Mä en jaksa lässytystä ja aikuisten "hassuttelua" ja tutustumisleikkejä!!!

hoetaan vain ylimielisesti miten kanidisco laajentaa tajuntaa, ja kaikki jotka eivät näin koe, ovat rajoittuneita ja terapian tarpeessa.

näyttää toistuvan viestistä toiseen. Negat. suhtautuvat tuntuvat ajattelevan aivan itse, että he ovat rajoittuneita ja terapian tarpeessa. Tällaista en ole nähnyt vastapuolen sanovan.

Puolustajat ovat nähdäkseni olleet laajakatseisempia ja yrittäneet luoda yhteistä ymmärrystä myönteisen kommentoinnin kautta. Ärhäkkää tekstiä tulee muualta.

Eli sinusta pupuilua voi puolustaa ihan jollain muilla syillä kuin terapeuttisella etenepäinmenemisellä? Mikä se syy sitten on? Miksi tälläistä tehdään, sitä on täällä usein kysytty eikä vastausta ole näkynyt! (Paitsi: tehdään vain jotain - vastaus ja epämääräinen etenpäinmenovastaus)

Ja vielä ihan OT: en kertakaikkiaan ymmärrä miksi työpaikalla pitäisi tai edes voisi olla mitään "terapeuttista" toimintaa.

(Paitsi: tehdään vain jotain - vastaus ja epämääräinen etenpäinmenovastaus)

Pystytkö hyväksymään, että on olemassa vastauksia, joihin ei tarvita juuri sinun hyväksyntäleimaasi ;)

Näkökulmia on monia! Itse katson tässä ketjussa tulleen ihan riittävät perustelut. Kyllä minä ymmärrän.

*ihmettelee joidenkin sitkeyttä ja, anteeksi vain, puusilmäisyyttä*

tai väännetään rautalangasta.

Toi yks tivaaja on perusesimerkki hankalasta asiakkaasta :D



Mut jatkakaa, mä haen popcornia :)

näyttää toistuvan viestistä toiseen. Negat. suhtautuvat tuntuvat ajattelevan aivan itse, että he ovat rajoittuneita ja terapian tarpeessa. Tällaista en ole nähnyt vastapuolen sanovan.

Ai? Tässä "muutama" lainaus pupudiscon puolustajilta:

Olettepa te jäykkäniskaisia!"

"Mutta ettehän te ymmärrä tälläistä touhua, ette edes haluakkaan."

"sekä en ollut _ennakkoluuloinen_ vaikka touhu oli lapsellista"

"Olen seurannut läheltä vastaavaa kursittajaa ja hän usein kertoo naureskellen, kuinka taas on kusetettu laumaa ihmisiä (virkamiehiä)."

"Ehkä tarkoitus on saada Jäykkäniska-Mirkkakin vähän rentoutumaan työpaikallaan ja oppimaan vähän luovempaa lähestymistä työhön, sekä työyhteisöön?

Mutta eihän tavallinen av-urpo sellaista VOI tajuta, kun on vaan hui kauheaa noloa ja voi että sentään ja kylläpä vituttaa.

Onneksi ei tarvitse teidän kanssanne työskennellä. Meidän työyhteisössä onkin kivaa ja rentoa, ja kuka vaan voi koska vaan ilmaista tunteensa kissana maukuen. "

"Tai miten ihminen ei halua kehittyä luovemmaksi ja rennommaksi? Mistä se on pois?" (Tässä siis omituinen ehdoton taustaoletus: kanidisco automaattisesti KEHITTÄÄ ihmistä, ja tästä itse oletuksesta ja sen oikeutuksesta eivät ole puolustajat suostuneet keskustelemaan.)

"Mutta kuten sanottu, jos ei tajua, ei tajua."

"Niin, sitten tietysti pomo voi halutessaan vaihtaa ne jäykkikset sellaisiin, jotka eivät ehkä sokeasti tottele, mutta ymmärtävät, että tällaisilla harjoituksillakin on tarkoituksensa. Ja jos ei niihin millään pysty, on ehkä sitten väärässä paikassa töissä."

"Ehkä se olisi juuri se kokemus, mitä nuo ihmiset kaipaavat: että kas kummaa, en menettänytkään kasvojani ja uskottavuuttani vaikka en olekaan koko aikaa paska jäykkänä.

