Apua, onko mun mieheni oikeasti äärettömän tyhmä..?

Miehesi on mikä on, ja sellaisen olet valinnut. Ymmärrän tilanteesi, mutta nyt et voi kyllä miestäsi syyttää yhtään mistään, hän ei ole tehnyt mitään väärää. Esim. ero olisi hänelle täysin kohtuutonta ja tuollaisen asian perusteella törkeä temppu.

joka oli nuorena poikana fiksu ja filmaattinen, komea kaveri. Nyt 40v ihan puhki ja taantunut muistamattomaksi ja tosi kapea-alaiseksi tajunnaltaan.

Aina puurtanut töissä ja polttanut kynttilää molemmista päistä ja lopullinen niitti oli naimisiin meno ja kaksoset...

Noihin piirteisiinkö ihastuit miehessäsi aikoinaan?

ap:lle kettuilla. Musta tuntuu, että te nyt puhutte ihan eri asiasta kuin ap.

Alussa munkin miesystävä vaikutti ihan normaalilta, kyllähän se siinä halimisen ja pusuttelun lomassa pystyi ihan kertomaan elämästään ja keskustelemaan arkipäiväisistä asioista. En mäkään jumankauta mistään filosofisista kysymyksistä ole kiinnostunut, tai maailmanpolitiikan arkipäivästä, vaikka se politiikka miestä tosiaan kiinnostaakin, ainakin sen verran, että uskoo persujen parantavan maailmaa.

Sitten kun yhtäkkiä tajuat, ettei se tajua esim. Frendien tai Frasierin vitsejä, (kai nyt 99 prosenttia junteistakin ymmärtää?), tai sitten se ei pysty noudattamaan pidempiä ohjeita..

Esim. kokkisodassa tää mies ei saisi edes sitä vesikattilaa sinne hellalle, koska se menisi ihan sekaisin jos ohjeita tulee kerralla enemmän kuin yksi.

Samoin ensin sä olisit haltioissasi, että se osaa puhua sulle niin kauniisti, kun se sanoo usein, että olet niin kaunis.

Sitten kun sä olet jumalattomassa krapulassa, ja tulet kesämökin nurkan takaa oksentamasta, tukka pystyssä, vesi silmistä ja kuola suupielistä valuen, ja se vilkaisee sua, ja sanoo sun olevan kaunis, eikä ymmärrä kun sä loukkaannut.. eikä myöskään ikinä opi,vaan mitä pahemmalta sä aamuisin ylös könytessäsi näytät, sitä varmemmin se sanoo "jotain positiivista".

Toisaalta se kyllä sitten sanoo negatiivisetkin asiat melkoisen suoraan, ja syyttää esim. mun sotkevan ihan tahallani häntä ärsyttääkseni.

Myös rutiinit ovat tärkeitä, aamulla on noustava kukonlaulun aikaan, puita on tehtävä pakkomielteisesti, saunaa myöten kaikki suoritetaan ennen iltapäivää, (ja saunan jälkeen voi sitten korjata vaikka autoa) ja iltakuuden jälkeen ei voi enää tehdä mitään tai lähteä mihinkään, ja kun yrität suostutella joustamaan jostain säännöstä, tai perustella miksi joku muu järjestys olisi parempi, niin ei vain voi muuttaa mitään.

Kuitenkin sitä kun on elämänsä aikana tavannut aika hemmetisti ihmisiä työelämässä ja muutenkin, ja ikinä aiemmin ei ole törmännyt sellaiseen epämääräiseen logiikkaan, vaan useimpien kanssa nyt kuitenkin tuntee olevansa samalta planeetalta kotoisin, vaikka he eivät ehkä osaisi edes kirjoittaakaan edes kohtalaista yleiskieltä, jota siis tämä mies kuitenkin esim. osaa, ja jopa puhuu, vaikka onkin murrealueelta, ja häthätää amis.

Siis tavallaan jotkin seikat viittaavat tyhmyyteen, ja toiset sitten johonkin ihan päinvastaiseen, mutta mistään ei oikein selvästi saa kiinni, joka tapauksessa kaikki on vaan niin hankalaa.

t.11, vai mikä se nyt olikaan

Miehet eivät analysoi ja pohdi asioita kovinkaan paljoa.

Höpöhöpö. Aiheeta vaan ovat erilaisia kuin naisilla. Naiset jauhaa ihmissuhdekuvioita, miehet politiikkaa, urheilua, tekniikkaa jne.

t. mies

ja sit mun mies joutuu niitä välillä mulle avaamaan. Oonko tyhmä? Olen korkeakoulutettu ja mielestäni ihan perusfiksu ja ironia ja moni muukin huumori uppoaa, mutta nuo fingerporit (tai vastaavat) aina ei. Antakaa tuomio:)

vastaavassa tilanteessa, ja täytyy sanoa, etten jaksanu paria vuotta enempää. Mutt meillä ei ollu lapsia, se ois tietty muuttanu tilannetta...

