Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys

Tässä minun kokemukseni lääkkeellisestä kohdun tyhjennyksestä.

2017 rv 4 osastolla tehtiin. Kipuja ei ollut missään vaiheessa. Tällöin sain ainoastaan aamulla emättimeen cytotecit vaikka olin iltaan saakka. Iltapäivällä tunsin selkeästi kun kohdusta irtosi jotain. Illalla vasta lääkäri kerkesi ultramaan. Kohtu oli tyhjä ja pääsin kotiin.

Nyt rv 10+6. Emättimeen laitetuista cytoteceistä ei tullut kuin vähäistä vuotoa. 4h näiden jälkeen suun kautta kaksi lisää. Tästä parin tunnin päästä alkoi hieman voimakkaampi vatsakipu. Tähän auttoi hyvin panadol+burana ja lämpötyyny. Kun sai rentouduttua tuntui kuinka istukka irtosi. Hetken päästä vessaan ja portatiiville tuli kokonaisuudessaan istukka, sikiö ja kalvot. Herkemmän ei kannata varmastikkaan katsoa. Tästä puolen tunnin päästä pääsin kotiin.

Torstai kirjoitti:

Vanha ketju mutta lisään oman kokemukseni.

Huomasin olevani raskaana ei toivotusti 4+6. Keskeytys aloitettiin aloitustabletilla tiistaiaamuna gynen sisätutkimuksen jälkeen 6+1. Illalla alkoi epämiellyttävä turvotus ja pingotus vatsassa sekä pientä rusehtavaa vuotoa, en kuitenkaan tarvinnut siteitä ennen keskiviikkoiltaa.

Torstaiaamuna laitoin kotona 4 Cytotecia emättimeen klo 7 ja otin 600 buranan ja Panacodin ja köllöttelin n. 3 tuntia ohjeiden mukaan. Klo 10 kieppeillä alkoi jomotus alaselässä ja puoliltapäivin otin toisen lääkesatsin. Tunsin että jotain alkaa tapahtumaan ja veskissä tuli purskahdus hyytymiä. Join runsaasti vettä koko ajan aamun lepäilyn jälkeen ja joka vessakerralla tuli veristä ja limaista vuotoa ihan reilusti mutta side pysyi lähes kuivana. Iltapäivällä kolmen kieppeillä pyyhkiessä vessapaperiin tarttui noin peukalon kokoinen ruskeahko klöntti, olisko ollut istukka tai raskausmateriaali. Selässä ollut jomotus rauhoittui.

Nyt on lauantai ja vuotoa tulee pienen siteen verran. Eilen vessassa käydessä tuli vielä limaista vuotoa, "jojoja", nyt ei niitäkään.

Kokonaisuutena kipu oli erittäin kohtuullinen, vuoto niukkaa. Minulla on kaksi lasta ja ikää lähes 40.

Kovin dramaattisia kokemuksia tuntuu monella olevan, itselläni kokemus oli hyvin siedettävä. Kokemukseen vaikuttaa varmasti myös psyykkinen puoli, esim jos henkilö haluaa lapsen mutta joutuu vaikkapa sikiön kehityshäiriön vuoksi abortoimaan

, on tilanne toinen.[/

Mulle lääkäri sanoi että jos on synnyttänyt nainen niin kivut ei olisi kovin isot ja loogistahan tuo on. Itse tein Ekan kerran abortin 16.v teininä ja kipu oli tuskainen! Ei edes kipulääkkeet auttanut ja huusin kivusta! Olin sillon varma abortista kun lukio oli kesken

Toisen kerran tein abortin 27vuotiaana, olin sillon jo synnyttänyt alakautta ennen tätä toista aborttia ja tämä ei ollut paha kokemus tää toinen abortti, vihlontaa ja alaselkä kipua vähän joka lähti yhdellä buranalla.

Tätä toista aborttia kaduin koska itellä oli silloin 2v poika ja tavallaan toivoin hänelle sisarusta mutta mies ei olisi pysynyt kanssani jos olisin pitänyt...

Tulen kertomaan myös kokemukseni, kun tämä ketju on itsellenikin ollut hyödyllinen ja moneen kertaan tullut luettua googlella etsien kaikkea tietoa miten ihmisillä keskeytykset menneet.

Minulla keskeytyksiä on takana kaksi: keskenmeno ja abortti (syitä en nyt erittele). Molemmat näistä menneet hyvin samanlaisesti ja samanlaisilla viikoilla, joten kerron tässä nyt jälkimmäisestä mikä tuorein ja tänään tehty.

Tein testin kun kuukautiset olivat noin alle viikon myöhässä ja se oli heti vahva plussa, kuten arvasinkin oireista jo etukäteen. Raskaus ei todellakaan ollut suunniteltu ja ehkäisy petti, tiesimme heti että abortti on edessä. Soitin yksityiselle ajan ja pääsin seuraavana päivänä gynelle, joka kirjoitti lähetteen keskeytykseen.

Seuraavana päivänä sairaalasta soitettiin ja sain ajan sinne muutaman päivän päähän. Siellä ultrattiin ja raskaus todettiin olevan niin alussa että ei ollut sikiötä eikä siten sykettäkään vielä, ruskuaispussia häämötti vain ihan hiukan näkyvillä. Sain siellä sairalassa ensimmäisen lääkkeen suuhun mikä valmistelee kohdunkaulaa ym keskeytystä varten. Keskenmenossa tästä lääkkeestä ei tullut mitään oireita eikä vuotoa, nyt puolestaan koin tosi väsynyttä oloa ja oli jotenkin outo olo, lisäksi vuoto alkoi seuraavana päivänä jo lievänä.

