Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

siis... vihasin noita pakotettuja heittäytymisiä jo lapsena, ja ihan samalta tuo kuulostaa kuin jotkin koulussa leikityt asiat.



Ymmärrän sellaiset esim. ongelmanratkaisutehtävät tai jotkut ryhmätyötehtävät, joissa pitää ryhmässä saada aikaan ratkaisu johonkin asiaan, tai muuten esim. kevyen venyttelyn tai muun ohjatun liikuntamuodon tai vastaavat jutut, mutta tuollaiset? Mitä ne antavat ihmisille? Ja varsinkin työporukalla, kun moni joutuu vetämään tiettyä roolia, jotta varmistaisi aina sen seuraavan jatkopätkän sopimukseen?

Itse menin vahingossa mukaan tuollaiseen touhuun ja alkuun se oli minustakin ihan dorkaa. Mutta kun esiintymiskykyni parani ja esiintymisjännitys katosi niin tajusin homman nimen. Rentouttavaa kanssa.

Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan.

Heh, haukut muita jäykkäniskaiseksi vaikka myönnät itsekin pitäneesi alussa tuota ihan dorkana. Miksi siis muut eivät saisi pitää sitä dorkana?

sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista.

perjantaisin! Jotain hyvaa tasta torstai-iltojen karsimyksesta sentaan seuraa. Ja niille jotka arvostelivat noiden pelleilyjen jarjestajia; eihan se hullu ole joka myy, vaan se joka ostaa. Nuo kurssit ovat varmaan erinomainen bisnes, ei tuokaan kahden kuukauden juttu ole varmaan ollut kovin halpa ap:n pomolle.

Tulisin varmaan hulluksi ja joutuisin sairauslomalle jo ekan tollaisen typerehtimispalaverin jälkeen.

Itse menin vahingossa mukaan tuollaiseen touhuun ja alkuun se oli minustakin ihan dorkaa. Mutta kun esiintymiskykyni parani ja esiintymisjännitys katosi niin tajusin homman nimen. Rentouttavaa kanssa.

Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan.

Heh, haukut muita jäykkäniskaiseksi vaikka myönnät itsekin pitäneesi alussa tuota ihan dorkana. Miksi siis muut eivät saisi pitää sitä dorkana?

sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista.

Niin ja ilman muuta jos joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää tuollaisesta, niin hän on _ennakkoluuloinen_. Eli ainut oikea tapa on tykätä noista aktiviteeteista? Hei, ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa!

Itse menin vahingossa mukaan tuollaiseen touhuun ja alkuun se oli minustakin ihan dorkaa. Mutta kun esiintymiskykyni parani ja esiintymisjännitys katosi niin tajusin homman nimen. Rentouttavaa kanssa.

Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan.

Heh, haukut muita jäykkäniskaiseksi vaikka myönnät itsekin pitäneesi alussa tuota ihan dorkana. Miksi siis muut eivät saisi pitää sitä dorkana?

sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista.

No tossa ekassa lainauksessa just haukuit että alkuun se oli sinustakin dorkaa... Eli ennakkoluuloinen.

=D

No jotkut ihmiset on jäykkiä ja huumorintaju ei veny niin pitkälle. Mutta kukin tavallaan :)

Itse menin vahingossa mukaan tuollaiseen touhuun ja alkuun se oli minustakin ihan dorkaa. Mutta kun esiintymiskykyni parani ja esiintymisjännitys katosi niin tajusin homman nimen. Rentouttavaa kanssa.

Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan.

Heh, haukut muita jäykkäniskaiseksi vaikka myönnät itsekin pitäneesi alussa tuota ihan dorkana. Miksi siis muut eivät saisi pitää sitä dorkana?

sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista.

Niin ja ilman muuta jos joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää tuollaisesta, niin hän on _ennakkoluuloinen_. Eli ainut oikea tapa on tykätä noista aktiviteeteista? Hei, ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa!

siis... vihasin noita pakotettuja heittäytymisiä jo lapsena, ja ihan samalta tuo kuulostaa kuin jotkin koulussa leikityt asiat.

Ymmärrän sellaiset esim. ongelmanratkaisutehtävät tai jotkut ryhmätyötehtävät, joissa pitää ryhmässä saada aikaan ratkaisu johonkin asiaan, tai muuten esim. kevyen venyttelyn tai muun ohjatun liikuntamuodon tai vastaavat jutut, mutta tuollaiset? Mitä ne antavat ihmisille? Ja varsinkin työporukalla, kun moni joutuu vetämään tiettyä roolia, jotta varmistaisi aina sen seuraavan jatkopätkän sopimukseen?

