Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

Minusta on todella kamalaa luulotella ihmisille, että itsensä nolaaminen olisi jotain, johon jokaisen täytyy suostua ja se, joka ei suostu tai nauti siitä, on väärässä ja jonkin tarpeessa, esim. tällaisiten nolojen "vapauttavien" leikkien.



Sellainen satukin on kuin keisarin uudet vaatteet. Vain yksi lapsi uskalsi sanoa totuuden, aikuiset eivät uskaltaneet siinä pelossa, että heitä pidettäisiin tyhminä. Se on todella viisas satu, jo sata vuotta sitten tiedettiin, miten manipuoloida ihmistä ajattelemaan, että jos hän ei ole massan tai auktoriteetin kanssa samaa mieltä, hänet listitään. Tällainen ajattelu mahdollistaa diktaattorien valtaannousunkin.



Eli nyt vain lyttäämään ne, jotka eivät halua näihin leikkeihin suostua, vaikka he ovatkin niitä terveellä järjellä ja terveellä omanarvontunnolla toimivia ihmisiä. Kukaan psykologian asiantuntija ei kyseenalaista ihmisen tarvetta säilyttää kasvonsa. Se on yksi ihmisen perustarpeista.



Mutta ihminen voidaan manipuloida ajattelemaan niin, että kasvojen pitäminen onkin se väärä ja kaiken paljastaminen ja itsensä nolaaminen ja kasvojen menettäminen se oikea tapa.

Mutta , ihan mielenkiinnosta kysyn että te jotka inhoatte näitä tapoja niin mikä olisi hyvä tapa kohentaa yhteishenkeä? Siis ihan oikeasti?



Minkälaisia näiden kurssien pitäisi olla?

Minusta on todella kamalaa luulotella ihmisille, että itsensä nolaaminen olisi jotain, johon jokaisen täytyy suostua ja se, joka ei suostu tai nauti siitä, on väärässä ja jonkin tarpeessa, esim. tällaisiten nolojen "vapauttavien" leikkien.

Sellainen satukin on kuin keisarin uudet vaatteet. Vain yksi lapsi uskalsi sanoa totuuden, aikuiset eivät uskaltaneet siinä pelossa, että heitä pidettäisiin tyhminä. Se on todella viisas satu, jo sata vuotta sitten tiedettiin, miten manipuoloida ihmistä ajattelemaan, että jos hän ei ole massan tai auktoriteetin kanssa samaa mieltä, hänet listitään. Tällainen ajattelu mahdollistaa diktaattorien valtaannousunkin.

Eli nyt vain lyttäämään ne, jotka eivät halua näihin leikkeihin suostua, vaikka he ovatkin niitä terveellä järjellä ja terveellä omanarvontunnolla toimivia ihmisiä. Kukaan psykologian asiantuntija ei kyseenalaista ihmisen tarvetta säilyttää kasvonsa. Se on yksi ihmisen perustarpeista.

Mutta ihminen voidaan manipuloida ajattelemaan niin, että kasvojen pitäminen onkin se väärä ja kaiken paljastaminen ja itsensä nolaaminen ja kasvojen menettäminen se oikea tapa.

Kasvonsa niissä menettää lähinnä ne, jotka ovat niin tikku syvällä perseessä, että eivät pysty mihinkään heittäytymiseen. Eivät ne, jotka siihen pystyvät.

Ehkä se olisi juuri se kokemus, mitä nuo ihmiset kaipaavat: että kas kummaa, en menettänytkään kasvojani ja uskottavuuttani vaikka en olekaan koko aikaa paska jäykkänä.

No, onneksi työnantajapuoli saa kyllä tietää, miten kukakin noissa toimii, ja jos joku vaikuttaa liian vainoharhaiselta, se on seuraavaa yt-kierrosta varten ihan hyvä tieto.

toi joku psykologian opiskelijan gradun tutkimusosa... Testataan, mitä kaikkea ihmiset saadaan tekemään.

Minulle kyllä tuli mieleen sama. Että tässä on takana joku muu juju. Nykynuoret ovat kyllä jo vähän vähemmän taipuvaisia "sokeaan tottelemiseen" ja voisin kuvitella, että työpaikoilla, joissa on paljon nuorta väkeä, ei pupuina tanssittaisi.

halutessaan vaihtaa ne jäykkikset sellaisiin, jotka eivät ehkä sokeasti tottele, mutta ymmärtävät, että tällaisilla harjoituksillakin on tarkoituksensa. Ja jos ei niihin millään pysty, on ehkä sitten väärässä paikassa töissä.

