Lue keskustelun säännöt.
Häpeääkö kukaan muu vauvansa tai lapsensa ulkonäköä?
17.05.2011 |
Vai olenko yksin tämän tabu-tunteen kanssa? Häpeän sitä, että häpeän =(
Kommentit (109)
Mun täytyy sanoa tietenkin vaan omalla kokemuksellani, että lapset ei oo rumia. Oon ohjannut 15 vuotta erilaisia lasten jumppia ja liikuntakerhoja ja nähnyt lasta jos jonkinmoista, mutta en ikinä rumaa. Jotkut ohjaajakavereistani arvostelevat lasten ulkonäköä, mutta minun mielestäni kukaan näistä lapsista ei ole todellakaan ruma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:10"]
Meillä kolme tyttöä, kaksi tosi kaunista, paksutukkaista, siroa, isosilmäisiä ja yksi pullukka, jolla hiirenhäntätukka, pienet tihrusilmät ja pyöreät posket. Rehellisesti sanoen harmittaa, kukaan ei usko tyttöjä sisaruksilsi. Ja tuo ruma ankanpoikanen tietää sen. :(
No tuo pullukkaposki voi olla kaikkea muuta isona.
Meillä oli veli se kivoimman näköinen lapsena, todella söpön näköinen. Aikusiena meistä tytöistä tuli paremman näköisiä.
Tämä nyt vain on totuus, ei se kaunistelematta muutu.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 23:21"]
Rumista lapsista tulee kauniita aikuisia ja kauniista lapsista rumia aikuisia vai miten se meni ;)
[/quote]
Itse olin kaunis lapsena ja minusta tuli teini-iän jälkeen rumahko aikuinen. Voin kertoa, että tämä on pahin mahdollinen kohtalo ihmiselle ja varsinkin naiselle. Kun itsetunto rakentuu sen mukaan, että olet kaunis ja ihailtu, ja sitten tilanne muuttuukin koko aikuiselämän ajaksi, on todella vaikeaa rakentaa itsetuntonsa uudelleen. Helpompaa olisi ollut, jos olisin lapsesta asti ollut ruma. Ja tosiaan, osa rumista lapsista onkin sitten aikuisina kauniita! Niin päin se muutos on todella paljon kivempi kokemus aivan varmasti.
Joten olkaa rumien lasten äidit vain tyytyväisiä lapsenne hyvään tuuriin. Olen sataprosenttisen tosissani.
Mä olin lapsena sellanen perusnätti, pyydettiin kerran jopa yhteen tv-mainokseen. Mutta teininä olin kyllä aika ruma, ulkonäkö muuttui kasvaessa, tuli hirveesti finnejä, nenä muuttui rumaksi, otsa korkeaksi, hampaat kasvoi suussa vinkisin vonksin, enkä osannut meikata kunnolla, niin että olisin näyttänyt edes yhtään siedetävältä. Itsetunto oli tosi huono. Hampaat oiottiin sitten vähän myöhemmin 19-vuotiaana yksityisellä, finnit lähti, opin meikkaamaan ja musta tuli sen näköinen aikuisena, että kehtaan katsoa peiliin ja oon ihan tyytyväinenkin :)
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 12:10"]
Meillä kolme tyttöä, kaksi tosi kaunista, paksutukkaista, siroa, isosilmäisiä ja yksi pullukka, jolla hiirenhäntätukka, pienet tihrusilmät ja pyöreät posket. Rehellisesti sanoen harmittaa, kukaan ei usko tyttöjä sisaruksilsi. Ja tuo ruma ankanpoikanen tietää sen. :(
No tuo pullukkaposki voi olla kaikkea muuta isona.
Meillä oli veli se kivoimman näköinen lapsena, todella söpön näköinen. Aikusiena meistä tytöistä tuli paremman näköisiä.
Tämä nyt vain on totuus, ei se kaunistelematta muutu.
[/quote]
[/quote]
Tuo pullukkaposki on aivan kuin tätini. Lapsuuskuvissa ei erota, kumpi on kumpi. Ja täti näyttää downilta yhä, vaikka on 63 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa vaikka Kate Mossin lapsuuskuvia, häntä ei niissä kovin suloiseksi voi sanoa, mutta nyt on maailman kuuluisin huippumalli. Ulkonäkö tulee muuttumaan todella paljon lapsen kasvaessa ja yleensä parempaan suuntaan :)
Hei ap. ymmärän mitä tunnet, varsinkin kun nykyään kaikki mitataan ulkonäössä. Olit sitten näyttelijä, poliitikko tai omia mielipiteitä sanova nuori, ensin porukka on arvostelemassa ulkonäköä. Jopa tavallisen kotiäidin takatukkaa jaksetaan vatvoa, huoh. Tähänkin keskusteluun on ulkopuolisten ihan pakko päästä mainitsemaan oman lapsen kauniit piirteet.. Mitä se tähän kuuluu?
