Ero ei ole koskaan hyvä ratkaisu lasten kannalta.

ja tartuttaa kumppaniinta herpeksen tai kondylooman

eli esim. ei väkivaltaa. HUONO on jäädä väkivaltaiseen suhteeseen ja sitä parempi, eli KAHDESTA HUONOSTA PIENEMPI PAHA on erota väkivaltaisesta suhteesta.

Ero ei koskaan ole HYVÄ ratkaisu. Se on kahdesta HUONOSTA vaihtoehdosta se "parempi" ratkaisu.

Kokemus puhuu.

joka ei yksinketaisesti näe kuin yhden ja ainoan oikean mielipiteen eli omansa, mikä on ettei koskaan, ikinä, milloinkaan lapselle saatika pariskunnalle voisi ero olla hyvä ja elämänlaatua parantava asia vaan aina pahasta...eli kun kerran yhteen mennään niin kuolema tai poliisi erottakoon.

Hyödytöntä keskustelua.

ps. olen lukenut koko rimpsun ja siellä on myös hyviä keskustelijoita;-)

jos sinun mielestä on lapsien on hyvä elää perheessä, jossa isä hakkaa äidin tajuttomaksi, hakkaa myös isompia lapsia, ajattaa äitiä lapsineen keskellä yötä karkuun haulikko kädessään, niin siinähän vain ole illuusioissasi.



Onneksi äiti otti eron.

monien mielestä hyvä ratkaisu=ei tarvetta erolle, huono=jäädä huonoon suhteeseen (esim. alkoholistin kanssa) ja ero=näiden väliltä.

joka ei yksinketaisesti näe kuin yhden ja ainoan oikean mielipiteen eli omansa, mikä on ettei koskaan, ikinä, milloinkaan lapselle saatika pariskunnalle voisi ero olla hyvä ja elämänlaatua parantava asia vaan aina pahasta...eli kun kerran yhteen mennään niin kuolema tai poliisi erottakoon.

Hyödytöntä keskustelua.

ps. olen lukenut koko rimpsun ja siellä on myös hyviä keskustelijoita;-)

joka ei yksinketaisesti näe kuin yhden ja ainoan oikean mielipiteen eli omansa, mikä on ettei koskaan, ikinä, milloinkaan lapselle saatika pariskunnalle voisi ero olla hyvä ja elämänlaatua parantava asia vaan aina pahasta...eli kun kerran yhteen mennään niin kuolema tai poliisi erottakoon. Hyödytöntä keskustelua. ps. olen lukenut koko rimpsun ja siellä on myös hyviä keskustelijoita;-)

äläkä melttoa pelkän otsikon perusteella. Kyllä ap ihan selvästi sanoo, että joissain tilanteissa ero on järkevä ratkaisu.

Hän vain muistuttaa siitä minun mielestäni päivänselvästä asiasta, että silloinkin kun avioliitto on helvetillinen ja ero ehdottomasti tarpeen, se ero on rankka kokemus lapsille.

Kyllähän mäkin voisin helposti väittää, että joltain kannalta katsottuna ero oli "hyvä" ratkaisu. Johan mä valotin, että oli kaikenlaista traagista, alko-ongelmaa ja riitaisat välit jne.

Mutta se ei tee erosta hyvää asiaa minulle ja sisaruksilleni. Oikeastaan se on hirveää, vaikkakin ehkä helpompaa kuin jatkaminen riitaisassa liitossa.

KUinka moni teistä vänkääjistä tulee itse eroperheestä ja on kokenut vuosikymmenten ajan, mitä kaikkea ero tuo tullessaan? Arvelen, ettei kukaan.

ap

Ja voin kertoa, että sinun nelikymppisenä pitäisi ihan tosissaan lopettaa ruikuttaminen vanhempien erosta. Ei se kivaa ole, mutta KUKAAN ei voi elämäänsä toisen ihmisen kautta, jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa onnellisuutensa eteen. Vanhempien tehtävänä on ottaa lapsensa huomioon ratkaisujaan tehdessä ja lasten tehtävä on aikuseksi kasvettuaan tehdä omat ratkaisunsa ja lopettaa vanhempien ratkaisuista kiukuttelu. Oliko teidän vanhempien ero sitten todella riitaisa tai muuten poikkeuksellinen?