"tai sitten pomo on väärässä työpaikassa..."

niin kumman luulet sen olevan, pomon vai työntekijän?

Arvelisin, että lapsellisen hölmöilyn tarkoituksena on vähentää estoja, mikä taas olisi hyväksi jos on tarkoitus puhua työyhteisön ongelmista. Minusta se on täysin ymmärrettävä perusajatus. Sen sijaan se ei ole minustakaan ymmärrettävää, että moisessa tykypuuhastelusta aikuiset ihmiset ja alojensa ammattilaisia pyritään halventamaan imbesillin asemaan. En ymmärrä, miten joku kuvittelee sen johtavan työilmapiirin paranemiseen tai työpaikan ongelmien selviämiseen.



Lisäksi arvelen, että saman estojen sopivan lientymisen voisi aikaansaada luottamuksen hengellä. Sen voisi saada aikaan ystävällinen puhe tai vaikka jokin aikuisille sopiva yhteinen puuha, olkoon se sitten seinäkiipeily tai jonkinlainen ideariihi.



Arvelisin, että noiden pupurummuttajien päässä kusi virtaa ja paska tekee patoja. He ovat riittävän kauan katsoneet asioitaan vain yhdeltä kannalta ja heitä on aivopesty riittävän kauan kursseilla ja koulutuksissa. Samankaltainen kapeakatseisuus taitaa vaivata meitä kaikkia joissakin asioissa. Näiden tapausten kapeakatseisuus vain on harvinaisen rajusti terveen arkijärjen vastainen. He ovat siis jonkinlaisen aivopesun uhreja. Ja rahahan heitäkin motivoi. Heille maksetaan hämmentämisestä, halventamisesta ja ärsyttämisestä. Kun työpäivä päättyy, he kiskovat toiset vaatteet ylleen, käyvät kaupassa, vahtivat illalla mukuloidensa läksyjentekoa ja vaativat heitä käyttäytymään ikäistensä tavoin tai mieluiten hiukan fiksummin.

Ehkä saan tästä kurssista sen irti, että analysoin itseäni ja tutustun omiin heikkouksiini paremmin. Sen olen ainakin tähän mennessä oppinut, etten ole heittäytyjätyyppiä.

Älä unohda, että se, mikä on heikkous ja mikä on vahvuus on kuitenkin aina tilannesidonaista. Kärjistäen: TV-viihdyttäjän on parasta olla spontaani ja karismaattinen eikä pelätä tehdä virheitä ja nolata itseään. Sen sijaan vaikka viraston luukulla on parempi olla huolellinen, ystävällinen, jämpti ja "normaali". ;)

Vastaavasti ihan joka duuniin en haluaisi itse edes työnantajana HALUA palkata ekstroverttiä heittäytyjää. Nykyään sitä ilmaisutaitoa ja uskallusta ja sosiaalisuutta painotetaan aivan ylettömän paljon liikaa. Joissakin töissä tällainen ihminen tulisi ihan hulluksi, kun ei pääse toteuttamaan itseään vaan joutuu nysväämään itsekseen.

Se, että osa populaatiosta todella kärsii noista kehitysiltamista, on merkki siitä että ne ei ole mikään universaali ihmekonsti saada kaikki viihtymään paremmin. Vaikka miten pupuleikkiin heittäytyjät morkkaisi pupuleikistä kärsiviä ja käskisi niidne mennä itseensä, se fakta että kärsijät niistä kärsii on ja pysyy.

Oma kokemukseni rajoittuu yhteen opintoihini kuuluneeseen suullisen ilmaisun kurssiin, jolloin meille annettiin tehtäväksi mennä ja "avautua jostain tunteestamme" yleisön edessä ja kertoa miksi koemme niin. Minä sitten marssin luokan eteen ja ihan rauhallisesti avauduin siitä, miksi en pidä tällaisista harjoituksista: siksi että minusta on epäluontevaa ja epäarvokasta tilittää tunteistani tuntemattomille ihmisille. Sain aplodit kahdelta osallistujalta, heh. :D

Introversio on ihan luonnollista ja hyväksyttävää.

