Isänpäivästä uusperheessä - kysymys

Kun teillä on nyt miehen kanssa yhteisiä lapsia ja hän on lastesi isä niin tietenkin saat juhlistaa isänpäivää juuri niin paljon kuin haluat.



Lähde kuitenkin ajatuksella, että haluat osoittaa miehellesi kuinka paljon arvostat häntä lastesi isänä ja haluat juhlistaa sitä. Älä niin että "tässä nyt näytetään muille että...". Anna kaikille lapsilla mahdollisuus osallistua isänpäivään yhtäläisesti mutta jos eivät halua niin ei ole pakko.

kun minun mielestäni äitien- ja isäinpäivät ovat maailman typerintä turhaa lässytystä...

Nyt vaan on pakko vähän säätää, koska tarhassa ja koulussa on lapset aivopesty tähän propagandaan..



No, mutta pointti on se, että sinun kotisi- sinun elämäsi. Teet lastesi kanssa niinkuin parhaaksi näet, jos isompiä hävettää niin voi voi.

Ja muistakin juhlista, koska en ole niin hyvä keksimään juhlia ja niiden ympärille traditioita ihan vain tyhjästä. Siksi on kiva, kun on valmiit raamit ja sitten voi toteuttaa kuten parhaaksi näkee. Pienten lasten kanssa on kiva myös hahmottaa ajankulua erilaisten traditioiden avulla, pienesti, ilman että ne alkavat hallita.



No niin.



Siis ajatus isänpäivän vietosta ei ensisijaisesti tietenkään ole miehen isompien lasten nolaaminen, mutta tunnen jotain vahingoniloa siitä, että heiltä puuttuu jotain, kun he eivät ole voineet isänsä kanssa jakaa myönteisiä kokemuksia. Ja se konkretisoituu tilanteissa, joissa on heidän pieniä sisaruksiaan, jotka isästään ja hänen seurastaan nauttivat. Tottakai he saavat osallistua niin paljon kuin itse haluavat, mutta epäilen, että erityistä ei ole odotettavissa. Itse olen jo vuosia sitten luopunut yrittämisestä sillä lailla, että heitä johonkin kannustaisin tai patistaisin, kun heillä jo ikääkin on.

miksi isomat nolostuisi??

kun minun mielestäni äitien- ja isäinpäivät ovat maailman typerintä turhaa lässytystä...

Nyt vaan on pakko vähän säätää, koska tarhassa ja koulussa on lapset aivopesty tähän propagandaan..

No, mutta pointti on se, että sinun kotisi- sinun elämäsi. Teet lastesi kanssa niinkuin parhaaksi näet, jos isompiä hävettää niin voi voi.

Teette kuten parhaaksi näette. Jos isommat nolostuvat, lienevät itsekin tajunneet oman käytöksensä.

siis sinun miehesi on lastesi isä. Miehelläsi on lapsia edellisestä liitosta, jotka juhlivat isänpäivää isänsä luona, siis sinun järjestämissäsi juhlissa. Voisiko olla, että se alkuvaiheen nolous olikin siitä syystä, etteivät he juhli isänpäivää vanhempiensa kanssa, vaan isänsä ja sen uuden vaimon kanssa? Ajattelepa tilannetta siis niiden vanhempien lasten kannalta, kuinka kauan näitä lasten vierailuita isänsä luona on jatkunut...

Miehesi ei ole osannut rakentaa omia isänpäivä perinteitään lastensa kanssa. Ei niillä isoilla lapsilla muuta isää ole ollut josta olisi voinut mallia ottaa. Miten miehesi muistaa omaa isäänsä tai isoisiänsä.

Mutta kiva sinun lapsille, että sinä vihdoin niitä rakennat kun miehesi ei siihen kykene.

Niin onhan se outoa, jos jotkut tyhmää ja noloa huomioi.

