta en ymmärrä, että otetaan uusi ihminen tilalle, joka on vieläkin hirveämpi, sallitte häneltä vielä paljon enemmän ilkeuýksiä kuin siltä lapsenne toiselta vanhemmalta ja lisäksi menette mukaan kun saatte lapset nyt ex:n hoidettaviksi, käytätte lapsen lisälisät, elatusrahat, vihteeseen, omiin menoihinne.
Sydäntäni puristaa se minkälaisia äitejä ja isejä on olemassa.