Mutta eihän tavallinen av-urpo sellaista VOI tajuta, kun on vaan hui kauheaa noloa ja voi että sentään ja kylläpä vituttaa.

Onneksi ei tarvitse teidän kanssanne työskennellä. Meidän työyhteisössä onkin kivaa ja rentoa, ja kuka vaan voi koska vaan ilmaista tunteensa kissana maukuen.

esimerkiksi omia perheenjäseniäsi, isääsi, äitiäsi, puolisoasi. Olisivatko he valmiita tuollaiseen julkiseen nöyryytykseen? Todella?

Minä en pysty, äitini pystyisi, isäni ja puolisoni voisivat ehkä mennä johonkin mukaan, mutta pitäisivät todella typeränä.

Ihan itsensä kehittämisen kannalta? Mun mielestä on todella outoa, että aikuiset ihmiset ei pysty johonkin, kun on niin NOLOA. Siis eikö tuollainen nolous ajattelu jää yläasteelle?

Tai miten ihminen ei halua kehittyä luovemmaksi ja rennommaksi? Mistä se on pois?

Ei se ihan sattumaa ole, että sellaisissa töissä, joissa sitä luovuutta todella tarvitaan, tehdään juuri tuollaisia juttuja, ja saadaan hyviä tuloksia.

Mutta kuten sanottu, jos ei tajua, ei tajua.

Millä tavalla pupuleikki vapauttaa luovuutta ja rentouttaa? Mä en vaan hiffaa, mutta mä oonkin tylsästi töissä kirjailijoiden kanssa, ne haluu vaan ryypätä vapautuakseen.

P.s. suurin osa töistä on helvetin tylsiä ja epäluovia. On jokseenkin loukkaavaa väittää, että jokin valtion viraston toimistosihteerin homma vaatii suurta luovuutta ja pupuleikkejä.

Ja siksi siellä varmaan onkin just tuollaista sakkia, jolle kaikki erilainen on niin kovin kauhistuttavaa ja ahdistavaa.

Ehkä se työnantajakin on huomannut, että hei, meillä on kaavoihin kangistuneita epäluovia jäykkiksiä töissä, jotain pitäisi tehdä. Ja sehän on kaavoihin kangistuneelle jäykkikselle ihan siis hirveää siis hei kamoon.

Mutta , ihan mielenkiinnosta kysyn että te jotka inhoatte näitä tapoja niin mikä olisi hyvä tapa kohentaa yhteishenkeä? Siis ihan oikeasti?

Minkälaisia näiden kurssien pitäisi olla?

juttua, josta kaikki pitäisivät. Itsestäni olisi tosi mukavaa mikä tahansa normaali yhdessäolo tai yhteinen tekeminen. Sitä voisi olla joku päivän vaellusretki, joku urheilupäivä, en oikein osaa sanoa. Aiemminkin taisin jo todeta, että sellainen takkatulen ääressä viinilasi kädessä maailman parantaminen olisi ihan parasta.

Ehkä siis mulla toimisi parhaiten joku viikonloppu Lapissa mökissä, jossa kokoonnuttaisiin jonkun yhteisen puheenaiheen äärelle ja tehtäisiin päivisin jotain yhdessä. Ei pupuleikkejä..

ap

ja se pitäisi pomojenkin ymmärtää. Kaikki eivät ole eikä tarvitsekaan olla heittäytyjiä ja valmiita kaiken maailman hassutteluun. Silti voi olla ihan h-vetin hyvä työntekijä ja hyvä työyhteisön jäsen.



Itse jouduin tuollaisiin leikkipäiviin osallistumaan entisessä työpaikassani. Nykyisessä ei onneksi tarvitse. Eräässä sessiossa laitettiin tulitikut suuhun hampaiden väliin pystyyn ja sitten piti kiertää rinkiä juttelemassa työkavereille niin kuin VAMMM-MAI-SET puhuu. Sen piti sitten olla hirveän hassua ja ilmeisesti tunnelmaa vapauttavaa. Minä ja muutama muukin työkaveri paettiin vessaan tunnelmoimaan siksi aikaa. Ihan älytöntä...

En ymmärrä, miten joku kuvittelee sen johtavan työilmapiirin paranemiseen tai työpaikan ongelmien selviämiseen.





