Ärsyttävimmät lapsettomien kavereiden piirteet, listatkaa!

Samoin ärsyttää joustamattomuus, kun sovitaan yhteisiä menoja: kalenterit täynnä ja mistään menosta tai harrastuksesta ei voi jäädä pois.

Miksi pitäisi jäädä? Pitäisikö kaikkien pomppia sinun ja lastesi pillin mukaan? En todellakaan odota, että lapsettomat ystävät muuttavat jo lukkoonlyötyjä suunnitelmiaan minun tai lasteni takia. Minkä ihmeen takia pitäisi?! Ajatus on v****maisen itsekäs.

Muuttaa omia suunnitelmiani kavereiden vuoksi, joilla on pienempiä lapsia kuin minulla.

Mun mielestäni YSTÄVYYSSUHTEESSA se joustaa, jolle se on helpompaa. Tilanteet kuitenkin muuttuu, eikä jonkun tarvitse aina ja ikuisesti joustaa.

Mutta sulle tällainen on ilmeisesti todella outo ajatuskin.

Mutta miksi silti oletetaan, että ne lapsettomien menot eivät ole yhtä tärkeitä kuin lapsiperheiden? Voihan harrastuksen toki jättää väliin tai sovitun teatterireissun perua, mutta miksi pitäisi? Miksi ei voi sopia sellaista päivää joka sopii molemmille, tai jos istä ei löydy niin sitten ei nähdä. Mutta on hyvin itsekästä keneltä tahansa olettaa, että toinen alkaa perua jo sovittuja menojaan.

Miettikääpä miltä teistä tuntuisi, jos joku peruisi sovitun tapaamisen teidän kanssanne vain siksi että pääsee tapaamaan jotain toista ystäväänsä. Eipä tuntuisi kovin kivalta. Tätähän lapsettomilta ilmeisesti kuitenkin odotetaan kun vaaditaan perumaan omia menoja lapsiperheiden vaatimusten vuoksi.

Enkä ymmärrä tuotakaan että vähätellään toisten vaivoja, kipuja tai väsymystä. Ei tietenkään pitäisi vähätellä univeloissa riutuvan äidin väsymystä mutta aika usein ne äiditkin sortuvat tähän samaan vähättelyyn. Ja sen kohteena voi hyvin olla toinen äiti tai lapseton. Se oma napa on meillä kaikilla kuitenkin aika usein se tärkein ja oman oman vauvan koliikki on aivan taatusti ollut pahempi kuin naapurin vauvan.

Aivan järkyttä tapaus sen suhteen että on aina tietävinään kaikenlaista esim. murrosikäisten jutuista.

Todellisuudessahan sillä ei ole mitään kokemusta lapsista, muista kuin sen siskonlapsista joita se ei ole edes hoitanut koskaan.



Ärsyttävintä on juuri se että ihan mitä tahansa nuori tekee, niin aina se löytää siitä jonkun "jutun". Esim. kun meidän teiniltä hävisi kännykkä (joka on hänelle tosi tärkeä) niin jopa tämä mies heti kun kuuli sen kertoi minulle että, "nuorethan sitten myyvät noita puhelimia kun tietää että vanhemmat ostavat uuden tilalle". Sama kun meidän teini pyysi kielilävistystä (en suostunut) heti tämä uuno mies oli kertomassa että teinit ottaa noita lävistyksiä seksin takia, aha!



Noita esimerkkejä oli vaikka kuinka, mun mielestä ne on välillä nuoria loukkaavia ja meitä loukkaavia, ihan kuin jotain syytöksiä suorastaan. Se mies ei edes tunne meidän teiniä, joskus on nähnyt sen, mutta siitäkin on vuosia aikaa.

Muutenkin puhuu välillä ihan sairaasti nuorista, välillä tulee mieleen että onkohan se ihan normaalia ja normaalia?



Äh, en pahemmin ole sen idiootin kanssa tekemissä, on jäänne lapsuusvuosilta joka aina jossain vaiheessa ottaa yhteyttä.