Kaksi päivää tuon käynnin jälkeen eli tänään, laitoin aamulla sairaalalta mukaan saamani neljä cytotecia emättimen perälle (vuoto oli niin minimaalista että uskalsin pistää näin enkä suun kautta) ja makoilin tunnin kuten käskettiin. Teen siis kotona keskeytystä. Olin tuota ennen ottanut kaksi burana400mg ja 500mg panadolin. Sain reseptin myös panadoliin, sitä olisi saanut ottaa 2kpl, mutta nyt jätin riskillä ne ottamatta koska viimeksi menin ihan sekaisin jo puolikkaasta ja oli huono olo siitä. Luotin ja toivoin, että pärjäisin tavallisilla kipulääkkeillä ja niin näyttää jälleen käyvänkin.

Noin tunti cytotecien laitosta alkoi tuntua pientä jomottelua ja vuoto alkoi kasvaa. Makoilin vielä tovin ja sitten tullut sekä makoiltua/istuttua/käveltyä päivän mittaan. Siedän supistuskivut paremmin makuullaan, joten olen ollut ehkä liikaakin paikallaan kun liikkuminen vissiin jouduttaisi hommaa paremmin. Supistukset eivät ole missään kohtaa tosin olleet kovin voimakkaita, kipeää kyllä tekee vähän ja otin lisää buranaa klo 13 samaan aikaan kun otin cytoteceja kaksi lisää ohjeen mukaan. Minulla ei ole tasaista kipua vaan nimenomaan aaltomaisia supistuksia, joita on tullut tasaisesti pitkin päivää muutaman minuutin välein. Niiden kanssa pärjää kyllä. Samaan aikaan holahtelee siteeseen ja välistä pönttöön verta ja pieniä hyytymiä. Minun raskaus oli nyt ja edellisessä raskaudessa vasta viikolla 5+ joten mitään isoja klimppejä ei kummassakaan tullut.

Nyt kello on 19 illalla ja en taida enää ottaa kipulääkettäkään, eli kahdesti tänään riitti. Toki jos supistaa vielä yötä vasten niin ehkä otan buranan että saan unta. Kaikenkaikkiaan molemmat keskeytykset menneet hyvin samanlailla ja sanoisin että helposti. Monella lienee perinteiset kuukautiskivutkin tätä luokkaa mitä itselläni keskeytyskivut. Olen myös synnyttänyt ja tätä ei voi verratakaan siihen kipuun mitä synnytyksessä koki.

Raskausoireet minulla molemmissa keskeytyksissä oli todella voimakkaat jo alkaen ennen plussaa, ja loppuneet keskeytykseen heti. Tässä viimeisimmässä raskaudessa loppui heti ensimmäiseen sairaalassa saatuun lääkkeeseen jo. Nyt vaan odottelen että pahin vuoto lakkaa ja kivut katoaa niin se on sitten siinä ainakin toivottavasti, eihän sitä koskaan tietysti tiedä jos tulee jälkeenpäin vielä ongelmia.

Kokemukseni. 27.5.

Lääkkeellinen keskeytys kotona. Pääsin fyysisesti erittäin helpolla. Kivut eivät edes lähennelleet pahimpia menkkakipuja. Lääkitsin itseäni panadolilla ja ibuprofeenilla. 

Klo 16 otin 4 ekaa Cytotecia. Vuoto alkoi puolen tunnin päästä.

Klo 19  2 Cytotecia lisää.  Samoihin aikoihin istukka, alkio ja muut tipahtivat yhtenä klönttinä siteelle kyykistyessäni lattialle. Ei kipuja aiheutunut tästäkään.  Mutta hetkeksi piti pysähtyä ja istua hiljaa pöntöllä.. Siinä se oli. Hyytymän peitossa, mutta selkeästi kaiken erotin.

Sen jälkeen vain todella runsasta vuotoa. Siteitä sai vaihtaa monta tunnissa.

Klo 22 otin taas 2 lääkettä lisää. Tämän jälkeen särky oli voimakkaimmillaan, ei kivulias vaan ennemminkin epämukava.

Nukahdin klo 23, mutta otin klo 1 viimeiset Cytotecit. (Huom. määrät varmaan vaihtelee paikkakunnittain)

Vuoto on ollut suhteellisen runsasta tänään. Menkkamaista jomotusta.

Henkinen vointi ollut vaihtelevaa. Halaus jokaiselle tämän läpikäyvälle. Et ole yksin. 

 

Pelkäsin suunnilleen jotain riivaustuokiota, missä huutoitken sikiöasennossa sängyllä. Sen sijaan katselin sarjoja koko illan miehen kanssa, söin herkkuja ja ravasin vessassa vaihtamassa sidettä. En ole niinkään uskovainen, mutta rukoilin ennen lääkkeiden ottoa ja pyysin armollisuutta. Ehkä sitä sain.  

Mulla annettiin pari päivää ennen Cytoteceja Mifegyne-tabletti, jonka olis pitänyt lopettaa raskausoireet ja ehkä käynnistää tyhjennys. Parin päivän päästä tuli pientä vaaleanruskeaa tuhrua ja myöhemmin samana päivänä piti muistaakseni ottaa suun kautta/laittaa emättimeen ensin 4 ja myöhemmin 2 kpl Cytoteceja. Toimivat parin tunnin sisällä. Verta tuli ihan lorottaen pari päivää, sitten etenkin päivisin alko vähentyä. Pyörryin ja oksensin ekana tyhjennyspäivänä. Noin viikon päästä tyhjennyksestä tippui istukka isoina möhkäleinä wc:hen. Sitä edelsi kovat virtsaamiskivut ja mahan turvotus.

Tein 1,5 viikkoa sitten sunnuntaina raskaustestin. Olin kauhuissani, epäuskoinen, vihainen, tuli aivan piesty olo. Miten h*lvetissä tässä on näin päässyt käymään. Miehestä ja minusta se olen juuri nimenomaan minä joka on pitänyt extrahuolen ehkäisystä. Meidän lapsilukumme on täynnä.

