Häpeääkö kukaan muu vauvansa tai lapsensa ulkonäköä?

että voi kun tämä on nyt perinyt sitä ja tätä. Lapsen piirteet muuttuu aikuisikään asti, ja vaikka olisikin jonkun mielestä ruma, voi sen kompensoida muilla ominaisuuksilla kunhan vain itse uskoo itseensä. Sitä itsetuntoa ja itseluottamusta ei tietenkään tule, jos ajattelee että on jo geeniperintönä vain huonoja ominaisuuksia. Äidinkin pitäisi nähdä ennemmin mahdollisuuksia kuin epäonnistuneita geenejä. Ei ajatuksiaan tietysti kannata äidinkään hävetä, mutta muuttaa voi tietoisesti omaa ajatteluaan. Tee vaikka lista lapsen kauniista piirteistä, ja ajattele sitä aina kun haluaisit ajatella että lapsesi on ruma.

Minusta usein käy niin, niin lapsena ei-minkään-näkäisistä tulee aikuisina sieviä/komeita. Piirteet jotenkin tasoittuvat, kun luusto muotoutuu jne. Älä huolehdi, lapsesi voi kasvaa vielä vaikka kuinka nätiksi. Ja vaikkei kasvaisikaan, niin ulkonäkö ei todellakaan ole elämän pääasia. Iloisella luonteella, kivoilla vaatteilla ja kasvoihin sopivalla kampauksella kuka tahansa voi olla kivannäköinen!

ja riittävän hyviä omina itsenään! Ja kauneuskin on katsojan silmässä. Joku pitää jotain kauniina, joku ei. Katso lastasi ihaillen: olette saaneet hänet aikaan!!

varsinkin miehen suvun kaikki lapset on niin siroja vauvasta lähtien:(

Eikä tuo meidän vauva ole edes syöny vielä mitään, tissimaitoa vaan..

JOs poik, niin kuvailemasi piirteet sopivat kyllä pojalle. JOs kyseessä ihan pieni vauva, niin ei mitään hätää. Vauvan kasvot ja ulkonäkö muuttuvat koko ajan, muutaman kk kuluttua lapsi voi näyttää jo ihan kivalta.

joo ei ole nättiä kun naisella on todella kulmikkaat kasvot jotka periytyvät. silmät on niin syvällä päässä että niitä hädin tuskin näkee. silmien päällä on sellanen apinakyhmy missä on kulmakarvat. leuka on leveä kaksoisleuka. poskipäät on tosi korkeat ja terävät.

ei ole kivaa kun tuollainen periytyy omille lapsille :(

häpeä lapseni piirteitä, mutta olen tosi pahoillani hänen puolestaan koska tiedän että elämässä voi kärsiä ulkonäöstä, ei se ole vain itsetunnosta kiinni. Mekin voisimme periaatteessa saada ihan kivannäköisiäkin lapsia, mut lapsiparka on saanut juuri ne silmiinpistävimmät piirteet, jotka eivät muutu iän kuluessa, kuten hörökorvat, raon hampaiden välissä, kuparinpunaisen, kiharan tukan sekä poikkeuksellisen pitkän selän muuhun kehoon verrattuna, mikä näyttää aika hassulta.

Rako hampaitten välissähän on ihana! Kade oon! Mikä on parempaa kuin kuparinpunainen tukka! Taitaa se kauneus kumminkin olla katsojan silmässä...

Määkin oon tiettyjä piirteitä harmitellu varsinki esikoisen kohdalla, mut tosiaan pukeutuminen, käytös ja kampaus vaikuttavat hurjasti...

Tosi kiintoisa keskustelu muuten. Koska tässäpä aihe, josta ei ikinä kuule puhuttavan livenä, ja ehkä parempi niin... oon aina luullu olevani ainoa joka miettii lastensa ulkonäköasioita.

Vanessa Paradisilla on semmonen söpö rako etuhampaitten välissä.

En tosiaan, vaan olen hemmetin ylpeä : supersöpöt lapset ollaan saatu aikaan!