Ehei, kyllä se on isä, joka huolehtii lasten kanssa niistä. Samoin se on äiti, joka huolehtii isänpäivän juhlinnasta lasten kanssa.

miksi eroote ja hankitte noita ongelmapesiä joissa ei olle koskaan tasavertaisia??

se on aika noloa, että mulla on isä, mutta en asu sen kanssa ja meen sen kotiin juhlimaan isänpäivää ja siellä asuu sen vaimo, joka ei oo mun äiti ja sitten siellä asuu mun isin ja sen vaimon lapset, jotka on mun sisaruspuolia. Musta se on noloa, että lapsia tehdään kenen kanssa sattuu!

se on aika noloa, että mulla on isä, mutta en asu sen kanssa ja meen sen kotiin juhlimaan isänpäivää ja siellä asuu sen vaimo, joka ei oo mun äiti ja sitten siellä asuu mun isin ja sen vaimon lapset, jotka on mun sisaruspuolia. Musta se on noloa, että lapsia tehdään kenen kanssa sattuu!

Meinaatsä että äidit rakentaa omat äitienpäivätraditiot? Ehei, kyllä se on isä, joka huolehtii lasten kanssa niistä. Samoin se on äiti, joka huolehtii isänpäivän juhlinnasta lasten kanssa.

Eroperheessä ei ole sitä äitiä opettamassa isänpäiväperinteitä, eikä isää opettamassa äitienpäiväperinteitä. Monesti perheiden perinteet peritään vanhempien omasta lapsuudesta, jotka taas on mahdollisesti peritty isovanhempien lapsuudesta.

Huoh, no jos ap:n mies on nolo, niin samoin on ap:kin.

sut väärän naisen kanssa. Onneksi sai paremman naisen ja yhteiset lapset siihen. Sinä voit tietysti pysyä pois, mikä varmaan on kaikille jees, koska muistutat vain isäsi virheistä ja siitä, että lapsi tulee tehtyä kenen kanssa sattuu...

se on aika noloa, että mulla on isä, mutta en asu sen kanssa ja meen sen kotiin juhlimaan isänpäivää ja siellä asuu sen vaimo, joka ei oo mun äiti ja sitten siellä asuu mun isin ja sen vaimon lapset, jotka on mun sisaruspuolia. Musta se on noloa, että lapsia tehdään kenen kanssa sattuu!

Nämä vanhemmat lapset ovat jo vähän isompia, eikö niin? Millä tavalla ajattelit, että heidät nolattaisiin? Kun ei ole yhtä hienoa lahjaa/korttia kuin pikkusisaruksilla? Vai asenteen takia?



Kai jos tuo haittaa heitä, niin ovat ensi vuonna eri asenteella liikenteessä? Ja jos ei haittaa, niin sittenkin voitte juhlia hyvillä mielin isää pienempien kanssa, ja isot voivat osallistua sen verran kuin haluavat.



Mä tunnistan tuon ärtymyksen, kun lapset eivät yhtään tunnu arvostavan isäänsä. Itsekin olen äitipuoli, ja omien lapsipuolieni kohdalla valitettavasti syy taitaa olla se, että heidän äitinsä pahoittaa mielensä, jos lapset osoittavat mitenkään, että isä on heille tärkeä. Ei se ole lasten vika. Tajuavat sitten aikuisena toivottavasti, että isä on kuitenkin koko ajan sitkeästi rakastanut heitä.

Erosta on nyt jo kauan aikaa.

Olen kyllä aiemmin yrittänyt rohkaista ja saada mukaan aamiaisen laittoon, kakun koristeluun yms, niin että heidän yrityksensä ja panoksensa olisi se pääasia. Etten minä olisi paikan päällä järkyn hienon kortin ja lahjan kanssa - vrt lasten omatekemä kortti ja heidän toivotuksensa.