Joo, se olisi ihan eri juttu ja varmasti oikeasti kivaa, siis joku tuollainen mitä kuvailit. Sen sijaan ne, jotka nyt eivät vaan vilpittömästi pidä tuollaisesta saavat ennakkoluuloisen tylsimyksen leiman otsaansa. Nämä "heittäytyjät" ilmeisesti elävät jossain omassa maailmassaan, josta käsin tuomitsevat ne, jotka eivät tuollaisesta pidä. Ja sehän juuri on hassua. Ei näihin juttuihin juuri kukaan vastaa, että "mä pidän mutta ymmärrän jos joku ei pidä". Ei. Ne, jotka pitävät (tai sietävät sujuvasti) nimenomaan tuomitsevat ne, jotka eivät pidä. Ja sehän se vasta innostaakin kyseisiin aktiviteetteihin, se "osallistu tai olet luuseri" -meininki.

kertomaan, miten printteri ei toimi. Kaikki puheeni kiertyy aina printteriin ja siihen, miten se tuhoaa tiedostoja, kopioi mitä sattuu jne. Ihan joka kerta. Ja kun keksitään lempinimiä, purskahdan itkuun ja sanon, että se on pilkkaamista (osaan itkeä koska tahansa varsin uskottavasti). Samantien loukkaannun henisesti niin, että vietä loppuajan naistenhuoneessa. Olen kätkenyt sinne naistenlehden, sitä lukiessa aikaa kuluu kivasti.

No jotkut ihmiset on jäykkiä ja huumorintaju ei veny niin pitkälle. Mutta kukin tavallaan :)

Itse menin vahingossa mukaan tuollaiseen touhuun ja alkuun se oli minustakin ihan dorkaa. Mutta kun esiintymiskykyni parani ja esiintymisjännitys katosi niin tajusin homman nimen. Rentouttavaa kanssa.

Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan.

Heh, haukut muita jäykkäniskaiseksi vaikka myönnät itsekin pitäneesi alussa tuota ihan dorkana. Miksi siis muut eivät saisi pitää sitä dorkana?

sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista.

Niin ja ilman muuta jos joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää tuollaisesta, niin hän on _ennakkoluuloinen_. Eli ainut oikea tapa on tykätä noista aktiviteeteista? Hei, ihanan rentouttavaa ja vapauttavaa!

Joo no huumorintajulle voi tietysti eri ihmisillä olla vähän eri määritelmät. Minä ainakin olen usein saanut kiitosta huumorintajustani, mutta noilla hassunhauskoilla hassutteluilla ei taas minun maailmassani ole mitään tekemistä huumorintajun kanssa.

Siis joo, ehkä jotakin päiväkoti-ikäistä voi naurattaa se kun irvistellään ja nau'utaan, mutta ainakin oma huumorintajuni on vähän muuttunut niistä ajoista :D Ehkä olen tässä asiassa myös vähän naissovinisti: naisilta tuntuu luonnistuvan paremmin "tyhjännauraminen" eli riittää, että jokin asia esitetään ikään kuin se olisi hauskaa ja sitten nauretaan niin makeasti päälle.

Ai niin muuten, minua ei naurattanut edes silloin päiväkoti-ikäisenä tuollaiset jutut. Ehkä olen sitten vaan tosi outo :O Mutta jotenkin tuntuu, etten ole ainut...

Eikä nauraminen tietysti ole ainut huumorintajun ilmentymä, mutta en siltikään näe mitä huumoria on tuollaisissa aktiviteeteissa. Voisikohan selitys antipatialleni näitä kohtaan selittyä sillä, että en lapsenakaan ymmärtänyt mitä kivaa on vaikkapa pyllistellä hassusti ja laulaa sutsisatsisatsaa.

kertomaan, miten printteri ei toimi. Kaikki puheeni kiertyy aina printteriin ja siihen, miten se tuhoaa tiedostoja, kopioi mitä sattuu jne. Ihan joka kerta. Ja kun keksitään lempinimiä, purskahdan itkuun ja sanon, että se on pilkkaamista (osaan itkeä koska tahansa varsin uskottavasti). Samantien loukkaannun henisesti niin, että vietä loppuajan naistenhuoneessa. Olen kätkenyt sinne naistenlehden, sitä lukiessa aikaa kuluu kivasti.

Ja jos käskettäisiin kontata lattialla, voisi sanoa että kokee tällaisen ihmisarvoa alentavana ja pillahtaisi jälleen poruun.

kertomaan, miten printteri ei toimi. Kaikki puheeni kiertyy aina printteriin ja siihen, miten se tuhoaa tiedostoja, kopioi mitä sattuu jne. Ihan joka kerta. Ja kun keksitään lempinimiä, purskahdan itkuun ja sanon, että se on pilkkaamista (osaan itkeä koska tahansa varsin uskottavasti). Samantien loukkaannun henisesti niin, että vietä loppuajan naistenhuoneessa. Olen kätkenyt sinne naistenlehden, sitä lukiessa aikaa kuluu kivasti.