No, onneksi työnantajapuoli saa kyllä tietää, miten kukakin noissa toimii, ja jos joku vaikuttaa liian vainoharhaiselta, se on seuraavaa yt-kierrosta varten ihan hyvä tieto. " (Ja siis tosi rentoa ja kivaa, mutta kannattaa miettiä seuraavia yt-neuvotteluja, että pakkoheittäytyisinkö nyt kuitenkin...)

"Kasvonsa niissä menettää lähinnä ne, jotka ovat niin tikku syvällä perseessä, että eivät pysty mihinkään heittäytymiseen. Eivät ne, jotka siihen pystyvät."

"Ja siksi siellä varmaan onkin just tuollaista sakkia, jolle kaikki erilainen on niin kovin kauhistuttavaa ja ahdistavaa.

Ehkä se työnantajakin on huomannut, että hei, meillä on kaavoihin kangistuneita epäluovia jäykkiksiä töissä, jotain pitäisi tehdä. Ja sehän on kaavoihin kangistuneelle jäykkikselle ihan siis hirveää siis hei kamoon. "

"Sinun kaltaisesi ovat kyllä omiaan pilaamaan yhden jos toisenkin kivan jutun."

"Toiset taas ottavat vastaan kaiken opin eivätkä käperry nurkkaan mölisemään, että minun ei tarvitse kehittyä." (Jälleen tämä ei-mihinkään perustuva kehittymisdogma.)

"ahdistuneita pieniä jäykkäperseitä, perus av-mamman kaltaisia nolostelijoita?"

"Luojan kiitos on olemassa vähän rennompiakin tyyppejä kuin tämän ketjun mamelot."

"Jos jollakin osallistujalla on vakavia psyykkisiä ongelmia, joita hän ei halua tuoda esiin, ei asialle tietenkään voida tehdä mitään niistä tietämättä."

"Ongelma on vain siinä, että jos vaikeita asioita itsessään ei työstä vaan ne ratkaisee välttelemällä, ei niistä sitten mihinkään pääsekään." (Eli edelleen kanidisco itsessään on kyseenalaistamattoman hyvä, ja sillä, joka siitä ahdistuu on _vaikeita asioita itsessään_)

Tältä pohjalta on ensinnäkin aika naurettavaa tulla sanomaan, että "se on teidän omassa päässänne vaan jos kotte olevanne jotenkin vääränlaisia". Tässä kun ei ole tullut esiin vain yksi tai kaksi mielipidettä, joissa tehdään hyvin selväksi mitä vastustajista ajatellaan.

Mitä vaikeita asioita työkaverien kanssa pitää käsitellä? Minulla on työminä ja haluan sen pysyvän sellaisena, enkä halua paljastaa henkilökohtaisia asioitani työkavereille. Taustalla ei ole mitään traumoja, oikeiden kavereiden kanssa olen hyvinkin avoin ja puhelias. Mihin tuollaisilla pupuleikeillä silloin tähdätään ja ennenkaikkea, mitä ovat ne asiat joita työkavereiden kanssa pitäisi käsitellä?

mikä jo sinällään alkaa vaikuttaa vinksahtaneelta.



a) osa noista kommenteista oli selkeitä provoja, jotka pitäisi kyetä ohittamaan



b) osa oli irroitettu asiayhteydestään



c) osan sanoma oli tulkittu väärin.



Nyt mua alkaa kiinnostaa, mihin sä pyrit? Mitä yrität todistaa ja milloin olet tyytyväinen?



Hei, tää on keskustelupalsta, ei perusteellinen tutkimus tai selonteko aiheesta. Jos kaipaat vastauksia, ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen ihan oikeassa elämässä ja käy epäselvyydet henk. koht. läpi.

miten kauan niitä noloja leikkejä pitää leikkiä, jotta pääsee sille tasolle, että voisi puhua esim. aamuherätyksistä tai ylipäätään työpaikan asioista.

Ja miksi on niin, että sille tasolle on päästävä nolojen leikkien kautta? Onko olemassa jokin taso, jonka alle jäävät eivät saa puhua aamuherätyksistä? Miksi tällainen taso on luotu?

Miksi pitää ensin kehittyä kanidiskoilijaksi ennen kuin voi puhua itse asiaa?