Jospa idea on siinä, että koko työyhteisön yhteiseksi asiaksi tulee tuon lahopään vastustaminen! :D Tosin en usko siitä koituvan ilon olevan pitkäaikainen.

Arvelisin, että lapsellisen hölmöilyn tarkoituksena on vähentää estoja, mikä taas olisi hyväksi jos on tarkoitus puhua työyhteisön ongelmista. Minusta se on täysin ymmärrettävä perusajatus. Sen sijaan se ei ole minustakaan ymmärrettävää, että moisessa tykypuuhastelusta aikuiset ihmiset ja alojensa ammattilaisia pyritään halventamaan imbesillin asemaan. En ymmärrä, miten joku kuvittelee sen johtavan työilmapiirin paranemiseen tai työpaikan ongelmien selviämiseen.

Lisäksi arvelen, että saman estojen sopivan lientymisen voisi aikaansaada luottamuksen hengellä. Sen voisi saada aikaan ystävällinen puhe tai vaikka jokin aikuisille sopiva yhteinen puuha, olkoon se sitten seinäkiipeily tai jonkinlainen ideariihi.

Arvelisin, että noiden pupurummuttajien päässä kusi virtaa ja paska tekee patoja. He ovat riittävän kauan katsoneet asioitaan vain yhdeltä kannalta ja heitä on aivopesty riittävän kauan kursseilla ja koulutuksissa. Samankaltainen kapeakatseisuus taitaa vaivata meitä kaikkia joissakin asioissa. Näiden tapausten kapeakatseisuus vain on harvinaisen rajusti terveen arkijärjen vastainen. He ovat siis jonkinlaisen aivopesun uhreja. Ja rahahan heitäkin motivoi. Heille maksetaan hämmentämisestä, halventamisesta ja ärsyttämisestä. Kun työpäivä päättyy, he kiskovat toiset vaatteet ylleen, käyvät kaupassa, vahtivat illalla mukuloidensa läksyjentekoa ja vaativat heitä käyttäytymään ikäistensä tavoin tai mieluiten hiukan fiksummin.

No, onneksi työnantajapuoli saa kyllä tietää, miten kukakin noissa toimii, ja jos joku vaikuttaa liian vainoharhaiselta, se on seuraavaa yt-kierrosta varten ihan hyvä tieto.

Tulihan se sieltä!

Pelon tasapainon ylläpitäminen on yksi suosituimmista manipulaatiokeinoista. Suostun mihin vaan, ettei päätäni laiteta vadille. Lähetän toisen kaasukammioon, kunhan oma nahkani pelastuu. Vaikenen ja katson pois, että itse en joudu tulilinjalle.

Jos puputanssilla haetaan nöyriä tottelijoita, sillä saadaan se ihan tehokkaasti selville.

Ehkä saan tästä kurssista sen irti, että analysoin itseäni ja tutustun omiin heikkouksiini paremmin. Sen olen ainakin tähän mennessä oppinut, etten ole heittäytyjätyyppiä.

Älä unohda, että se, mikä on heikkous ja mikä on vahvuus on kuitenkin aina tilannesidonaista. Kärjistäen: TV-viihdyttäjän on parasta olla spontaani ja karismaattinen eikä pelätä tehdä virheitä ja nolata itseään. Sen sijaan vaikka viraston luukulla on parempi olla huolellinen, ystävällinen, jämpti ja "normaali". ;)

Vastaavasti ihan joka duuniin en haluaisi itse edes työnantajana HALUA palkata ekstroverttiä heittäytyjää. Nykyään sitä ilmaisutaitoa ja uskallusta ja sosiaalisuutta painotetaan aivan ylettömän paljon liikaa. Joissakin töissä tällainen ihminen tulisi ihan hulluksi, kun ei pääse toteuttamaan itseään vaan joutuu nysväämään itsekseen.

Se, että osa populaatiosta todella kärsii noista kehitysiltamista, on merkki siitä että ne ei ole mikään universaali ihmekonsti saada kaikki viihtymään paremmin. Vaikka miten pupuleikkiin heittäytyjät morkkaisi pupuleikistä kärsiviä ja käskisi niidne mennä itseensä, se fakta että kärsijät niistä kärsii on ja pysyy.

