Onko oikeesti pakko laittaa ADHD-kakaroita normaalilasten harrastusryhmiin?

ap puhuu halveeraavasti lapsista. Taitaa olla tämä aloitus sieltä Porvoosta kotoisin.

Jos ei ole, niin vinkiksi: nyt on sulla kuule tuhannen taalan paikka opettaa sun lapsillesi vähän lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta. Pärjäävät sitten varmasti paremmin isompina.

Terv. kiltin pojan äiti, joka YRITTÄÄ ymmärtää myös lapsia, jotka eivät käyttäydy aina toivotulla tavalla

poika käy ihan normaaliharrastuksissa,eikä niissä ole mitään ongelmia.Tiedän asian siitä koska olemme aina mukana treeneissä,peleissä,uimakoulunkin on käynyt kunniakkaasti ja ilman mitään sekoiluja.Oma mies on myös yltänyt huippu-urjeiluun vaikka adhd dg onkin ja kas toinen add poikamme on ikäkautensa suomen huippu,että sellaisia sekopäitä!

Sieltähän se avainasia tulikin: te olette mukana lapsen harrastuksissa. Tätä samaa suosittelen kaikille pienten vanhemmille. Edes välillä olisi hyvä jäädä vaivihkaa seurailemaan miten se oma mussukka käyttäytyy ryhmässä, olipa sitten tavis tai erityislapsi.

mistä tiedät hänen olevan erityislapsi.

Taviksetkin voivat olla yhtä lailla hankalia joskus. Onko aiemmilla tunneilla ollut hankalaa vai tänään vaan?

On ihana nähdä, kuinka lapsi onnistuu, menestyy ja nauttii siitä. Alaspäin painamista ja kiusaamista tulee ihan riittävästi muualla elämässä.

ja ainakin pk-seudulla avustajaa saa viereen ehkä 2-3 tunniksi viikossa.

Olen samaa mieltä siitä että erityislapsen harrastustoiminta on järjestettävä siten ettei se häiritse muiden ryhmän jäsenten harrastamista. Mutta... vaikka tämä provosoivaksi oli tahallaan tehtykin niin tiedoksi vaan ettei neurobiologisilla häiriöillä kuten esim. ADHD:llä todellakaan ole mitään tekemistä sen kanssa että lapsi olisi kuritta kasvanut tai yksinhuoltajan lapsi. Myös sekopääksi nimittely on melko mautonta.

kun ei niille ole mitään omiakaan ryhmiä! Ja hyvä niin, sillä eihän semmoin ryhmä toimisi.

minä olen adhd ja olen ollut hyvä taitoluistelija nuoruuteni. Millään tavalla en häiriköinyt muita oppilaita, vaikka ehkä villi olinkin. Harrastus teki mulle tosi hyvää ja saman hinnan se mulle maksoi kuin rauhallisillekin lapsille.

nopeasti diagnoosi ja hänet sijoitetaan pienluokalle tai hälle hommataan henk.kohtainen avustaja, jonka ainoa tehtävä on pitää nico-jamppa kurissa ja poissa muuta opetusta häiriköimästä.

Pitäis vähän ajatella muitakin lapsia harrastusryhmässä, eikä tökätä selvästi häiriintynyttä nico-jamppaa sekaan kuntoutumaan.

Ei yh-mamman isättä ja kuritta kasvanut nico-jamppa enää esikouluiässä parane, se on menetetty tapaus.

diagnoosi: vähintään vuosi

"pienluokka" : todella harva sinne pääsee

avustaja "tavalliselle" adhd:lle: in your dreams

Eli siellä ne ovat normaalioppilaiden joukossa viemässä open aikaa ja energiaa, joka kaikki on pois niiltä tavallisilta.

Ja pahimmillaan adhd siis tarkoittaa jatkuvaa höpötystä, vaeltelua, huonoa käytöstä, huomion hakua, kiroilua, mistään omista tavaroista ja asioista huolehtimattomuutta...

t. ope, jonka luokalla 2 diagnosoitua pahimman luokan adhd:ta. Oppilaita yhteensä 28.

niin ei ole mitään erityisryhmiä harrastustoimintaan, jos ei nyt puhuta jostain vaikeasti kehitysvammaisten kuntoutustoiminnasta. ADHD:n perusteella ei tosiaankaan kovin helposti laiteta pienluokkaan, eikä sillä saa edes avustajaa. Lisäksi ulkopuolinen ei todellakaan voi tietää onko lapsella ADHD, kurittomia lapsia voi olla "taviksissakin" ja toisaalta ADHD voi olla lääkityksellä niin hyvin kurissa ettei sellaista tiedä olevankaan.

