Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

Kerron oman kokemukseni, koska itsekin etsin asiasta tietoa. Keskenmeno todettiin 6+0, sitä ennen ruskeaa tuhruvuotoa. Sain yksityiseltä ajan naisten klinikalle ja sieltä lääkkeet kotityhjennystä varten. Klinikalla sain tabletin ja ohjeen tehdä kahden päivän päästä tyhjennys.

Laitoin tabletit alakautta ohjeen mukaan (4kpl) 7:30 aamulla ja samaan aikaan otin buranan ja panadolin. Vuoto alkoi tunnin päästä ja runsastui siitä. Vuoto vastasi runsaita kuukausia ja välillä kun tuntui että holahtaa, kävin vessassa ja tuli pieniä klönttejä. 10:30 otin toiset kaksi tablettia purskellen. Tästä pari tuntia ja kivut yltyi. Otin tramalin. Vuoto jatkui runsaana, siteellä pärjäsi, eikä tullut mitään tsunamia tai lammikoita. Menin kahden aikoihin sänkyyn lepäämään kauratyynyn kanssa ja kuuntelin muutaman meditaation. Tämä auttoi. Supistuskivut oli tässä vaiheessa tosi voimakkaat. 

Klo 18 aikoihin alkoi helpottaa, lähdin tekemään ilta-askareita ja loppuilta meni vuodon suhteen samalla tavalla mutta klönttejä ei enää tullut. Tosin valui vessassa käydessä. Yötä vasten otin vielä panadolin ja buranan. Yön aikana heräsin kerran vaihtamaan sidettä. Aamulla vain pientä kipua ja vuoto vastaa normaaleja kuukautisia. 

Tosiaan kuten edellä sanottu, aina tämä ei ole kauhea taistelu. Siihen varmasti vaikuttaa, että viikkoja oli mulla niin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Tein tuossa muutama pvä sitten lääkkeellisen keskeytyksen osittain kotona syitä sen enempää selittelemättä. Rv oli 5+2

-Ensimmäisen tabletin sain suun kautta kättärillä josta ei tullut mitään oireita!!

Kuulemma pahoinvointi hoitajan mukaan johtuukin usein perinteisestä raskauspahoinvoinnista eikä niinkään pilleristä!

-Seuraavana päivänä otin Panacodin sekä 600 mg buranan ohjeiden mukaan, puoli tuntia tämän jälkeen laitoin 4 kpl emättimeen laitettavaa pilleriä jotka laitoin 24 tuntia tuosta kättärillä suun kautta otetusta pilleristä.

Pari tuntia tuosta alkoi pieniä menkkakipuja sekä vuotoa tulla.

Vuoto oli hieman tavallisia kuukautisia runsaammat ja kivut olivat lähinnä pistelyä alavatsassa. Siinä se.

-Nyt on muutama pvä kulunut ja jälkivuoto aika pientä mutta tuntuu että kaikki ok! Jälkitarkastus parin vkon kuluttua missä tarkistetaan raskaushormonin määrä että on laskenut.

Kauhutarinoita ei kannata lukea! :) Jokainen tekee elämätilanteensa mukaan päätökset ja minä ainakin voin sanoa tehneeni erit. oikean ratkaisun mitään katumatta!

Tässä minun kokemukseni lääkkeellisestä raskaudenkeskeytyksestä.

5+2? Oletko varma?

Oletteko kuulleet ehkäisystä?

Tuun kertomaan tänne oman kokemukseni. Tein abortin tuossa viikko sitten, joten vielä hyvässä muistissa tapahtuma.

Minulla oli ehkäisy pettänyt ja tiesin etten äidiksi halua, joten abortti oli selkeä ratkaisu. Olin viikolla 6+3 kun tein abortin.

Ensin sain edeltävänä päivänä poliklinikalla ensimmäisen pillerin ja kotiin mukaan loput lääkkeet.

Klo 8 aamulla laitoin pillerit sisälle ja otin kipulääkkeitä. Klo 11 alkoi kivut ja olin ihan järkyttävissä tuskissa (fyysisesti) ja oli pakko soittaa apua. Ensihoito vei päivystykseen hetkeksi tarkkailuun ja sain siellä vahvemmat kipulääkkeet.

