En jaksa enää olla "täydellisen naisen" kaveri.

että tuttavaverkostosta eri ihmiset ovat aktiivisempia yhteydenpitäjiä silloin, kun on jokin kriisi päällä tai huono vaihe meneillään. He kaikkoavat kuvioista sitten, kun asiat menee hienosti ja kaikki rullaa. Ja päinvastoin.

Tällaisista ihmisistä minullakin on kokemusta. Ehkä he haluavat osoittaa, että "välittävät" ja ovat "tukena", mutta erikoista tosiaan, että kun asiat menevät taas hyvin eivät koe tarvetta olla enää tukena... Ja sitten tällaiset ihmiset jaksavat riidan tullen muistuttaa miten ovat tukeneet. Just joo ja sori vaan että olen ollut rasittavaa ja ankeaa seuraa... Ja sitten nämä valittavat jos en halua kertoa onnenpotkuistani, etten halua jakaa onneani heidän kanssaan...!

a) kaveri esittää b) kaveri ei tunne olevansa ap:n kanssa niin läheinen, että jakaisi ongelmiaan c) ap on kateellinen ja tulkitsee koko jutun siitä lähtökohdasta

... Tai todennäköinen vaihtoehto on, että kaveri on huomannut ap:n olevan äärettömän kateellinen. Kateellisilla on tapana panetella ja juoruta selän takana. Ehkä ap:n kaveri on vain ihan normaalilla järjellä varustettu ihminen. Mahdollista?

a) kaveri esittää b) kaveri ei tunne olevansa ap:n kanssa niin läheinen, että jakaisi ongelmiaan c) ap on kateellinen ja tulkitsee koko jutun siitä lähtökohdasta

... Tai todennäköinen vaihtoehto on, että kaveri on huomannut ap:n olevan äärettömän kateellinen. Kateellisilla on tapana panetella ja juoruta selän takana. Ehkä ap:n kaveri on vain ihan normaalilla järjellä varustettu ihminen. Mahdollista?

Kateelliselle ei viitsi kertoa, että on esim, parisuhteessa ongelmia. Sen tietää, että vierailun jälkeen lähtee välittömästi puhelu jollekin toverikateelliselle, että tiiäksää mitä Jennipetra kertoi Akihepusta?

Kateelliselle ei viitsi kertoa, että on esim, parisuhteessa ongelmia. Sen tietää, että vierailun jälkeen lähtee välittömästi puhelu jollekin toverikateelliselle, että tiiäksää mitä Jennipetra kertoi Akihepusta?

Kateellisen ainoa ilo on vahingonilo, kun saa kuulla kadehtimastaan, että eipä sillä näköjään menekään niin hyvin kuin luuli...

Kateelliselle ei viitsi kertoa, että on esim, parisuhteessa ongelmia. Sen tietää, että vierailun jälkeen lähtee välittömästi puhelu jollekin toverikateelliselle, että tiiäksää mitä Jennipetra kertoi Akihepusta?

Kateellisen ainoa ilo on vahingonilo, kun saa kuulla kadehtimastaan, että eipä sillä näköjään menekään niin hyvin kuin luuli...

Ja tätä tietoa ap:kin janosi, kun harmitteli, ettei täydellinen kaveri kerro murheistaan hänelle. Mahtaisi tulla ap:lle hyvä mieli, jos saisi tietää, että kaverin miehellä on vakava mielenterveysongelma tai työttömyys uhkaa. Tai, että kaverilla itsellään on sairaus, jonka seurauksena hän lihoaa tasaisesti 5 kg kuussa...:D

Hyvä puoli näissä uutisissa olisi se, että ap saisi taas kiksejä ystävyyssuhteesta ja kaikki voisi jatkua ennallaan. Mieti vähän ap haluatko olla sellainen kaveri.