Seuraavana päivänä soitin hyvinvointikeskukseen. Hoitaja kyseli muutamia tarkentavia kysymyksiä puhelimessa, ja totesi sitten että tule vaan tänne, tänään tai huomenna. Menin melkolailla samantien. Soitin vain pomolle et sori nyt tuli tällane pakkorako ja näit muute tulee sit viel lisää. Hyvinvointikeskuksesssa hoitajan huoneeseen kun pääsin, hän vilkaisi tietokonetta, ja sanoi että mee vaan takaisin odottelemaan, pääset kohta lääkärille.

Lääkäri kyseli kysymyksiä samalla kun täytti kaavaketta, teki sisätutkimuksen ja totesi että kohdun koko vastaa kertomaani. Hän laski että olin viikoilla 5+2. Lääkäri kirjoitti paperinsa, ja sanoi että minun pitää itse soittaa naistentautien poliklinikalle, mitä pikemmin soitan niin sitä äkempää saan ajan.

Palasin töihin, autosta soitin jo naistentautien poliklinikalle, siellä koitettiin etsiä mutta he eivät löytäneet lääkärin sähköistä lähetettä. Hoitaja sanoi että hän soittaa iltapäivällä uudelleen josko se sitten olisi tullut. Soitti, ei ollut tullut. Hän kyseli sitten joitain asioista paperista minkä lääkäri oli minulle antanut, ja sain ajan maanantaille eli tasan viikon päähän.

Toissapäivänä kävin poliklinikalla, lääkäri varmisti ultralla että raskaus on kohdunsisäinen, mittasi (kai) sikiön, ja vahvisti että olen viikoilla 6+2. Otti myös sukupuolitautitestin siinä samalla, ruutinijuttu kuulemma. Samalla keskusteltiin ehkäisy jatkossa. Lopuksi pääsin hoitajan kanssa toiseen huoneeseen, hän antoi minulle pussukan jossa on kaikki kotona nautittavat lääkkeet, ohjeet kotiin, sekä raskaustestin mikä tulee tehdä 5 viikon kuluttua, varmistetaan että raskaus ei ole jatkunut. Hoitaja antoi ensimmäisen lääkkeen mikä nautitaan suun kautta.

Ensimmäisen lääkkeen jälkeen koin jossain vaiheessa, ehkä, kuvottavaa oloa, mutta toisaalta se on ollut myös raskausoireenani, joten kumpaako sitten lienee. Eilen, tiistaina, iltapäivällä yhtäkkiä tuli aivan menkkakipujen oloisia pieniä tuntemuksia alavatsalle. Aivan hetkeä aikaisemmin olin käynyt vessassa ja paperiin jäi juuri ja juuri huomattavaa haaleaa punaista tuhrua. Laitoin siteen, tähän aamuun mennessä oli tullut kolme pienen pientä pisaraa, hyvin haaleita nekin.

Tänä aamuna n. 6:40 laitoin alakautta ensimmäiset 4 lääkettä. Siitä on vierähtänyt nyt siis kaksi tuntia. Noiden neljän lääkkeen oton jälkeen nautin nesteen kera sekä Buranan (600 mg) että Litalginin (ei sanota mikä mg) joita siis sain mukaani naistentautien polilta. En voi sanoa tunteneeni kipuja. Ehkä n. tunti sitten oli jonkinlaisia tuntemuksia, mutta ehkä nuo kipulääkkeet blokkasivat sen terävimmän kärjen niiltä. En ole käynyt vessassa, syystä jonka toinen kirjoittaja edellisellä sivulla mainitsi, mitä jos ne tabletit eivät ole ehtineet sulaa, ja sitten tuleekin vuodon mukana pois. Makoilemaan menoa ei hoitaja suositellut. Alle tunti enää 2 viimeisen tabletin ottamiseen, kielen alla neuvottiin liuottelemaan. Hyvä, että joku mainitsi aikaisemmin ettei ne maistu juuri miltään.

Verrattuna moneen muuhun, olen toistaiseksi tainnut päästä aika vähällä. En kuitenkaan tiedä vielä mitä on edessä. Se, että olen päässyt vähällä, voi johtua myös verrattain pienistä viikoistani. Tänään siis 6+4.

^ Jatkaakseni loppuun, miten meni.

Otin viimeiset kaksi Cytotecia suun kautta, vähän tätä ennen otin kaksi Buranaa (600 mg), oli tarkoituksena ottaa myös toinen eli viimeinen Litalgin mutta myöhemmin huomasin että unohdin sen kokonaan. Laitoin tabletit neuvotusti kielen alle sulamaan, tuntui että meni ikuisuus ennen niiden sulamista. Todellisuudessa siinä meni ehkä 15-25 min. Eivät maistuneet miltään.

Siinäkin tuntui menevän ikuisuus ennen kuin mitään tapahtui. Rohkenin käydä vessassa puolisen tuntia lääkkeiden oton jälkeen, aivan samantien tuli pönttöön aivan peräjälkeen kaksi plumpsahdusta. Oletan niiden olleen juuri se mitä pitikin. Istuin pöntöllä varmaan ainakin 10 min. Mietin kannattaako minun vilkaista pönttöön, uskallanko, onko siinä järkeä. Nousin ja katsoin. Ei näkynyt mitään, ne oli valuneet putkiston syövereihin minne lie.

Vähän alle tunti viimeisistä Cytoteceista alkoi varpaita paleltaa, vähitellen olin aivan jäässä koko ihminen. Alavatsaa korvensi, kuten menkkakivuissa, mutta ei sietämättömän paljoa. Palelu ja vatsakipu menivät muutamassa tunnissa ohi. Vuoto runsastui pikkuhiljaa, se on ollut ehkä juuri ja juuri vähän runsaampaa kuin normaali menkkavuoto itselläni parin ensimmäisen päivän ajan. Tosi yksilöllistä sen täytyy olla, olen pärjännyt yösiteillä, asteikolla 1-5 imukyky 5.