Mulla on 3 lasta ja siskolla ei yhtään. Joudumme auttamaan vanhaa äitiämme melko paljon. Siskolla kiinteä työaika 8-16, ei koskaan ylitöitä, eikä tulipalokiirettäkään töissä. Minulla päivätyö, mutta tosi paljon iltapalavereja. Kuitenkin meistä sisko on se joka valittaa, että voi voi kun pitää käydä kaupassa kerran viikossa ja pyykkiäkin on tosi paljon, kun pesee äidin pyykkiä ehkä koneellisen joka toinen viikko. Yritämme sopia etukäteen kumpi käy milloinkin. Sisko kerran viikossa, joten minä sitten pari kertaa... Ja sisko saattaa tietenkin peruuttaa menonsa vielä edellisenä päivänä. Jolloin minä sitten mietin miten järjestän 5 ihmisen aikataulut uusiksi, jotta minä pääsen täyttämään äidin tyhjän jääkaapin. Ja syynä melko varmaan se, että kaverit kysyy baariin...

Mun rakas ystäväni tietää aina miltä kaikki äitiydessä tuntuu, olematta siis itse äiti.



Synnytys: Mun menkkakivut ovat siis ihan samoja! Todellakin siis joka kuukausi on kuin synnyttäisi!



Illasta toiseen huutavan vauvan hoitaminen: Joo siis hän niin muistaa kun kerran siskon lasta hoisi ja se huusi niin paljon!



Yövalvomiset: Mäkin tiätsä heräsin viimeyönä enkä sit enää nukahtanut kunnolla! Sit kyl onneksi sain unta kuitenkin ja nukuin kymppiin, oon niiiiiiiin väsynyt..



Kasvatusongelmat: Noi on niin vaikeita päätöksiä, mä tiiän! Meidän koiraakin kun kouluttaa, ni aina pitää miettiä miten mikäkin siihen vaikuttaa.



Rakkaus lapseen: Mä siis myös niin rakastan mun miestä, ja en haluis et sille mitään tapahtuis. Ja sit mun siskon lapsi nukahti mun syliin kerran ja se oli söpöö.



Hohhoi. Ihana ihminen, mutta hänellä on tarve tietää aina kaikesta kaikki. Ei siis sinänsä oikeastaan liity lapsettomuuteen, vaan on oma piirteensä hänessä oli niitä lapsia tai ei. Silti ärsyttää, vaikka yritänkin antaa hänelle tilaa, hänen väsymyksilleen ja kokemuksilleen.

limaset kortsut lattialla,krapula ja kuinka selvisin siitä,lukuisat panot ja kuinka ne halus mua.

Kuule,näitä juttuja olen ihan kuunnellut kahdelta 40-v yh-mammalta,joille tuli menovaihe 35-vuotiaana kun se nuoruus jäi aikoinaan elämättä. Toisella on 5 lasta lasta ja toisella 4. Molemmat elävät pienellä paikkakunnalla roikkuvat siinä ainokaisessa baarissa tai käyvät peräti 30 km "isommassa kaupungissa". Olen kyllästmiseen asti kuullut sinkkuelämän ihanuudesta ja siitä kuinka kaikki miehethet haluaa heitä kumpaakin yms. Akat vetää kännin kerta viikkoon ja on niiiiiin hienoo aina roudata se hoito kotiinsa. Kummankin eukon lapsista vanhimmat ovat muuttaneet isälleen kun se meno on siellä huomattavasti rauhallisempaa. Itse elin sinkkuvaiheeni 18-26-v,matkustelin,olin vaihdossa ulkomailla sekä myös töissä. Nyt on ollut hyvä aika rauhottua perheelle,kun kaikki on jo kokeiltu. Ikisinkkuystäväni joka on lapseton,luo uraa,matkusta ayms.ei hänkään puhu tollasia,koska noi jutut on kokeiltu joskus jo 20-v. Joten katson että dokaaminen,panoista puhuminen on persoonakohtaista,ei liity siihen onko lapsia vai ei.

limaset kortsut lattialla,krapula ja kuinka selvisin siitä,lukuisat panot ja kuinka ne halus mua.