Vessassa käydessä tunsin että joku isompi möntti tippui pönttöön ja pyrkiessä jäi ehkä n. 1cm kokoinen alkio (ainakin uskoisin sen olleen alkio) paperiin. En jäänyt sitä enempää katsomaan.

Supistuskipuja tuli vielä päivän ja illan aikana ja menkkamaiset kivut jatkuivat useamman päivän, niihin burana tehosi ihan hyvin.

Vuoto oli suurimmillaan sen itse aborttipäivän ja seuraavan päivän, sitten pieneni ja nyt on jo loppunut miltei kokonaan, enää ihan pientä tiputtelua.

Tein juuri lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen viikolla 6. Jännitin vähän liikaa siihen verrattuna, miten sujuva ja helppo kokemus loppujen lopuksi oli.

Sain verestä tehtävää raskaustestiä varten ajan tk:sta soittamalla, kun kuukautiset olivat 4 vrk myöhässä, vaikka raskaustestit kotona eivät plussanneetkaan. Hoitaja soitti tuloksista ja kertoi, miten homma etenee.

Kävin ensimmäisen lääkärikäynnin yksityisellä (n. 200e), jonne pääsin nopeammin (Tämä kahden lääkärin vaatimushan poistuu syksyllä 2023, lisäksi tk:n pitää lainkin mukaan tarjota lääkärikäynti nopeasti, joten rahan käyttö ei ole välttämätöntä). Käynti oli hyvä, sujuva ja henkilökunta oikein asiallista, informatiivistä ja ystävällistä. Lääkärikään ei syyllistänyt yhtään, mikä oli itselleni helpotus.

Sain ajan gynekologian polille seuraavalle viikolle, ja käynti oli miellyttävä, nopea ja sain ottaa ensimmäisen pillerin siinä. Sairaslomaa sain 3 päivää toisen lääkkeen otosta, mutta en olisi tarvinnut sitä ollenkaan. Pari päivää myöhemmin alkoi yöllä menkkamaiset mahakivut ja normaalia hieman runsaampi kuukautisvuoto. En tarvinnut edes särkylääkettä. Aamulla siteeseen oli tullut pieni kiinteä hyytymä, joka todnäk oli alkio.

Toiset lääkkeet sai laittaa pari päivää myöhemmin kotona (kaveri seuraksi!) emättimeen ja jännitin sitä kovasti. Otin etukäteen särkylääkkeet, mutta itse keskeytyslääkkeistä ei seurannut kerta kaikkiaan mitään. Menkkavuoto jatkui hieman tavallista runsaamapana ja joitain hyytymiä oli joukossa, mutta vuoto loppui parissa viikossa kokonaan.

Raskainta oli alkuraskauden väsymys, herkkyys, arat rinnat ja mahakivut, jotka onneksi loppuivat täysin keskeytykseen.

Kaksi kertaa tehty. Nyt taas raskaana ja sydämen syke näkyi eilen.:) 

Jostain syystä olen kokenut alkaneet raskaudet kuitenkin myönteisiksi. Elämä on alkanut vaikka ei aiemmin kehittynyt pidemmälle.

Mistä johtuu keskenmenon jälkeen/aikana tuleva mädältä haiseva veri? Enää ei ole tullut verta kuin pyyhkiessä, aiemmin tullut tummaa verta välillä ja pari kertaa kirkasta.Pikkuhousun suoja haisee mädältä, pieni tuhru mitä vielä tulee haisee aivan karseelta. Varhainen keskenmeno kyseessä (rv 4+6 tänään) ja alkio tuli toissapäivänä selkeästi pois. Haamuplussan tein tänään päivällä. Puhkean stressistä tilanteen ja ennen kaikkea tuon hajun takia, koska on niin kamala! Muilla vastaavia kokemuksia? Mistä voisi olla kyse/on ollut kyse?

Kiitos kaikille tarinansa jakaneille! Vanha ketju, mutta pysynee hengissä vastakin. Sain täältä tukea ja tietoa itselleni ja siksi jaan oman kokemukseni, jos siitä olisi apua taas seuraavalle.