Se, minkä kohtasin, mitä kukaan muu ei maininnut tässä ketjussa, suun kautta otettavat Cytotecit laittoi vatsani sekaisin. Ei siinä voi puhua enää ripulista, vatsan ja suolen sisältö tuli aivan täytenä vetenä. Tänä aamunakin oli vielä vähän vatsa löysällä. Olo on nyt kuitenkin normaali. Vuotoa on mutta sen kanssa pärjää. Olisin mennyt tänään töihin mutta lääkäri kirjoitti eilisen ja tämän päivän sairauslomaa.

Tänään otin ne 4 keskeytys pilleriä ohjeen mukaan, mutta vuoto kesti vaan n. 5h ja olo on nyt normaali. Mulla siis keskeytynyt keskenmeno ja kuukauden kannoin tietämättäni edesmennyttä.

Sain tästä ketjusta sen verran tukea, että jaan omankin kokemukseni kun vielä on tuoreelta muistissa. (Ja kun kirjoitin liian monisanaisesti, niin jaan tekstin kahteen osaan...)

TIIVISTYS: keskeytys viikoilla 5+6, kaikki meni hyvin, muistutti lähinnä runsaampia ja kivuliaampia kuukautisia.

TAUSTA: olen yli 40-vuotias, ja jo parikymppisenä päätin, että kaksi lasta riittää, ja että jos vahinko sattuu, niin heti keskeytykseen. Myöskään puoliso ei ole halunnut enempää lapsia.

Eli joulun aikaan aloin ounastella, että nyt on tainnut ehkäisy viimeinkin pettää, 20 vuoden jälkeen, kun ei kuukautisia kuulu. Silti toiveikkaasti odotin vuodon alkamista. Väliviikolla tiistaina alkoi olla aika varma olo, ja töiden jälkeen hain lähikaupasta raskaustestin, mihin tulikin heti selkeä plussa. En löytänyt sairaanhoitopiirimme sivuilta mitään selkeitä ohjeita miten toimia, joten soitin puhelinpalveluun, ja siellä hämmentynyt, mutta asiallinen sairaanhoitaja sitten selvitti minulle mihin soittaa heti seuraavana aamuna.

Keskiviikkoaamuna soitin ohjeen mukaan neuvolaan, ja sain ajan neuvolalääkärille seuraavalle maanantaille, mitä ennen minun oli käytävä laboratoriossa antamassa verinäyte rhesus-tekijän selvittämiseen sekä virtsanäyte klamydian ja tippurin selvittämiseen.

Maanantaina kävin neuvolalääkärillä, joka oli kovin vaivaantuneen ja hämmentyneen oloinen nuori mies, mutta ystävällinen ja asiallinen, ja kirjoitti mulle lain vaatiman luvan keskeytykselle. Kysyi laitetaanko ikä syyksi, ja se oli mulle ok, niin ei tarvinnut toisen lääkärin lausuntoa. Sitten lääkäri teki vielä nopean sisätutkimuksen. Raskausviikot arvioitiin edellisten kuukautisten mukaan, koska vastaanottohuoneessa ei ollut ultraukseen sopivia laitteita. Olin unohtanut ottaa mukaan henkilöllisyystodistuksen, mutta sekään ei ollut ongelma.

Sain neuvolalääkäriltä ohjeen odottaa puhelua, mikä tulee seuraavan kahden viikon aikana, ja voi tulla mihin kellonaikaan tahansa virka-aikana. Oli muuten varsin stressaavaa odottaa sitä puhelua, kun kuitenkin tärkeä asia! Puhelu onneksi tuli jo heti seuraavana päivänä, ja aika keskeytykselle oli myös ilmestynty OmaKantaan.

Kesketystä varten mulle oli varattuna aika seuraavan viikon keskiviikolle keskussairaalalle. Menin sinne avoimin mielin, ja vastassa olikin hyvin reipas ja ystävällinen nuori gynekologi, joka tutki ultraäänellä raskauden sen hetkisen keston ja tilan, ja aikansa kulmiaan rypisteltyään totesi, että ensinnäkin viikkoja oli vähemmän kuin mitä kuukautisten perusteella olimme laskeneet, ja että todennäköisesti se oli tuulimuna, mikä olisi mennyt kesken joka tapauksessa. Olin varsin huojentunut tiedosta.

Vastaantoton lopuksi sovittiin vielä jatkoehkäisystä sekä milloin on taas turvallista jatkaa yhdyntäseksiä ja sekä mitä kuukautissuojia voin käyttää, kun raskaudenkeskeytyksen jälkeen on suuri riski kohtutulehdukselle. Sitten minut ohjattiin kätilön vastaantotolle.

Kätilö ohjeisti lääkkeiden oton kotona, ja antoi ensimmäisen lääkkeen, eli mifepristonitabletin. Lisäksi kysyi haluanko vielä puhua asiasta ja antoi yhteystiedot henkilölle, joka on erikoistunut keskustelemaan keskeytyneestä raskaudesta. Kaiken kaikkiaan käynti oli hyvin myönteinen ja kiittelin selkeistä ohjeista, mitkä sain myös kirjallisena.

Jatkuu...

(jatkuu) Mitään muuta oiretta mulla ei ensimmäisestä lääkkeestä tullut kuin menkkajomotusta, todella lievää huonovointisuutta, sekä vatsan turvotusta niin että esimerkiksi kumarassa asennossa oleminen oli kivuliasta. Lisäksi perjantainaamuna eli noin 44 tuntia lääkkeen oton jälkeen alkoi tulla rusehtavaa tiputtelua.

Alkuperäisen ohjeen mukaan kotona otettava lääke (Cytotec) olisi pitänyt ottaa varhain aamulla, mutta sovimme, että aloitan keskeytyksen vasta työpäivän jälkeen. En halunnut keskeytyspäivänä ottaa sairaslomaa  ja perus sovittuja työtehtäviä, ja kun lisäksi keskeytyksen aikana pitää paikalla olla joku toinenkin täysi-ikäinen ihminen, ja myös puolisollani oli normaali työpäivä.

