Muita joille tämä vuodenaika on joka vuosi vaikea?

Toivottavasti olen joskus niin rikas, että voin lähteä lokakuussa huvilalleni Etelä-Ranskaan, ja palata vasta kun joulu on ovella.

Kirkasvalolamppu auttaa vähän, ainakin unen laatuun. Ja tietysti voi testata suklaata ja punaviiniä...

Mutta vakavasti: viime marraskuussa olin niin loppu että kävin jo työterveyslääkärin puheillakin.

Mutta se johtuu siitä, että olen niin jouluihminen. Ajatukset siintää joulussa. Saa valmistella joulua. Pienin askelin kohti joulua.

Tekemistä jouluun, kynttilöitä, tunnelmaa, suunnittelua, selailen ruokaohjeita, haen uusia juttuja kotiin jouluksi.

Mä nautin tästä ajasta. Syyskyy mulle se heikoin lenkki.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi marraskuuta on kestää. En mä tiedä mikä auttaa, sinnittelen vaan. :-/

Lokakuun lopussa laitat jouluvalot. Asetat ne niin, että näkyvät myös sisälle.

Kirkasvalolamppu ja päivänvalonergialamput käyttöön. Jäkimmäisiä saa tilattua netistä.

Mulla on nyt kaikki asetettu paikalleen ja kummasti helpottaa.

Pimeys masentaa.

Marraskuu vie hengen multa. PAhemmaksi menee vuosi vuodelta. Nytkin töissä ihan loppu, ärsyttää kaikki.

Ainoa, jolla selviän, on kirkasvalolamppu, paljon unta, terveellistä ruokaa. Tavallisesti liikun paljon, mutta nyt en kertakaikkiaan pysty edes siihen.

ei nyt mikään paha ahdistus, mutta syksy (tämä ajanjakso lokakuun loppupuolelta lumien tuloon) on aina inhottavinta aikaa vuodesta. On pimeää ja märkää ja vaikka yritettäisiin valaista (katulamput jne), tuo märkyys imee kaiken valon.



Minulla helpottaa heti kun tulee lunta, sitten on hieman valoisampaa. Olen vielä siitä omituinen persoona, että tykkään sekä kesästä että talvesta (mutta äärilämpötiloista en kummassakaan), syksy on ainoa mikä tökkii ja pahasti.

joka syksy päätän että nyt tämä kauheus ei toteudu. Syön terveellisesti, liikun, nukun, käytän kirkasvaloa... Marraskuussa totuus paljastuu.



Syön paljon ja epäterveellisesti, lihon joka syksy. Päätä särkee, oksettaa, pyörryttää, ahdistaa. Töissä tekee mieli kuristaa työkaverit kun ei jaksa kuunnella niitä. Joululoma piristää vähän sillä silloin voi olla jopa viikon vapaalla ja vuodenvaihde on jotenkin iso henkinen kynnys parempaan suuntaan.



Yleensä tässä vaiheessa iskee flunssakin kuten nyt, eli pari viikkoa on mennyt puolikuntoisena. Se ei ainakaan paranna asiaa yhtään :(

Ap tässä. En ole siis ainoa. Lohduttaa hieman, vaikka ei tätä olotilaa toivoisi kenellekään :(



Mulla on myös ollut tota, että töissä ei vaan kestä työkavereiden juttuja. Ei jaksaisi mitään ylimääräistä.



Voi kun vois mennä talviunille ja herätä vasta jouluna.



t:ap

Mua ahdistaa sekin että ahdistaa. Tekemättömät asiat ahdistaa, eikä jaksa heilauttaa kinnastakaan.

Paras mieli mulle tulee siitä kun katson ihania kesäisen lämpimiä kuvia - jos jaksan vaivautua. Välillä tuntuu siltä, että väkisin hakeudun synkkyyteen tässä tuskaisessa pimeydessä, mutta jollakin sen jaksaa vain rämpiä joka hävytön vuosi.

Ja mun puolesta noi joulun toitotukset voi tunkea vaikka syvälle sukkaan, sillä mua ainakin ahdistaa tässä ahdistuksessa kaikki mahdollinen joulushaisse.