47-vuotias, meillä on kaksi täysikäistä lasta. Totesin vahinkoraskauden, kun kuukautiset olivat vain muutamia päiviä myöhässä. Seuraavaksi päiväksi yksityiselle gynelle. Päätös oli vuorenvarma, keskeytys. Tämän asian olin tehnyt itselleni selväksi jo yli 10 vuotta sitten. Lapsilukumme oli täynnä ja nyt toki ikäkin hurja. Ultratessa kohdussa ei vielä näkynyt merkkejä raskaudesta, joten lähetti mut verikokeisiin. Viikkoja taisi olla 5+0.

Palasin vastaanotolle seuraavana päivänä. Verikoe osoitti, että raskaana olin ja kohdussakin erottui nyt vuorokautta myöhemmin kaksi (!) ruskuaispussin alkua. Teimme vaadittavat paperityöt ja palasin tiistaina töiden jälkeen hakemaan ensimmäisen lääkkeen. Sain mukaani ohjeita sekä tarvittavat lääkkeet ja kipulääkereseptit. Tyhjennys sovittiin torstaille ja kotona tehtäväksi. (Mulla kattava terveysvakuutus töistä, joten päädyin siis hoitamaan koko prosessin yksityisen lääkäriaseman kautta. Nopeutti prosessia varmasti ainakin viikolla!)

Ekasta Mifegyne-lääkkeestä tuli vuorokauden kuluttua heikosti omituinen ja vähän etova olo. Olin urheilutreeneissä ke-iltana ja rymistelyn seurauksena tuli pientä vuotoa, mutta pidin sitä hyvänä merkkinä; olisipahan kohdunkaula valmiina. Yöllä jomotteli menkkamaisesti. Otin buranan.

Aamulla söin normaalin aamupalan. Klo 7.30 otin burana 600 mg ja panacodin ja pahoinvointilääkkeen. Puoli tuntia myöhemmin tungin 4 x Cytoteceja emättimeen, sillä vuoto oli vain vähäistä. Vajaan tunnin kuluttua alkoi menkkamainen jomottelu vahvistua ja vuoto runsastua. Särki mutta ihan siedettävissä määrin, lääkkeet veivät kivulta pahimman terän. Klo 11 aikaan otin toisen kipulääkesatsin varmuudeksi ja puoli tuntia myähemmin kielen alle 2 cytotecia lisää. Homma jatkui rauhallisesti. Makoilin ja kävin varmaan vartin välein tyhjennyksellä pöntöllä, jonne valui verta ja jonkin verran pieniä hyytymiä. Tuntui mukavammalta valutella ne suoraan pönttöön. Vähän runsaampaa kuin menkkavuoto. Kivut edelleen ihan hallittavissa, kovahkoa jomottelua, mutta ei todellakaan sietämätöntä. Otin päivän kolmannen panacodin ja buranan joskus iltapäivän lopussa. Jomottelu / supistelu jatkui nukkumaan menoon saakka, otin vielä yöksi buranan. Nukuin hyvin. Tänä aamuna vuoto vähentynyt huomattavasti ja juuri nyt olo normaali.

Todella pelkäsin tyhjennystä ja kipua, sillä yli 20 vuotta sitten menetimme vakavan sikiöpoikkeavuuden vuoksi lapsen hiukan raskauden puolivälin jälkeen ja silloin samat lääkkeet käytössä. Kaiken muun lisäksi se oli kivun osalta hyvin traumaattinen kokemus, monin verroin pahempi kuin kumpikaan täysaikaisen lapseni synnytys.

Kaikki meni eilen kuitenkin hyvin. Ei ollut horkkaa, oksentelua, tajunnan rajamaille vievää kohtuutonta kipua, joita eniten pelkäsin.