Oma kokemukseni rajoittuu yhteen opintoihini kuuluneeseen suullisen ilmaisun kurssiin, jolloin meille annettiin tehtäväksi mennä ja "avautua jostain tunteestamme" yleisön edessä ja kertoa miksi koemme niin. Minä sitten marssin luokan eteen ja ihan rauhallisesti avauduin siitä, miksi en pidä tällaisista harjoituksista: siksi että minusta on epäluontevaa ja epäarvokasta tilittää tunteistani tuntemattomille ihmisille. Sain aplodit kahdelta osallistujalta, heh. :D

Introversio on ihan luonnollista ja hyväksyttävää.

että jos osaa heittäytyä, sitä pitäisi tehdä aina ja joka paikassa.

Se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on suurempi liikkumavara reaktioissaan, toimissaan ja tunteissaan, ja häntä ei kahlitse aivan turhat estot.

Samoin kuin tuo esimerkkisi, onko todella niin, että ihan jokainen tunteesi on niin yksityinen, että niitä ei voi jakaa? Miten musta tuntuu, että kaltaistesi estoisten ihmisten on tosi vaikeaa vetää normaaleja rajoja tuollaisissa tilanteissa. Ei kukaan ole pakottanut kertomaan äidin kuoleman aiheuttamasta surusta, vaan vaikka liikenneruuhkassa vitutuksesta. Tai siitä, että on onnellinen kauniina syysaamuna.

Sinun kaltaisesi ovat kyllä omiaan pilaamaan yhden jos toisenkin kivan jutun.

No, onneksi työnantajapuoli saa kyllä tietää, miten kukakin noissa toimii, ja jos joku vaikuttaa liian vainoharhaiselta, se on seuraavaa yt-kierrosta varten ihan hyvä tieto.

Tulihan se sieltä!

Pelon tasapainon ylläpitäminen on yksi suosituimmista manipulaatiokeinoista. Suostun mihin vaan, ettei päätäni laiteta vadille. Lähetän toisen kaasukammioon, kunhan oma nahkani pelastuu. Vaikenen ja katson pois, että itse en joudu tulilinjalle.

Jos puputanssilla haetaan nöyriä tottelijoita, sillä saadaan se ihan tehokkaasti selville.

sun kaltaisesi sen näkee. Toiset taas ottavat vastaan kaiken opin eivätkä käperry nurkkaan mölisemään, että minun ei tarvitse kehittyä.

loistava kirjoitus!



Juuri noin, että jos et saa kritisoida, tai muuten olet se estynyt ja vapautumaton, epäluova tyyppi - tällainen ajattelu on vaarallista!



Aivan turha vedota näyttelijöihin, sillä hehän HALUAVAT tehdä tuollaisia juttuja. Jos itse valitsen esim. asiantuntija-alan osittain juuri siksi, että en joudu tuonkaltaisiin juttuihin mukaan, tuntuisi todella kurjalta joutua pakotetuksi vastoin tahtoaan tämäntyyppisiin juttuihin mukaan. Esim. minulla on lievä fyysinen vamma, joka ilmenee kömpelyytenä, koordinoinnin heikkoutena jne. Minulle olisi todella häpeällistä ja turhauttavaa joutua "yhteishengen kohottamiseksi" tekemään ap:n kaltaisia toimintoja, joissa vammani tulisi näkyviin. Jo "pupuilu" olisi tästä syystä kamalaa.



Sille joka kyseli vaihtoehtoja: Meillä on työpaikalla toimintaa, joka suunnitellaan yhdessä. Meillä oli ohjaaja, joka kokeili erilaisia juttuja ja sen jälkeen työntekijät antoivat hyvin suoraa palautetta mistä tykkäsivät ja mistä eivät. Sen jälkeen ohjaaja on suuntautunut sen tyyppisiin juttuihin, joita työntekijät pitivät mielekkäimpinä.

Mutta eihän tavallinen av-urpo sellaista VOI tajuta, kun on vaan hui kauheaa noloa ja voi että sentään ja kylläpä vituttaa.

Onneksi ei tarvitse teidän kanssanne työskennellä. Meidän työyhteisössä onkin kivaa ja rentoa, ja kuka vaan voi koska vaan ilmaista tunteensa kissana maukuen.

esimerkiksi omia perheenjäseniäsi, isääsi, äitiäsi, puolisoasi. Olisivatko he valmiita tuollaiseen julkiseen nöyryytykseen? Todella?