Mutta se heidän osallisuutensa on ollut sellaista, mitä en omalta lapselta hyväksyisi ollenkaan. En osaa sen tarkemmin nyt tilanteita kertoa, mutta paljon on pahaa mieltä isälle lasten käytöksestä tullut. Siihen on kuulunut isän kiusaaamista, kepposia yms. Jos edes olisi yhden kerran kuullut heidän täydestä sydämestä vaikka vain toivottavan hyvää isänpäivää halauksen kanssa, se olisi pyyhkäissyt paljon pois. Mutta ketään ei voi pakottaa pitämään isästään, jos ei halua.

Nyt olen kummiskin ajatellut, että en yritä enää muokata ja vääntää ilmapiiriä isän lasten mukaan, vaan heistä välittämättä. Aiemmin olen yrittänyt vääntyä kiemuralle, että he tuntisivat koko ajan olonsa mahdollisimman normaaleiksi ja kodikkaaksi meillä. Nyt olen kyllästynyt.

Nolaamisella tarkoitan, että heidän käytöksensämja vuorovaikutuksensa poikkeaa nyt ns. enemmistöstä. Jos minä olen aiemmin heidän laillaan koettanut järjestää heille tilaa olla isän kanssa, niin sitä en enää tee. Heidän täytyy ottaa se itse, vaikka he tuntisivatkin olonsa epämukaviksi.

Nämä vanhemmat lapset ovat jo vähän isompia, eikö niin? Millä tavalla ajattelit, että heidät nolattaisiin? Kun ei ole yhtä hienoa lahjaa/korttia kuin pikkusisaruksilla? Vai asenteen takia?

Kai jos tuo haittaa heitä, niin ovat ensi vuonna eri asenteella liikenteessä? Ja jos ei haittaa, niin sittenkin voitte juhlia hyvillä mielin isää pienempien kanssa, ja isot voivat osallistua sen verran kuin haluavat.

Mä tunnistan tuon ärtymyksen, kun lapset eivät yhtään tunnu arvostavan isäänsä. Itsekin olen äitipuoli, ja omien lapsipuolieni kohdalla valitettavasti syy taitaa olla se, että heidän äitinsä pahoittaa mielensä, jos lapset osoittavat mitenkään, että isä on heille tärkeä. Ei se ole lasten vika. Tajuavat sitten aikuisena toivottavasti, että isä on kuitenkin koko ajan sitkeästi rakastanut heitä.

se on aika noloa, että mulla on isä, mutta en asu sen kanssa ja meen sen kotiin juhlimaan isänpäivää ja siellä asuu sen vaimo, joka ei oo mun äiti ja sitten siellä asuu mun isin ja sen vaimon lapset, jotka on mun sisaruspuolia. Musta se on noloa, että lapsia tehdään kenen kanssa sattuu!

Vaikka näemmä vasta toinen perhe on ollut se "oikea". Oletko kysynyt äidiltä, miksei se voinut pitää jalkojaan ristissä?

jolloin ei ehkä kamalasti osaa moista miestä arvostaa, koska tämä valitsi lastensa sijaan uuden perheen.



Mieti, miltä omista lapsistasi tuntuu muutaman vuoden kuluttua, kun isä on heidät jättänyt ja isänpäivänä pitäisi esittää, että siinä on maailman ihanin ja kultaisin isi, joka tosin ei halua olla osa lastensa arkea. Ehkä heitäkin nolottaa.