Olen saanut todella hyvää hoitoa ja ymmärtävän vastaanoton. Gynelogi totesi, että tämä nyt vain on elämää, näitä joskus tulee eteen. Olen kiitollinen, että asun Suomessa, jossa saamme vapaasti valita elämäämme sopivimman ratkaisun, vaikka vahinko olisikin tapahtunut. Tsemppiä jokaiselle omaan tilanteeseenne! Omilla, lähes pienimmillä mahdollisilla viikoilla kokemus oli helppo. Ei täysin kivuton mutta siedettävä.

Tässä oma kokemus. Rv 6+3, ei lapsia. Olisin halunnut tehdä abortin jo viikkoa aikaisemmin, mutta käynnillä sanottiin, että raskaus oli liian aluillaan eikä alkioita vielä näkynyt kohdussa. Oli raskasta joutua odottamaan vielä toinen viikko. 



Pääsin tämän viikon maanantaina ultraan uudestaan, raskaus todettiin kohdun sisäiseksi, ja sain vihdoin lääkkeet keskeytykseen. Ensimmäisen lääkkeen otin klinikalla, muut 4+2 sain mukaani kotiin.

Tänään keskiviikkona otin klo 6:30 ensin 800 mg buranaa ja 1000 mg panadolia aamupalan yhteydessä. Tunti sen jälkeen asetin 4 x cytoteciä emättimeen ja laitoin yösiteen.



Kivut alkoivat puolen tunnin päästä, ensin vaimeina ja kohtuullisina (kuin menkkakivut). Oli myös ripulia. Otin lämpötyynyt käyttöön ja mietin, ettei tämä onneksi tunnu niin pahalta. Kivut yltyivät kuitenkin koviksi noin tunti ennen kuin piti ottaa toiset 2 cytoteciä. Kivut jatkuivat kovina vaikka otin tässä vaiheessa toisen buranan ja panadolin.

Alkoi tulla aaltomaisia supistuksia, en saanut mitenkään mukavaa asentoa, kävelin huoneesta toiseen ja pyörin lattialla kunnes menin sohvalle niin, että olin polvillani istuinosalla ja nojasin kyynärpäilläni selkänojaan etukumarassa asennossa. Puuskutin, hikoilin paitani aivan läpimäräksi, keinuttelin itseäni, vaikeroin, meinasi pimetä silmissä ja olin mieheni mukaan valahtanut aivan valkoiseksi. 

Tätä pahinta vaihetta kesti noin tunti. Pelkäsin kovasti että viimeiset 2 cytoteciä (suun kautta, koska vuoto oli jo alkanut) aiheuttaisivat vielä kovemmat kivut joten otin vielä 50 mg tramalin. Yhtäkkiä housuihin valahti iso satsi verta hyytymineen, ihan kuin tulppa olisi irronnut. Kävin vessassa ja jouduin siteen lisäksi vaihtamaan myös pikkuhousut ja verkkarit.

Tämän jälkeen supistuskipu helpotti ja vaihtui paleluun, väsymykseen ja vaimeaan, jomottavaan kipuun. Kurkku oli hieman kipeä cytotec-tablettien imeskelyn jälkeen. Nämäkin kivut helpottivat 2-3 h jälkeen. Kello on nyt n. 17:30 ja pahin vaihe oli n. 10:30-11:30. 

Tällä hetkellä vuotoa on kuten runsaissa kuukautisissa. En tunne enää kipua. Toivottavasti pahin olisi nyt ohi ja keskeytys onnistunut. Jos olisin tiennyt kuinka pahoiksi kivut yltyvät niin olisin ottanut tramalin aikaisemmassa vaiheessa.

Tukihenkilö kannattaa ehdottomasti olla mukana, koska olisi voinut käydä pahasti jos olisin esimerkiksi pyörtynyt vessassa ja lyönyt pääni. Julkisella ei tehdä jälkitarkastusta, mikä minusta on outoa. Sain ainoastaan lähetteen verikokeisiin. 



Voimia kaikille! Keskeytys ei ollut helppo asia henkisesti/fyysisesti, mutta se oli ainut oikea päätös meille. Nyt toivon vaan, että kohtu tyhjenee kunnolla eikä tule tulehdusta ja ettei tarvitse enää koskaan tehdä keskeytystä uudestaan. 

