Miksi ihastunut käyttäytyy ihastustaan kohtaan joskus suorastaan tylysti?
Tarkoittaen sitä, että ei ole huomaavinaan, välttelee katsekontaktia eikä tervehdi? Ja selkeästi tekee sen tietoisesti, ehkä jopa korostetusti.
Mutta sitten kuitenkin vilkuilee, ja tarkkailee, kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa mitään.
Mikä pyrkimys?
Kommentit (221)
Kyllä mä moikata voin tms. mutta pelkään että ihastus alkaa flirttailemaan ja punastun. Parempi häipyä ajoissa seurasta pois.
Kun tunteet tulee peliin, välilllä kyllä vastaukset lähtee liskoaivoista. Silloin saattaa vahingossa töksäyttää jopa päinvastaista mitä tarkoittaa kun ei vaan ehdi ajatella ennenkuin suu käy. Jälkikäteen sitten voi harmitella...
Esim. tulee helposti kiusoiteltua ihastuksia vaikkei varsinaisesti olisikaan tarkoitus, onneksi tämä menee usein sopivaksi positiivikseksi flirtiksi, mutta joskus livataa vähän tökeröksi töksäyttelyksi.
Mä olen totaalisen kyllästynyt työkaverini käytökseen. Välillä käyttäytyy kun ihastunut ja välillä on todella tyly mua kohtaan. Kuten tänäänkin. Välttelee katsekontaktia ja minua ylipäätään. Yritän itsekin kuolettaa tunteeni ja pysyä hänestä kaukana, mutta helpommin sanottu kun tehty kun ollaan töiden takia päivittäin tekemisissä. Olisi sitten kokoajan tyly, niin häntä olisi helpompi inhota. Mutta ei, hän tykkäilee heti fb-päivityksistäni, lähettelee muutenkin (mielestäni) piilomerkityksellisiä viestejä.. Mutta ehkä hän onkin vaan ystävällinen ja minä olen kuvitellut kaiken?!? Mutta jos hän on vaan ystävällinen kaverimielessä, niin miksi hän ei sitten ole ystävällinen vaan tyly välillä. Ei pysty ymmärtämään, mutta todella rasittavaa tämä on.
Äskeinen jatkaa vielä, että en ymmärrä miten toista muka pystyy välttelemään, jos on ihastunut? Jos se musta olisi kiinni, niin olisin jatkuvasti työkaverini seurassa..
Itsekin joskus ihmettelin, kun eräs tyyppi seuraili minua salaa sivusilmällä. Jos otin häneen suoran katsekontaktin, hän vältteli tai naama meni peruslukemille. Oli ilmeisesti ihastunut ja yritti peitellä sitä. Oltiin kyllä niin nuoria vielä, että menee nuoruuden ujouden ja epävarmuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen totaalisen kyllästynyt työkaverini käytökseen. Välillä käyttäytyy kun ihastunut ja välillä on todella tyly mua kohtaan. Kuten tänäänkin. Välttelee katsekontaktia ja minua ylipäätään. Yritän itsekin kuolettaa tunteeni ja pysyä hänestä kaukana, mutta helpommin sanottu kun tehty kun ollaan töiden takia päivittäin tekemisissä. Olisi sitten kokoajan tyly, niin häntä olisi helpompi inhota. Mutta ei, hän tykkäilee heti fb-päivityksistäni, lähettelee muutenkin (mielestäni) piilomerkityksellisiä viestejä.. Mutta ehkä hän onkin vaan ystävällinen ja minä olen kuvitellut kaiken?!? Mutta jos hän on vaan ystävällinen kaverimielessä, niin miksi hän ei sitten ole ystävällinen vaan tyly välillä. Ei pysty ymmärtämään, mutta todella rasittavaa tämä on.
Hah, 2 kk mennyt edellisestä kirjoittelustani ja tilanne on edelleen täsmälleen sama! Osaisiko joku sanoa, mistä ihmeestä tällainen käytös johtuu? Tänään mies taas selvästi vältteli minua, kun taas viime viikolla oikein hakeutui seuraani.
Minä välttelen poikia, vaikka olisin kiinnostunut tekemään tuttavuutta vain kaverimielessäkin, koska pojat ovat aikoinaan kiusanneet ja lytänneet minua melko pahasti. Ihastuksesta sitten puhumattakaan. Hän ei taas luultavasti edes huomaa minua.