En minä aikuisena pelkää mörköjä vaikka lapsena koinkin ne hirvittävän pelottaviksi, samalla lailla hyväksyn vanhempieni eron aikuisena, enkä ryve lapsuuden fiiliksissä.

koska olivat päättäneet olla lapsen vuoksi yhdessä. Vasta viimevuosina, ollessani yi 30 vuotias, olen tuosta toipunut, kiitos kolmen vuoden intensiivisen terapian. Liitto ei ollut onnellinen ja minulla ei ole ollut mitään mallia terveestä parisuhteesta, miten asioita hoidetaan jne. kun astuin omiin ihmisuhteisiini. Olisitodelakin olut parempi, että olisivat eronneet, kun olin pieni, kuten olivat ensi kerran asiasta keskustelleet. Siinä meni kolmen ihmisen elämää hukkaan, aivan suotta. Joten ap, älä yleistä.

Sanon siis että joskus ero on helvetin paljon parempi ratkaisu lapsille kuin jäädä siihen perhehelvettiin.

koska olivat päättäneet olla lapsen vuoksi yhdessä. Vasta viimevuosina, ollessani yi 30 vuotias, olen tuosta toipunut, kiitos kolmen vuoden intensiivisen terapian. Liitto ei ollut onnellinen ja minulla ei ole ollut mitään mallia terveestä parisuhteesta, miten asioita hoidetaan jne. kun astuin omiin ihmisuhteisiini. Olisitodelakin olut parempi, että olisivat eronneet, kun olin pieni, kuten olivat ensi kerran asiasta keskustelleet. Siinä meni kolmen ihmisen elämää hukkaan, aivan suotta. Joten ap, älä yleistä.

Ei hän sano, että ero ei voisi olla huonossa avioliitossa ainoa järkevä ratkaisu. Vaan että se on aina rankka asia lapselle.

Eli huonoista ratkaisuista se voi olla vähiten huono, mutta silti huono.

Monasti tietenkään ei muita, parempia ole tarjolla.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka.

moni kun tässä ja toisessa ketjussa kertonut, että se vanhempien ero oli helpotus ei paha eikä se myöskään ole tuntunut aikuisiällä pahalta asialta.

Itse olen työssäni kohdannut paljon nuoria ja nuoria aikuisia, joille vanhempien ero on ollut helpotus ja ainoa murhe on ollut se, etteivät vanhemmat ole tajunneet erota aiemmin. Ja kyseessä ei ole alkoholisti-väkivaltaperheet vaan tavalliset perheet, joissa vanhempien välinen rakkaus on yrityksistä huolimatta loppunut.

Miksi on niin äärimmäisen vaikea tajuta, ettei se ero ole aina paha asia eikä varsinkaan niin, että sen vielä aikuisiälläkin näkisi pahana?

ideaaliratkaisu. Jos se olisi, ei kukaan naimisiin kai menisikään.

Mutta monasti se on ainoa järkevä ja tarjolla oleva ratkaisu, ja silloin se on uskallettava valita.



Omat vanhempani meinasivat erota, kun olin kahdeksanvuotias. Isä oli pettänyt äitiä ja pannut naapurustosta yhden yh-äidin paksuksi (tämä selvisi minulle myöhemmin, kun kuuntelin salaa vanhempien riitoja - se yh-äiti yritti myös hieroa tuttavuutta kanssani ja udella minulta kotioloista, mikä oli oikeasti pelottavaa!). Vanhemmat päätti silti pysyä yhdessä ja pakko sanoa, että vaikka se ajanjakso - noin vuosi, puolitoista - oli kamalan ahdistavaa kotona, olin silti helpottunut.