Minä tein toisen vaiheen tänään 7+4. Torstaina kävin ottamassa ensimmäisen lääkkeen. En ollut oksentanut raskauden aikana kertaakaan, mutta seuraavana aamuna lääkkeen ottamisesta alkoi oksu lentää ja olin todella huonovointinen.

Tänä aamuna heräsin 7 jälkeen, yritin syödä mutta oksensin heti ensimmäisen suupalan jälkeen. Otin sitten heti 1000+600 kipulääkettä ja noin vartin päästä ensimmäiset cytot kielen alle ja menin vessaan istumaan. Kivut alkoivat ennen kuin tabletit olivat kerenneet edes sulaa kunnolla. Noin 20min päästä laitoin loput kaksi cytoa kielen alle ja sit aloinkin jo oksentamaan ja ripuloimaan. Makasin kylppärin lattialla lämmin vehnätyyny (must have!) mahaa vasten viltin alla ja tärisin kivusta ja kylmästä, välillä nousten pytylle ripuloimaan. Mies toi juomaa ja lämmitti tyynyä aina välissä.

Noin puolentoista tunnin kuluttua kivut alkoivat hellittää ja menin pytylle, jonne molskahti isohko hyytymä. Todella huojentava fiilis! Nyt olen käynyt puolen tunnin välein vessassa päästämässä hyytymiä ulos (ja se ulos tuleva tavara muuten haisee ihan kammottavalle ja imelälle, liekö normaalia?). Mahaa juilii aaltoillen, mutta en ole toistaiseksi ottanut lisää kipulääkettä. Nyt vaan toivotaan että kaikki tulee ulos ja selvitään ilman komplikaatioita. 

Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat tämän kokemaan! Olen kuitenkin huojentunut, että pahin vaihe kesti kuitenkin vain 1,5h.

Kun lukee näitä teidän kokemuksianne, voi olla vain tyytyväinen, kun oma keskenmenoni oli spontaani ja fyysisesti todella helppo - vuoto ja kivut olivat vähäisemmät kuin tavallisissa kuukautisissani. Muiden keskenmenokokemuksia luettuani koko ajan odotin, koska se kunnon vuoto ja kivut oikein alkaa.

Jos olisin saanut keskeytyneen keskenmenon, tuskin olisin jaksanut odotella vuodon alkamista itsekseen vaan olisin päätynyt lääkkeelliseen tyhjennykseen. Onhan se tuskallista ajatella, että on viikkoja kantanut sisällään kuollutta lastaan ja mahdollisesti vielä viikkoja pitäisi odottaa, ennen kuin kohtu älyää itse tyhjentää itsensä.

Kauanko teillä muuten kesti, ennen kun rinnat tuntuivat taas tavallisilta? Keskeytyksestä on nyt viisi päivää, ja tuntuu kun rinnat vaan jatkaisivat kasvua. Keskeytys tehtiin kuitenkin aikaisessa vaiheessa (vko 6). Onko tämä normaalia? Ne ovat myös arat ja painavat. Luulin, että raskausoireet häviäisi keskeytyksen jälkeen 

Ajatteletteko koskaan henkilöitä, jotka joutuvat tekemään raskaudenpoistonne? 

onko myötätuntoisia ajatuksia heitä kohtaan? Millaisia? 

Kirjoitan tähän vanhaan ketjuun myös kokemuksestani, josko siitä olisi jollekin toiselle vaikka hyötyä ja osin omaksikin terapiaksi.

Tulin aiemmin keväällä raskaaksi lyhyestä suhteesta miehen kanssa, jonka kanssa emme ole parisuhteessa. Olen 37-vuotias ja kokenut aina, että en halua lapsia. Kuukautiset olivat myöhässä, joten tein raskaustestin ja tulos oli positiivinen. Tein testin eräänä lauantaiaamuna ja otin heti yhteyttä terveydenhuollon chatiin. Siellä ymmärtäväinen hoitaja rauhoitteli minua ja varasi ajan etävastaanotolle lähetteen tekemistä varten seuraavalle viikolle. Lähetteen saatuani sairaalasta otettiin minuun yhteyttä ja varattiin aika niin, että ultra ja keskeytys osuu heti 6. raskausviikolle (ilmeisesti suositus on, että sen aiemmin keskeytystä ei tehtäisi). En kertonut asiasta kenellekään läheiselle, vaan varasin vain ajan työterveyspsykologille, jolle kävin purkamassa tilanteen aiheuttamaa järkytystä ja häpeää.