Miehenä tuo ihmetyttää jonkin verran. En tiedä miksi, mutta tuo yksi vilkuilee vähän väliä ja heti kun annat katseen takaisin, toisen katse menee välittömästi muualle. Viimeiseen vuoteen hän ei ole muuta tehnyt kun tervehtinyt pelkästään kahden kesken ja muiden seurassa hän ei ole huomaavinaankaan, saati sitten edes tervehtinyt. Toisaalta sitten kahden kesken hän yrittää jotain jutustella. Ei hän voi oikein minulle olla vittuuntunutkaan tai ärsyyntynytkään, kun en ole tietääkseni antanut mitään aihetta ja kerran tuo on muutenkin vältellyt. Olen myös varattu, joten mitään ongelmaa normaaliin kanssakäymiseen ei pitäisi olla. Otapa tuosta sitten selvää. Ehkä tulkitsen liikaa, muttei tuokaan täysin normaalia ole.
Ahdistaa. Enkä halua näyttää ihastustani koska koen, että jos ihastumiseni huomataan ja minut torjutaan, niin se olisi liian noloa.
Pelkään vähän miehiä, ja on ikäviä kokemuksia kerroista jolloin olen tunnustanut ihastukseni.
Tää on omastakin mielestäni äärimmäisen typerää. Jotenkin yritän "suojella" miehiä siltä, etteivät he joutuisi noloon tilanteeseen jos tietäisivät minun olevan ihastunut :(
Se on meidän ujojen ihmisten ongelma, että kiinnostaa eikä voi olla tuijottamatta (kun toinen on niiiiin ihana), mutta itseluottamuksen puutteessa sitä pyrkii piilottamaan ihastuksensa viimeiseen asti. Lisäksi kun liikkuu kaveriporukoissa, joissa jatkuvasti piikitellään ja naljaillaan ja ilkutaan vitsin varjolla kaikesta mahdollisesta, sitä ei todellakaan halua julkisen naureskelun ja ilveilyn kohteeksi. Joten sen ihastuksen sitten piilottaa parhaansa mukaan. Toki tilanne on eri, jos käy tsägä ja pääsee kohteen kanssa kaksin juttusille, mutta siinä sitten tulee töksäytettyä pelkkiä sammakoita suusta, kun aivot on niin muusina jännityksen vuoksi...
Juu ja ihan aikuisia ihmisiä ollaan, ei mitään lukiolaisia :D En tule ikinä pariutumaan kenenkään kanssa, koska en tule pääsemään yli tästä paniikista. Kaikki miehet tietysti tulkitsevat käytökseni ylimielisyytenä, ylpeytenä ja kiinnostumattomuutena.
Siksi kun ne ei haluu jäädä kiini siitä et ne on ihastunu. Siks monesti käyttäytyy tylysti tai ignooraa ku ne yritää esittää ettei muka tykkäis vaik todellisuudes ne on umpilätkäs
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaen sitä, että ei ole huomaavinaan, välttelee katsekontaktia eikä tervehdi? Ja selkeästi tekee sen tietoisesti, ehkä jopa korostetusti.
Mutta sitten kuitenkin vilkuilee, ja tarkkailee, kun luulee, ettei ihastuksen kohde huomaa mitään.Mikä pyrkimys?
Se tarkoittaa kaikella varmuudella sitä, että mies rakastaa sinua todella paljon. Olen täysin varma siitä. Minulla on eräs mies tällä hetkellä kuviossa, ja olen jo viimeiset 4 kk seurannut ja tutkinut hänen käytöstään. Se menee laidasta laitaan. Vaikka saan välillä kärsiä tämän henkilön käytöksen takia niin rakastan myös itse häntä yhtä paljon ja myös oma käytökseni on todella äärimmäisen hankalaa usein, enkä voi sille mitään, mutta tavallaan se kuuluu rakastuneiden ihmisten käytökseen. Olen ajatellut, että parempi kun antaa välillä kaikki mennä omalla painollaan, sillä nämä jutut voivat omalla tavallaan myös rasittaa molempia osapuolia psyykkisesti vaikka rakastunut henkilö ei kärsi siitä ja toisinaan " kohtalo" hoitaa asioita meidän puolesta, silloin kun me itse luovutetaan tilanteen mahdottomuuden vuoksi. Olen joskus ajatellut, että otan vastaan sitä mitä tulee, vaikka se olisi mitä, ja usein juuri silloin tapahtuu jotain. Anna tälle ihmiselle aikaa ja nauti tästäkin kidutuksesta niin kauan kuin sitä vaihetta kestää. Totuus on myös, että tämä mies haluaa vietellä sinua näin kierolla tavalla ja samalla käyttää tietynlaista valtaa sinuun. Se mitä hän kaikkein eniten haluaa on että sinä rakastaisit häntä todella äärettömän paljon jopa hän haluaa tietää, että olet jopa itkenyt sen vuoksi, kun rakastat häntä niin paljon.