Ainoa mitä voin sanoa on, että älä tosiaankaan ikinä arvostele lapsesi ulkonäköä hänen kuullen. Minulla on kaunis (tai tavallisen sopusuhtainen) äiti ja ihan komea isä ja minä olen perinyt ne piirteet jotka ovat vähemmän kauniita vaikka toisella vanhemmista nekin olisivat kauniit. Ei ole leukaa, huulet isot, tihrusilmät ja ohuet hiukset... Mutta en ole tajunut olevani ruma, ennenkuin olen netistä lukenut ihmisten todellisia ajatuksia rumuudesta. Vanhemmat ja kaverit ei rumuuttani ole kommentoineet ja hyvällä itsetunnolla olen vakuuttanut poikaystäviäkin itselleni nuorena ja saanut ihanan aviomiehenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen nähnyt myös rumia lapsia. Mutta se, että äiti voi ajatella niin omasta lapsestaan... Me ollaan mieheni kanssa aika tavallisen näköisiä, ei erityisen kauniita/komeita, mutta lapsemme on kyllä mielestäni kauneinta maailmassa.
ehkä vähän. lapsella on miehen suvun hörökorvat, ohut tukka joka näyttää aina jotenkin tosi rasvaiselta sekä epäsiistiltä, harvat ( ei siis aukkoja hampaiden puuttumisen takia, vaan harvat) terävät hampaat sekä pottunenä. onneksi vaatteilla, varsinkin tyttölapsen kohdalla voi vaikuttaa paljon ja voihan tuosta tytöstä tulla vielä vaikka miten kaunis :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahhahhaa, voiko näin pinnallisia ja tyhmiä ihmisiä olla olemassakaan kuin osa tähän ketjuun vastaajista?!
Itse arvostan ulkonäköä enemmän älykkyyttä, lahjakkuutta, tiettyjä luonteenpiirteitä. Ulkonäkö ei merkitse, en ikinä olisi valinnut elämänkumppania ulkonäön perusteella. En tekisi komealla tyhjäpäällä yhtään mitään.
En tiedä olenko ruma nainen, kyseessä on sen verran subjektiivinen näkemys. Ihan kuinka vain, ei hetkauta.
En, vaan olen ylpeä kun ovat niin suloisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2011 klo 14:15"]
[/quote]
Mulla sama:D , kukaan ei kyllä usko, että olen poikani biologinen äiti:)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2011 klo 14:15"]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on oikeasti ruma lapsi, niin ei siitä kaunista tule. Joku yksittäinen ruma ominaisuus ei vaikuta mitään, mutts jos kaikki on pielessä niin ei se siitä paremmaksi muutu.
Ei silleen mutta ihmettelen aina yhtä facebook kamua kun sen lapsella on ns kolmisilmädiagnoosi ja se täyttää seinänsä kuvilla lapsestaan missä sillä on aina aurinkolasit päässä ja kolmas silmä kurkkaa lasien yläpuolelta. Sillä on talvellakin ja kylvyssä aurinkolasit. Niitä on monet eri värisinä. Mutta eikö voisi jotenkin olla huomaamattomampi kun minusta nuo lasit korostaa kolmatta silmää eikä peitä. Söpö lapsi se on muuten kyllä.
Kuka määrittelee jonkun rumaksi? Ei ole mitään rumuus-standardia olemassa.. Tyhmäksi ja lahjattomaksi on helpompi haukkua...
Hahaha meillä on sama Fb-kaveri xD
Kuviin tulee 50-80 tykkäystä mutta kukaan ei kysy miksi tytöllä on aina aurinkolasit ja mitä se silmä siinä otsalla tekee!
Joo. Häpeän jo vähän isomman lapsen kanssa kaupassa käymistä. Noituu ja valittaa äänekkäästi ja kyseenalaistaa minua jos ei saa mitä haluaa. Tätä kun tapahtuu niin yritän pitää pokkani ja huomautan kielenkäytöstä ja yritän olla siinä jotenkin normaali. Varmaan naamastani näkyy miten hävettää ja ketuttaa kauheesti, mutta tiedän sisälläni ettei minun lapseni ole ainutlaatuinen tässäkään tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:13"]
Joo. Häpeän jo vähän isomman lapsen kanssa kaupassa käymistä. Noituu ja valittaa äänekkäästi ja kyseenalaistaa minua jos ei saa mitä haluaa. Tätä kun tapahtuu niin yritän pitää pokkani ja huomautan kielenkäytöstä ja yritän olla siinä jotenkin normaali. Varmaan naamastani näkyy miten hävettää ja ketuttaa kauheesti, mutta tiedän sisälläni ettei minun lapseni ole ainutlaatuinen tässäkään tilanteessa.
[/quote]
Ai niin. Kysymys oli ulkonäöstä. En häpeä lapseni ulkonäköä, näyttää isältään.
Ei sitä aikuisuuden ulkonäköä täysin tiedä. Vaikka olisi kuinka söpö lapsena ei se tarkoita, että sitä aikuisena on. Oikeasti myös on mukavaa kun on monelaisia ihmisiä.
Sitten aikuisuudessa tulee ihmiseen myös erinlaista karismaa ja rumakin voi näyttää hienolta. Esimerkiksi Adam Driver kaikessa "rumuudessaan" on tosi hot monen mielestä.
Naisiakin on jotka ovat persoonallisella tavalla kauniita ja eivät varmasti mitään söpöjä lapsena ole olleet.