Käynnin odottelu oli stressaavaa ja tunteet menivät tietenkin kauheaa vuoristorataa. Kävin rauhassa senkin vaihtoehdon, että pitäisi lapsen, mutta silti keskeytys tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Noin kahden viikon ajan minulla oli lievää ruskeaa ja osin veristä vuotoa, joka ei kuitenkaan yltynyt keskenmenoksi. Tämän lisäksi rinnat olivat tosi kipeät ja turpeat, mutta muita raskausoireita ei ehtinyt tulla. Ensimmäinen käynti oli poliklinikalla keskiviikkona, vajaa kolme viikkoa positiivisen testitulokseni jälkeen. Lääkärin vastaanotolla ultrassa todettiin elävä sikiö, jonka lisäksi kohdussa oli suurehko hematooma, joka ilmeisesti aiheutti jatkuvan vuodon. Lääkäri totesi, että spontaanikin keskenmeno olisi tällaisessa tapauksessa yleistä, mutta koska olen päättänyt keskeyttää, tehdään keskeytys silti lääkkeellä. Olin vastaanotolla itkuinen, jotenkin kaikki jännitys laukesi siellä. Sain kätilöltä mifepristoni-tabletin ja hyvät ohjeet siihen, kuinka saavun perjantaina osastolle ottamaan Cytotec-lääkityksen.

Keskiviikkona illalla ja torstaina aamulla vointini oli melko normaali, mutta torstaina illalla alkoi vatsakipu, kylmä hiki, vilunväristyksiä ja lievä pyörrytyksen tunne. Myös vatsa meni sekaisin.  Alkoi voimakas verenvuoto, jonka lisäksi tuli noin luumun kokoinen ruskea hyytymä, sekä samankokoisia tiiviitä verihyytymiä. Tätä kesti ehkä tunnin ajan, kunnes olo äkisti helpottui ja vuotokin rauhoittui normaalin kuukautisvuodon tasolle. Sain hyvin nukuttua ja burana + panadol riitti kivunlievitykseen kotona.

Jatkoa edelliseen

Perjantaina menin aamulla sovitusti osastolle, jossa sain Cytotec-lääkkeet, pahoinvoinninestolääkkeeksi Primperania sekä kipulääkkeeksi Panacodia. Odottelin osastolla neljä tuntia osan ajasta lepäillen ja osan käytävällä käveleskellen, mutta vuoto ei juurikaan voimistunut, jolloin sain uudelleen Cytotec-tabletteja. Jännitin jonkun verran, tulenko kovin kipeäksi lääkkeistä, ja toisaalta sitä, joudunko jäämään osastolle yöksi tai jopa kaavintaan, jos vuoto ei alakaan. Toisenkaan lääkeannoksen jälkeen vuoto ei voimistunut, vaan pysyi runsaan kuukautisvuodon kaltaisena, joten hoitaja kutsui lääkärin ultraamaan minut iltapäivällä neljän aikaan. Ultrassa todettiin, että raskaus on jo keskeytynyt, eikä kohdussa ole enää sikiötä eikä ruskuaispussia. Ne olivat siis tulleet jo torstai-iltana ulos pelkän mifepristonin voimasta, mutta en ollut itse asiasta varma, koska en etukäteen tiennyt mikä määrä vuotoa ja kipua asiaan kuuluu. Helpotus oli suuri, kun sain varmistuksen, että voimakkain vuoto ja kipu on luultavasti jo takanapäin. Hoitaja kertoi, että kun keskytys tehdään näin varhaisessa vaiheessa, kipu ja vuoto ovatkin helpompia, eli keskytys yleensä muuttuu vaikeammaksi viikko viikolta. Jäin vielä osastolle saamaan viimeiset kaksi Cytotec-tablettia neljän tunnin kuluttua edellisistä, sekä kivunlievitykseen lisää Panacodia, jonka jälkeen lähdin kotiin. Pystyin hyvin matkustamaan julkisilla 20 min matkan kotiin.