Mitä vaikeita asioita työkaverien kanssa pitää käsitellä? Minulla on työminä ja haluan sen pysyvän sellaisena, enkä halua paljastaa henkilökohtaisia asioitani työkavereille. Taustalla ei ole mitään traumoja, oikeiden kavereiden kanssa olen hyvinkin avoin ja puhelias. Mihin tuollaisilla pupuleikeillä silloin tähdätään ja ennenkaikkea, mitä ovat ne asiat joita työkavereiden kanssa pitäisi käsitellä?

Geneeriset, kaikenkattavat vastaukset ovat yhtä tyhjän kanssa.

mikä jo sinällään alkaa vaikuttaa vinksahtaneelta.

a) osa noista kommenteista oli selkeitä provoja, jotka pitäisi kyetä ohittamaan

b) osa oli irroitettu asiayhteydestään

c) osan sanoma oli tulkittu väärin.

Nyt mua alkaa kiinnostaa, mihin sä pyrit? Mitä yrität todistaa ja milloin olet tyytyväinen?

Hei, tää on keskustelupalsta, ei perusteellinen tutkimus tai selonteko aiheesta. Jos kaipaat vastauksia, ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen ihan oikeassa elämässä ja käy epäselvyydet henk. koht. läpi.

No ihan ensisijaisesti halusin nostaa esiin, että ketjussa todellakin on dissattu kanidiscoa kritisoivia, kun aiempi kirjoittaja väitti, että asia on ihan vastustajien omassa päässä. Se mihin vetää provon ja tosissaan kirjoitetun viestin rajan on aika vaikeaa. Jollekin kai kaikki äärimielipiteet ovat provoja, vaikka ihmisillä on ihan oikeastikin äärimielipiteitä. En siis tiedä mitkä noista kommenteista pistäisin ilmeisiksi provoiksi. Kiinnostaisi myös tietää mitä ovat nämä väärintulkitut kommentit, mutta keskustelun jatkaminen olisi varmaan jo tosi vinksahtanutta ;)

Ai niin ja yytyväinen olisin, jos kanidiscoa kritisoivien selkeisiin kysymyksiin tulisi selkeitä vastauksia. Sitä odotellessa.

mikä jo sinällään alkaa vaikuttaa vinksahtaneelta.

Keskusteluun heittäytyminen taitaa olla vääränlaista heittäytymistä :D

Hyvinä aikoina esimiehiä kiinnosti oikeasti alaisten jaksaminen. Silloin työntekijä saattoi jopa vaatia vapaa-aikaa tai tehtävien kohtuullista jakamista. Nyt joka firmassa on jatkuva YT päällä (julkishallintoon tulossa ensi vuonna), eikä parane sanallakaan tunnustaa heikkouksia. Laskukaudella avautumisleikkien tarkoitus on vakuuttaa omaa jaksamista ja kauhistella toisten uupumusta.

Hyvinä aikoina esimiehiä kiinnosti oikeasti alaisten jaksaminen. Silloin työntekijä saattoi jopa vaatia vapaa-aikaa tai tehtävien kohtuullista jakamista. Nyt joka firmassa on jatkuva YT päällä (julkishallintoon tulossa ensi vuonna), eikä parane sanallakaan tunnustaa heikkouksia. Laskukaudella avautumisleikkien tarkoitus on vakuuttaa omaa jaksamista ja kauhistella toisten uupumusta.

että johtajat ovat jyvällä myönteisestä ja kannattavasta johtajuudesta, jos vähänkään ovat organisaation kehittämisteorioihin tutustuneet. Ovat vaan itsekin niin lujilla.

Mutta jos kanidiskoilu ei ole itse tarkoitus, miksi ihmeessä sitä jatketaan ap:n tapauksessa tunnista toiseen (paitsi nyt viimeisellä kerralla, jolloin puolet oli jo hyödyllistä ja järkevää toimintaa, tosin kai väärässä järkässä eli diskoilut lopuksi ja hyödylliset pohdintaharjoitukset ekaksi). Jos se taas on itse tarkoitus, mikä pointti sillä on. Monet ovat jo vakuuttaneet, että työntekijä saa olla siellä oma itsensä, joten terapiaakaan ei kai sitten ole tarjolla. Mihin se diskoilu tähtää, jos tavoitteena ei ole itsensä voittaminen eikä muiden arvostelu? Miten diskoilu parantaa työilmapiiriä, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta muuttaa työntekijöitä? Millä tavoin se työilmapiiri muuttuu? Onko siitä todellista näyttöä/tutkimustulosta vai perustuuko kouluttajien mielipiteisiin? Miten ovat sitä työilmapiiriä mitanneet vai kysynneetkö ihan vaan diskoilun tilaajalta?



