Mitä tehdä?Kerroin olevani raskaana..mies lähti

Raukkamainen paska.. No, asialle et mitään voi. Rimpauta ex-anopille ja kerro tiivistetysti miten on käynyt ja sano, että mulkero-pojasta huolimatta ovat tervetulleita osallistumaan HEIDÄN lapsenlapsensa elämään. Tulevat mummi ja pappa tekevät varmasti poikansa elämän hankalaksi sinun puolestasi ja sinä voit keskittyä vauvaan. Teillä on aika pitkä yhteiselo takana. Jos kyseessä oli vain alkukantainen paniikkireaktio, avaa ovi hänne niin pyytäessä. Toisaalta kuten tääällä sanottu, takana voi olla jotain muuta mitä et tiedä. Toivotaan nyt että mies vaan säikähti perusteellisesti. Mutta soita sille anopille.ex.

Voimia ap!!!!!!!!! Kävi miten kävi, muista olla onnellinen lapsestasi (kun ilmeisesti olet päättänyt vauvan pitää) ja nauti raskaudestasi. Älä missään vaiheessa syytä itseäsi mistään!!! Onneksi anoppisi on tukenasi, hän kuitenkin sinun lisäksesi parhaiten tuntee miehen luonteen.

ap:lla on ilmeisesti selkärankaa. Mutta toki mies voi oman osuutensa hoitaa lapsen isänä. Tosin, jos juoksee nyt sinne eksän helmoihin, niin sitten kannattaa unohtaa koko mies. Monestako vetoa, ettei se eksä käyttänyt mitään ehkäisyä (tai miehesi?).. saattaapi tulla heti kohta jo sisaruspuolia. Tyhmä mies ja täysin höynäytettävissä.



Käytä tosiaan häihin varatut rahat uudelleen sisustukseen ja lapsen hankintoihin.

Todella epäkypsä mies. Ei tuota voi muuten tulkita. Minulle kävi itselleni,niin että olimme olleet mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä ja tulin raskaaksi. Asuimme miehen ostamassa asunnossa ja raskausuutisen kuultuaan mies vaati heti aborttia. Seuraavana päivänä töistä tullessani hän odotti minua kotonamme, minun tavarani pakattuna. Sain "säälistä" asua vielä yhden päivän ja hankin itselleni asunnon pikavauhtia. Ensimmäiset 12 viikkoa menivät shokissa, olin yksin. Mies ei vastannut puheluihin, ei halunnut olla missään tekemisissä. Vkolla 15 sain keskenmenon.

Ei tuollaisille miehille mitään voi. Asia on vaan pakko hyväksyä. E voi poliisillekkaan soittaa,että mies ei halua lastamme.

Nämä on tilanteita elämässä, jotka on ikäviä ja vaativat vahvuutta,jotta niistä selviää. Itse en ole ollut missään tekemisissä miehen kanssa tuon jälkeen. Enkä ole häntä kaivannutkaan.

Meillä kävi vähän samalla tavalla.Oltiin oltu miehen kanssa yhdessä 4,5 vuotta ja tulin raskaaksi.Mies sanoi että joko abortti tai hän jättää mut.En kyennyt päättämään.Kun tulin kotiin,oli lukot vaihdettu ja tavarat pakattu.Hain myöhemmin muut tavarani takaisin.Muutin pois paikkakunnalta kunen kestänyt nähdä enään miehen naamaa ja oli tuskallista sillä kaikesta huolimatta rakastin häntä kuin hullua.

Kuukaudet sujui hyvin.Kun olin 6 kuulla raskaana tapasin ihanan miehen joka oli sinkku ja ihana.Hän ei vcälittänyt raskaudesta.Hän oli synnärillä ym. mun kanssa.

Muttamutta...mitäs tapahtui juuri kun lapsi oli 1 kuukauden vanha (poika)Mies tuli takaisin ja halusi palata yhteen.Oli kuullut mun siskolta että olen saanut pojan.Tämä mun nykyinen (asuttiin silloin yhdessä)oli myös kotona kun tämä eksä tuli käymään.Eksä ei tykännyt ollenkaan uudesta miehestäni.

Hän on kyllä isänä pojalle,mutta takaisin en ottanut.

Teit oikean päätöksen ap:)