Ärsyttävimmät lapsettomien kavereiden piirteet, listatkaa!

Samoin ärsyttää joustamattomuus, kun sovitaan yhteisiä menoja: kalenterit täynnä ja mistään menosta tai harrastuksesta ei voi jäädä pois.

Miksi pitäisi jäädä? Pitäisikö kaikkien pomppia sinun ja lastesi pillin mukaan? En todellakaan odota, että lapsettomat ystävät muuttavat jo lukkoonlyötyjä suunnitelmiaan minun tai lasteni takia. Minkä ihmeen takia pitäisi?! Ajatus on v****maisen itsekäs.

Äidit ovat niin hanakoita haukkumaan lapsettomia ystäviään itsekkäiksi, mutta ovat itse vähintään yhtä itsekkäitä jos itsekkyys ymmärretään vähän laajemmin äidin ja lapsen eduksi.

Samoin ärsyttää joustamattomuus, kun sovitaan yhteisiä menoja: kalenterit täynnä ja mistään menosta tai harrastuksesta ei voi jäädä pois.

Miksi pitäisi jäädä? Pitäisikö kaikkien pomppia sinun ja lastesi pillin mukaan? En todellakaan odota, että lapsettomat ystävät muuttavat jo lukkoonlyötyjä suunnitelmiaan minun tai lasteni takia. Minkä ihmeen takia pitäisi?! Ajatus on v****maisen itsekäs.

Okei, ehkä vähän kärjistäen...

Mutta miten sinun valintasi hankkia lapsi olisi jotenkin paljon parempi valinta kuin ystäväsi valinta hankkia koira? Eikö sinun elämässäsi homma kulje juuri lapsiesi pillin mukaan? miksi siis ystäväsi elämässä homma ei saisi kulkea hänen "suojattinsa" eli koiran pillin mukaan?

Tai oletko miettinyt, että ystäväsi ehkä kärsiikin tahattomasta lapsettomuudesta ja koira oikeasti merkitsee hänelle todella paljon!? Se on rakkauden kohde, mikä oma lapsi voisi hänelle olla, jos hänelle olisi se suotu.

on niiiin ärsyttävää. Mulla pari kaveria, joilla rekku on oma hanipuppeli jonka pillin mukaan homma kulkee.

rinnastamisesta. Eli mua ärsyttää se, että esim jos sanon siitä, että lapsi on valvottanut yöllä niin hän alkaa heti selittää, että, kun hänen vauvansa (koiransa) aina herättä hänet yöllä ja sitäm pitää joka yö viedä ulos ym..

Musta ei kuitenkaan ole sama asia, jos joutuu koiraa viemään yöllä ulos ja se että sen joutuu tekemään joka yö, on kyllä ihan koulutuskysymys.

joo, mulla on ollut koira ja on lemmikkejä nytkin lasten lisäksi mutta ne on eläimiä, enkä rinnasta niitä lapsiin.

Toki ymmärrän, että lapsettomille ihmisille ne on lasten korvikkeita, niin mä itsekin hellin eläimiä enemmän ennen lapsia mut en puhunu niistä vauvoinani tai vienyt työpäivän ajaksi mummolaan tai ottanut mukaan kirjastoon, kauppaan ym ..

Entä jos komentaa/ohjeistaa lastasi vaikka teidän ollessa kyläilemässä meillä?



Entä jos keräilee alahyllyiltä designesineet/CD-levyt yms muut pois teidän tullessa kylään "kaiken varalta", siis ennen kuin lapsesi kerkee edes niistä kiinnostua? Otatteko loukkauksena ja tulkitsetteko niin, että "kaveri ei luota siihen, että meidän lapsemme ei kyllä riko mitään"?

a jos tämä koiraäiti olettaa, että perhe ja perheen lapset tinkisivät omasta tavastaan selviytyä päivistään sen vuoksi, että se olisi koiran kannalta kivaa, niin pakostahan siinä pitää koiramammaa hulluna.

Kivaa? Mulla on sekä koira että lapsi, ja kyllä noissa otuksissa on sen verran samaa että kummallakin on omat päivittäiset rutiininsa. Ei koiraa voi pitää tuntikausia yksin tai jättää lenkittämättä tai ruokkimatta. Se on pakko hoitaa joka päivä ajallaan.

Jos ei ole omia lapsia niin voi olla ettei ole koskaan oppinut tekemään mitään kotona. On syöty ulkona jne. Sitten kun tullaan illanviettoon "lapsellisille", istutaan sohvalla ja palvelutetaan kaikki vaikka muut vieraat osallistuisivat ruoanlaittoon. Lähipiirissä on monta tällaista lapsetonta palveluttajaa.

jos vieraiden pitää osallistua ruuanlaittoon. Kyllä minä ainakin passaan ihmisiä, jotka olen kylään kutsunut ja samaa odotan itsekin kylässä. Jos ei siihen kykene, niin paras olla kutsumatta vieraita kotiin.

