Onko vaimoni alkoholisti?

[quote author="Vierailija" time="26.10.2011 klo 14:38"]

Ulkoiset kulissit siis hienosti kasassa, akateeminen, hyvä työ, kohtuulliset tulot, kaunis koti, kunnollinen mies, kouluikäiset lapset, huoliteltu ja viimeistely olemus (=subjektiivinen arvio tietysti). Herään aamulla, laitan miehellekin kahvin tippumaan, laitan aamiaisen pöytään, herättelen lapset, varmistelen, että tarvittavat tavarat on mukana, laitan itseni työvaatteisiin ja –meikkiin, petailen pedit (koti jää siistiin kuntoon), ajan töihin, hoitelen vaativahkon työni huolellisesti, töiden jälkeen käyn kaupassa, laitan ruuan, tarkistelen lasten läksyt, kuskaan ehkä harrastuksiin, esitä ihastuttavaa vaimoa ja äitiä. Kaiken tämän ajan kuitenkin odotan, että velvollisuudet on hoidettu, että voin olla varma, että autoa ei enää tarvitse ajaa, niin että voin juoda. Vedän täsmäkännin, päivittäin, vähintään pullon viiniä, viikonloppuna enemmän. Toimitus tapahtuu klo 20-22.30 välillä, tämän myöhempään en uskalla juoda, että varmasti olen ajokunnossa aamulla kasilta.

Totta helvetissä tiedän, että tämä on ihan hullua. Hävettääkin oma juominen, salaan sen kaikin mahdollisin tavoin mieheltäni. Tosin se on aika paljon iltaisin pois joten se on helppoa. Olen juonut jo niin kauan tuon verran, että minkäänlaista krapulaa mulle ei enää tule, kirkkaisiin en koske, niistä menee pää sekaisin ja juotuja määriä on vaikeampi arvioida. En suoranaisesti usko, että mieheni käytöksestäni huomaa, juonko vai en, mutta haistaahan se tietysti voi.

Ei mulla ole mitään tekosyitä selittää toimintaani, rentouttaahan se toki, mutta enemmän kai pakenen ahdistustani, tunteista katoaa terävimmät huiput, kun juo kaksi lasia punkkua nopeasti. En tiedä, mikä on varsinaisesti syy ja mikä seuraus, mikä ongelmistani on ollut ensin ja mikä tullut kaiken loppusummana. Voi olla, että olen jo syntyjäni perso juopottelemaan ja olen tehnyt sitä liikaa niin, että aivokemia on sotkeutunut niin, että asiat ahdistaa vaiko toisinpäin, että elämässäni (parisuhteessani) asiat mättää niin, että asioiden kohtaamista ja selvittämistä helpompaa on paeta niitä turruttamalla ne viinipullollisella. Raukkamaista varmasti, ja todellakin tiedostan, että minulla on tässä käsissä iso ongelma, jonka voin hoitaa vain minä. Mua ei siis tarvitse herättää puolisoni toimesta huomaamaan suuria juomamääriäni ja sen epäterveellistä vaikutusta. Tiedän ja ymmärrän sen hyvin, en kai sitä salailisi tai muutoin piilottelisi, jos pitäisin sitä normaalina ja kevyenä elämäntapana.

Käyn asiaa itseni kanssa päivittäin läpi. Toivon, että mulla on jossain vaiheessa riittävästi selkärankaa ryhdistäytyä ja tehdä asioiden oikeille syille jotain. Näinhän ei voi jatkua ilman, että kohta mä tarvitsen viinin lisäksi myös konjakin ja ja pikku rommin ja sitten mullekin alkaa tulla niitä akuutteja ruokamyrkytyskohtauksia työaamuisin...

Riippuvuus vaimollasi on. Onko se sitten enemmän henkinen vai jo fyysinen riippuvuus ja mikä niiden ero lopulta on, sitä en osaa sanoa. Itse epäilen, että oma riippuvuuteni ei ole vielä varsinaisesti fyysistä, siis että saisin todella vieroitusoireita, mutta henkisesti siitä on tullut mulle jo niin vahva ongelmanratkaisukeino, etten mä mielelläni ilmankaan ole.

[/quote]

Voi kunpa tuntisin sinut! Oli kuin omasta (viini)päästäni. Ihan sama täällä.

Ap:n täytyy nostaa kissa pöydälle. Tunnen yhden samantyylisen tissuttelijan, ei ollut räkäkännissä koskaan. Mutta vasta 2 haimatulehduksen jälkeen lopetti. Useat haimatulehdukset saattavat laukaista diabeteksen. Voi käydä niinkin, että jalat edellä sairaalasta lähtee.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2011 klo 10:50"]

ja jos joku kysyy kyytiä, on vastaus, ettei ole ajokunnossa. Ja tuo vastaus tulee ylpeillen, ei pahoitellen, mikä on minusta ikävää.

[/quote]

Miehesi tarvitsee kuusi pulloa Siideriä,että hän on. Alkoholisti.Vai 17 Siideriä Viikonlopun aikana.Että on Aalkoholin Suurkuluttaja tai vasta aloitteleva Alkoholisti.

Lisäisin vielä tähän,että raittiudesta pitää myös osata nauttia.

Hampaat irvessä raittiutta ylläpitävä ei onnistu raitistumaan.

Kuivaa huikkaa ottava retkahtaa melko varmasti.Raittiutta nautitaan päivä kerrallaan.

Oma vaimoni juo lähes pänikän illassa ja joka viikonloppu sekä perjantaina että lauantaina. Hävettää ja ärsyttää kun tosiaan aina on syy ottaa hiukan rentouttavaa. Lisäksi on lihonut juomisen takia melkoisesti ja aina ollaan alottamassa laihdutusprojektia sitku, sitku,....pitäisikö oikeasti ottaa ero?

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan missään nimessä ikinä ala peitellä ja suojella vaimosi juomista. Jos ja kun vaimollesi tulee siitä joskus ongelmia, anna hänen itsensä myös kantaa seuraukset, jopa silloin kun tuntuu että olisi perheen/lasten edun mukaista peitellä vaimon juomista. Jokaisen alkoholistin lähipiiristä löytyy juomisen mahdollistajia, sekä kotoa että työpaikalta; ihmisiä, jotka vähättelee juomista, tekee asioita alkoholistin puolesta, valehtelee ja peittelee juomista jne. Tällöin alkoholisti ei itse joudu ottamaan vastuuta juomisestaan eikä tarvetta lopettaa juomista tule.

Usein peittely/suojelu on yksi niitä suhteen säilymisen perusehtoja. Ajattellessa taaksepäin, olisin mieluummin sietänyt alkoholismia kuin erosta koituvan suuren tuskan.