Onko oikeesti pakko laittaa ADHD-kakaroita normaalilasten harrastusryhmiin?
Me normaalilasten vanhemmat kumminkin maksamme lastemme harrastuksesta kalliin kuukausimaksun ja mielestäni ei ole oikein että ryhmään laitettu erityis- tai adhd-lapsi terrorisoi harrastusryhmän opettajan opetusta jatkuvalla häiriköinnillä ja huomionhakemisella. Normaalit ja opetusta seuraamaan kykenevät lapset jäävät näiden erityislasten häiriköinnin takia ilman heille kuuluvaa opetusta ja monta turhaa minuuttia kuluu siihen, kun opettaja yrittää pärjätä adhd-nico-jampan kanssa.
Erityislapsen harrastuspaikka on erityislapsille tarkoitettu ryhmä.
Kommentit (59)
myös keskittymisongelmia,mutta niitä ei enää ole,kiitos iän ja kattavien tukitoimien.
Me olemme vieneet "normaali"-porukoihin harrastamaan,on siis liikunnallisesti aktiivinen ja innokas poika.
Paini,ja telinevoimistelu osoittautuivat sellaisiksi,että jätimme ne muutaman kerran jälkeen aikoinaan.Yleisurheilukoulu samoin.Olimme kyllä jompikumpi vanhemmista aina mukana,mutta se ei silti onnistunut.
Nyt harrastaa sekä erityislasten,että normaaliryhmissä,3 harrastusta tällä hetkellä.Pärjää molemmissa,mutta nuo erityisryhmät ovat vanhemmille helpompia,kun ei tarvitse jännittää miten menee.Tavisporukassa pelaa joukkulejajia,ja on vuosi vuodeltä kehittynyt niin,että nyt ongelmana on enää onneton pettymyksiensietokyky-ts. itku tulee,kun vastapuoli tekee maalin.
Mielestäni harrastuksista on AINA hyötyä,ja monesti erityislapsilla on huono itsetunto,johon onnistuminen vaikkapa juuri liikunnassa tarjoaa apua.
Mutta vanhempien on informoitava ohjaajaa/valmentajaa,ja me olemme aina sopineet,että jos ei suju millään,niin jäämme pois.Ja seuroille tämä yleensä käy,olemme maksaneet sitten parin kokeilukerran jälkeen.
Kokeilemalla se oma laji jokaiselle löytyy,ja ainakin isommissa kaupungeissa on tarjolla nälle erityisillekin omia ryhmiä.
Kärsivällisyyttä vain kaikille vanhemmille,tavisten ja erityisten,kun ongelmasta avoimesti puhuu,voi ymmärtämystä löytyä ihan eri tavalla.
Ja tavislasten äideille myös malttia ja ymmärtämystä,lapsenne oppivat toimimaan ja ymmärtämään erilaisia lapsia.Täällä kun nämä käytöshäiriöiset,adhd:t ym. harrastavat erityisryhmissä vaikeasti kehitysvammaisten kanssa,niin poika ei pidä heitä mitenään kummallisina,ja se on todella arvokas ominaisuus sekin.
käy kouluakin tavallisten seassa, vielä ei ole valituksia tullut, ja sekopää nyt 10v.
ja normaalin pitää joustaa vaikka se on itseltä pois eikä ollenkaan oma vika, vaan erityiskakaran.
Olisi varmaankin hyvä, että erityislapsilla olisi vanhempi mukana, jos ei omaa harrastusryhmää ole ja selkeät säännöt. Minua harmittaa harrastusryhmissä enemmän ei-erityislapset eli siis ihan tavalliset, mutta niin järkyttävän huonosti käyttäytyvät lapset, joiden vanhemmat eivät kiinnitä huonoon käytökseen juurikaan huomiota. Muskarissa saa nico-jamppa juosta ympäriinsä ja viedä muiden muskariaikaa, kun äiti ei viitsi komentaa ja jumpassa saa riehua ympäriinsä, kun pitäisi kuunnella ohjeita ja vanhemmat eivät eväänsä heilauta. Eihän ne lapset opi tapoja, jos ei niille niitä opeta. Vitsittää joskus ihan täysillä. Olisi kaikilla mukavampaa, jos jokainen perhe viitsisi edes joskus opettaa lapsilleen, että toisia ihmisiä pitää ottaa huomioon. Edes joskus!
jotka olisi pitänyt laskea lakanoille.
terveisin ope
mutta syytä on olla avustaja mukana, ettei ohjaajan aika kulu vain erityislapsen ohjaamiseen. En muutenkaan kannata lokeroimista. Enemmän pitäis miettiä ja puuttua syihin ja seurauksiin, eristäytyminen vie kaikkea vain huonompaan suuntaan.