Työpäivän päätyttyä klo 16.30 otin kätiköltä saamani särkylääkkeet (1 g Panadol, 600 mg Burana), kävin vessassa, työnsin 4 kpl tabletteja syvälle emättimeeni ja kävin maate lepäämään ohjeen mukaan "vähintään tunniksi". Ensimmäisen parin tunnin aikana ei mitään muita oireita ei tullut kuin lievää huonovointisuutta sekä voimistuvaa "menkkajomotusta".

Puolisoni päästyä omista töistänsä lähdimme kävelylle, mikä aluksi helpotti niin pahoinvointia kuin kipua, mutta noin tunnin päästä mulla alkoi tulla todella heikko olo ja päätimme palata takaisin kotiin. Puoliso lähti vielä käymään kaupassa, minkä aikana mun oli yhtäkkiä pakko päästä vessaan, ja huomasin tyhjentymisen alkaneen. Pöntöllä istuessa mulla oli todella heikko olo. Tärisin kylmästä, vatsaa väänsi ja oksetti. En kuitenkaan oksentanut, mutta kova uloste tuli. Kun olo hieman helpotti eikä vertakaan enää vuotanut, peseydyin ja kävin peiton alle makaamaan.

Puolison tullessa takaisin kaupasta, mulla oli edelleen hieman heikko olo, mutta pystyin nousemaan jalkeille. Kuitenkin aina jalkeilla ollessa mulla alkoi jomotuskipu pahentua, joten lähes koko illan makoilin, vaikka suositus olikin olla jalkeilla. Yritin myös vähän syödä, mutta piti syödä todella varovasti, koska muuten alkoi vatsaan sattua.

Katseltiin sitten yhdessä ilta telkkaria, välillä kävin vessassa "tyhjentymässä" ja vaihtamassa sidettä. Suurin osa raskausmateriaalista ja verestä meni suoraan pönttöön, siteitä kului loppujen lopuksi todella vähän. Mulla on kyllä muutenkin olleet aina melko niukat kuukautiset, ja ilmeisesti muutenkaan tuota vuotoa ei pienillä raskausviikoilla niin paljon ole.

Puolen yön aikaan olin jo todella väsynyt, ja kun kaikki oli mennyt päällisin puolin odotusten mukaisesti (eli vuotoa tuli, mutta ei holtittomasti), päätimme käydä nukkumaan. Otin vielä varulta yhdet kumpaakin kipu- ja särkylääkettä, ja nukuin todella sikeästi aamuun asti.

Seuraavana aamuna heräsin tunteeseen, että pitää käydä vessassa, ja vuotoa lorahtikin jonkin verran pönttöön, mutta ei erityisen paljon. Päivän aikana kävin muutaman kerran vessassa "tyhjentymässä", mutta vuotoa tuli kohtuullisesti ja siteet riittivät oikein hyvin. Eniten sotkua tuli sitkeästä verilimasta, mitä saattoi sidettä vaihtaessa vahingossa roiskua pitkin poikin. Päivän aikana myös jomotuskipua oli aika satunnaisesti, mutta enimmäkseen lepäilin. 

Tänään sunnuntaina vuoto on enää hyvin niukkaa ja kipu olematonta. Muistuttaa enemmän peruskuukautisia.

Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut jotain synnytyksen ja kipeiden kuukautisten väliltä, ja jännityksestä ja odotuksesta huolimatta varsin mutkaton. En haluaisin raskauden keskeytyksestä puhua positiivisena kokemuksena, kun hyvin harva tätä itselleen haluaa, mutta ei tämä nyt mitenkään hirveätäkään ollut. Vaikka Suomen lainsäädäntöä voisi keskeytyksen suhteen muuttaa vielä vapaammaksi, niin olen kyllä kiitollinen kuinka asiallista hoitoa sain, ja että yhdenkään suomalaisen naisen ei tarvitse synnyttää lasta, jota ei halua.

Keskeytys viikolla 8+5. Yritin saada aikaa jo reilu viikko aiemmin, mutta poliklinikka tarjosi tuota.

Otin ensin polilla tabletin, joka lopettaa raskauden hormonaaliset vaikutukset ja pehmentää kohdunkaulaa. 2vrk myöhemmin aamulla kotona laitoin 4 cytotecia emättimeen klo 8.45. Ensin pientä vuotoa, klo 12 aikaan tuli lapsivesi (vaaleanpunaista vettä), tästä ehkä 20min tuli ulos pieni kuollut sikiö ja sen jälkeen ilmeisesti istukka (noin 5cm möhkäle). En ollut lainkaan valmistautunut näin siistiin keskeytykseen, jossa näkisin myös sikiön. En kuitenkaan järkyttynyt vaan se oli jopa ihan kaunis tapahtuma. Keskeytys oli henkisesti vaikea, pohdin sitä pitkään. Nyt saimme nähdä ja jopa hyvästellä"lapsemme". Mieheni teki veneenmuotoisen ns uurnan ja polttohautasimme sikiön pihallamme.

Kipuja minulla ei keskeytyksen aikana mainittavasti ollut ja olen seuraavana päivänä jo töissä. Vuotoa on edelleen, kuukautisvuototyyppistä.

Kiitos tästä ketjusta! Tästä on ollut paljon apua, kun lukenut tätä.

Haluan myös kiittää tästä ketjusta! Kokemusten lukeminen auttoi paljon.

Itse kävin keskeytyksen läpi noin kk sitten. Varasin ensin yksityiselle lääkärille ajan, joka kirjoitti lähetteen naistentautien poliklinikalle. Sieltä soitettiin heti seuraavana päivänä ja sain ajan viikon päähän. Raskaus oli vielä niin alussa, että piti odottaa kunnes se oli kunnolla todettavissa tutkimuksissa. Molemmat lääkärit kohtelivat minua asiallisesti ja käynneistä jäi ok fiilis tilanteeseen nähden. Hämmentävää oli kyllä se, ettei minulle kerrottu etukäteen puhelimessa mitä poliklinikalla tapahtuu, kauanko tulee varata aikaa tms., enkä ymmärtänyt itse siinä hetkessä kysyä. Onneksi oma työaikani on joustava, niin se ei muodostunut ongelmaksi.