Kuule,näitä juttuja olen ihan kuunnellut kahdelta 40-v yh-mammalta,joille tuli menovaihe 35-vuotiaana kun se nuoruus jäi aikoinaan elämättä. Toisella on 5 lasta lasta ja toisella 4. Molemmat elävät pienellä paikkakunnalla roikkuvat siinä ainokaisessa baarissa tai käyvät peräti 30 km "isommassa kaupungissa". Olen kyllästmiseen asti kuullut sinkkuelämän ihanuudesta ja siitä kuinka kaikki miehethet haluaa heitä kumpaakin yms. Akat vetää kännin kerta viikkoon ja on niiiiiin hienoo aina roudata se hoito kotiinsa. Kummankin eukon lapsista vanhimmat ovat muuttaneet isälleen kun se meno on siellä huomattavasti rauhallisempaa. Itse elin sinkkuvaiheeni 18-26-v,matkustelin,olin vaihdossa ulkomailla sekä myös töissä. Nyt on ollut hyvä aika rauhottua perheelle,kun kaikki on jo kokeiltu. Ikisinkkuystäväni joka on lapseton,luo uraa,matkusta ayms.ei hänkään puhu tollasia,koska noi jutut on kokeiltu joskus jo 20-v. Joten katson että dokaaminen,panoista puhuminen on persoonakohtaista,ei liity siihen onko lapsia vai ei.

Juu,minäkin olen matkanvarrella näitä isiä ja äitejä tavannut,jotka jaksaa kerskua känniasteillaan,hoidoillaan,suhteillaan,eli olen samaa mieltä siitä, että kyse on enemmän henkilöstä kiinni kuin siitä onko lapsukaisia vai ei.

kun lapseton tulee kylään niin ei osoiteta mitään kiinnostusta perheen lasta kohtaan, ei voida edes moi sanoa. Vaikka ei tarvitse istua lattialle leikkimään, niin kyllä taaperollekkin voi sanan tai pari sanoa, kun pikkuinen on innoissaan odottanut että "täti" tulee kylään.

Mulla on 3 lasta ja siskolla ei yhtään. Joudumme auttamaan vanhaa äitiämme melko paljon.

Teillä kummallakaan ei ole mitään velvollisuutta auttaa äitiänne, eikä varsinkaan lapsettomalla siskolla sinua enempää vain sen takia että "eihän sillä mitään tärkeää ole kun ei ole lapsia". Raivostuttava ajatusmalli että ilman muuta jälkeläisistä se jolla ei ole omaa perhettä olis jotenkin velvollisempi, ja tietysti yleensä vielä tytär on se jolta apua odotetaan, poikien ei niinkään tarvitse eväänsä liikauttaa.

Eniten ärsyttää sääli, jossa perheetön säälittelee, että voi kun et pääse koskaan baariin tai ex tempore -kaljoille. Eikä selvästi usko, kun kerron, että sellainen ei ole kiinnostanutkaan minua enää vuosiin. Kerran kuulin tällaisen kommentin: "Niin ne kaverit pikkuhiljaa kai jää, kun tulee noita lapsia."



Se loukkasi, koska en todellakaan ehdi odotella puhelin kädessä, että joku pyytäisi kaljoille, saati pääsisi tai haluaisi lähteä kovinkaan usein.



Sinkun elämässä nuo baari-illat ovat varmaan jouluun verrattavia tilaisuuksia, mutta perheellisenä pidän tuollaista elämää aika tyhjänä. En vaihtaisi "vaipparallia" siihen väsyimmilläkään. :)

sitten vasta tv.

Samoin ärsyttää joustamattomuus, kun sovitaan yhteisiä menoja: kalenterit täynnä ja mistään menosta tai harrastuksesta ei voi jäädä pois.

Miksi pitäisi jäädä? Pitäisikö kaikkien pomppia sinun ja lastesi pillin mukaan? En todellakaan odota, että lapsettomat ystävät muuttavat jo lukkoonlyötyjä suunnitelmiaan minun tai lasteni takia. Minkä ihmeen takia pitäisi?! Ajatus on v****maisen itsekäs.

Muuttaa omia suunnitelmiani kavereiden vuoksi, joilla on pienempiä lapsia kuin minulla.

Mun mielestäni YSTÄVYYSSUHTEESSA se joustaa, jolle se on helpompaa. Tilanteet kuitenkin muuttuu, eikä jonkun tarvitse aina ja ikuisesti joustaa.

Mutta sulle tällainen on ilmeisesti todella outo ajatuskin.

Mutta miksi silti oletetaan, että ne lapsettomien menot eivät ole yhtä tärkeitä kuin lapsiperheiden? Voihan harrastuksen toki jättää väliin tai sovitun teatterireissun perua, mutta miksi pitäisi? Miksi ei voi sopia sellaista päivää joka sopii molemmille, tai jos istä ei löydy niin sitten ei nähdä. Mutta on hyvin itsekästä keneltä tahansa olettaa, että toinen alkaa perua jo sovittuja menojaan.