Ja ei, en tarvitse rautaisia tutkimustuloksia vaan ihan oikeasti kertomuksia siitä, miten jonkun työpaikan ilmapiiri oli täysin tulehtunut ja miten diskoilu avasi me-hengen. Tuntuu nimittäin aina vaan kuulevan, miten se otti ihmisiä aivoon tai sitten vaihtoehtoisesti miten oli m ukava tehdä jotain muuta kuin työtehtäviä, mutta hyötyä ei tunnu kukaan mainitsevan.



Miksi siis työnantajan kannattaa diskoilu tilata ja maksaa siitä, jos pieni osa nauttii, koska nauttisi vaikkapa ylimääräisestä kahvitauostakin ja loput jurottavat kukin omista syistä?

(Paitsi: tehdään vain jotain - vastaus ja epämääräinen etenpäinmenovastaus)

Pystytkö hyväksymään, että on olemassa vastauksia, joihin ei tarvita juuri sinun hyväksyntäleimaasi ;)

Näkökulmia on monia! Itse katson tässä ketjussa tulleen ihan riittävät perustelut. Kyllä minä ymmärrän.

*ihmettelee joidenkin sitkeyttä ja, anteeksi vain, puusilmäisyyttä*

Niin, eli vastauksia ei anneta, ja sitten solvataan päälle. Tämäkö on sellaista dialogia, jota kaipasit? Eivät nuo vastaukst ole mitään oikeita vastauksia, vaan sisällötöntä löpinää. Tähän löpinään on kysytty sisältöä, mutta vastuksia ei saa.

Mutta nyt ainakin minä häippäsen tästä keskustelusta. Moro!

Tosin olisit voinut vastata lukuisiin kysymyksiin, joita ovat esim. ne, että mihin teoreettiseen viitekehykseen kanidisco perustuu, onko sen taustalla jotain tutkimuksia, minkälälaisia tuloksia tällaisilla menetelmillä on saatu ja niin edelleen. Tämä keskustelu on todellakin ollut sitä, että hoetaan vain ylimielisesti miten kanidisco laajentaa tajuntaa, ja kaikki jotka eivät näin koe, ovat rajoittuneita ja terapian tarpeessa.

Terveisiä taas työhyvinvointi-illasta.



Tämän viestiketjun innoittamana menin tällä kertaa ennakkoluulottomasti iltaan ja ajattelin, että nyt yritän olla avoimin mielin ja innostuneena mukana.



Asennemuutos kantoi puoleenväliin asti. Alun kuulumiskierros rumpuineen oli itse asiassa ihan mielenkiintoinen, sillä viikko oli ollut töissä todella hektinen. Oli ihan kiva kuulla, että muillakin oli ollut kiireistä ja tuntui, että olimme "samassa jamassa" koko työporukka. Yksi toisen osaston kollega alkoi jopa itkeä väsymystään ja sanoi, että tämä työhyvinvointi-ilta on kyllä parasta, mitä koko syksynä on tapahtunut (hmm..).



Tämän yhden itkijän jälkeen toiminta oli ehkä vähän järkevämpää kuin aiemmilla kerroilla. Vetäjäkin vaistosi, ettemme oikein olleet typerien leikkien tuulella ja teimme paljon keskusteluharjoituksia. Keksimme tilanteita, joihin useimmiten törmäämme tai voisimme joutua törmäämään työtilanteissa ja harjoittelimme niiden mallikasta suorittamista.



Keskustelutilanteiden harjoitteleminen oli kivaa ja sain siitä paljon irti.