Tosi mielelläni panisin as-lapseni sellaiseen. Mutta tiedätkös, kun niitä ei ole... joten ikävä kyllä, joudut edelleen sietämään lastani normaalilasten ryhmissä. Hän ei häröile, mutta hänelle pitää joitain asioita sanoa selvemmin ja ns. kädestä pitäen, koska hänellä on vaikeuksia erottaa ääni- ja viriketulvasta olennaiset viestit.
Ymmärrän kyllä, että selvä häiriköinti rassaa. Mutta tiedätkös, erityisyys ei ole = ilkeys. Keskittymishäiriöinen usein kyllä häilää (esim. vaeltelee tai näprää eikä kykene seuraamaan toimintaa kovin hyvin), joten jos sellainen oikeasti haittaa muitten tekemistä, on ohjaajan tehtävä kertoa siitä vanhemmille. Vanhemmat voivat sitten valita, tulevatko paikalle apuohjaajiksi vai ottavatko lapsen pois ryhmästä. Näin on ainakin minun tietämissäni tapauksissa toimittu, ei se ole sen häilääjänkään etu, että homma menee harrastusryhmässä hösseliksi.
-as-lapsen surullinen äiti-
kuin ap.
Lapseni (4v) muskarissa on muutama tosi villi poika, jotka häsläyksellään pilaavat tunnin. Joka toinen sekunti opettaja kieltää heitä hajottamasta soittimia tai hakee pois milloin mistäkin touhusta takaisin paikalleen.
Tokihan noidenkin poikien täytyy saada muskaria käydä, eivätkä varmaan edes ole mitään ADHD:ita. Mulle tuli kieltämättä mieleen, että voisiko a) näiden poikien vanhemmat olla paikan päällä tai b) perustaa eri ryhmät esim vilkkaille liikunnallisille lapsille ja toinen niille, jotka nätisti soittelevat marakassia ja ovat innoissaan opettajan jutuista.
En kuitenkaan ryhdy mihinkään toimenpiteisiin, ihmettelen vaan hiljaa itsekseni. Ehkäpä siellä muskarissa tietävät miten homma parhaiten hoidetaan, ja loppujen lopuksi lapsiahan nuo kaikki ovat, eikä tuo muskari niin vakava paikka ole. Koulussa varmaan sitten harmittaisikin enemmän jatkuva häiriköinti.
Oma lapseni käy karaten alkeisryhmässä, jossa ensinnäkin ikäjakauma on aivan älytön 5-13vuotta. Tietäähän tuo miten 5 vuotias treenaa verrattuna 13-vuotiaaseen. Vaikka kyseessä onkin alkeisryhmä, niin vuoden lopussa on vyökoe, johon treenaaminen on kyllä erittäin vaikeaa näille vanhemmille joilla keskittymiskykyä riittää.
Jos ei muutama pieni ole helmassa roikkumassa tai puremassa, niin hyppii sitten muuten tasajalkaa paikallaan ja hölisee omiaan.
Joten kyllä, olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Oma lapseni käy karaten alkeisryhmässä, jossa ensinnäkin ikäjakauma on aivan älytön 5-13vuotta. Tietäähän tuo miten 5 vuotias treenaa verrattuna 13-vuotiaaseen. Vaikka kyseessä onkin alkeisryhmä, niin vuoden lopussa on vyökoe, johon treenaaminen on kyllä erittäin vaikeaa näille vanhemmille joilla keskittymiskykyä riittää.
Jos ei muutama pieni ole helmassa roikkumassa tai puremassa, niin hyppii sitten muuten tasajalkaa paikallaan ja hölisee omiaan.
Joten kyllä, olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Vai kenties sen seuran, joka ei kykene järjestämään järkeviä alkeisryhmiä? Tai ohjaajan?
Hyvä ap! Inhimillisyytesi ei pääse loistamaan hetkeäkään...
