Lasten harrastus vs vanhemman oma elämä

kanssa ollessa lähes kokonaan, Mitä se sitten haittaa, vaikka harrastuksiin kuljettaisikin.

on kiva nähdä kun lapset nauttii harrastuksistaa ja saavat uusia kivoja kavereita.

En ymmärrä miksi omat jutut pitäisi jäädä kokonaan unholaan lasten myötä. Kyllä, itse lapsia olen halunnut, mutta millainen äiti jättää huolehtimatta itsestään? Ei elämää voi elää vain lasten kautta, jotain omaakin pitää olla. Ja perheen yhteisiä juttuja.



Meidän perhe on päässyt balanssiin siinä, että kaikki harrastaa ja yhdenkään harrastukset ei keskimäärin ole muilta pois. Kyllä siinä sovittelemaan joutuu, mutta ehdin myös iltaisin lysähtää tunniksi lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria. Kämppä on sotkuinen usein, mutta ei voi mitään.



Lapset on koululaisia, vaikkakin nuorempi ekalla, joten ovat jo sen verran itsenäisiä, että voivat viettää jonkin aikaa keskenäänkin kotona.

lapsia suuntaan ja toiseen ja samaan aikaan itse hoitelet asioita. Mielummin viettäisitte kotona sitä aikaa perheen kesken, jos kerran päivät jo ollaan hoidossa. En kutsuisi sinuakaan Vuoden äidiksi. Vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus, mutta ei se tarkoita sitä, että kuskis, kuskis illasta toiseen ja jos ei lapsella ole harrastuksia, on huono vanhempi...

En nyt hoida asioita harrastusaikoina, koska lapset ovat sen verran pieniä (alle kouluikäisiä), että odotan ulkopuolella tai läheisessä leikkipuistossa, jos mies ei ehdi kotiin toisen lapsen kanssa. Meillä on harrastusten kuskaus jaettu, joten kovin rankkaakaan tuo kolme kertaa viikossa ei ole vanhemmille. Tosiaan nyt hoidan kauppareissun silloin, kun mies vie toista lasta harrastukseen, ja minulla on toinen lapsi. Myöhemmin kun lapset ovat kouluikäisiä, haaveilen, että voin sen kauppareissun tehdä, kun lapsi on harrastuksessa ja toinen vanhempi on vapaa puuhaamaan mitä huvittaa (ja toinen lapsi riittävän iso olemaan tunnin yksin kotona/kaverilla/toisen vanhemman kanssa).

Meillä käydään kaupassakin joskus, emme voi kaikkia arki-iltoja rauhoittaa perheen kesken, koska sitten viikonloppuna jouduttaisiin tekemään isompi kauppareissu. Nyt onnistumme monesti tekemään sen arki-iltana. Kuskaamiseen ei mene aikaa, kun harrastukset ovat kaikki 3 km päässä ja kestävät tunnin. Haen lapset päivähoidosta klo 15-15.30 ja kaksi harrastusta on klo 17-18 ja yksi klo 18-19. Ehdimme siis syödä, ulkoilla, leikkiä ja jopa vierailla isovanhemmilla saman illan aikana. Lapset menevät nukkumaan klo 21, joten yhteistä aikaa riittää kuitenkin tunnin harrastuksesta huolimatta 4,5 tuntia. Lapset ovat itse valinneet harrastuksensa ja nauttivat niistä. Isommalla on siis kaksi harrastusta, pienemmällä yksi.

Ymmärrän harrastumattomuuden, jos lapsi ei halua tai on väsynyt. En taas ymmärrä sitä siksi, kun vanhemmat ovat liian laiskoja kuskaamiseen ja haluavat mieluummin omaa aikaa. Minä en saanut harrastaa, ja vieläkin asia harmittaa. Minun lapseni saavat - tosin vain, jos haluavat.

En missään vaiheessa haukkunut vanhempia, joiden lapset eivät ole kiinnostuneita harrastuksista. Mutta niitä kyllä haukun, jotka laittavat omat menonsa lasten halujen edelle. Näitä siis tunnen ja näitä en ymmärrä.

Minä olenkin ihan kategorisesti kieltäytynyt itse ryhtymästä miksikään soccer-momiksi eli tukijäseneksi. Lasten harrastukset ovat lasten harrastuksia, ei minun tai mieheni.