Minä en pysty, äitini pystyisi, isäni ja puolisoni voisivat ehkä mennä johonkin mukaan, mutta pitäisivät todella typeränä.

Ihan itsensä kehittämisen kannalta? Mun mielestä on todella outoa, että aikuiset ihmiset ei pysty johonkin, kun on niin NOLOA. Siis eikö tuollainen nolous ajattelu jää yläasteelle?

Tai miten ihminen ei halua kehittyä luovemmaksi ja rennommaksi? Mistä se on pois?

Ei se ihan sattumaa ole, että sellaisissa töissä, joissa sitä luovuutta todella tarvitaan, tehdään juuri tuollaisia juttuja, ja saadaan hyviä tuloksia.

Mutta kuten sanottu, jos ei tajua, ei tajua.

Millä tavalla pupuleikki vapauttaa luovuutta ja rentouttaa? Mä en vaan hiffaa, mutta mä oonkin tylsästi töissä kirjailijoiden kanssa, ne haluu vaan ryypätä vapautuakseen.

P.s. suurin osa töistä on helvetin tylsiä ja epäluovia. On jokseenkin loukkaavaa väittää, että jokin valtion viraston toimistosihteerin homma vaatii suurta luovuutta ja pupuleikkejä.

Ja siksi siellä varmaan onkin just tuollaista sakkia, jolle kaikki erilainen on niin kovin kauhistuttavaa ja ahdistavaa.

Ehkä se työnantajakin on huomannut, että hei, meillä on kaavoihin kangistuneita epäluovia jäykkiksiä töissä, jotain pitäisi tehdä. Ja sehän on kaavoihin kangistuneelle jäykkikselle ihan siis hirveää siis hei kamoon.

Jos sun käsitys luovuudesta on se, että kykenee aikuisena leikkimään työkavereiden kanssa niin otan osaa. Miksi kirjanpitäjän ylipäänsä pitäisi olla jotenkin "luova"? Entä sitten jos uusi ja erilainen jännittää? Jos tämä ihminen viihtyy töissään ja suoriutuu niistä ok, niin miksi hänen pitäisi jotenkin "vapautua" juuri töissä?

Voisinhan mäkin vaikka ruveta tykykonsultiksi. Ohjelmistossani olisi räkäpalleroiden kaivelemista ja niiden naapurille syöttämistä. jos ei osallistu niin olet estoinen ja huono työntekijä?

repesin täysin. Voiko tämä olla totta?!? Kissoiksi :D Ihan hirveätä.



Mun mutsin duunissa järjestettiin kerran joku konsultin vetämä tiimikoulutus missä tiimin jäsenet oli solmittu toisiinsa villalangalla ja sitten piti yhteistyönä päästä pois jne. jne. Mutsi oli mennyt sanomaan pomolleen, että "seuraavan kerran kun tulee mieleen kohottaa tiimihenkeä niin me voitais ottaa ne konsultille menneet rahat suoraan palkanlisänä".

pupuilua?? Kehittymistä voi olla monenlaista, ainoa kehittyimisen aste tai tapa ei voi olla mukaanmeno tuollaisiin juttuihin.....



Entäpä jos en usko, että tuollaiset jutut purkavat estoja, lisäävät luovuutta tai yhteishenkeä? Tarvitsisin vahvat todisteet, että näin on, jos suostuisin johonkin näin epämukavaan. Tuskin on tehty tieteellisesti kontrolloituja kokeita, joissa on osoitettu suorat yhteydet tällaisen toiminnan ja luovuuden lisääntymisen välillä.... Jos on, niin tutustun oikein mielelläni.

on myös se virheellinen oletus, että kaikki tällainen toiminta olisi automaattisesti HYVÄÄ. Siis että tällaisisssa jutuissa ei voisi tapahtua ylilyöntejä, epäeettistä toimintaa, nöyryyttämistä, turhia rajojen ylityksiä jne. MIKÄÄN ihmisen toiminta ei ole vapaa pimeistä puolista, ei myöskään tällainen toiminta. Se olisi hyvä muistaa.

Laulaminen ja leikkiminen on aika hauskaa:)