Poliklinikalla sain mifepristone-tabletin ja loput lääkkeet mukaani kotiin. En huomannut ensimmäisestä lääkkeestä mitään vaikutuksia. Ylihuomenna tästä otin ensin ohjeen mukaisesti panadolin 1g ja buranan 600mg ja sen jälkeen asetin 4 kpl cytotec-tabletteja emättimeen ja kävin tunniksi pitkälleni. Puolen tunnin kuluttua lääkkeiden laitosta alkoi kova menkkamainen kipu, joka säteili reisiin asti. Se kuitenkin meni ohi ennen kuin tunnin pötköttely tuli täyteen. Vuoto alkoi noin parin tunnin kuluttua lääkkeistä. Työskentelin kotoa käsin aamupäivän, iltapäivän pidin vapaata. Olisin fyysisesti kyllä pystynyt tekemään töitä tietokoneella koko päivänkin, mutta henkisesti lepo oli ihan hyvästä. Jossain kohtaa päivää palelin ja sydän jyskytti korvassa koko päivän. Vuoto tuli lähinnä wc-käyntien yhteydessä klimppeinä. Vuoto muuttui runsaaksi vasta 4. ja 5. päivänä. Särkylääkkeitä nappailin tilanteen mukaan, enin kipu oli silloin heti lääkkeiden jälkeen. Kaikkiaan vuoto kesti 2,5 vkoa. Viimeiset päivät oli ihan pientä tiputtelua ja se saattoi johtua myös minipillereiden aloituksesta keskeytyksen yhteydessä.

Fyysisenä kokemuksena tämä ei ollut niin rankka kuin pelkäsin. Ennen keskeytystä hain keskusteluapua ammattilaiselta ja suosittelen sitä lämpimästi. Valitettavasti sitä ei täällä sairaalan puolesta tarjottu kuin vasta jälkikäteen.

Hyvä, että kerrotaan mitä kohdusta tulee oikeasti ulos. Solumöykkyhöpinöistä moni ehkä luulee, että siellä on sellainen. Varhaisilla viikoillakin kuitenkin on jo alkio, jonka sellaiseksi tunnistaa. Sen näkeminen voi järkyttää, jos ei ole varautunut.

Vierailija345 kirjoitti:

Tulen kertomaan myös kokemukseni, kun tämä ketju on itsellenikin ollut hyödyllinen ja moneen kertaan tullut luettua googlella etsien kaikkea tietoa miten ihmisillä keskeytykset menneet.

Minulla keskeytyksiä on takana kaksi: keskenmeno ja abortti (syitä en nyt erittele). Molemmat näistä menneet hyvin samanlaisesti ja samanlaisilla viikoilla, joten kerron tässä nyt jälkimmäisestä mikä tuorein ja tänään tehty.

Tein testin kun kuukautiset olivat noin alle viikon myöhässä ja se oli heti vahva plussa, kuten arvasinkin oireista jo etukäteen. Raskaus ei todellakaan ollut suunniteltu ja ehkäisy petti, tiesimme heti että abortti on edessä. Soitin yksityiselle ajan ja pääsin seuraavana päivänä gynelle, joka kirjoitti lähetteen keskeytykseen.

Seuraavana päivänä sairaalasta soitettiin ja sain ajan sinne muutaman päivän päähän. Siellä ultrattiin ja raskaus todettiin olevan niin alussa että ei ollut sikiötä eikä siten sykettäkään vielä, ruskuaispussia häämötti vain ihan hiukan näkyvillä. Sain siellä sairalassa ensimmäisen lääkkeen suuhun mikä valmistelee kohdunkaulaa ym keskeytystä varten. Keskenmenossa tästä lääkkeestä ei tullut mitään oireita eikä vuotoa, nyt puolestaan koin tosi väsynyttä oloa ja oli jotenkin outo olo, lisäksi vuoto alkoi seuraavana päivänä jo lievänä.

Kaksi päivää tuon käynnin jälkeen eli tänään, laitoin aamulla sairaalalta mukaan saamani neljä cytotecia emättimen perälle (vuoto oli niin minimaalista että uskalsin pistää näin enkä suun kautta) ja makoilin tunnin kuten käskettiin. Teen siis kotona keskeytystä. Olin tuota ennen ottanut kaksi burana400mg ja 500mg panadolin. Sain reseptin myös panadoliin, sitä olisi saanut ottaa 2kpl, mutta nyt jätin riskillä ne ottamatta koska viimeksi menin ihan sekaisin jo puolikkaasta ja oli huono olo siitä. Luotin ja toivoin, että pärjäisin tavallisilla kipulääkkeillä ja niin näyttää jälleen käyvänkin.

Noin tunti cytotecien laitosta alkoi tuntua pientä jomottelua ja vuoto alkoi kasvaa. Makoilin vielä tovin ja sitten tullut sekä makoiltua/istuttua/käveltyä päivän mittaan. Siedän supistuskivut paremmin makuullaan, joten olen ollut ehkä liikaakin paikallaan kun liikkuminen vissiin jouduttaisi hommaa paremmin. Supistukset eivät ole missään kohtaa tosin olleet kovin voimakkaita, kipeää kyllä tekee vähän ja otin lisää buranaa klo 13 samaan aikaan kun otin cytoteceja kaksi lisää ohjeen mukaan. Minulla ei ole tasaista kipua vaan nimenomaan aaltomaisia supistuksia, joita on tullut tasaisesti pitkin päivää muutaman minuutin välein. Niiden kanssa pärjää kyllä. Samaan aikaan holahtelee siteeseen ja välistä pönttöön verta ja pieniä hyytymiä. Minun raskaus oli nyt ja edellisessä raskaudessa vasta viikolla 5+ joten mitään isoja klimppejä ei kummassakaan tullut.

