Lue keskustelun säännöt.
Mistä sen NÄKEE jos perheessä on väkivaltaa
22.10.2011 |
Aloitetaan:
Menet kylään perheeseen, käyt siellä ensimmäistä kertaa. Koti on siisti ja tavallinen. Vanhemmat tavallisen näköisiä, normaalipainoisia, siistit vaatteet ja siistit hiukset jne.
Lapset ovat myös puhtaita ja siistejä, lapsilla on vuoteet ja lelut ja kaikkea normaalin tavallista mitä lapsilla suomessa on.
Vanhemmat kattaa kahvipöytää ja istutaan sohvalla ja jutellaan niitä näitä, lapset on siinä mukana myös.
Kukaan ei esim. kiroile. tv on kiinni, jne. Kellään ei ole mustelmia, ei vanhoja kellastuneitakaan.
Mutta kun lähdet pois, jäät miettimään, että perheessä vanhemmat hakkaa toisiaan ja lapsiaan, lujaa ja usein.
Mistä ja millaisista merkeistä sen päättelet? Mistä ja miten se näkyy, jos perheen kulissien takana on väkivaltaisuutta?
Haluan konkreettisia esimerkkejä, MITEN ja MITKÄ SEIKAT ovat niitä, joista tai joiden kautta tulee vahvasti sellainen "tieto" että väkivaltaa toisia kohtaan on? Miten sellainen perhe toimii, käyttäytyy ja miten lapset toimii ja käyttäytyy?
Toivon vastauksia itse kysymykseen, kiitos. esim. perhetyöntekijät tai vast. varmaan osaa vastata?
MIKSi minä tätä kysyn, on sitten oma tarinansa, sitä en ala tässä pohtimaan.
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista, jotka ovat vastuksia kysymykseen.
t: T.
Kommentit (163)
Niin, mutta koita nyt ymmärtää että se ei kuitenkaan tarkoita etteikö ihminen voisi olla jonkun luontonen ihan muutenkin!!!
Ylisuojeltu, kiltti Nico-Petteri saattaa varhaisteininä alkaa temppuilemaan vaikkei häntä kotona kukaan hakkaa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta usein ne arat ja vetäytyvät ovat myös kilttejä ja tunnollisia.
Ja tämän ketjun perusteella tuntuu todella pelottavalta että lasten kanssa työskentelevät eivät tunnista tällaisia oireita tai sitten eivät halua niitä nähdä. Ne aggressiiviset lapset usein saavat jotain apua käytökseensä mutta on hurjaa jos ne vetäytyvät leimataan vain "kilteiksi" vaikka ne vasta sitä apua voisivatkin tarvita. Ja tämä ihan omien lapsuudenkokemusteni perusteella.että lapsi on joko aggressiivinen tai sitten arka ja vetäytyvä? Miksi alleviivaat koko ajan vai tuota aggressivisuutta?
miten lapsi käyttäytyy perheväkivallan seurauksena. Eli on aggressiivinen ja esiintyy käytösongelmia.
hyväkäytöksinen. Miten moni tuntuu asian tajuavan!
vai onko kiltti ja hyväkäytöksinen, niin metsään mennään ja lujaa. Lapsi, joka osaa käyttäytyä, on kiltti ja iloinen ja hänellä on ystäviä, kertoo 100% siitä, että hänellä on kotona kaikki hyvin.
Jos lapsi on arka, pelokas ja vetäytyy syrjään, on yksin, niin hälytyskellot soivat.
Osasik käyttäytyä pienenä erittäin hyvin, olin kiltti ja iloinen ja minulla oli ystäviä, mutta isäni oli (ja on siis vieläkin) väkivaltainen ja narsisitinen juoppo joka uhkaili joka ainoa viikonloppu tappaa koko perheen. Oliko kodissani kaikki 100 % hyvin? Sano se! Kun olet niin viisas.
että väkivallan uhri alkaa itsekin väkivaltaiseksi. Tosikertomuksia löytyy vaikka millä mitalla. Viimeisin on Ruotsin lapsisurma.
Mutta ei kaikki ole aina sitä yhtä ja samaa. Ihminen voi olla vetäytynyt/agressiivinen tai ties mitä ilman että on uhri.