Tietysti ymmärrän, että vanhempien vapaaehtoistyöllä mahdollistetaan monissa harrastuksissa sen harrastuksen pitäminen kohtuuhintaisena. Mutta entäpä, jos ne vanhemmat mieluummin maksaisivat hiukan enemmän, jos sillä pääsevät ikuisesta toimitsija/järkkäri/myyjäisleipuri -rumbasta eroon...?



Ja kyllä sitäkin ON nähty, että junnujen vanhempien työllä kustannetaan oikeasti EDUSTUSJOUKKUEEN kuluja, eli aina se ilmaistyö ei edes koidu lasten hyväksi.



Meillä siis lapsista toinen yleisurheilee, toinen luistelee, soittaa ja käy kuvataidekoulua. Kuskaan, mutta en muuta.

kymmeniä kilometrejä harrastepaikkojen välillä.



Ei minunkaan lapsuudessa vanhemmat istuneet iltojaan autossa. Harrastaa sai, mutta me opettelimme kulkemaan linja-autoilla ja ajoimme pyörällä.



Nyt penskat ajetaan kilometrin päähän autolla harrastamaan liikuntaa:)



Ja maailma pelastuu tällä autoilulla.

Harrastukset ovat nykyään niin vaativia, että niissä pääsee eteen päin, ettei ole varaa väsyttää itseään siinä liikuntahalliin pyöräillessä. Pitää säästää voimia, että pystyy näyttämään taitonsa harrastuksessa. Toiseksi pitää myös päästä äkkiä kotiin, että ehtii tehdä läksyt.

Ennenvanhaan ei ollut niin väliä, miten sitä palloa potkittiin tai taitovoimistelua länkytettiin. Nykyään vaaditaan hiukan enemmän, että ei tiputeta joukkueesta pois. Silloin ei ole varaa väsyttää itseään pyöräilemällä ja raahaamalla itse treenikassejaan.

kymmeniä kilometrejä harrastepaikkojen välillä.

Ei minunkaan lapsuudessa vanhemmat istuneet iltojaan autossa. Harrastaa sai, mutta me opettelimme kulkemaan linja-autoilla ja ajoimme pyörällä.

Nyt penskat ajetaan kilometrin päähän autolla harrastamaan liikuntaa:)

Ja maailma pelastuu tällä autoilulla.

fileksillä kuskata ;-) Huomaa, ettei sinun lapsesi ainakaan lätkää pelaa...

Harrastukset ovat nykyään niin vaativia, että niissä pääsee eteen päin, ettei ole varaa väsyttää itseään siinä liikuntahalliin pyöräillessä. Pitää säästää voimia, että pystyy näyttämään taitonsa harrastuksessa. Toiseksi pitää myös päästä äkkiä kotiin, että ehtii tehdä läksyt. Ennenvanhaan ei ollut niin väliä, miten sitä palloa potkittiin tai taitovoimistelua länkytettiin. Nykyään vaaditaan hiukan enemmän, että ei tiputeta joukkueesta pois. Silloin ei ole varaa väsyttää itseään pyöräilemällä ja raahaamalla itse treenikassejaan.

kymmeniä kilometrejä harrastepaikkojen välillä. Ei minunkaan lapsuudessa vanhemmat istuneet iltojaan autossa. Harrastaa sai, mutta me opettelimme kulkemaan linja-autoilla ja ajoimme pyörällä. Nyt penskat ajetaan kilometrin päähän autolla harrastamaan liikuntaa:) Ja maailma pelastuu tällä autoilulla.

Joku lätkäkassi on tietty asia erikseen, mutta jos ei jaksa treenikassin kanssa pyöräillä paria kilsaa niin ei kyllä kovin kummoinen urheilija ole.