Jälkivuoto oli vaihtelevan runsasta, mutta ei erityisen kivuliasta seuraavien päivien ajan. Kun abortti tehtiin perjantaina, pystyin hyvin menemään toimistotyöhön maanantaina. Pitkään istuminen tuntui aluksi alavatsassa tukalalta ja vessassa täytyi käydä usein, muuten vointi oli melko normaali. Seuraavana torstaina, eli viikon kuluttua abortista, illalla vatsa meni äkisti sekaisin, tuli jälleen pahoinvoiva ja vähän pyörryttävä olo ja kohdusta vuoti vielä kaksi suurta, ehkä luumun kokoista verihyytymää. Tilanne ja pahoinvointi menivät ohi alle tunnissa ja sen jälkeen vuoto muuttui selvästi niukemmaksi. 10 päivän kuluttua keskeytyksestä vuoto lakkasi kokonaan. 

Ja vielä jatkoa

Nyt kun tapahtumista on muutama kuukausi, sanoisin, että raskaampaa oli henkinen puoli kuin fyysinen kipu. Vahinkoraskaus aiheutti voimakkaita häpeän tunteita ja ahdistusta, mutta olen tyytyväinen, että pystyin heti toimimaan ja järjestämään ajan keskeytykseen, enkä lamaantunut. Terveydenhuollossa saamani palvelu oli kaikkien osalta empaattista ja ymmärtäväistä, en kokenut minkäänlaista syyllistämistä kenenkään taholta. Vaikeaa oli myös päättää, kerronko asiasta miehelle. En kertonut, ja se osoittautui oikeaksi päätökseksi, koska muutamaa viikkoa myöhemmin hän äkisti lopetti kaiken yhteydenpidon minuun eikä oikein antanut asialle mitään järkevää selitystä. Miehellä on jo lapsia, mutta tiedän, että hän toivoisi joskus saavansa niitä vielä lisää, joten en halunnut satuttaa häntä päätökselläni. En myöskään ajattele, että voisin jatkaa suhdetta, jos salaisin tällaisen asian häneltä, joten on kaikille parempi pysytellä jatkossa erossa hänestä.

Muille ehkä ainoa vinkkini on, että jos työsi on kovin vaativaa, jos esim. työskentelet yksin tai liikut asiakkaiden luota toiselle tai ajat vaikka jotain ajoneuvoa työksesi, voi olla, että olisi paras jäädä sairaslomalle jo mifepristonilääkityksen jälkeen. Jos itse olisin ollut yksin työvuorossa silloin, kun sikiö ja ruskuaispussi poistuivat, olisin ollut tosi vaikeuksissa työpaikalla. Onneksi olin jo kotona. 

Voimakkaita syyllisyyden tunteita minulla ei ole raskauden keskeytyksestä ollut, mutta tietenkin olo on välillä ollut tosi haikea ja olen itkenyt asiaa paljon. Minua on helpottanut tieto siitä, että ikäisilläni naisilla jopa 25 % raskauksista päättyy varhaiseen keskenmenoon joka tapauksessa, vaikka raskaus olisi toivottukin. Ajattelen, että keskenmeno raskauden alkuvaiheessa on täysin luonnollista ja minä vain pyysin vähän lääkkeellistä apua varmistaakseni, että tämä minun raskauteni on yksi niistä, jotka menevät kesken. Olen edelleen päätökseen tyytyväinen, se oli tuossa tilanteessa kaikista huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Sairasta

Vierailija kirjoitti:

Sairasta

Millä lailla? 

Olen joutunut lukemaan tänä vuonna kaksi kertaa näitä keskusteluja, koska sikiön sydän ei enää lyönyt ja olen joutunut tekemään lääkkeellisen keskeytyksen ensin RV 6 ja viimeisin RV 9+1.