Johan tässä ketjussa on jauhettu miten voi olla yksin ilman että on väkivallan uhri tai agressiivinen ilman että on väkivallan uhri.
Meillä ihmisillä on vaan suuri tarve saada elää jotain kamalaa; mutta onko se tervettä että normaalissa kyläpaikassa alkaa kuvittelemaan että sielä hakataan?
Ainoa todellinen oire, mikä 100 varmasti kielii perheväkivallasta, ovat mustelmat, mitkä eivät ole tulleet leikeistä tms. Jos lapsi itse kertoo, että häntä hakataan(eikä heitä sitä vitsillä) on syytä miettiä, onko kotona kaikki hyvin.
Sosionomi
onko se tervettä että normaalissa kyläpaikassa alkaa kuvittelemaan että sielä hakataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arkaan ja pelokkaaseen! TÄYSIN eri asioita. Itse olin lapsuudessa iloinen, reipas, kaikkien kaveri, ystävällinen ja tosi kiltti, viittasin aina tunneilla jne ja olin opettajien lellikki ja kotona oli kaikki hyvin. Ystäväni oli taas koko ajan silmät lautasina, ei puhunut mitään, paniikissa koko ajan, tunneilla yritti olla mahdollisimman näkymätön ja hiljaa. Välkillä ei puhunut kellekään mitään, oli hiljaa. Myöhemmin hän kertoi(aikuisena), että isä hakkasi häntä.
reippaat, iloiset, tosi kiltit, ystävälliset ja viittailevat lapset voivat olla kotioloista, jossa kaikki ei ole hyvin. Kuten minä olin.
ILOINEN, vaikka kotona on kaikki päin persettä.
Yleensä siis lapsi oirehtii joko olemalla keskittymyskyvytön ja aggressiivinen tai olemalla hiljainen, pelokas ja syrjäänvetäytyvä ja yksinäinen. Toki poikkeuksiakin on, ja toki joku ei oirehdi näin, mutta nuo oirehtimiset on luettu ihan asiantuntija-artikkeleista.
Mutta kuten joku sanoi, ulkopuolinen ei voi varmuudella sanoa, lyödäänkä jotakin lasta/näkeekö hän väkivaltaa. Jos lapsi ottaa puheeksi väkivallan päiväkodissa/koulussa ja/tai hänellä on mustelmia, mitkä lapsi kertoo tulleen perheväkivallasta, on aika toimia. Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arkaan ja pelokkaaseen! TÄYSIN eri asioita. Itse olin lapsuudessa iloinen, reipas, kaikkien kaveri, ystävällinen ja tosi kiltti, viittasin aina tunneilla jne ja olin opettajien lellikki ja kotona oli kaikki hyvin. Ystäväni oli taas koko ajan silmät lautasina, ei puhunut mitään, paniikissa koko ajan, tunneilla yritti olla mahdollisimman näkymätön ja hiljaa. Välkillä ei puhunut kellekään mitään, oli hiljaa. Myöhemmin hän kertoi(aikuisena), että isä hakkasi häntä.
reippaat, iloiset, tosi kiltit, ystävälliset ja viittailevat lapset voivat olla kotioloista, jossa kaikki ei ole hyvin. Kuten minä olin.
Lapsi oirehtii yleensä melkein aina, kun on niin vakava aihe, kuin perheväkivalta. Lapsi on joko väkivaltainen tai sitten pelokas ja säikky.
Eli ihan normaalia leikkiä?
Ja on todella aggressiivista ja esim. päiväkodissa sille pannaan heti stoppi. Normaalin rajat tuntuvat av:lla hämärtyvän hyvin helposti. Ja kaikki väkivaltaisia leikkejä leikkivät pojat tuomitaan
heti perheväkivallan uhreiksi. Olisikin asia näin yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
reippaat, iloiset, tosi kiltit, ystävälliset ja viittailevat lapset voivat olla kotioloista, jossa kaikki ei ole hyvin. Kuten minä olin.
Mutta ei se tarkoita että jotain olisi vialla, Vai menikös se niin että alkoholistiperheessä on kaikista siistein koti?
Kai sitäkin kannattaa pitää silmällä jos kilttejä/agressiivisiä/hiljasia lapsia? Olis vaan aika paljon perheitä joita "seurata".