..tuo perustuu yhteisymmärrykseen. Jaa. Itse kyllä monesti kysyn, tarviiko apua, jos menen kylään ja auttelen. Jos siis kyse kavereistani. Tai on sovittu, että ruokaa tehdään yhdessä. Jos on hienommat kutsut niin sitten toki emäntä palvelee.

Jouduin puhumaan tästä yhden vanhemman sukulaiseni kanssa, kun tunsin oloni kiusaantuneeksi kun en saa olla avuksi.:) Hän kertoi, että nuoruudessaan ystävien kesken olivat monesti kokoontuneet ja säheltäneet, kaikki "auttamassa". Loppujen lopuksi olivat yhdessä sopineet, että se, kenen luona ollaan, on emäntä.

Ehkä sinun kannattaisi kuitenkin huomioida, että ihmiset ovat tottuneet tekemään asioita eri tavoin?

Kyllä äiti joustaa, jos voi. Mutta se ei useinkaan ole omassa vallassa.



Jos mä haluan lähteä jonnekin, mun on tiedettävä se viikkoja etukäteen. Mun pitää sovitella työt, miehen työt, hankittava lapsenvahti, katsoa ettei lapsilla ole tuona päivänä puheterapiaa, vanhempainvarttia tai allergialääkäriä, mitä pitäisi siirtää tai peruuttaa. Sitten pitää toivoa, ettei lapsen tule kipeäksi tai lastenvahti peruuta.



Siksi.

että lapsettomuus ei ole oma valinta, vaan asiaa peitellään eri tavoin. Ärsyttävää tämä on silloin, kun esim. pyytää hetkeksi ottamaan oman taaperon syliin, kun tarvitsisi apua kun kasaa vaikka vaunuja autoon, niin sanotaan, ettei voi ottaa, kun ei osaa lasta pitää sylissä! Koiraa kyllä osaa.



Mua myös ärsyttää joidenkin mainitsema ehdottomuus ja pikkuasioiden pilkunviilaus.

Entä jos komentaa/ohjeistaa lastasi vaikka teidän ollessa kyläilemässä meillä?

Entä jos keräilee alahyllyiltä designesineet/CD-levyt yms muut pois teidän tullessa kylään "kaiken varalta", siis ennen kuin lapsesi kerkee edes niistä kiinnostua? Otatteko loukkauksena ja tulkitsetteko niin, että "kaveri ei luota siihen, että meidän lapsemme ei kyllä riko mitään"?

jos joku kerää alahyllyt tyhjiksi. Tosin kokisin sen aika outona, kun meillä isoimmat jo kouluikäisiä ja pienin 2v sen verta ujo, ettei mee hillumaan hyllyille.

tietenkin saa ohjeistaa ja komentaa asiallisesti eli EI tyyliin "V...u jos kosket tuohon niin tulee tunti turpiin. VAAN älä jooko koske tuohon, ettei se säry, kun se on mulle tosi tärkee juttu.

mutta hivenen tyrmistytti lapsettoman kaverin reaktio:



-Jaa häh, eihän kenelläkään sunnuntaina mitään tekemistä ole..



(Olin just kertonut, että oon ihan puhki kun oon koko päivän puuhannut..)

Entä jos komentaa/ohjeistaa lastasi vaikka teidän ollessa kyläilemässä meillä?

Entä jos keräilee alahyllyiltä designesineet/CD-levyt yms muut pois teidän tullessa kylään "kaiken varalta", siis ennen kuin lapsesi kerkee edes niistä kiinnostua? Otatteko loukkauksena ja tulkitsetteko niin, että "kaveri ei luota siihen, että meidän lapsemme ei kyllä riko mitään"?

saa minun lapsia muutkin komentaa, jos on aihetta - usein vielä "vieraitten" komentaminen tehoaa paremmin kuin äidin sana (joka kyllä sekin useimmiten) :)

tavaroitten kerääminen alahyllyiltä osoittaa mitä suurinta huomaavaisuutta, mitä en itse edes osaa odottaa vieraillessani muualla - usein keräilen itse kylässä helposti rikkoontuvia esineitä korkeammalle - toivottavasti tämä ei lapsettomia haittaa...

Nykyään tuntuu, että kaikki kotiäidit ja äidit yleensäkin katsovat nousseensa jollekin ihme jalustalle synnytettyään lapsen verrattuna naisiin, jotka eivät tätä kivuliasta, niin jalostavaa ja ymmärrystä avaavaa toimitusta ole läpikäynyt.

Muuten en usko, että lapset "jalostavat" ketään sen kummemmin. Ehkä vähän kärsivällisyys kasvaa, that's it.