Itse pidän raskaampana syynä älyvapaaseenkin kuskaamiseen harrastusaikoja, joita junnuille saetaan. Varmaan kaikki jonkinlaista jääurheilua harrastavat tietävät jäiden mahdottoman tilanteen lähes joka puolella maata. Jos esim. 45 min jäävuoro alkaa klo 14.30 ja koulu loppuu klo 14 vajaan 10 kilometrin päässä, on autolla vieminen melkein ainoa vaihtoehto. Tai vastaavasti, oma 10-vuotiaani on nyt 10 kilometrin päässä harkoissa jotka loppuvat 20.30 ja mies on häntä hakemassa - tässkin tapauksessa salivuoroja väännetiin ja käännetiin ja jostain vähän fiksummasta 16-19 vuorosta toisena päivänä joutuu sitten ottamaan "kuravuoroja" toisena päivänä.

Ei tämä varmaan maapallon osalta ole mikään ideaalitilanne - toisaalta lasten kalliit harrastukset pitävät huolta siitä, ettei vaikkapa Thaimaan makoista tai muista kaukolennoista huvin vuoksi tarvitse edes haaveilla :)

Siskoni oli yh ja hänellä ei ollut autoa. Poika iski kamppeet pakkarille ja pyöräili harkkoihin.

fileksillä kuskata ;-) Huomaa, ettei sinun lapsesi ainakaan lätkää pelaa...

hallilla kulkiessani, tässä vuosien aikana nähnyt pyörälläkin jääkiekkovarustekasseja tuotavan. Mutta ovat kyllä olleet yläasteikäisiä tai vanhempia.



Minä olen myös yksinhuoltaja, joten jääkiekkoon kuskaaminen on vastuullani. Meiltä matkaa hallille on 15 km, ja silloin, kun harkat alkaa vasta viiden jälkeen, ehdin sinne viemään. Jos en, menee lapsi linja-autolla. Harkkoja on noin kolme tai neljä kertaa viikossa, ja viikonloppuna yksi peli.



Mutta koska harkat kestävät kolme tuntia, niin onhan siinä omaa aikaa vaikka kuinka. Toimitsijavuorojakin on vain n. viiden viikon välein.



Ja tuo harjoitusten pituus on syy, miksi kyllä kuskaan, vaikka se ei tosiaan ekologista ole, kun ajellaan edestakaisin.



Harkkojen pituus matkojen kanssa venyisi viiteenkin tuntiin, koulupäivän päälle se on kyllä liikaa.

harrastaa saa, mutta se harrastus ei saa viedä kohtuuttomasti aikaa ja energiaa muulta perheeltä. Eli vanhemmilla jää aikaa omiinkin harrastuksiin, ja yhden lapsen harrastus ei estä muita lapsia harrastamasta. Harrastuksia on myös rajoitettu niin että lapset jaksavat käydä koulussa ja jää myös perheen yhteistä aikaa riittävästi (ja meille riittävästi on useampana arki-iltana ja vähintään yhtenä kokonaisena päivänä viikonloppuna, poikkeustapauksissa kyllä joustetaan).

Sama periaate oli lapsuudenperheessä, toki se lapsena kismitti etten saanut esim. haluamaani omaa hevosta "kun kaikilla muillakin oli" (HAH!) mutta ei se kaivelemaan ole jäänyt. Kyllä silti löytyi jokaiselle lapselle mieluisa harrastus, kuten on omassakin perheessä löytynyt.

Tottakai kannustan lasta harrastamaan, mutta on siinä joku raja paljonko perheen arjesta ja ajasta voi yhden lapsen harrastuksen ympärillä pyöriä. Tällä hetkellä lapset ovat vielä alle kouluikäisiä, joten harrastuksiin todellakin saatetaan. Meillä ei ole autoa, joten kuskaus tapahtuu kävellen tai pyörällä (bussillakin voisi toki mennä, mutta ei tarvitse). En kasvata lapsistani kilpaurheilijoita tai ammattimuusikoita. Toki se saattaa tehdä minusta joidenkin silmissä huonon äidin.

Tiedän muuten muutamankin aikuisen joka on todella katkera siitä kuinka lapsuuden perhe pyöri täysin veljen jääkiekkoharrastuksen ympärillä. Muiden lasten harrastuksiin tai oikeastaan muutenkaan elämään ei vanhemmilla ollut enää lainkaan voimavaroja (rahaa, varsinkaan aikaa tai mielenkiintoa). Todellisuudessa varmasti vanhempia on kiinnostanut, mutta siltä ei lapsesta tunnu kun elämä pyörii toisen harrastuksen ja seuran pyörittämisen ympärillä. Siinä tulee äkkiä todella ulkopuolinen olo.