Tälläsestä ei päästä oikein mihinkään mutta onneksi on ammattiapua meille mattimeikäläisille jotka tunnistaa ongelmat mutta nyt menen ainakin itse nukkumaan.
käynyt ilmi, että erittäin aggressiiviset lapset ovat melkein poikkeuksetta olleet perheväkivallan uhreja. Kyse siis todella rajusta aggressiivisuudesta: kuristaminen, potkiminen ja lyöminen nyrkillä toistuvasti.
Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään kestänyttä kriisiä sanotaan post-traumaattiseksi. Tällöin perheväkivalta on
toistuvaa, ennustettavaa ja odotettava asia. Lapset näkevät usein painajaisia kodin
tapahtumista ja joskus väkivaltaa toistetaan leikeissä. Vireystila voi myös olla jatkuvasti
kohonnut, lapsi on ärtyisä ja saa raivokohtauksia. (Oranen 2004: 135.) Lapsi myös
todella pelkää fyysisiä kipuja, vammautumista tai kuolevansa. Perheväkivallan
kohteeksi joutuneelle lapselle syntyy kuva maailmasta pahana ja epäoikeudenmukaisena
paikkana. Lapsen kuva oikeasta ja väärästä hämärtyy. Fyysinen pahoinpitely voi antaa
lapselle väkivaltaisen käyttäytymismallin ja jotkut väkivaltarikolliset ovatkin joutuneet
lapsena väkivallan kohteeksi.
reippaat, iloiset, tosi kiltit, ystävälliset ja viittailevat lapset voivat olla kotioloista, jossa kaikki ei ole hyvin. Kuten minä olin.Mutta ei se tarkoita että jotain olisi vialla, Vai menikös se niin että alkoholistiperheessä on kaikista siistein koti?
Kai sitäkin kannattaa pitää silmällä jos kilttejä/agressiivisiä/hiljasia lapsia? Olis vaan aika paljon perheitä joita "seurata".Tälläsestä ei päästä oikein mihinkään mutta onneksi on ammattiapua meille mattimeikäläisille jotka tunnistaa ongelmat mutta nyt menen ainakin itse nukkumaan.
"Tälläsestä ei päästä oikein mihinkään mutta onneksi on ammattiapua meille mattimeikäläisille jotka tunnistaa ongelmat"
sama. vaikka oletkin varmaan jo nukkumassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kohottaa käden niin perheväkivaltaa kokenut lapsi kavahtaa kättä ja suojautuu.
arkaan ja pelokkaaseen! TÄYSIN eri asioita. Itse olin lapsuudessa iloinen, reipas, kaikkien kaveri, ystävällinen ja tosi kiltti, viittasin aina tunneilla jne ja olin opettajien lellikki ja kotona oli kaikki hyvin. Ystäväni oli taas koko ajan silmät lautasina, ei puhunut mitään, paniikissa koko ajan, tunneilla yritti olla mahdollisimman näkymätön ja hiljaa. Välkillä ei puhunut kellekään mitään, oli hiljaa. Myöhemmin hän kertoi(aikuisena), että isä hakkasi häntä.
reippaat, iloiset, tosi kiltit, ystävälliset ja viittailevat lapset voivat olla kotioloista, jossa kaikki ei ole hyvin. Kuten minä olin.Lapsi oirehtii yleensä melkein aina, kun on niin vakava aihe, kuin perheväkivalta. Lapsi on joko väkivaltainen tai sitten pelokas ja säikky.
somaattisia, esim. ummetus. Ja olin myös säikky ja pelokas, mutta silti iloinen ja kiltti ja ystävällinen ja pohjimmiltani sosiaalinenkin, vaikka ujostelin aluksi muita lapsia ja hakeuduin enemmän aikuisten seuraan. Yritin kaikin keinoin miellyttää muita ja pelästyin jos mua toruttiin jostain. Olin oikein korostetun reipaskin enkä uskaltanut näyttää negatiivisia tunteita, vaan hymyilin ja olin reipas vaikka olin just kaatunut pihalla ja naama oli auki. Kyyneleitä nieleskellen ja hammasta purren sanoin, että ei tässä mitään, menenpä terkkarille.