Miettikääpä miltä teistä tuntuisi, jos joku peruisi sovitun tapaamisen teidän kanssanne vain siksi että pääsee tapaamaan jotain toista ystäväänsä. Eipä tuntuisi kovin kivalta. Tätähän lapsettomilta ilmeisesti kuitenkin odotetaan kun vaaditaan perumaan omia menoja lapsiperheiden vaatimusten vuoksi.

Enkä ymmärrä tuotakaan että vähätellään toisten vaivoja, kipuja tai väsymystä. Ei tietenkään pitäisi vähätellä univeloissa riutuvan äidin väsymystä mutta aika usein ne äiditkin sortuvat tähän samaan vähättelyyn. Ja sen kohteena voi hyvin olla toinen äiti tai lapseton. Se oma napa on meillä kaikilla kuitenkin aika usein se tärkein ja oman oman vauvan koliikki on aivan taatusti ollut pahempi kuin naapurin vauvan.

että sitä yhteistä aikaa ei löytynyt? Kyllä mulla kolmen lapsen äitinä arki on käytännössä aina täynnä, mutta pystyn sieltä sumplimalla miehen kanssa tilaa raivaamaan. Ja teen sen niin, etä otan mielelläni huomioon ne kaverit, joilla on pienempiä lapsia, joiden kanssa toimiminen on hankalampaa.

Toinen vaihtoehto on tietysti jättää ystävyyssuhde sikseen, jos kerran halua ja tahtoa yhteisen ajan löytämiseen ei ole.

Eniten ärsyttää sääli, jossa perheetön säälittelee, että voi kun et pääse koskaan baariin tai ex tempore -kaljoille. Eikä selvästi usko, kun kerron, että sellainen ei ole kiinnostanutkaan minua enää vuosiin. Kerran kuulin tällaisen kommentin: "Niin ne kaverit pikkuhiljaa kai jää, kun tulee noita lapsia." Se loukkasi, koska en todellakaan ehdi odotella puhelin kädessä, että joku pyytäisi kaljoille, saati pääsisi tai haluaisi lähteä kovinkaan usein. Sinkun elämässä nuo baari-illat ovat varmaan jouluun verrattavia tilaisuuksia, mutta perheellisenä pidän tuollaista elämää aika tyhjänä. En vaihtaisi "vaipparallia" siihen väsyimmilläkään. :)

Sitten puolin ja toisin säälitellään toistensa elämää, eikä kumpikaan sano mitään. :)

mutta totta tuo koiran paapominen on ärsyttävää.

Silkikin mielestäni ärsyttävimpiä ovat kaverit joilla on lapsia kun ne joilla ei ole.

Voi sitä kädettömyyden määrää, kun on lapsi saatu.

"Ei menyt voida, kun NicoPetterin päiväunirytmit menee ihan sekaisin."

Mun kaveri olisi halunnut elää boheemimpaa elämää ainokaisensa kanssa, mutta siperia opetti, ettei kannata. Kyseinen lapsi on syntymästään ollut todella herkkä kaikelle, ja hänen kanssaan oli katastrofi, jos ne rytmit meni sekaisin. Huusi sitten monta tuntia ja raivosi monta päivää sen jälkeen. Ei ole ihan tavallinen lapsi, vaikkei mitään diagnoosia olekaan saanut.

Muutenkin, kyllä se vaan koko perheen päivä menee aika sekaisin, jos alle 3-v ikäiseltä jää päiväunet nukkumatta tai ne venähtää tms. Ei se ole kovin siistiä olla väsymystään kiukuttelevan tai vaihtoehtoisesti hyperaktiivisena väsymystään riehuvan nassikan kanssa liikenteessä siksi että jostain lapsettomasta on ärsyttävää, että lapsi tarvitsee päiväunet.

Eniten ärsyttää sääli, jossa perheetön säälittelee, että voi kun et pääse koskaan baariin tai ex tempore -kaljoille. Eikä selvästi usko, kun kerron, että sellainen ei ole kiinnostanutkaan minua enää vuosiin. Kerran kuulin tällaisen kommentin: "Niin ne kaverit pikkuhiljaa kai jää, kun tulee noita lapsia." Se loukkasi, koska en todellakaan ehdi odotella puhelin kädessä, että joku pyytäisi kaljoille, saati pääsisi tai haluaisi lähteä kovinkaan usein. Sinkun elämässä nuo baari-illat ovat varmaan jouluun verrattavia tilaisuuksia, mutta perheellisenä pidän tuollaista elämää aika tyhjänä. En vaihtaisi "vaipparallia" siihen väsyimmilläkään. :)

Sitten puolin ja toisin säälitellään toistensa elämää, eikä kumpikaan sano mitään. :)

En ole arvostellut tämän kaverin elämää, mutta toivoisin vain, että hän ei myöskään kuvittelisi oman elämänsä olevan niin kovin kadehdittavaa, koska sitä se ei minusta ole.

he nyt ovat jostain lukeneet jotain lapsiin liittyvää, niin minun, kolmen lapsen äidin pitäisi ´toinoa heidän ohjeiden mukaan. Juu,ei.