Nyt kello on 19 illalla ja en taida enää ottaa kipulääkettäkään, eli kahdesti tänään riitti. Toki jos supistaa vielä yötä vasten niin ehkä otan buranan että saan unta. Kaikenkaikkiaan molemmat keskeytykset menneet hyvin samanlailla ja sanoisin että helposti. Monella lienee perinteiset kuukautiskivutkin tätä luokkaa mitä itselläni keskeytyskivut. Olen myös synnyttänyt ja tätä ei voi verratakaan siihen kipuun mitä synnytyksessä koki.

Raskausoireet minulla molemmissa keskeytyksissä oli todella voimakkaat jo alkaen ennen plussaa, ja loppuneet keskeytykseen heti. Tässä viimeisimmässä raskaudessa loppui heti ensimmäiseen sairaalassa saatuun lääkkeeseen jo. Nyt vaan odottelen että pahin vuoto lakkaa ja kivut katoaa niin se on sitten siinä ainakin toivottavasti, eihän sitä koskaan tietysti tiedä jos tulee jälkeenpäin vielä ongelmia.

Mitä tarkoittaa tuo, että ei ollut sikiötä vielä? Alkio on kyllä ollut vaikka sydänääniä ei kuulunutkaan. Ellei sitten tuulimunasta ollut kyse.

Kerron kokemuksen koska kauhuissani odotin kokemusta netistä lukemani perusteella. Olen 46 vuotias ja raskaus vahinko, koska vielä tuli valekuukautiset, raskaus viikolla 7+1 kun huomattiin , 2 lasta aiemmin sektiolla. 

Varasin ajan Terveystalon kesk. lähetteitä tekevällä gynelle, erittäin mukana sairaalasta eläköitynyt vanhempi mies. Ultrattiin ja todettiin ja täytettiin lappu. Hän jutteli kun olin häpeissäni että et tiedäkkään kuinka monta yli 50v hän on samassa tilassa nähnyt. Ulos huoneesta, soitin Naistenklinikalle, 30 min jonottelin, ei vastausta ja siellä löppui soittoaika. Soitin Terveystalon ajanvaraukseen ja pyysin aikaa keskeytyksiä tekevällä lääkärille, sain sellaisen seuraavaksi päiväksi ( hinta 1000eur). Seuraavana päivänä sille lääkärille, siellä 1 pilleri, ja kotiin 4 cytoa. Päätin aloittaa sunnuntaina tosi aikaisin koska kotona lapsia jotka nukkuvat onneksi pitkään. Klo 5 kellä soimaan, silloin oli tullut jo pientä ruskeaa vuotoa ekan tabletin johdosta. 4 tablettia sisään, pidin tyynyllä vielä vähän kallistusta 30 min ja toivoin että toimisi. Samalla otin 1 mg panadoc ja 800mg buranan, 30 min juili vähän , ei sattunut. 2h päästä nousin ylös tekemään töitä koneella (jotta saa ajatukset), samalla alkoi yhtämittainen menkkasärky, ei supistuksia vaan kokoaikainen kipu, joka ei siis ollut mitenkään kova kipu, epämielyttävää kyllä, mutta olin ottanutkin lääkkeet. 4-5h paikkailla alkoi vuoto, eka meni vessaan, muuten siteeseen, yöside riitti oikein hyvin. 7h jälkeen menin parin tunnin päikkäreille, ja loppuillasta kipu hellitti enkä tuon ekan erän jälkeen ottanut särkylääkettä. Loppupäivästä laitoin ruokaa ja pelasin lasten kanssa, ja olo oli jo parempi kuin edeltävän viikon aikana jolloin voin pahoin ja stressasin. Vuoto on sellaista että pärjäsi yönkin normisiteellä. 

Eli kokemukseni on niitä 95% jotka sujuu normaalisti ( fyysisesti, henkinen puoli erikseen=

Vierailija kirjoitti:

Haluan myös kiittää tästä ketjusta! Kokemusten lukeminen auttoi paljon.

Itse kävin keskeytyksen läpi noin kk sitten. Varasin ensin yksityiselle lääkärille ajan, joka kirjoitti lähetteen naistentautien poliklinikalle. Sieltä soitettiin heti seuraavana päivänä ja sain ajan viikon päähän. Raskaus oli vielä niin alussa, että piti odottaa kunnes se oli kunnolla todettavissa tutkimuksissa. Molemmat lääkärit kohtelivat minua asiallisesti ja käynneistä jäi ok fiilis tilanteeseen nähden. Hämmentävää oli kyllä se, ettei minulle kerrottu etukäteen puhelimessa mitä poliklinikalla tapahtuu, kauanko tulee varata aikaa tms., enkä ymmärtänyt itse siinä hetkessä kysyä. Onneksi oma työaikani on joustava, niin se ei muodostunut ongelmaksi.

Naistenklinikalta kaikki saa ajan noin viikon päähän ja se on tietoinen linjaus paikasta. Keskeyttäjälle halutaan antaa vielä viikko mietintä aikaa. Eräs hoitaja paljasti minulle tämän.

Minulle kerrottiin, että jos vuoto on kovin runsasta, Cytotecit kannattaa laittaa peräsuoleen.

Kuulostaa vähän hurjalta.

Tietysti ne sieltäkin imeytyy, eikä varmasti huuhtoudu pois.

Haluan myös jakaa aborttikokemukseni heille, jotka joutuvat tämän kokemaan. Voin sanoa, että itse pääsin yllättävän helpolla, mutta kivun kokeminen ja muut aborttiin liittyvät seikat ovat yksilöllisiä.

Luin näitä tarinoita paniikissa (vaikkakin se toi eräänlaista lohtua), peläten aina sitä kaikkein pahinta skenaariota. Mutta kuten aiemmin taidettiin mainita (joko tässä keskustelussa tai toisessa), n. 95% lääkkeellisen abortin tapauksista ovat onnistuneita.