Tsemppiä elämään, ja muista hakea apua, jos tuntuu liian pahalta.
Oma lapseni käy karaten alkeisryhmässä, jossa ensinnäkin ikäjakauma on aivan älytön 5-13vuotta. Tietäähän tuo miten 5 vuotias treenaa verrattuna 13-vuotiaaseen. Vaikka kyseessä onkin alkeisryhmä, niin vuoden lopussa on vyökoe, johon treenaaminen on kyllä erittäin vaikeaa näille vanhemmille joilla keskittymiskykyä riittää.
Jos ei muutama pieni ole helmassa roikkumassa tai puremassa, niin hyppii sitten muuten tasajalkaa paikallaan ja hölisee omiaan.
Joten kyllä, olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Vai kenties sen seuran, joka ei kykene järjestämään järkeviä alkeisryhmiä? Tai ohjaajan?
Kuten jo sanoin, niin ikäjakauma on aivan älytön. Tämän voi laittaa seuran piikkiin. Toisaalta kyllä vastuuttaisin vähän niitä viisivuotiaiden (ja osin vanhempienkin) vanhempia. Kun selkeästi näkee, että lapsen karate on tasajalkahyppyä ja ympyrän juoksua, niin onko lapsi sitten valmis karateen? Seura ei voi potkaista ryhmästä, mutta vyökoetta nämä lapset eivät läpäise.
Tyttäreni käy lasten zumbassa. Siellä on eräs tyttö joka terrorisoi muita. Tämä tyttö itse kertoo että hänellä on adhd ja vetoaa siihen että on ilkeä.
Kiusasi yhtä pienempää tyttöä jatkuvasti, sellaista tönimistä sekä tökkimistä vaivihkaa ja naureskeli vain asialle ilkeästi.
Kyllä vanhemmilla on vastuu jos lapsi on väkivaltaan ja kiusaamiseen taipuvainen, oli hänellä diagnoosi tai ei.
Jos lapsi ei sopeudu ryhmään jossa harrastetaan, niin ei häntä sinne pidä viedä.
Joku raja. Kukaan ei saa kiusata ketään eikä kenenkään tarvitse kärsiä toisen agressiivisuudesta tai ilkeydestä, olipa KIUSAAJA SITTEN TERVE TAI SAIRAS!
nico-jamppojen yh-mammojen puolustella isättömiä äpäräpentujaan.
Kerro nyt mistä tiedät häiriköllä olevan ADHD? Kerrotko vielä mitkä merkit siihen viittavaat jos et oikeasti tiedäkkään ADHD diagnoosista vaan arvailet?
siitä, että erityislasten vanhemmat kiehuvat tuskasta, häpeästä ja syyllisyydestä lukiessaan hänen älynsä korkeimpia kukkasia.
Itse käytän ADHD-Aspergereitani harrastuksissa nimenomaan salaa vittuillakseni normaalien lasten vanhemmille. Koska minun lapseni ei saa normaalia tulevaisuutta, ei kenenkään muunkaan räkänokka sellaista ansaitse.
Opetan vauhtivillelle kotona, että on oikein välillä hieman tirvaista kyynärpäällä sitä vetäytyvää nyhveröä. Oppiipahan siinä, että maailma on kova paikka, jossa ei pärjää omaa vuoroa odottamalla.
Me siis tarjoamme teidän kympin tytöillenne tarpeellista oppia siitä, miten maailma toimii Laura Ashley-idyllin ulkopuolella.
Täällä nyt moni takertui tuohon ADHD-asiaan. Mutta ap:n pointti taisi kuitenkin olla se, että "normaalisti" käyttäytyvän lapsen vanhempana ottaa päähän maksaa harrastuksesta, josta lapsi ei saa mitään, koska siellä on häiriköiviä lapsia, joiden kurinpitoon kuluu suurin osa harrastusajasta. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä! Jos lapsi ei osaa olla ryhmässä, ei maksullinen harrastustoiminta ole se paikka, jossa sitä muiden lasten kustannuksella opetellaan, eikä voi vaatia, että vetäjä käyttää kaiken aikansa tällaisen häirikön ohjeistamiseen, kieltämiseen tms. Tällöin vanhemman pitää olla mukana harrastuksessa ja ottaa tarvittaessa se lapsensa pois.