Minä käyttäydyn noin seksuaalisen turhautumisen ja vastakaiun (tulkitun) puutteen vuoksi. Terkut miehelle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen totaalisen kyllästynyt työkaverini käytökseen. Välillä käyttäytyy kun ihastunut ja välillä on todella tyly mua kohtaan. Kuten tänäänkin. Välttelee katsekontaktia ja minua ylipäätään. Yritän itsekin kuolettaa tunteeni ja pysyä hänestä kaukana, mutta helpommin sanottu kun tehty kun ollaan töiden takia päivittäin tekemisissä. Olisi sitten kokoajan tyly, niin häntä olisi helpompi inhota. Mutta ei, hän tykkäilee heti fb-päivityksistäni, lähettelee muutenkin (mielestäni) piilomerkityksellisiä viestejä.. Mutta ehkä hän onkin vaan ystävällinen ja minä olen kuvitellut kaiken?!? Mutta jos hän on vaan ystävällinen kaverimielessä, niin miksi hän ei sitten ole ystävällinen vaan tyly välillä. Ei pysty ymmärtämään, mutta todella rasittavaa tämä on.
Hah, 2 kk mennyt edellisestä kirjoittelustani ja tilanne on edelleen täsmälleen sama! Osaisiko joku sanoa, mistä ihmeestä tällainen käytös johtuu? Tänään mies taas selvästi vältteli minua, kun taas viime viikolla oikein hakeutui seuraani.
Olipas hauskaa törmätä lähes vuoden takaiseen kirjoitukseeni. Surullista kyllä, tilanne jatkuu edelleen täsmälleen samanlaisena! Nyt toisaalta ymmärrän tämän miehen käytöstä paremmin, koska olen itsekin alkanut välttelemään häntä välillä. Tämä on ihan kamalaa, tilanne saa minut nykyään lähinnä surulliseksi. Haluaisin vaan rutistaa tätä miestä ja käpertyä hänen kainaloonsa, joten sydämeni särkyy joka kerran kun näen hänet ja ymmärrän, että tilanteemme ei tule koskaan etenemään mihinkään. Itse olen niin ihastunut, että kapsahtaisin heti hänen kaulaansa, jos hän vaan vähääkään antaisi vinkkiä, että hän tuntee samoin kuin minä. Tällaista vinkkiä en vaan taida koskaan tulla häneltä saamaan..
Minä ainakin siksi, että meen totaalisen puihin kun tavataan. En ehkä pysty sanomaan mitään ja kävelen nopeasti pois. Kauhee paniikki vaan iskee :( oih en jaksa tätä enää.
Ihastunut mutta ei "saisi " olla ihastunut sinuun. Varattu tai vastaavaa.
Omalla työpaikallani on mies joka on selvästi ihastunut.
Itse olen nykyään tyly koska en ole tippaakaan kiinnostunut enkä halua antaa vääriä signaaleja. Kiva jos hän tulkitsee senkin nyt sitten jotenkin toisin.
Ärsyttää se tuijotus ja tikusta asian tekeminen. Seuraa perässä kuin koiranpentu ja tulee joskus vapaapäivinäänkin työmaalle minun työpisteelle.
Olen jo maininnut tästä esimiehelle ja jos ei lopu tai yltyy vaan niin saa esimies puuttua siihen.
Eli se että on tyly voi olla ihan sitäkin ettei todellakaan ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ihastunut mutta ei "saisi " olla ihastunut sinuun. Varattu tai vastaavaa.
Myös jos kohde on varattu tai kyseessä on muuten kielletty rakkaus tai ajattelee, ettei voi koskaan kuitenkaan saada toista. Syynä voi olla myös halu pitää tunteet salassa työtovereilta tms. Välttely on tunteiden tasaamista, ettei pää hajoa tunteiden takia. Kyseessä on siis vahvat tunteet yleensä jo pitkältä ajalta. Tunteiden kieltäminen on raskasta puuhaa.
Itselläni välttely johtuu siitä että olen niin hirveän hermostunut, ujo ja pääni kumisee tyhjyyttä kun yritän keksiä puheen aiheen mutta välillä taas jutteleminen onnistuu. Välttely on ihan molemminpuoleista ja huomaa että kun menee pieleen ollaan allapäin vähän. Saatan myös sanoa tylyn kuuloisesti jotain vaikken olisi sitä tylysti tarkoituksella halunnut sanoa.