No, puolivälissä alun itkijänainen oli unohdettu ja vetäjä palasi taas ala-asteikäisten leikittämiseen. Meille jaettiin sifonkihuivit, jotka piti kiinnittää jotenkin vaatteisiin niin, että ne pääsee vapaasti liehumaan. Sitten laitettiin musiikki soimaan ja kun se lakkasi, piti keinuttaa kehon sitä osaa, jossa se huivi on kiinni. Sitä kehon osaa piti sitten keinuttaa eri tavalla; viettelevästi, naurettavasti, ikävästi, miesmäisesti, naismaisesti, asiantuntevasti ja lopulta hullun lailla. Mulla huivi oli takataskussa.



Olimme lattialla patjoilla makaamassa siten, että jokaisella piti olla jalkojen päällä jonkun pää ja jokaisen pää piti olla jonkun jalkojen päällä. Olimme siis aivan sikinsokin lattialla. Sitten laitettiin valot kiinni ja jokaisen piti vuorotellen kertoa jotain lapsuudestaan. Idea oli siinä, ettei puheenvuoroja pyydelty, vaan piti "aistia" milloin oma vuoro oli. Ei saanut puhua päällekäin toisen kanssa.



Sen jälkeen teimme sellaisen harjoituksen, jossa pyrittiin pitämään pokkaa. Valot oli edellen kiinni. Menimme kahteen jonoon ja jonon ensimmäiselle annettiin kynttilä. Jonon ensimmäiset vuorollaan kohtasivat ja heidän piti lukea joku hölynpölynteksti, jonka vetäjä oli antanut. Eikä saanut nauraa. Toisen piti kuunnella ja myötäillä kiinnostuneena.



Tämä kerta oli aika siedettävä. Ehkä se itkijänainen sai vakavuutta aikaan. En tiedä. Ehkä voisin itkeä ensi kerralla, jos se saa aikaan tällaisen reaktion.



AP

Kyllä mäkin itkisin, monestakin syystä...;)



Kiitos ap, kun tulit kertomaan meille uteliaille! Olen se, joka aiemmin epäili tuon olevan jonkun psykologianopiskelijan psykologinen koe. No en mä nyt ihan tosissani siinä ollut.



Koska tiedän, että vihaisin tuollaista, mietin tuossa eräänä päivänä (tämä ketju jäi mieleen!), miten ihan oikeasti suhtautuisin, jos olisi pakko osallistua.



Olen todella tunnollinen ja helposti syyllistyvä tyyppi, joten vaikka aluksi inhoaisin tuota, luultavasti yrittäisin kovasti "mennä mukaan" ja heittäytyä, koska ajattelisin kuten ap, että ehkä siitä sitten saisikin jotain irti.

Luulen, että ekan kerran jälkeen saattaisin jopa joutua myöntämään, että ok, se oli ihan hauskaa välillä.



MUTTA silti en haluaisi mennä ensi viikolla uudestaan.

Kiitos anneli kun jaoit tämän :-)))

Törmäsin netissä tähän tekstiin ja tuli tämä legendaarinen kanidisco-ketju mieleen.

http://sininenzeppeliini.blogspot.fi/2015/10/leikkimieliset-ihmiset-jat…

"Ennen muuta: Me introvertit olemme onnellisia ilman leikkimielisten ihmisten meihin kohdistamaa aktivointia tai "irrottelua". Minun sisälläni on tälläkin hetkellä oikein hauskaa, vaikken jonglööraa tai hypi lehtikasoihin.

Ja mikä ihmeen tarve leikkimielisillä ihmisillä on aina ja kaikkialla lauraa lurittaa? En halua laulaa minkään yleisön edessä, sillä se ei ole minulle luonnollinen viestinnän keino enkä halua tahattomasti vahingoittaa väräjävällä tenorillani alueen eläimistöä.

Enkä koe tarvetta "vapautua sisäisistä estoistani" eli siitä, että pidän kohteliaan etäisyyden kanssaihmisiini. En halua osallistua morsiamenryöstöön häissä, enkä säkkihyppelyyn osaston oudokin kanssa. En halua koskettaa markkinointipäällikköä minkäänlaisessa tilanteessa. Ebolan kaltaisten globaalien kulkutautien aikana meidän pitäisi ylipäätään kosketella toisiamme vähemmän. Jos haluan vieraan ihmisen pöpöjä, nuolen metron metallitankoa."

Koko teksti löytyy linkin takaa.