Tai yhden tuollaisen tunnen, muita ärsyttäviä lapsettomia en edes tunne, onneksi :)

tuo minun toinoa, mistä lienee tulikin oli siis "toimia" ;))



-edellinen-

Mulla on paljon lapsettomia tuttuja (osa tarkoituksella osa ei). Jokaisessa on tietysti omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi mua ärsyttävä kohtuu yleinen on se että monet esim. olettaa että meille ei voi tulla yöksi tai pidemmäksi aikaa kylään (kun lapsiperheessä on niin rankaa). Kyseessä on kuitenkin ihmiset, jotka eivät ryyppää tms. Tulee välillä aika ulkopuolinen olo kun nämä lapsettomat menee aina sinne muiden lapsettomien luokse (enkä voi oikein edes tunkea mukaan kun en näitä muita tunne). Toisaalta se on todella ymmärrettävää. En mäkään halua seitsemältä herätä :)



Yksi (entinen) kaveri on kyllä ihan omaa luokkaansa. Hänellä on erittäin vahvoja mielipiteitä ja inhoaa lapsia. On juuri näitä jotka kauheaan ääneen valittavat että alle 18-vuotiaita ei saisi julkiselle paikalle tuoda. Ei voi kuulemma olla niin vaikeaa esim kauppareissuja järjestää. Kyllä hänkin sai aina koiralle hoitajan kun baariin piti päästä (asui solussa ja kämppis oli paikalla). Arjensietokyky kys ihmisellä on täysi nolla ja kaikki on aina TYYLSÄÄÄ. Mittaa sen voiko ihmiseen luottaa, sillä lähteekö pyydettäessä baariin. Inhoaa ylikaiken myös pariskuntia.



Ekan kerran kun näki lapseni onnistui olemaan koko tapaamisen ajan katsomatta vauvaa kohti tai mainitsematta sitä kertaakaan. Se katsomisen välttäminen oikeasti oli aika saavutus. Ihmettelee kovasti kuinka ihmiset muuttuvat niin tylsiksi eivätkä enää pidä häneen yhteyttä kun lapsia saavat (ei kyllä itsekkään pidä yhteyttä kuin lapsettomiin). Ja niiinhän se meilläkin jäi. Täytyy kyllä sanoa että olen helpottunut. Kaveruus oli jo monta vuotta ottanut paljon enemmän kuin antanut ja monesti olin miettinyt miten yhteydenpidon lopettaa.

Risoo aivan kympillä kun ensin sovitaan että mennään kahville/shoppaileen/uimaan tms. sillon ja sillon, mutta vähän väliä homma peruuntuu kun "väsyttää töiden jälkeen" tai "tulikin otettua eilen enmmän kun piti" tai "me lähdettiinkin ihan extempore tänne toiselle paikkakunnalle eikä kyl nyt ehitä takasin siks ku piti...". Lapsettomalla ja sinkulla on tietysti omat menonsa eikä siinä mitään, mutta voi kyllä joskus ajatella edes hetken että mä oon ihan oikeasti joutunu näkeen vaivaa et oon saanu järjestettyä niin että pääsen sinne uimaan tms., eikä järjestelyjä saa siirrettyä ihan tulla sinkun samanpäivän varotusajalla... Tälläinen on kyllä ärsyttänyt mua aina, mut nyt perheellisenä varsinkin.

iloisuus, pirtrys, energisyys :)

meillä on esim. kodinhoitohuone sekaisin, ikkunat pesemättä tai että ei olla "sisustettu" jotain huonetta, ei ole koriste-esineitä, joku lattialista puuttuu jostain tms. Kaksi pientä lasta ja juuri rakennettu omakotitalo, niin se nyt vaan on niin että ihan kaikkea ei saa laitettua yhtä aikaa kuntoon.