Kotona mun äiti oli väkivaltainen juoppo, mutta ei sitä kukaan päällepäin nähnyt. Oltiin ihan normaali perhe päällepäin. Iltaisin äiti vaan otti pari kaljaa ja käytti meihin lapsiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Isä oli hiljainen tossukka eikä uskaltanut äidille sanoa vastaan eikä edes puolustaa lapsia. Varsinkin negatiivisten tunteiden näyttämisestä rangaistiin, siitä tuo ylireippaus.
Pikkuveljeni olikin sitten väkivaltainen lapsi ja kiusaaja...
mutta esim. säpsähdin helpommin kuin kaverit ja mut oli helppo pelästyttää. Ja pelkäsin uhkaavan oloisia ihmisiä kavereita enemmän. Muttei mitään silmiinpistävää.
(edellinen kirjoittaja)
Pitkään kestänyttä kriisiä sanotaan post-traumaattiseksi. Tällöin perheväkivalta on
toistuvaa, ennustettavaa ja odotettava asia. Lapset näkevät usein painajaisia kodin
tapahtumista ja joskus väkivaltaa toistetaan leikeissä. Vireystila voi myös olla jatkuvasti
kohonnut, lapsi on ärtyisä ja saa raivokohtauksia. (Oranen 2004: 135.) Lapsi myös
todella pelkää fyysisiä kipuja, vammautumista tai kuolevansa. Perheväkivallan
kohteeksi joutuneelle lapselle syntyy kuva maailmasta pahana ja epäoikeudenmukaisena
paikkana. Lapsen kuva oikeasta ja väärästä hämärtyy. Fyysinen pahoinpitely voi antaa
lapselle väkivaltaisen käyttäytymismallin ja jotkut väkivaltarikolliset ovatkin joutuneet
lapsena väkivallan kohteeksi.
Pitkään kestänyttä kriisiä sanotaan post-traumaattiseksi. Tällöin perheväkivalta on
toistuvaa, ennustettavaa ja odotettava asia. Lapset näkevät usein painajaisia kodin
tapahtumista ja joskus väkivaltaa toistetaan leikeissä. Vireystila voi myös olla jatkuvasti
kohonnut, lapsi on ärtyisä ja saa raivokohtauksia. (Oranen 2004: 135.) Lapsi myös
todella pelkää fyysisiä kipuja, vammautumista tai kuolevansa. Perheväkivallan
kohteeksi joutuneelle lapselle syntyy kuva maailmasta pahana ja epäoikeudenmukaisena
paikkana. Lapsen kuva oikeasta ja väärästä hämärtyy. Fyysinen pahoinpitely voi antaa
lapselle väkivaltaisen käyttäytymismallin ja jotkut väkivaltarikolliset ovatkin joutuneet
lapsena väkivallan kohteeksi.
kokemuksia ei voi millään mutuksi sanoa...Lisäksi jutussahan toistuu koko ajan "voi" sana, eli muitakaan reagointitapoja ei poissuljeta.
tutkimuksia/asiantuntija-artikkeleita, että YLEENSÄ lapsi reagoi joko
-olemalla väkivaltainen itsekin, ja aggressiivinen
- olemalla arka ja syrjäänvetäytyvä
Kuitenkin lapsi voi olla noita ilman, että perheessä on väkivaltaa tai lapsi voi oireilla muulla tavoin tai ei lainkaan(harvinaista)
Itse olin viime viikolla perheväkivaltaseminaarissa(työn puolesta) joten minulla ihan uutta tietoa aiheesta.
nuo väkivaltaisesti käyttäytyvät 5-6-vuotiaat eivät kuitenkaan pahasti satuttaisi toisiaan. Tietenkin minä seisoin lähistöllä koko ajan ja kävin välillä rauhoittelemassa, mutta en silti usko että he keskenäänkään olisivat ketään potkineet tai lyöneet niin pahasti, että mitään isompaa vammaa olisi syntynyt (ellei sitten vahingossa). Jos nämä lapset esim. vääntävät kaverin maahan niin siinä on tarkoitus vain näyttää kuka on pomo, ja kun se alakynnessä oleva alkaa itkeä tai pyytää lopettamaan, uskoisin kaikkien noiden poikien tajuavan lopettaa. Mutta kyllähän se hirveätä on katsella. Toisaalta leikkivät usein yhdessä, eikä kukaan käsittääkseni koe tulevansa kiusatuksi.