Erosta on nyt jo kauan aikaa. Olen kyllä aiemmin yrittänyt rohkaista ja saada mukaan aamiaisen laittoon, kakun koristeluun yms, niin että heidän yrityksensä ja panoksensa olisi se pääasia. Etten minä olisi paikan päällä järkyn hienon kortin ja lahjan kanssa - vrt lasten omatekemä kortti ja heidän toivotuksensa. Mutta se heidän osallisuutensa on ollut sellaista, mitä en omalta lapselta hyväksyisi ollenkaan. En osaa sen tarkemmin nyt tilanteita kertoa, mutta paljon on pahaa mieltä isälle lasten käytöksestä tullut. Siihen on kuulunut isän kiusaaamista, kepposia yms. Jos edes olisi yhden kerran kuullut heidän täydestä sydämestä vaikka vain toivottavan hyvää isänpäivää halauksen kanssa, se olisi pyyhkäissyt paljon pois. Mutta ketään ei voi pakottaa pitämään isästään, jos ei halua. Nyt olen kummiskin ajatellut, että en yritä enää muokata ja vääntää ilmapiiriä isän lasten mukaan, vaan heistä välittämättä. Aiemmin olen yrittänyt vääntyä kiemuralle, että he tuntisivat koko ajan olonsa mahdollisimman normaaleiksi ja kodikkaaksi meillä. Nyt olen kyllästynyt. Nolaamisella tarkoitan, että heidän käytöksensämja vuorovaikutuksensa poikkeaa nyt ns. enemmistöstä. Jos minä olen aiemmin heidän laillaan koettanut järjestää heille tilaa olla isän kanssa, niin sitä en enää tee. Heidän täytyy ottaa se itse, vaikka he tuntisivatkin olonsa epämukaviksi.

Nämä vanhemmat lapset ovat jo vähän isompia, eikö niin? Millä tavalla ajattelit, että heidät nolattaisiin? Kun ei ole yhtä hienoa lahjaa/korttia kuin pikkusisaruksilla? Vai asenteen takia? Kai jos tuo haittaa heitä, niin ovat ensi vuonna eri asenteella liikenteessä? Ja jos ei haittaa, niin sittenkin voitte juhlia hyvillä mielin isää pienempien kanssa, ja isot voivat osallistua sen verran kuin haluavat. Mä tunnistan tuon ärtymyksen, kun lapset eivät yhtään tunnu arvostavan isäänsä. Itsekin olen äitipuoli, ja omien lapsipuolieni kohdalla valitettavasti syy taitaa olla se, että heidän äitinsä pahoittaa mielensä, jos lapset osoittavat mitenkään, että isä on heille tärkeä. Ei se ole lasten vika. Tajuavat sitten aikuisena toivottavasti, että isä on kuitenkin koko ajan sitkeästi rakastanut heitä.

Nolointa minusta on se, että sinä olet ryhtynyt miehellesi lapseksi, väsäät korttia ja kakkua ja teet kaikin tavoin selväksi, että eikö sinulla nyt olekin parempi perhe kuin ennen, minäkin olen tehnyt kolme tuntia tätä onnittelukorttia ja heräsin aamiaisenlaittoon aamulla klo 3.00, jotta sain haettua lähimmästä kanalasta tuoreita munia.

On kamalaa, jos äitipuoli asettaa rajat sille, miten isä ja lapset isänpäivää viettävät. En yhtään ihmettele, että teillä on hankalaa ja vaikeaa, jos miehen juhlapäivänä sinusta ihaninta on saada nolata miehen vanhemmat lapset. Samalla tavalla seksiä harrastamalla ne on tehty kuin sinunkin lapsesi, joten älä aseta heitä eri asemaan kuin omiasi vain siksi, että he olivat ensin ja ovat isälleen tuhat kertaa rakkaampia kuin kierrätysliittonne lapset.

ihan omannäköisesi juhlan! Et nolaa miehesi edellisen liiton lapsia tietenkään, kun pyydät heidätkin mukaan kakkupöytään. Riippuen heidän iästään vielä, autat heitäkin ostamaan lahjan omasta puolestaan.



Meillä on menty samaan tapaan jo vuosia. Rakennan sellaisen juhlan, joka on minusta arvokas ja ihana, hankin lahjat, hemmottelen miestä. Ilmoitan hänen lapsilleen, että olisi kiva saada heidätlin isää onnittelemaan, voisivatko saapua kakuttelemaan siihen ja siihen aikaan.