Erityislapsen harrastuspaikka on erityislapsille tarkoitettu ryhmä.

tälläisi erityislapsille tarkoitettuja ryhmiä ei nyt vaan ole.

ei urheiluseuroilla ole mahdollisuutta järjestää erillisiä ryhmiä alkeistasolla. Joskus kunnat järjestävät liikuntaa erityisryhmille joilla on diagnoosi, itse olen 90-luvulla vetänyt temppukoulua MBD-lapsille (ko. diagnoosia ei enää ole vaan ovat ADHD jne.)



Kilparyhmissä ei ole enää järjestysongelmia, koska ryhmät on pieniä ja jos sinne ADHD-lapsi pääsee (ja vittaan siis vain ja ainoastaan taitoihin ja lahjakkuuteen, siinähän esim. ADHD-lapset eivät todellakaan jää jälkeen vaan voivat olla jopa todella superlahjakkaita lajissaan, kute tässä ketjussa kirjoitti yhden telinevoimistelijan äiti) niin pienessä ryhmässä keskittyminen helpottuu ja kun tekeminen kanavituu asiaan jonka osaa ja hallitsee, voi keskittyminen olla helpompaa.

Kun pahimmillaan samaan ryhmään tulee useampi diagnoositapaus, mutta pois ei voi häätää kun ovat maksavia asiakkaita. Siinä sitä sitten pitäisi pitää kaikki kurissa ja saada jonkinlaisia tuloksia aikaa, ilman minkäänlaista kasvatustieteen koulutusta.



Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että jos tietää lapsensa olevan haastava niin kannattaa hiukan pohtia mihin ryhmään lapsensa laittaa. Oletuksensa ainakin vetäjän pitäisi olla aikuinen ja ryhmän riittävän pieni.



Kannatan myös ketjussa aikaisemmin ehdotettua vanhemman toimimista avustajana. Tällöin ne rauhallisemmatkin saisivat jotain irti harrastuksestaan.

Entäpä ne äidin pikku tero-annikit jotka ovat näitä ns"normaaleita lapsia" joita saa joskus harrastuksen vetäjä laittaa vielä enemmän ruotuun kun näitä "erikois lapsia" ? Aina kun ryhmässä se todettu "erikois tapaus lapsi" ei ole se pahin tapaus vaan on paljon näitä lapsia joiden vanhemmat pitää lapsiaan oikein kulta mussukoina mutta harrastus paikoilla lapset ovat aivan muuta. Siellä haukutaan muita , tösitään kumoon , syljeskellään toisten lasten päälle eikä tunneta mitään rajoja. Kuinka usein tällaisten tapausten vanhemmat jäävät seuraamaan treenejä ja puuttumaan lapsensa käytökseen ? Ei juuri koskaan. Lapsille on hyvä asia nähdä ja tutustua mahdollisimman monenlaisiin ihmisiin jo pienestä pitäen. Jos vanhemmille lapsen HARRASTUS on pakkomielle jossa täytyy tulla täydelliseksi ja pärjätä täydellisesti niin tästä kannattaa varmaan mainita vetäjälle ja ehkä miettiä liittymistä ryhmään joka tähtää vaikka sitten jalkapallon maajoukkueeseen. Harrastuksen pää tarkoitus kun on minun mielestäni kumminkin tehdä yhdessä jotain kivaa (lajista riippumatta) eikä niinkään ryppy otsaista suorittamista. Toki jos erityis lapsen taso on sellainen että hän ei kykene ollenkaan ryhmässä toimimaan ja koko harjoitus aika menisi hänen vahtimiseensa on vanhemman tulo mukaan suotavaa. Suvaitsevaisuutta hyvät ihmiset ! Me kaikki olemme erilaisia !

Kyllä se häiriköinti onnistuu ihan terveiltäkin lapsilta. Viimeksi mun poikaa kuristi aivan normaali terve poika. Ikää on 8v. On poikaa kampattu. Raapastu uidessa, kun ohitti toisen ja kaikkea kivaa. Pakko vaan yrittää pärjätä näiden asioiden kanssa. Omaa poika ei satuta toista koskaan. Olen neuvonnut poikaa, että ei seisoskele lähellä häirikköä. Korostan vielä että kyse aivan normaaleista kakruista.