Aborttiprosessini kesti 1,5 viikkoa. Viime viikon maanantaina (tänään torstai) sain positiivisen tuloksen ja saman viikon tiistaina kävin päivystyksessä, josta lääkäri lähetti lähetteen polille. Verikokeissa kävin myös ja polille pääsin tämän viikon tiistaina, tehtiin siellä ultrat yms. ja raskauteni oli n. viikolla 6. Sain siellä sen valmistelevan tabletin, josta tuli sitten vähän huono olo. Toisaalta, olin ollut vähän "kipeän oloinen" PMS-oireiden alusta saakka (n. 3 viikkoa sitten). Oireitani olivat palelu, kamala väsymys ja satunnainen, viiltävä menkkamainen vatsakipu.

Itse aborttikokemus oli seuraavanlainen: tänään torstaina heräsin ennen aamukuutta, menin vessaan makaamaan maton ja pyyhkeen päälle ja tungin ne neljä tablettia sisälleni. Tabletit eivät olleet sulaneet kunnolla parin tunnin päästä, joten panikoin asiasta ja pelkäsin jonkin menneen pieleen. Kuitenkin n. 3-4 päästä, kun toiset tabletit oli suun kautta otettuna, vuoto alkoi, joten menin suihkuun ja pujautin ulos muutaman veriklöntin (en katsonut, joten en tiedä mitä kaikkea tuli ulos).

Koko prosessin aikana söin yhden 600mg Buranan, pahoinvointilääkkeen ja join ahkerasti vettä. Mulla oli ennen verenvuotoa menkkakramppeja muistuttavia kipuja, mutta pysyivät hyvin hallinnassa. Pahoinvointia ei myöskään ollut, mutta lääkkeet tekivät mulle vähän semmosen huteran olon. En myöskään tiedä, tuliko prosessissa kaikki ulos, vai jäikö kohtuun vielä jotakin. Toisaalta, olin vasta viikolla 6. Voi olla, että saan kärsiä veriklimpeistä vielä muutaman päivän.

Mutta olo on kyllä mainio! Tein oikean päätöksen, eikä ole kaduttanut ollenkaan. Aborttia ei kannata pelätä, itselläni meni sen verran joutuisasti vaikka pahinta ehdin pelätä. Tällä hetkellä makaan sängyllä lämminvesipullo vatsallani, koska alavatsaa jomottaa. Toivon kaiken menneen hyvin ja oikein.

Voimia teille, jotka tämän käyvät läpi! Itselleni henkinen prosessi oli tässä kaikkein hankalin ja kivuliain puoli.

Moikka, tässä useamman viikon ajan etsin netistä kokemuksia liittyen lääkkeelliseen raskauden keskeytykseen. Tämä ketju olikin ensimmäinen joka tuli vastaan. Paljon n. 12 vuoden takaista tietoa joten ajattelin kertoa oman kokemukseni mikäli joku muukin asiaa miettivä saisi vastauksia ja tukea.

Kävin maanantaina 13.3 naisten poliklinikalla jossa sain ensimmäisen lääkkeen suun kautta. Pahoinvointia esiintyi muutamanpäivän ajan, mutta en osaa sanoa liittyikö otettuun lääkkeeseen. Olin kuitenkin voinut pahoin jo muutaman edeltävän päivän ajoin myös. Vuorokauden jälkeen alkoi erittäin niukka ruskea vuoto, ihan kuin juuri ennen kuukautisten alkamista.

Tänään aamulla 15.3 olikin aika tehdä keskeytyksen toinen vaihe. Heräsin aamulla n. Klo 5, kävin vessassa ja söin hieman. Asetin tässä kohtaa myös pikkuhousuihin yösiteen valmiiksi. Otin 1200mg buranaa ja 2g panadolia (aika hurjalta määrältä kuulostaa, itse kovin tottunut kipulääkkeisiin). Laitoin yöpöydälle ison lasin vettä ja hieman lisää särkylääkkeitä mikäli olisin vuoteen oma koko päivän. N. Klo 6.15 laitoin ohjeen mukaan tabletit emättimeen. Hetken selailin puhelinta jonka jälkeen yritin alkaa nukkumaan. N. Klo 7 alkoi kuitenkin vatsakipu. Kipu vastasi ns pahoja kuukautiskipuja mutta jatkuvana. Kipu hellitti hieman n. Klo 7.20 jolloin sain unen päästä kiinni. Nukuin klo 9.40 asti. Herättyäni oli kivusta jäljellä enään normaalien kuukautiskipujen tapainen supistelu. N. 5min heräilyn jälkeen päätin nousta ylös. Heti ylös noustua tunsin kuinka tsunamin lailla sisältäni valuu verta. Yritin nopesti sipsuttaa vessaan, ja pöntölle päästyäni valahtikin sisältäni iso määrä verta, ja melkein heti myös 2-3 kappaletta hyytymiä. Hetken valuteltuani vaihdoin siteen ja tein huolellisen alapesun.

Paljon toimenpide minua pelotti, osaltaan sen vuoksi kun olin mennyt lukemaan hurjia kokemuksia. Se onnellisuuden määrä kun vessasta lähteissäni tajusin että tässä tämä sitten oli, oli järkyttävä. Haluankin siis muistuttaa että älkää pelätkö toimenpidettä siksi että jollain toisella ollut hurjaa ja erittäin kipeää. Vinkkinä annankin hyvät lääkkeet alle, ja nukkuminen. Itse pyrin aiempana yönä hieman valvomaan jotta aamulla takuulla väsyttäisi. Olin myöskin aiempana päivänä valmistellut koitosta siten että aamu olisi itselle mahdollisimman helppo ja vaivaton.

Tsempit kaikille jotka ovat samassa veneessä, hyvin se menee! Me kyllä selvitään siitä vaikka kipeää tekisikin ja itkettäisi!! Ollaan kovia muijia!