Mutta totta kai se ero voi olla monessa muussa perheessä iso helpotus lapsille. Veikkaan, ettei silloinkaan silti se kuviteltavissa olevista vaihtoehdoista ideaalein eli kaikin puolin hyvä ja ongelmaton.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle.

Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka.

moni kun tässä ja toisessa ketjussa kertonut, että se vanhempien ero oli helpotus ei paha eikä se myöskään ole tuntunut aikuisiällä pahalta asialta. Itse olen työssäni kohdannut paljon nuoria ja nuoria aikuisia, joille vanhempien ero on ollut helpotus ja ainoa murhe on ollut se, etteivät vanhemmat ole tajunneet erota aiemmin. Ja kyseessä ei ole alkoholisti-väkivaltaperheet vaan tavalliset perheet, joissa vanhempien välinen rakkaus on yrityksistä huolimatta loppunut. Miksi on niin äärimmäisen vaikea tajuta, ettei se ero ole aina paha asia eikä varsinkaan niin, että sen vielä aikuisiälläkin näkisi pahana?

Kyllä siihen aina jonkin verran ahdistusta ja närää sisältyy silti, vaikka se olisi helpotuskin.

Sitä kai ap takaa ajaa, että ei ero koskaan ole helppo ja kevyt seikka.

sanoa, että ero ei KOSKAAN ole hyvä ratkaisu lasten kannalta. Voisin väittää, että joskus kyllä on, ei aina.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle. Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Hän sanoi ihan selvästi tokassa lauseessaan, että se voi olla vähiten paha ratkaisu, mutta silloinkin kun se on helpotus lapselle, se on raskas ja rankka prosessi, ei siis HYVÄ siinä mielessä, ettei siinä olisi negatiivisia puolia laisinkaan.

Vai onko sinusta muka niin, että ero ei ole missään suhteessa rankka lapsille? Että lapsi ei ollenkaan koe pettymystä tai luopumisen tuskaa tai kaipuuta?

saaneet erota huomattavasti aikaisemmin! Kummallakin on nyt parempi parisuhde ja hyvä niin. Ja ei ollut yhtään kova paikka, vaan helpotus. Isäpuolen kanssa muutin samaan taloon 16-vuotiaana ja hän on minulle läheisempi kuin oma isäni.

Se saattaa olla kahdesta pahasta se vähemmän paha, mutta paha se on, aina aikuisuuteen saakka. Tulen eroperheestä, tiedän täysin mistä puhun. Jollain logiikalla voisi sanoa, että olipa hyvä että erosivat. Oli alkoholiongelmaa ja riitoja ja rakkaudettomuutta. Mutta se olisi vale, sillä ero oli silti huono meille lapsille. Hyvin monella eri tasolla ja vieläkin on sitä, vaikka olemme jo nelikymppisiä. Tulee hajanaisuuden tunnetta, rikkinäisyyden tunnetta, hylkäämisen tunnetta erityisesti juhlapyhinä.. tulee yksinäisyyttä, vaikeita valintoja, uusia kumppaneita ja heidän myötään omat juttunsa. Älkää siis sanoko, että ero on hyvä ratkaisu. Se EI ole sitä, eikä kannata fuulata itseään väärillä ilmaisuilla.

ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle (kts. ap:n tekstin viimeiset lauseet). Lisäksihän ap esittää väitteen, että vaikka vanhempien välillä ei olisi enää rakkautta niin heidän tulisi pysytellä yhdessä, koska ero on siinäkin tapauksessa paha asia lapselle.

Ap ei mitenkään reagoi ajatukseen, että monissa tilanteissa ero on lapselle hyväksi, voi jopa pelastaa lapsen mielenterveyden. Ja että rakkaudeton liitto ei ole lapselle hyvä kasvualusta.

Juurikin tämä "ap:han tekstissään korostaa, miten ero on aina paha asia lapselle eikä se ole koskaan hyvä asia lapselle" EI PIDÄ paikkaansa! Joskus se on vain se PARAS asia!

Terv. se, jota isä on haulikon kanssa metsästänyt.