Mulle on aivan sama, onko lapsella adhd tai eikö ole, tai onko joku muu seikka, mikä tekee hänet levottomaksi ja huonokäytöksiseksi. Lapsen futistreeneissä on poika, jonka paikka ei ole kyllä ryhmäliikunnassa. Hän ei jotenkin kestä sitä isoa joukkoa ja ohjaamista, vaan alkaa sekoilla, esim. heitellä hiekkaa toisten päälle. Tuuppii ja tönii ja välillä juoksee kentän laidalle tekemään kuperkeikkoja. Harmi tässä on se, että äiti on vähän kädetön eikä puutu näihin juttuihin. Ohjaajat joutuvat laittamaan lasta jäähylle kun pelaamisesta ei aina tule mitään. Sit poika joutuu seisoskelemaan reunalla ja saa uuden kohtauksen kun ei ole mitään tekemistä.

Mielestäni tällaisesta ei hyödy tämä levoton lapsi eikä kukaan muukaan... Vanhemmat voisivat vaikka miettiä jotain toisen tyyppistä harrastusta, joka sopii lapsille. Kaikille ei vain ryhmäliikunta sovi, eikä tarvii olla minkään sortin diagnoosikaan plakkarissa. 

Täällä yksi adhd-vanhempi, jolla on myös adhd-lapsi. Vaikka lapsellani onkin adhd, on hänellä aivan sama oikeus harrastaa, kuin muillakin lapsilla. Adhd-lapselle voi opettaa myös niitä käytöstapoja... Ihan fiksu lapsi tuo on ja kilpailee lajissaan kansallisella tasolla. Itse ole ammatiltani lastenlääkäri. Adhd ei siis suoraan korreloi tyhmyyden tai käytöstavattomuuden kanssa... Uskaltaisin arvella, että yhtä paljon häiriötä onnistuu ihan "terve" lapsi aiheuttamaan, jos tälle ei ole opetettu käytöstapoja tai kyseessä on vähän normaalia villimpi tapaus. 

Minulla on Tourettea ja ADHD:ta sairastava lapsi ja pakko kompata ap:ta. Kyllä minä äitinä näen, millaista sähläystä ja vääntöä se on kotonakin...puhumattakaan koulusta! Lapsemme ei harrasta mitään ohjattua, koska ei pysy ryhmän mukana. Ei tulisi mieleenkään olla niin itsekäs ja hävytön, että veisin oman lapseni riehumaan johonkin ryhmään! Eikä se olisi hänellekään hyvä ratkaisu, ylikuormittuisi vaan.

Olen huomannut aika monella erityislapsen äidillä asenteen, joka huvittaa minua suuresti: muiden tulisi aina väistää eikä heidän koska "lapsen sairaus". Yksi tuttavani huokaili juuri viime viikolla, että "kyllähän se meidän Jenni pärjäisi hienosti koulussa, JOS NE MUUT LAPSET EIVÄT HÄIRITSISI HÄNEN OPPIMISTAAN"...että ihan yksityisopetusta pitäisi likan saada. :D Ja nyt puhutaan ylivilkkaasta tytöstä, joka itse aivan satavarmasti häiriköi muuta (pien)luokkaa jokaisella tunnilla!

[quote author="Vierailija" time="07.11.2011 klo 10:59"]

Tosi mielelläni panisin as-lapseni sellaiseen. Mutta tiedätkös, kun niitä ei ole... joten ikävä kyllä, joudut edelleen sietämään lastani normaalilasten ryhmissä. Hän ei häröile, mutta hänelle pitää joitain asioita sanoa selvemmin ja ns. kädestä pitäen, koska hänellä on vaikeuksia erottaa ääni- ja viriketulvasta olennaiset viestit.

Ymmärrän kyllä, että selvä häiriköinti rassaa. Mutta tiedätkös, erityisyys ei ole = ilkeys. Keskittymishäiriöinen usein kyllä häilää (esim. vaeltelee tai näprää eikä kykene seuraamaan toimintaa kovin hyvin), joten jos sellainen oikeasti haittaa muitten tekemistä, on ohjaajan tehtävä kertoa siitä vanhemmille. Vanhemmat voivat sitten valita, tulevatko paikalle apuohjaajiksi vai ottavatko lapsen pois ryhmästä. Näin on ainakin minun tietämissäni tapauksissa toimittu, ei se ole sen häilääjänkään etu, että homma menee harrastusryhmässä hösseliksi.

-as-lapsen surullinen äiti-

[/quote]

Mä komppaan tätä. Se on ohjaajan vastuulla ja hänelle kuuluva velvollisuus kertoa vanhemmille, jos homma ei ryhmässä suju. Mistä vanhemmat sitä edes tietäisivät, harvemmin niitä vanhempia päästetään altaan reunalle notkumaan.