Ja Madonnalla.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2011 klo 16:25"]häpeä lapseni piirteitä, mutta olen tosi pahoillani hänen puolestaan koska tiedän että elämässä voi kärsiä ulkonäöstä, ei se ole vain itsetunnosta kiinni. Mekin voisimme periaatteessa saada ihan kivannäköisiäkin lapsia, mut lapsiparka on saanut juuri ne silmiinpistävimmät piirteet, jotka eivät muutu iän kuluessa, kuten hörökorvat, raon hampaiden välissä, kuparinpunaisen, kiharan tukan sekä poikkeuksellisen pitkän selän muuhun kehoon verrattuna, mikä näyttää aika hassulta.

[/quote]

Kuparinpunainen kihara tukka kuulostaa aivan ihanalta! Rako hampaiden välissä, varsinkin naisella, on tosi söpö.

Mikä vittu teitä vaivaa äidit?! Häpeätte oman lapsenne ulkonäköä? Voi jeesus ja tervetuloa tuhoutunut itsetunto lapselle.

Mä en oikein ymmärrä.. Kai kaikki ajatukset pitäisi nykyään hyväksyä, mut silti ihmettelen. Mun silmissä omat lapset on maailman kauneimpia. Sehän on sama, kun oma rakas on omiin silmiin kaunis!

Mun mielestä mun omat lapset on ihanimman näköisiä maailmassa. Tottakai tiedän, että maailma on täynnä söpömpiä ja kauniimpia lapsia, mutta mun omat on kuitenkin ne omat ja ne näyttää vaan jotenkin ihanilta ja liikuttavilta. Poika on valitettavasti perinyt isänsä aivan kamalan kallon muodon, mutta pojalla se on mun mielestä jotenkin suloista ja hiuksilla saa piilotettua. Lisäksi on pojalla jalkaterät kääntyneet ulospäin, mutta mun mielestä se vaan kuuluu mun pojan olemukseen, enkä mieti siitä mitään negatiivista.

Ainut, mitä pelkään pojassa, on se, että jonain päivänä näen hänessä selvästi isänsä kasvot. Isänsä on kuollut ja eläessään oli täysi kusipää, jota sain pelätä, en kestä nähdä niitä kasvoja enää.

Kyllä on pinnallisia ihmisiä. Siis pitääkö teidän mielestä vauvalla olla syntyessään jenkkihymy täydelliseineen valkosineen hampain, mallin mitoissa, tukka tuuheana ja mieluiten puoleen väliin. Pitkät tuuheatbripset.

Mun mielestä kaikki vauvat on ihania ja suloisia. Eiks se oo joku luonnon järkkäämä juttukin, että kaikki vauvat näyttää ihanalta, jos jostain syystä vauvan oma äiti ei voi sitä hoitaa, joku toinen nainen voi heti kiintyä siihen vauvaan ja se näyttää heti sen toisen naisen mielestä ihanalta??? Eiks se oo joku naiseen rakennettu hoiva- ja suojeluvietti, että lapset näyttää ihanilta, sellaisilta että niitä haluaa hoitaa???

Nää on jotain mun omia ajatuksia kai.

Kertokaapa, mikä teistä on kamala kallon muoto? Useampi sellaista on valitellut. Mutta ei kai kallon muodosta mitään yleistäkauneusihannetta ole olemassa, vai onko?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 10:20"]Mun mielestä mun omat lapset on ihanimman näköisiä maailmassa. Tottakai tiedän, että maailma on täynnä söpömpiä ja kauniimpia lapsia, mutta mun omat on kuitenkin ne omat ja ne näyttää vaan jotenkin ihanilta ja liikuttavilta. Poika on valitettavasti perinyt isänsä aivan kamalan kallon muodon, mutta pojalla se on mun mielestä jotenkin suloista ja hiuksilla saa piilotettua. Lisäksi on pojalla jalkaterät kääntyneet ulospäin, mutta mun mielestä se vaan kuuluu mun pojan olemukseen, enkä mieti siitä mitään negatiivista.

Ainut, mitä pelkään pojassa, on se, että jonain päivänä näen hänessä selvästi isänsä kasvot. Isänsä on kuollut ja eläessään oli täysi kusipää, jota sain pelätä, en kestä nähdä niitä kasvoja enää.

[/quote]

Kauniisti kyllä puhut lapsesi isästä