Kiihkoilijoita puolin ja toisin. Mulla on kaksi lasta, mies ja oma elämä, en tykkää koirista, tosin se ei liity mitenkään tähän, ja mä en mitenkään enää jaksa kuunnella näitä kummankaan kategorian edustajia, en äiti-myytteilijöitä enkä lapsivihaajia. Hakeudun *normaalien* ihmisten pariin puhumaan ihan muista asioista.

t. se edellinen jota lainasit

oli ennen koira. Se söi aamulla ja illalla, päivän oli yksin, en vienyt sitä mummolaan enkä ryhmikseen. työpäivän jälkeen päästin sen takapihalle asioille. Illalla lenkitin.



voin vannoa, ettei yksikään perhe tai yksittäinen henkilö joutunut ottamaan kalentereitaan esiin, että mites me nyt nämä yhteiset menot järkkäiltäisiin, ettei tiinan koirulin päivärytmi menisi sekaisin.



Koirasta luovuin, kun lapsi meni hoitoon ja minä töihin. Ilta oli lyhyt ja halusin käyttää kaiken ajan lapsen kanssa. Lenkitys vei sitä aikaa liikaa. Ei todellakaan ollut vaikea valinta. Se oli oikeasti ihan vain koira. Ihana, pörröinen, tottelevainen ja söpö, mutta tosiaan:koira.

Tykkään ihmisistä joilla on muutakin puhuttavaa kuin lapset. t. yhden äiti

jokainen on oma yksilönsä oli lapsia tai ei. Mutta miksi olet lapsettomien kaveri jos et hyväksy lapsettomia?

Tällä varmaan haetaan yleistyksiä että lapsettomat on itsekkäitä, tyhmiä, eivät tajua ettei lapsen kanssa voi mennä koska vaan mihin vaan...En ainakaan itseäni tunnista niistä yleisistä käsityksistä mitä palstoilta saa lukea.

Jos väsyttää tai on flunssainen olo, miksei sitä saisi itseään kuulostella ja tarpeen mukaan ottaa sitten vaikka vähän rauhallisemmin? Ei se ainakaan pois sinulta tai lapsiltasi ole. Sovittuja menoja en voi mitenkään olettaa kenenkään, lapsellisen tai lapsettoman, peruvan ellei itse niin halua. Ja jos kyläilee vauvaperheessä niin totta kai saa pitää tulppia, jos vauva huutaa yöllä. Vai meinaatko että jos sinä et saa nukuttua niin kenenkään muunkaan ei pidä nukahtaman?

Esim huonosti nukutusta yöstä valittaminen ja muu omien fyysisten tuntemusten kyttääminen (väsymys, flunssainen olo).

Samoin ärsyttää joustamattomuus, kun sovitaan yhteisiä menoja: kalenterit täynnä ja mistään menosta tai harrastuksesta ei voi jäädä pois.

Kyllä saattaa sitten mahdollinen vauvan tulo hieman muuttaa tuota elämäntapaa. Ja joutuu ehkä luopumaan myös korvatulpista (joita pitää tietty käyttää ainakin meillä vieraillessa, ettei joudu heräämään ennen kymmentä).

mitä lapseton voi, esim. lähteä ex-tempore baariin tai pitää mahtavaa ja äänekästä biletystä aloitteluiden merkeissä ennen baariin lähtöä.



Eli siis mun lapsettomat kaverit soittelivat monesti, voivatko tulla meille aloittelemaan ennen baariin lähtöä, kun asuin pienessä asunnossa alle 1-vuotiaan lapsen kanssa... eivät mitenkään tajunneet sellaista seikkaa, ettei vauva pysty nukkumaan samalla kun äänekkäät aloittelijat bilettävät asunnossani... "laita se vauvas nukkumaan, ja liity seuraan" Joo :D :D

miten mun lapsi pitää hoitaa/kasvattaa.

-eivät ymmärrä lapsen hiljaisuutta/ujoutta kun mennään ventovieraaseen paikkaan

-eivät ymmärrä sitä, että kun lapsi ei syö niin se ei syö, vaan tungtaan väkisin ruokaa suuhun asenteella "kyllä MINÄ saan lapsen syötettyä, koska lapsen oma äiti on niin kyvytön, ettei saa lasta aukaisemaan suutaan tälle vuohenjuustogratiinille"

-saavat snobi-kohtauksen kun vauvan suusta tippuu pieni tippa kuolaa farkuille

-ovat sitä mieltä, että lapsi on huonosti kehittynyt kun pieni lapsi kirjoittaa kirjaimen peilikuvana

Nykyään tuntuu, että kaikki kotiäidit ja äidit yleensäkin katsovat nousseensa jollekin ihme jalustalle synnytettyään lapsen verrattuna naisiin, jotka eivät tätä kivuliasta, niin jalostavaa ja ymmärrystä avaavaa toimitusta ole läpikäynyt.

Muuten en usko, että lapset "jalostavat" ketään sen kummemmin. Ehkä vähän kärsivällisyys kasvaa, that's it.

kyky huomioida muita, organisointukyky, kyky tehdä monta asiaa yhdellä kertaa. jotenkin se omien tarpeiden tyydyttäminen jää taka-alalle, mutta vahvuuksiksi voi nousta yllättäviä puolia itsestä. jokainen kuitenkin kasvaa vanhemmuuteen vasta sen oman lapsensa kanssa.