Ihan loistava :D

Toivottavasti ap tulee kertomaan illalla, mitä kivaa tänään tehtiin :D

Minä työskentelen ainoana naisena 24 insinöörimiehen kanssa ja meillä on töissä tuollaista. Ja me kaikki nautitaan siitä. Tiimimme yhteishenki on huipussaan juuri tuon "hassuttelun" ansiosta. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että kaikille tuo ei todellakaan sovi. Se vaatii melkoista heittäytymistä ja estojen nurkkaan heittämistä. Varmasti todella epämiellyttävää suurimmalle osalle...

kaikki noi ihan kieli poskella ja yli vetäen. Sen jälkeen painelisin kuppilan kautta kotia ja olisin krapulassa sen perjantaivapaan :) Mies veisi lapset hoitoon ja mä vaan nukkuisin hyvällä omallatunnolla.

ja näissä toiminnallisten menetelmien tilanteissa muistan aina sanoa, että natsiaikaan oli samanlaista: osa käski ja osa totteli sokeasti kyseenalaistamatta käskyjä. Oliko se vika loppupelissä käskijöissä vai niissä, jotka eivät käyttäneet omia aivojaan?



Jostain syystä tuokioiden vetäjät eivät pidä tästä vertauksesta. Ja iso osa ymmärtää kieltäytyä konttailusta, koiran esittämisestä jne.

Ap, tule kertomaan mitä tänään hassuttelitte:D

Tänään



- ohjaaja paukutti kehärumpua ja kun pauke lakkasi, kaikkien piti kiljua "apua, stressi iskee!" ja jähmettyä paikalleen kuin olisi todella uhattuna - ja kun tätä oli menty muutama kerta, piti vaihtaa huuto "minä olen vahva!" ja jähmettyä supermiesasentoon



- laulettiin Karhunpoika sairastaa ja samalla piti kävellä ympäri luokkaa ja paijata jokaisen vastaantulijan päätä



- istutiin piirissä ja kaikkien piti laittaa silmät kiinni. Kun ohjaaja alkoi hymistä, piti omaan tahtiin sanoa vahvalla äänellä "MINÄ olen mahtava ja tykkään itsestäni!"



- leikittiin vanhoja pihaleikkejä, joissa lauletaan jotain (en enää muista mitä) ja lyödään käsiä yhteen ja nopeutetaan koko ajan



- leikittiin, että on aamu ja yksi kerrallaan jokainen työntekijä lähetettiin ulos luokasta ja sen piti tulla takaisin ja sanoa 'huomenta' niin, että kaikille tulisi hyvä mieli. Siinä harjoiteltiin mukavaa tervehdystä, jota pitäisi jatkossa harjoitella työpaikalla, että aamu alkaisi kaikilla hyvin.



- piti mennä sellaisen työkaverin luokse, jonka tuntee huonoiten ja kertoa joku oma epäonnistuminen tai heikkous sille



- leikittiin pikkupupuja, jotka menee diskoon. Sai valita onko iso vai pieni pupu ja sitten mentiin ringin keskelle yksitellen tanssimaan isona tai pienenä pupuna ja tanssin jälkeen kaikkien piti taputtaa tanssijalle



Ei pysty. Ei millään. Mä en pysty heittäytymään, ENKÄ HALUAKAAN! Nämä ovat vain ja ainoastaan kiusallisia. Ehkä se sitten yhdistää, kun kaikki joudutaan ne käymään läpi. En tiedä, mutta tosi tuskallista mulle.



Ehkä murran huomenna jalkani ja jään pariksi kuukaudeksi sairaslomalle..

kertomaan, miten printteri ei toimi. Kaikki puheeni kiertyy aina printteriin ja siihen, miten se tuhoaa tiedostoja, kopioi mitä sattuu jne. Ihan joka kerta. Ja kun keksitään lempinimiä, purskahdan itkuun ja sanon, että se on pilkkaamista (osaan itkeä koska tahansa varsin uskottavasti). Samantien loukkaannun henisesti niin, että vietä loppuajan naistenhuoneessa. Olen kätkenyt sinne naistenlehden, sitä lukiessa aikaa kuluu kivasti.

Ehkä jotenkin ymmärän, koska olen kuullut niin tulehtuneista työilmapiireistä jossain valtion virastoissa tai laitoksissa, mutta en muuten.



Yksityispuolella oli 90-luvulla näitä heittäytymiskoulutuksia, mutta ne oli vielä karmivampia. Heittäydyttiin ihan konkreettisesti esi, kalliolta alas selkä edellä ja työkavereiden piti ottaa kiinni. Olen sen verran paina, etten todellakaan uskaltanut eikä muutakaan luottamusta ollut. Siinä piti oppia luottamaan:) Ja sitten oli näitä kuumilla hiilillä kävelyjä, joissa jalkapohjat paloi ja muuta mukavaa.



Onko tää sun esittelemä koulutus trendi nyt? Toivottavasti ei! Aivan karmaisevaa!!!