Yhteen suuntaan matkaa 70-100km. Vedä siitä. Kuinka jaksaa? Ei jaksakaan, mutta sitä vaan tekee lapsiensa eteen kaikkensa.

Yhteen suuntaan matkaa 70-100km. Vedä siitä. Kuinka jaksaa? Ei jaksakaan, mutta sitä vaan tekee lapsiensa eteen kaikkensa.

myös noin. Kertoi, että heidän lapsellaan meni koulu äärettömän hyvin, kun aina matka-ajat tekee läksyjä.

Tietenkään ei kaikilla onnistuisi, mutta hän ei selvästikään kärsi autossa pahoinvoinnista.

huomaamatta hiljaa hivuttaen. Sinulla on nyt pieni lapsi. 10 v kuluttua et enää muistakkaan mitä tarkoittaa oma ika ja omat harrastukset =)

Niin kuin joku kirjoittikin, että harrastuksissa vaaditaan paljon. Pelkän liikkumisen riemun kanssa on turha mennä esim. lätkäharkkoihin. Jo alle 10-vuotiaat ovat taitavia ja heiltä vaaditaan taidollisesti ja ajallisesti paljon. Ei siellä oikein meidän punkerot pärjäisikään. Eivätkä haluakaan kuin vähän pelailla, joten harrastetaan sitä yhdessä perheen kanssa yleisövuoroilla.

Mutta jos joku meidän lapsista kovasti haluaisi harrastaa jotain monta kertaa viikossa, enköhän kuskaisi. Mielestäni harrastukset ovat niin tärkeitä, että voivat jopa pitää poissa pahanteosta teini-iässsä :)

harrastesarjassa, jolloin pelejä on vain muutamia kaudessa ja harkkojakin vain vähän:)

ja liian pienestä lähtien.ei osata enää viettää sitä normaalia aikaa perheen kesken.en mä ainakaan jaksais juosta joka ilta töiden jälkeen jossain,en ees joka toinen..mun esikoinen alkoi harrastaa vasta 12v. enemmän(sitä ennen 1 harrastus viikossa,jossa kävi oma-alotteisesti)nyt harrastusta 4kertaa viikossa,mutta onnex asutaan urheilupuiston vieressä ei tarvi kuskailla.ja keskimmäinen aloitti ensimmäisen harrastuksen 5v. joka 1krt/vkoa,isänsä vie.kuopus vielä kovin pieni,hänen kanssaan tekisi mieli mennä taapero jumppaan,mutta on kovin väsynyt pitkien hoitopäivien jälkeen,joten toistaiseksi luulen että hän nauttii eniten kotona olosta vanhempien kanssa.

että ei osata viettää aikaa perheen kesken jos on harrasuksia:)



Ainakin meille tuo yhteinen aika perheen kesken on tosi tärkeää, juuri siksi, että harrastus vie paljon aikaa.



Mutta nautin myös noista kuskaamisista, silloin käydään teiniksin kanssa hyvin henkeviä keskusteluja:)

minä ja sisarukseni olemme harrastaneet nimenomaan 1980-luvulla ja siitä eteenpäin monta iltaa viikossa - ja meitä on kuskattu autolla! Eli eipäs yleistetä liikaa!



Itse olisin valmis kuskaamaan lapsia harrastuksiin autolla. Miksi en olisi? Toki aion itsekin harrastaa jotakin, mutta kyllä yksi oma harrastuskerta viikossa riittää. Mielestäni vanhempien on hyvä keskittyä lasten harrastuksiin ne vuodet, kun niitä on. Itse ehtii harrastaa aktiivisemmin taas myöhemminkin.

Ja tätä sitten 3-4 kertaa viikossa. Olen äimistynyt. Milloin oikein vietätte sitä ns. normiarkea lasten kanssa kotöitä puuhaillen tms. Pitääkö lastenkin elämän olla tiukasti aikataulutettua jo pikkulapsesta alkaen.



Meilläkin lapsilla on jokaisella harrastus, mutta haluan harrastaa itsekin. Oma harrastukseni on minulle henkireikä ja pitää yllä kuntoa ja terveyttä. Niitä en haluaisi uhrata edes lasten harrastuksille.