Mulla oli pitkään eräs "ystävä", joka koko ajan esitti kuinka hyvin hänellä menee, kuinka jokainen vastaantuleva mies yrittää häntä, soittelee hänelle ja kehuu kauniiksi. Hänellä piti aina olla hienommat autot kuin muilla, ja muutenkin asioiden piti koko ajan olla paremmin kuin muilla. Minä kyllästyin olemaan se ikuinen kakkonen, jolla oli aina kaikki huonommin kuin hänellä. Jos erehdyin kertomaan hänelle jostain epäonnistumisestani tai surusta, hän oli ensin ymmärtävinään, mutta käytti sitä aseena myöhemmin. Esim. uskouduin hänelle joskus että olin koulussa huono hiihtäjä ja vihasin hiihtoa. Luulin hänen ymmärtäneen. Kun myöhemmin en osannutkaan pönkittää hänen egoaan, hän alkoi yhtäkkiä kertoa kuinka paljon on voittanut hiihtokisoista palkintoja, ja ylisti itseään. Sitten hän kertoi kylällä että minä olen kateellinen kun hän on parempi hiihtäjä.



Tuollaisista "ystävistä" kannattaa pysyä kaukana. Suhde ei ole tasa-arvoinen vaan toinen on aina kaikessa sinun yläpuolellasi, sinun tehtävänäsi on olla yleisö, ihailija ja kadehtija, mistä hän saa elinvoimansa. Se polttaa ihmisen loppuun.

Mulla oli pitkään eräs "ystävä", joka koko ajan esitti kuinka hyvin hänellä menee, kuinka jokainen vastaantuleva mies yrittää häntä, soittelee hänelle ja kehuu kauniiksi. Hänellä piti aina olla hienommat autot kuin muilla, ja muutenkin asioiden piti koko ajan olla paremmin kuin muilla. Minä kyllästyin olemaan se ikuinen kakkonen, jolla oli aina kaikki huonommin kuin hänellä. Jos erehdyin kertomaan hänelle jostain epäonnistumisestani tai surusta, hän oli ensin ymmärtävinään, mutta käytti sitä aseena myöhemmin. Esim. uskouduin hänelle joskus että olin koulussa huono hiihtäjä ja vihasin hiihtoa. Luulin hänen ymmärtäneen. Kun myöhemmin en osannutkaan pönkittää hänen egoaan, hän alkoi yhtäkkiä kertoa kuinka paljon on voittanut hiihtokisoista palkintoja, ja ylisti itseään. Sitten hän kertoi kylällä että minä olen kateellinen kun hän on parempi hiihtäjä. Tuollaisista "ystävistä" kannattaa pysyä kaukana. Suhde ei ole tasa-arvoinen vaan toinen on aina kaikessa sinun yläpuolellasi, sinun tehtävänäsi on olla yleisö, ihailija ja kadehtija, mistä hän saa elinvoimansa. Se polttaa ihmisen loppuun.

Minusta ap on tässä enemmän narsisti kuin kaverinsa. En näe sinun ystävässäsi mitään samaa verrattuna ap:n tarinaan. Olisi ap varmaan muistanut kertoa meille, että ystävä on kova leuhkimaan jne jos näin olisi..

oli elämässä kaikkein tärkeintä esittää ulospäin täydellistä. Esim. kun piipahti luokseni käymään, piti aina olla täydessä tällingissä. Tuskin vei edes roskista pihalle ilman meikkejä ja koruja. Aina kun osti jotain, muisti mainita merkin, joka oli tiestysti se markkinoiden kallein. Kaikki piti olla parasta, hinnasta viis ja yleensä hänen juttunsa käsitteli sitä mitä hän on ostanut tai missä käynyt. Hänellä onneksi oli rikas mies kaikkea rahoittamassa. Joskus humalassa täydellinen pinta säröili ja huomasin, ettei hänen elämänsä niin onnellista ollutkaan kun hän esitti. Jossain vaiheessa lopetin kokonaan kyläilyt hänen luonaan, kun tuntui, ettei sinne hienoon ja puunattuun taloon, täydellisesti laitetun emännän ja ylenpalttisten tarjoilujen pariin kehdannut lähteä ihan omana itsenään ja en sitten enää esittänyt kutsuja, kun nämä meidän ympyrät tuntui niin arkisilta ja nuhjuisilta. Mutta enpä ole häntä juurin kaipaillut. Nykyiset ystäväni ovat aitoja ihmisiä.

jos teillä on sellaisia kavereita, jotka ei kerro ku hyviä asioita, että kyse on siitä, että teidän kaveruus ei ole TARPEEKSI SYVÄ jotta voisi kertoa niitä ikäviä juttuja.



Vai luuletteko tosissanne, että ne vetää roolia joka ikiselle?



Kyse on ystävyyssuhteen laadusta mielestäni.