Miehet eivät analysoi ja pohdi asioita kovinkaan paljoa.

Höpöhöpö. Aiheeta vaan ovat erilaisia kuin naisilla. Naiset jauhaa ihmissuhdekuvioita, miehet politiikkaa, urheilua, tekniikkaa jne. t. mies

Monet miehet ei ole tippaakaan kiinnostuneita politiikasta, urheilusta tai tekniikasta. Mun lähipiiriin kuuluu paljonkin miehiä, jotka keskustelevat ihan samoista asioista kuin naiset. Ihmisten kiinnostusten kohteita ei geenit määrää, tiedoksesi vaan.

ainakin kuulostaa ihan Aspergerilta, ei tajua vitsejä, rutiinit tärkeitä, monimutkaiset ohjeet vaikeita jne. Minunkin eksälläni diagnosoitiin Asperger vasta kolmekymppisenä.

Löysimme toisem yhteisen harrastuksen parissa, ja ihastuin siihen että mies on liikunnallinen ja kiinnostunut tosiaan samasta kuin minä harrastuksen osalta. Myös ulkonäköön ihastun. Tästä on nyt aikaa lähes 10v ja nykyään todella panostaisin eri asioihin. Tuolloin olin vasta eronnut eksästäni, jonka vetämättömyys liikuntapuolessa oli häirinnyt jo pitkään. Viihtyi yliopistolla ja viikonloppuisin baareissa, jälkimmäinen kävi itselleni liiaksi. Liian nopeasti sitouduin sitten seuraavaan..:/

Ei se niin mennyt vai mitä ap?

jos aina tyhmille olisi jokin hieno nimi ja diagnoosi kun todellisuudessa ne on vaan tyhmiä.



Minkä tahansa ominaisuuden saa tasan kellokäyrälle ja ne siellä vasemmalla puolella olevat ovat sitten ne tyhmät. Keep it simple.

jos aina tyhmille olisi jokin hieno nimi ja diagnoosi kun todellisuudessa ne on vaan tyhmiä.

Minkä tahansa ominaisuuden saa tasan kellokäyrälle ja ne siellä vasemmalla puolella olevat ovat sitten ne tyhmät. Keep it simple.

Sinällään halventavaa kutsua tyhmäksi. Voisihan sitä kutsua älykkääksi ja sitten enemmän älykkääksi. Jos tyhmyyden rajana olisi kehitysvamma tai simpanssi.

Mutta sehän ei sinua miellyttäisi vai mitä?

mutta on selvä, että ap:lla ja hänen miehellään on tätä nykyä niin erilaiset kiinnostuksen kohteet ja erilainen huumorintaju, että ei tuosta suhteesta enää kalua saa. (ehkä ihan kirjaimellisestikaan).

jos aina tyhmille olisi jokin hieno nimi ja diagnoosi kun todellisuudessa ne on vaan tyhmiä.

Minkä tahansa ominaisuuden saa tasan kellokäyrälle ja ne siellä vasemmalla puolella olevat ovat sitten ne tyhmät. Keep it simple.

ei kaikilla sellaisilla, jotka ei tajua matikasta mitään, ole mitään diagnoosia, mutta joillakin voi olla. Jos tarpeeksi paljon tietynlaisia ongelmia on yhdellä ihmisellä niin voi epäillä että jossain on vikaa, muutakin kuin että on vähän tyhmä.

mies täysin kaavoihin kangistunut, kaikki pitää tehdä pilkulleen kuten ennenkin. Mikä tahansa pikkujuttu pitää tehdä ihan hemmetin perusteellisesti, että aikaa kuluu minusta täysin hukkaan. Nytkin pieni remontti menossa, ja minusta se on ollut valmis jo kauan, ja voisin alkaa kantaa tavaroita ulkovarastosta sisälle ennenkuin homehtuvat lämmittämättömässä tallissa. Mies ei anna, koska joku lista puuttuu, ja hän ei ole vielä löytänyt oikeanlaista, samoin loppuimurointi teollisuuskoneella on kesken, enkä minä osaa sitä kuulemma suorittaa oikein. Mies ei itse ehdi, kun tekee töitä lähes kellon ympäri omassa yrityksessään.



Kaiken huipuksi minä omistan yksin tämän talon!



Tätä kirjoittaessani huomaan olevani pöllö. Taidanpa alkaa kantaa tavaroita sisälle. Hän kyllä pahoittaa mielensä, enkä sitä haluaisi. Plääh.

saanut iskun päähänsä, jossain vaiheessa parisuhdetta...

diagnooseja ja hypöteesejä jokaisella. Voisin lyödä vetoa että ap on lääkäri.

En siis väitä itse olevani mikään neropatti, enkä vaadi häntäkään olemaan. Mutta hän haluaa säätää jotkut ikean huonekalut kasaan, eikä itsellä meinaa pinna riittää millään. Osaisin sen itse paremmin, aina ennen häntä tajua mikä osa tulee mihinkin ja missä järjestyksessä. Mutta ne on niitä miesten töitä, turhahan minun on niihin sitten puuttua. Vai miten se nyt meni.



No, pitäköön ikeansa. Muutenkin joskus harmittaa kun joitain ihan tavallisia asioita saa selittää. Erityisesti joitain ilmiöitä, esimerkiksi mies saattaa olla tiukkaa mieltä "tämä poliittinen seikka pitäisi hoitaa näin!!!1" eikä näe miten monimutkaisia tekijöitä niissä on takana.



Mutta no, olen minäkin "tyhmä" sitten omissa asioissani. En ole perehtynyt autoihin tai koneisiin. Niissä urpoilen itse taas sitten huolella.



Hyvä mies minulla on, mutta toki pitkässä suhteessa joskus joku asia jurppii.

olisin taipuvainen ajattelemaan, että tuo muutos on nyt tapahtunut ap:n korvien välissä. Hän on itse herkemmillä fiiliksillä jos on masennusajatuksiakin ollut, ja psyyke alkaa etsiä sitten sen turvallisen elämän piiristä niitä heikkoja kohtia.

Se on ap vain niin, että ne on toiset miehet kenen kanssa on se mieletön keskusteluyhteys että tuntuu kuin voisi kuunnella toisen juttuja kaiket päivät. Toiset on kuitenkin sitten niitä miehiä kenen kanssa mennään naimisiin, eli kenen kanssa koet olevasi tunnetasolla kotona. Tiedän monia pariskuntia joilla esim. huumorintaju ei vain mene yksiin. Itsellämme on se hyvä tilanne, että meillä on samanlainen huumorintaju ja pystyny myös käymään älyllisiä keskusteluja mieheni kanssa. Mutta on myös henkilöitä, joiden kanssa käyn tavatessamme vieläkin analyyttisempia keskusteluja. Se on elämää..

Miksei saa mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa on mieletön keskusteluyhteys?

Itse en voisi rakastua tyhmään mieheen.

olisin tyytyväinen komeaan, suurikaluiseen ja vähemmällä järjellä varustettuun mieheen, kuin pienikaluiseen ja rumaan, mutta besserwisseriin.



Ulkonäkö ja kalu on tärkein.

Oma älykkyys riittää hyvin. En kaipaa neropattia rinnoilleni. Harva saa täyspakkauksen. Moni tyytyy rumaan ukkoon. Rumalta ukolta saa rumia siittiöitä :(



Ap, ole tyytyväinen.

Meillä vähän samanlaista. Koen että mieheni on välillä "vähän hidas". Ei ymmärrä syy-seuraussuhteita, ei jotenkin osaa kuunnella (esi. m kaupassa jos myyjä selostaa jotakin ostettavan tuotteen ominaisuuksia, neuvolassa neuvolatädin jutut menee ihan ohi (silloin kun lapset oli vauvoja ja neuvolassa käytiin) yms.)Se on raivostuttavaa. Ja se, kun miehen kanssa ei pysty keskustelemaan. Ei ymmärrä jutun pointtia, keskittyy juttelussa aivan vääriin, merkityksettömiin asioihin. Tulee niin turhautunut olo. Ja minä kanssa kotona lasten kanssa päivät, niin jotenkin sitä sitten odottaisi mieheltä enemmän (liikaa?) juttuseuraa, ja kun se ei luonnistu, niin harmittaa. Mutta sen olen kanssa huomannut, niin kuin täällä jotkut jo kirjoittikin, että jos itsellä on masis-olo, niin nuo miehen "puutteet" saavat paljon suuremman merkityksen, kuin jos itse voi hyvin. Mä olen monesti miettinyt ja surrut, että tätäkö mun elämä tulee olemaan; olen nalkissa miehen kanssa jonka kanssa ei voi edes jutella, ja joka ei tajua mitään!? Eroa olen miettinyt monta kertaa. Mutta kun mies on oikeasti "kunnon" mies, niin olen pitänyt itsekin omia ajatuksiani hulluina, eihän tommoista miestä kannata menettää. Kai se tästä. Ja kun joissakin asioissa mies on oikein neuvokas, esim. päässälaskut, muistaa paljon historiasta, jne, niin ei kai se ihan pöljä voi olla. Ja ennen kaikkea, mies on kiltti mies ja hyvä isä. Se riittäköön minulle!