Voin kertoa vähän omista kokemuksista ja mikä on itseä näissä tilanteissa auttanut. Minulle ei tullut kummallakaan kerralla fyysisiä oireita ensimmäisestä lääkkeestä. Tästä sitten kaksi vuorokautta myöhemmin laitoin 4kpl emättimeen  tabletteja (vuoto ei alkanut kummallakaan kerralla ennen näitä)RV 6 keskeytys sujui kuin mallikirjasta, se oli hyvinkin helppo operaatio fyysisesti ja pärjäisin hyvin buranalla ja panadolilla. Suurimman osan päivästä pystyin nukkumaan ja muutaman kerran vietin vessassa pidemmän tovin kun verta ja hyytymää alkoi tulemaan. Kipu oli kovimmillaan kovien menkkakipujen luokkaa. Minulla oli pari isompaa vaippaa, mutta muuten pärjäsin hyvin isoilla kuukautissuojilla. Petivaatteet yms. Pysyi puhtaana. Verta tuli ainakin minulla molemmilla kerroilla sillai "hulahtamalla", välissä tauko ja uudelleen, ilman ponnisteluja alkuun varsinkin. 

Noh, odotin jotakuinkin samaa RV 9+1 keskeytykseltä, mutta jos olisin tiennyt tämän menevän täysin toisella tavalla, niin olisin pyytänyt vahvempia kipulääkkeitä ja luultavasti kaikista paras ratkaisu olisi ollut sairaala. 

Kivut ja vuoto alkoivat n. 30min kuluessa lääkkeiden laitosta ja vuoto oli niin runsasta, että kaksi isoa vaippaa ja pyyhe housuissa ei sitä pidellyt. Kivut olivat lähes samaa luokkaa kuin synnytyksessä avautuessa. En ollut osannut varautua tällaiseen, joten vietin suurimman osan päivästä suihkussa, kunnes meinasin pyörtyä ja mies saattoi sänkyyn joka oli vuorattu paksuilla pyyhkeillä. Tunnit meni aika sumussa, tähän koko rupeamaan meni aikaa noin 10 tuntia. 

En halua pelotella, tämänkin kesti kyllä Panadol+Burana kombolla..Kuten näistä kahdesta kokemuksesta voi päätellä, niin jokainen keskeytys on omanlaisensa. Kannattaa varata pientä naposteltavaa eikä lähteä yksin tekemään tai sit suosiolla osastolle. Suosittelen myös varautumaan lääkkeiden lisäksi tarpeeksi isoilla vaipoilla. 🙂Minulle haettiin apteekista vielä housuvaippoja, jotka helpotti huomattavasti toimitusta, vaikka ei nekään olisi rajuimman vuodon aikana pitäneet.  Molemmista selvittiin, mutta jälkimmäisen kokemuksen jälkeen päätin että lapsiluku olkoon täynnä. 🙏🏽💜

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut lukemaan tänä vuonna kaksi kertaa näitä keskusteluja, koska sikiön sydän ei enää lyönyt ja olen joutunut tekemään lääkkeellisen keskeytyksen ensin RV 6 ja viimeisin RV 9+1.

 

Voin kertoa vähän omista kokemuksista ja mikä on itseä näissä tilanteissa auttanut. Minulle ei tullut kummallakaan kerralla fyysisiä oireita ensimmäisestä lääkkeestä. Tästä sitten kaksi vuorokautta myöhemmin laitoin 4kpl emättimeen  tabletteja (vuoto ei alkanut kummallakaan kerralla ennen näitä)RV 6 keskeytys sujui kuin mallikirjasta, se oli hyvinkin helppo operaatio fyysisesti ja pärjäisin hyvin buranalla ja panadolilla. Suurimman osan päivästä pystyin nukkumaan ja muutaman kerran vietin vessassa pidemmän tovin kun verta ja hyytymää alkoi tulemaan. Kipu oli kovimmillaan kovien menkkakipujen luokkaa. Minulla oli pari isompaa vaippaa, mutta muuten pärjäsin hyvin isoilla kuukautissuojilla. Petivaatteet yms. Pysyi puhtaana. Verta

Voimia sinulle, noissa on kyse sikiön spontaanisesta kuolemasta! 

Mutta abortti on murha, ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä!